Miten haluatte herätä?

Itse olen huonounista iltavalvojatyyppiä, jolle herääminen tuottaa usein tuskaa. Sitä lisää vielä taipuvaisuus nukahtaa helposti uudelleen juuri herättyään. Minulla on nykyisin käytössä kelloradio + kellolamppu yhdistelmä, joka on käytännössä osoittautunut aika hyväksi. Kellolampun nerokkuus on siinä, että sen valo kirkastuu asteittain, samaan tapaan kuin auringon kajastus aamulla. Se on luonnollisempaa ja vähemmän stressaavaa kuin herätä yhtäkkisesti pirisevään hälytykseen pilkkopimeässä. Lisäksi silmät ovat herätessä jo ehtineet tottua valoon, mikä on talviaikaan hyödyllistä. Kelloradio puolestaan on ajastettu käynnistymään siinä vaiheessa kun lampun kirkkaus on jo melkein maksimissa, mutta ennen kuin lampun herätysääni alkaa soida. Yleensä havahdun radion ääneen, mutta viimeistään kellolampun piipitykseen. Kelloradiossa on se etu, että volyymia voi säätää itselle sopivalle tasolle ja musiikki on korville miellyttävämpää kuin geneerinen piipitys.

Meikäläinen on illan virkku ja aamun torkku. Inhoan erityisesti herätä ennen kahdeksaa, nukun mieluiten n. klo yhdeksään asti, vähän riippuen miten olen nukahtanut.
Herätyksessä olen "kerrasta pystyyn" tyyppiä. Käytän puhelinta herätykseen, pikkuhiljaa kovenevalla äänellä, tällä hetkellä herätyskappaleenani on Placebon "English summer rain" -biisi. Nuorenpana minulla oli pahaääninen kelloradio. Jokainen joka on joskus omistanut tämän laitteen, tietää kuinka hirveä sen herätys on. Sen voittaa kamaluudessaan vain rämisevä pöytäherätyskello.
En torkuta, koska olen sen kanssa entistä väsyneempi ja pahantuulisempi. Minua ärsyttää säpsähtää hereille ja nukahtaa juuri uudelleen kun samainen inferno aiheuttaa minulle halvauksen muutaman minuutin kuluttua. Sanoin joskus isännällekin, että jos hän aikoo käyttää torkkutoimintoa, koska se herättää ennemmin minut, niin saa nukkua sohvalla. Onnekseni - tai hänen onnekseen - hänelle eivät aamuherätykset tuota ongelmaa ja yleensä jo pari säveltä saa hänen silmänsä auki. Usein en ehdi edes reagoimaan hänen herätyksiinsä mitenkään. Parhaita ovat aamut jolloin saa herätä omaan tahtiin, koska herätys on niin myöhäinen ettei sitä oikeastaan tarvitse - mutta myöhästymisen pelosta sen kuitenkin asettaa.

Olen ollut kuulemma jo pienestä lapsesta pitäen iltavireä ja pitkään nukkuja. Lähtökohtaisesti olen kai onnekas unenlahjojeni suhteen, koska nukahdan nopeasti ja heräilen harvakseltaan, ja silloinkin pystyn nukahtamaan uudestaan ihan sekunneissa. Pärjään pitkiä aikoja lyhyillä unilla ja voin nukkua oikeastaan koska tahansa, joten unirytmin siirto ja aikaerot ovat harvakseltaan ongelmallisia. Helppoudella ei tosin sinänsä ole merkitystä, koska herääminen on aina kamalaa.

Aina kun saan toteuttaa niin sanotusti omaa rytmiäni, en koskaan herää ennen puolta päivää. En tiedä mikä siinä on, mutta jostain syystä sillä ei ole merkitystä laitanko nukkumaan iltakymmeneltä vai aamukuudelta, minua ei saa ilman herätyskelloja tai huuteluita ylös ennen kuin kello on yli kahdentoista. Joskus lukioaikana perheenikin onneksi ymmärsi tämän, joten saan yleensä rauhassa nukkua niin pitkään kuin haluan, jos jotain erityistä ei ole aamuksi sovittu. Toisaalta olen todella funktionaalinen aamuisin koska haluan maksimoida unen määrän. En siis tarvitse monien ystävieni tavoin aamutouhuihin kahta tuntia, vartti heräämisestä riittää minulle. Tosin ensimmäiseen puoleen tuntiin minulle ei kannata puhua, olen pahantuulinen heräämisen vuoksi.

