-
- Arvaa mikä kirja!
- Leikkinurkka / Hiistu | Tänään 18:28
-
- Lukuhaaste: Helmet 2023
- Lukupiiri / Eija | Tänään 11:47
-
- Lukuhaaste: Popsugar 2023
- Lukupiiri / Eija | Tänään 11:44
-
- Lukuhaaste: Goodreads 2023
- Lukupiiri / Eija | Tänään 11:40
-
- Kasaripopin helmet ja timantit
- Konserttisali / Pisania | Tänään 08:52
Miten haluatte herätä?
Nykyään käyn lapsuudenkodissani niin harvoin, ja äitini kanssa-asujineen ovat leppoistuneet siinä määrin, että nytkin tämä herättelykonsertti alkoi vasta kymmenen jälkeen. Mutta vuosikymmen sitten olin todella ärtynyt siitä, että minut herätettiin viikonloppuisin täällä käydessäni kahdeksan ja yhdeksän välillä, viimeistään yhdeksältä, vaikka olisin halunnut nukkua pitkään ja levätä kunnolla kun viikolla ei aina välttämättä ehtinyt. Erityisesti tämä ärsytti lukiossa ollessani, jolloin tulin usein perjantai-iltana vasta yhdentoista aikaan lapsuudenkotiin, ja sen jälkeen söin iltapalan ja luin, eli ehdin nukkumaankin yleensä vasta aamukahden kieppeillä.
Olen periaatteessa iltaihminen ( Vuorokausirytmikeskustelu ) mutta en välttämättä vastusta aamuherätyksiäkään, jos saan organisoida ne omalla tavallani. Mieluiten herään vasta sitten kun ei enää nukuta, mutta jos se ei ole mahdollista, minä haluan torkkua ennen lopullista ylösnousemista. Siksi tätä nykyä asetan yleensä kolme herätystä itselleni: yhden liian aikaisin, yhden siihen aikaan kun olisi järkevää herätä ja yhden siitä kymmenen minuutin päähän, jotta varmistan sen, että nousen viimeistään silloin ja alan tehdä aamuasioita.
Kesäisin minusta on yhtä aikaa ärsyttävää ja hauskaa herätä auringon mukana. Useimmiten menen hetken kuluttua taas takaisin nukkumaan, mutta tavallaan minusta on hauska katsoa ulos aamuaurinkoon.
Miten te haluatte herätä? Käyttääkö joku kirkasvaloherätystä? Vai luotatteko perinteisiin fyysisiin herätyskelloihin? Haluatteko herätä hitaasti vai mahdollisimman nopeasti (mahdollisimman myöhään)?
Herätyksessä olen "kerrasta pystyyn" tyyppiä. Käytän puhelinta herätykseen, pikkuhiljaa kovenevalla äänellä, tällä hetkellä herätyskappaleenani on Placebon "English summer rain" -biisi. Nuorenpana minulla oli pahaääninen kelloradio. Jokainen joka on joskus omistanut tämän laitteen, tietää kuinka hirveä sen herätys on. Sen voittaa kamaluudessaan vain rämisevä pöytäherätyskello.
En torkuta, koska olen sen kanssa entistä väsyneempi ja pahantuulisempi. Minua ärsyttää säpsähtää hereille ja nukahtaa juuri uudelleen kun samainen inferno aiheuttaa minulle halvauksen muutaman minuutin kuluttua. Sanoin joskus isännällekin, että jos hän aikoo käyttää torkkutoimintoa, koska se herättää ennemmin minut, niin saa nukkua sohvalla. Onnekseni - tai hänen onnekseen - hänelle eivät aamuherätykset tuota ongelmaa ja yleensä jo pari säveltä saa hänen silmänsä auki. Usein en ehdi edes reagoimaan hänen herätyksiinsä mitenkään. Parhaita ovat aamut jolloin saa herätä omaan tahtiin, koska herätys on niin myöhäinen ettei sitä oikeastaan tarvitse - mutta myöhästymisen pelosta sen kuitenkin asettaa.