Kaikesta huolimatta rakastan torkuttamista. Se tunne kun vilkaisee puhelinta ja tajuaa, että oikeasti ylös tarvii nousta vasta tunnin päästä. :D Olen tainnut joskus torkuttaa lähes parisenkymmentä kertaa, silloin kun tarkoituksena oli olla vireä jo aamusta mutta ihan pakko ei kuitenkaan ollut nousta. Puhelimen herätyksen on aina pitänyt olla mahdollisimman vieno ja sulosointuinen, nykyisin sen pidä edes ääniä päällä koska ensimmäinen värähdys riittää herättämiseen. En tiedä toimisiko kirkasvalolamppu minulla, tuntuu että yöttömän yön aikaan herääminen ei ole sen helpompaa, vaikka valoa piisaakin. Pitäisi joskus testata.

Louhikäärme kirjoitti: Kellolampun nerokkuus on siinä, että sen valo kirkastuu asteittain, samaan tapaan kuin auringon kajastus aamulla. Se on luonnollisempaa ja vähemmän stressaavaa kuin herätä yhtäkkisesti pirisevään hälytykseen pilkkopimeässä. Lisäksi silmät ovat herätessä jo ehtineet tottua valoon, mikä on talviaikaan hyödyllistä.

Minäkin tykkään eniten sarastusvalo-systeemistä. Minulla linnut alkaa visertää kun valo on kirkastunut ja aika herätä. Kohtuullisen siedettävää. Herätyskello aiheuttaa joka aamu sydänkohtauksen. Jos vain mitenkään pystyn, pyrin nousemaan kerrasta ylös. Heräämisprosessi on aina tuskallinen kun sen joutuu tekemään kellon tahtiin, en tahdo kokea sitä montaa kertaa joka aamu.

Astorethein kirjoitti: Oletan siis, että kaikissa kelloradioissa on sama väkivaltainen hälytysääni, joka aiheuttaa aina paniikkikohtauksen.

Täh? Koko kelloradion paras ominaisuushan on juuri se että sen voi asettaa herättämään hälytysäänen sijasta soittamalla radiota. On aika huono laite jossa tämä ei onnistu.

Täälläkin yksi iltakukkuja ja aamu-uninen. Aamuisin on aivan liian houkuttelevaa jatkaa torkkumista, vaikka olen huomannut että kerrasta herääminen toimiii paremmin, eikä aiheuta samanlaista tokkuraista oloa kuin herääminen useita kertoja saman aamun aikana. Pahinta on, että olen kehittänyt systeemin, jossa nappaan ja vaiennan herätyskellon välittömästi sen alkaessa soida. Tämä onnistuu ilman sen kummempaa tajuissaan oloa. Joskus kokeilin laittaa kellon toiselle puolelle huonetta, ettei näin pääsisi käymään.

Kännykässä kokeilin ohjelmaa, jonka idea on herättää nukkuja sopivassa kohdassa unirytmiä. Herääminen tuntuukin silloin kivuttomammalta, ainakin joskus, mutta samalla pelkään koko ajan tiputtavani puhelimen jonakin yönä lattialle.

Haluan herätä herätyskellonin piipitykseen silloin, kun tiedän uuden päivän tuovan mukanaan kaikkea jännittävää - kuten työkeikkoja, kisoja, kirjoituspuuhastelua...

Louhikäärme kirjoitti:

Astorethein kirjoitti: Oletan siis, että kaikissa kelloradioissa on sama väkivaltainen hälytysääni, joka aiheuttaa aina paniikkikohtauksen.

Täh? Koko kelloradion paras ominaisuushan on juuri se että sen voi asettaa herättämään hälytysäänen sijasta soittamalla radiota. On aika huono laite jossa tämä ei onnistu.

Voihan se olla kivempi, mutta minä ainakin asuin sellaisessa paikassa, ettei kelloradion antennilla kuulunut muuta kuin vaimeaa suhinaa, paitsi oikein hyvinä päivinä. Asemakohinaan ei oikein voinut luottaa herätysäänenä, siispä herätysääni helvetistä oli pakollinen paha

Minä haluan herätä niin, että ehdin ajatella parin sekunnin ajan: "Ei, ei taas...", mutta sitten tajuankin, että vielä on aikaa nukkua monta tuntia. Sen jälkeen käännän kylkeä ja nukahdan jossain vaiheessa uudelleen.

Tässä täydellisen aamun resepti! Sisältää aikaa, aikaa, puhtaat vuodevaatteet, helpotuksen aallon ja vielä hieman aikaa.

Unentarpeeni on vakio vajaa 8. ja voin korvata sitä helposti päivän aikana torkuilla tai kupilla kahvia. Palkkasoturin elämä on opettanut että kannattaa nukkua ja syödä aina kuin mahdollista (mieluiten toisten laskuun). Valo helpottaa heräämistä kesällä herään 8-9 välillä ensimmäisen kerran ja jos ei ole menoja niin nukun vielä tunnin. Tosin kellojen siirto hajottaa tätä kohta aika pahasti kun nukkumaanmeno aikani siirtyy käytännössä kaksi tuntia.