Aina kun saan toteuttaa niin sanotusti omaa rytmiäni, en koskaan herää ennen puolta päivää. En tiedä mikä siinä on, mutta jostain syystä sillä ei ole merkitystä laitanko nukkumaan iltakymmeneltä vai aamukuudelta, minua ei saa ilman herätyskelloja tai huuteluita ylös ennen kuin kello on yli kahdentoista. Joskus lukioaikana perheenikin onneksi ymmärsi tämän, joten saan yleensä rauhassa nukkua niin pitkään kuin haluan, jos jotain erityistä ei ole aamuksi sovittu. Toisaalta olen todella funktionaalinen aamuisin koska haluan maksimoida unen määrän. En siis tarvitse monien ystävieni tavoin aamutouhuihin kahta tuntia, vartti heräämisestä riittää minulle. Tosin ensimmäiseen puoleen tuntiin minulle ei kannata puhua, olen pahantuulinen heräämisen vuoksi.
Kaikesta huolimatta rakastan torkuttamista. Se tunne kun vilkaisee puhelinta ja tajuaa, että oikeasti ylös tarvii nousta vasta tunnin päästä. :D Olen tainnut joskus torkuttaa lähes parisenkymmentä kertaa, silloin kun tarkoituksena oli olla vireä jo aamusta mutta ihan pakko ei kuitenkaan ollut nousta. Puhelimen herätyksen on aina pitänyt olla mahdollisimman vieno ja sulosointuinen, nykyisin sen pidä edes ääniä päällä koska ensimmäinen värähdys riittää herättämiseen. En tiedä toimisiko kirkasvalolamppu minulla, tuntuu että yöttömän yön aikaan herääminen ei ole sen helpompaa, vaikka valoa piisaakin. Pitäisi joskus testata.
Minäkin tykkään eniten sarastusvalo-systeemistä. Minulla linnut alkaa visertää kun valo on kirkastunut ja aika herätä. Kohtuullisen siedettävää. Herätyskello aiheuttaa joka aamu sydänkohtauksen. Jos vain mitenkään pystyn, pyrin nousemaan kerrasta ylös. Heräämisprosessi on aina tuskallinen kun sen joutuu tekemään kellon tahtiin, en tahdo kokea sitä montaa kertaa joka aamu.Louhikäärme kirjoitti: Kellolampun nerokkuus on siinä, että sen valo kirkastuu asteittain, samaan tapaan kuin auringon kajastus aamulla. Se on luonnollisempaa ja vähemmän stressaavaa kuin herätä yhtäkkisesti pirisevään hälytykseen pilkkopimeässä. Lisäksi silmät ovat herätessä jo ehtineet tottua valoon, mikä on talviaikaan hyödyllistä.
Minullakin on ollut joskus käytössä kelloradio, mutta sen hajottua en ole hankkinut uutta. Aivan hirveä keksintö, en suosittele kenellekään. Oletan siis, että kaikissa kelloradioissa on sama väkivaltainen hälytysääni, joka aiheuttaa aina paniikkikohtauksen. Onneksi puhelin on tehnyt heräämisestäkin mukavampaa. Vaikka eihän herääminen ikinä mukavaa ole, koska itse voisin nukkua rajattomasti, jos ei pitäisi syödä tai käydä töissä.HourglassEyes kirjoitti: Nuorenpana minulla oli pahaääninen kelloradio. Jokainen joka on joskus omistanut tämän laitteen, tietää kuinka hirveä sen herätys on. Sen voittaa kamaluudessaan vain rämisevä pöytäherätyskello.
Täh? Koko kelloradion paras ominaisuushan on juuri se että sen voi asettaa herättämään hälytysäänen sijasta soittamalla radiota. On aika huono laite jossa tämä ei onnistu.Astorethein kirjoitti: Oletan siis, että kaikissa kelloradioissa on sama väkivaltainen hälytysääni, joka aiheuttaa aina paniikkikohtauksen.
Kännykässä kokeilin ohjelmaa, jonka idea on herättää nukkuja sopivassa kohdassa unirytmiä. Herääminen tuntuukin silloin kivuttomammalta, ainakin joskus, mutta samalla pelkään koko ajan tiputtavani puhelimen jonakin yönä lattialle.
Louhikäärme kirjoitti:
Täh? Koko kelloradion paras ominaisuushan on juuri se että sen voi asettaa herättämään hälytysäänen sijasta soittamalla radiota. On aika huono laite jossa tämä ei onnistu.Astorethein kirjoitti: Oletan siis, että kaikissa kelloradioissa on sama väkivaltainen hälytysääni, joka aiheuttaa aina paniikkikohtauksen.
Voihan se olla kivempi, mutta minä ainakin asuin sellaisessa paikassa, ettei kelloradion antennilla kuulunut muuta kuin vaimeaa suhinaa, paitsi oikein hyvinä päivinä. Asemakohinaan ei oikein voinut luottaa herätysäänenä, siispä herätysääni helvetistä oli pakollinen paha

Tässä täydellisen aamun resepti! Sisältää aikaa, aikaa, puhtaat vuodevaatteet, helpotuksen aallon ja vielä hieman aikaa.