Auringonnousu ihminen olen siinä mielessä että aamulla olen tehokkaimmillanni. Kesäinen auringonousu, Anki ja kuppi hyvää kahvia tai pannu teetä on toki yhdistelmä mikä tekee aamusta melko tehottoman mutta sitäkin paremman. Mummolassa heräsin aikaisin katsomaan aamutelevisiota vaikka koulussa nukuin mieluummin kuin menin saksan tunnille kahdeksaksi. Herääminen on humalan tapainen henkinen tila, jos seikkailuja on edessä miksi jäädä nukkumaan. Ja jos haluaa nauttia hetkistä niin on muistettava hetki on aina jonkin välissä. Itse ainakin haluan muutaman tunnin aamulla ennen ulos lähtöä miettiä Keisari Augustuksen ajatuksia ja valmistautua päivän koettelemuksiin.

Yksityisenä ihmisenä olen myös valvojaihminen ja tykkään valvoa myöhään mutta tämä harvemmin on tehokasta vaan enemmän sellaista vapaan mielen liikettä.

Kirkasvalolamppu oli aivan kauheta ja alkoi herättää lähinnä väkivaltaisia tunteita. Kännykkä ohjelma mikä seuraili gyroskoopilla nukkujan liikettä toimi yllättävän hyvin kokkihommissa kun uniaika saattoi jäädä aika vähiin niin ainakaan ei herännyt täysin tokkurasta kesken syvimmän unen.

Haluaisin ennen kaikkea herätä virkeänä.

Valitettavasti kuitenkin olen todella hidas herääjä, heräämisprosessini nopeus vaihtelee mutta usein menee vähintään kaksi tai kolme tuntia heräämisestä ennen kuin olen saavuttanut järkevän toimintatehon. Aamutoimet saan kyllä suoritettua tarpeen vaatiessa alle kahteenkymmeneen minuuttiin, ja näin teinkin läpi peruskoulun ja lukion. Tänä syksynä olen testannut hitaampaa lähestymistapaa aamuun ja todennut, että oikeastaan mulle tekee ihan hyvää että mulla on tunti tai puolitoista aikaa suoriutua hitaasti läpi aamutoimien ja lagia ja selata puhelinta ja istua kuuntelemassa musiikkia. Tosin tän on oikeastaan mahdollistanut se, ettei tänä syksynä ole yleensä tarvinnut olla missään ennen aamukymmentä - en usko että voisin herätä marraskuussa vaikkapa aamukuudelta vain saadakseni itselleni lisäaikaa aamuun. :P

Kesäisin kykenen kiskomaan itseni ylös melko aikaisinkin, ja rakastan herätä kesäaamuna joskus viideltä kirkkaaseen auringonpaisteeseen ja vain paistatella ja nauttia elämästä ja nousta ja mennä aamukävelylle kun ulkona ei ole vielä ketään. Vuorokausirytmini ei vain oikein tue tätä, joten näin tulee tehtyä ehkä kahdesti tai kolmesti kesässä ja välillä vielä otettua sitten puoliltapäivin päikkärit. Kesäisin kuitenkin nousen selvästi nopeammin, en välttämättä ole ihan virkeänä minuuteissa mutta kuitenkin on mahdollista saada musta ihan järkevää aivotoimintaa irti joskus jopa alle tunnin (! :o) sisään heräämisestäni.

Mutta tosiaan, haluan ennen kaikkea herätä ilman kiirettä. Ja mieluusti auringonvaloon, kiitos. Ja silleen että multa ei odoteta virkeää keskustelua heti heräämisen jälkeen (joinain aamuina musta kyllä irtoaa juttua heti, mutta valtaosin ei).

Mieluiten en heräis. Tai jos on pakko niin omaan tahtiin noin 12 aikoihin tai asteittan kovenevalla herätyksellä, verhot avaamalla/lampun päälle laittamalla ja ikkunan avaamalla.

Yläaste- ja lukioajan selvisin pakkaamalla tavarat illalla, kattomalla vaatteet valmiiks, ettimällä kaikki tarvittavat asiat ja välineet valmiiksi pöydälle, tekemällä aamupalan jääkaappiin (josta sen voi napata mukaan ja syödä matkalla/tunnilla...) ja torkuttamalla. Nyt oon jo niin tottunut torkutukseen, että saatan helposti torkuttaa 5-6 krt ennen kun "havahdun" siihen että nythän pitäiskin nousta. Itkettää jo ajatuskin töitten alotuksesta, kun aamuvuoro alkaa klo 5.00 ja kotoa pitäis lähteä viimestään 4.30. Hitaaseen heräämiseen ja havahtumiseen kun lisää aamupala-ongelman (en tykkää syödä heti herätyksen jälkee, paras olis noin 1-2h kuluttua), tulee työaamuista mielenkiintosia...