Auringonnousu ihminen olen siinä mielessä että aamulla olen tehokkaimmillanni. Kesäinen auringonousu, Anki ja kuppi hyvää kahvia tai pannu teetä on toki yhdistelmä mikä tekee aamusta melko tehottoman mutta sitäkin paremman. Mummolassa heräsin aikaisin katsomaan aamutelevisiota vaikka koulussa nukuin mieluummin kuin menin saksan tunnille kahdeksaksi. Herääminen on humalan tapainen henkinen tila, jos seikkailuja on edessä miksi jäädä nukkumaan. Ja jos haluaa nauttia hetkistä niin on muistettava hetki on aina jonkin välissä. Itse ainakin haluan muutaman tunnin aamulla ennen ulos lähtöä miettiä Keisari Augustuksen ajatuksia ja valmistautua päivän koettelemuksiin.
Yksityisenä ihmisenä olen myös valvojaihminen ja tykkään valvoa myöhään mutta tämä harvemmin on tehokasta vaan enemmän sellaista vapaan mielen liikettä.
Kirkasvalolamppu oli aivan kauheta ja alkoi herättää lähinnä väkivaltaisia tunteita. Kännykkä ohjelma mikä seuraili gyroskoopilla nukkujan liikettä toimi yllättävän hyvin kokkihommissa kun uniaika saattoi jäädä aika vähiin niin ainakaan ei herännyt täysin tokkurasta kesken syvimmän unen.

Valitettavasti kuitenkin olen todella hidas herääjä, heräämisprosessini nopeus vaihtelee mutta usein menee vähintään kaksi tai kolme tuntia heräämisestä ennen kuin olen saavuttanut järkevän toimintatehon. Aamutoimet saan kyllä suoritettua tarpeen vaatiessa alle kahteenkymmeneen minuuttiin, ja näin teinkin läpi peruskoulun ja lukion. Tänä syksynä olen testannut hitaampaa lähestymistapaa aamuun ja todennut, että oikeastaan mulle tekee ihan hyvää että mulla on tunti tai puolitoista aikaa suoriutua hitaasti läpi aamutoimien ja lagia ja selata puhelinta ja istua kuuntelemassa musiikkia. Tosin tän on oikeastaan mahdollistanut se, ettei tänä syksynä ole yleensä tarvinnut olla missään ennen aamukymmentä - en usko että voisin herätä marraskuussa vaikkapa aamukuudelta vain saadakseni itselleni lisäaikaa aamuun. :P
Kesäisin kykenen kiskomaan itseni ylös melko aikaisinkin, ja rakastan herätä kesäaamuna joskus viideltä kirkkaaseen auringonpaisteeseen ja vain paistatella ja nauttia elämästä ja nousta ja mennä aamukävelylle kun ulkona ei ole vielä ketään. Vuorokausirytmini ei vain oikein tue tätä, joten näin tulee tehtyä ehkä kahdesti tai kolmesti kesässä ja välillä vielä otettua sitten puoliltapäivin päikkärit.

Mutta tosiaan, haluan ennen kaikkea herätä ilman kiirettä. Ja mieluusti auringonvaloon, kiitos. Ja silleen että multa ei odoteta virkeää keskustelua heti heräämisen jälkeen (joinain aamuina musta kyllä irtoaa juttua heti, mutta valtaosin ei).
Yläaste- ja lukioajan selvisin pakkaamalla tavarat illalla, kattomalla vaatteet valmiiks, ettimällä kaikki tarvittavat asiat ja välineet valmiiksi pöydälle, tekemällä aamupalan jääkaappiin (josta sen voi napata mukaan ja syödä matkalla/tunnilla...) ja torkuttamalla. Nyt oon jo niin tottunut torkutukseen, että saatan helposti torkuttaa 5-6 krt ennen kun "havahdun" siihen että nythän pitäiskin nousta. Itkettää jo ajatuskin töitten alotuksesta, kun aamuvuoro alkaa klo 5.00 ja kotoa pitäis lähteä viimestään 4.30. Hitaaseen heräämiseen ja havahtumiseen kun lisää aamupala-ongelman (en tykkää syödä heti herätyksen jälkee, paras olis noin 1-2h kuluttua), tulee työaamuista mielenkiintosia...