Se aikahan on ihan kohta jälleen täällä!
Yksi lukuisista ilahduttavista asioista, joita parisuhde on elämääni tuonut, on ollut fyysisten joulukorttien lähettäminen. Olen itse aivan liian hajamielinen pitämään päässäni mitään päivämääriä joita ennen kortit pitäisi postittaa (hankkimisesta puhumattakaan!), mutta kumppani kokoaa joka talvi listan ihmisistä, joille hän haluaa kortin lähettää, ja samalla tiedustelee minulta oman lähipiirini kortitettavat ja huolehtii siitä, että ollaan laitettu kortit liikkeelle ajoissa.
Sitten pitkin marras-joulukuuta bongailemme kojuista ja kaupoista lähipiirillemme sopivia joulukortteja - tai tutkimme viime vuodelta ylijääneitä josko sieltä löytyisi mukavia. Tänä vuonna innostuin hommaamaan kummitätini joulukortin jo syyskuussa, kun eräästä tapahtumasta tarttui mukaan aivan TÄYDELLINEN suomalaisen taiteilijan tekemä kortti. Yhteensä meiltä lähtee vuosittain ehkä kymmenisen joulukorttia tuttavapiiriä ilahduttamaan.
Uskoisin isovanhempien, kummien sun muiden kyllä ilahtuvan korteistaan, tiedän että ainakin omia vanhempiani on hirveästi harmittanut joulukorttien väheneminen. Lapsuudessani lapsuudenkotini olkkarin kaksoisoviin kiinnitettiin osana joulukoristelua riveissä kaikki meille saapuneet joulukortit, ja kortteja riitti molempiin oviin rivistöiksi. Nykyään hyvä jos vanhemmilleni saapuu 5-6 korttia... Äitiäni tämä selkeästi harmittaa, vaikka itse olen kyllä myös ihan onnellinen ettei nykyaikana tarvitse kokea sosiaalista velvoitetta postittaa 30+ joulukorttia, vaan voi keskittyä ilahduttamaan sitä oikeasti lähintä lähipiiriä, ja sitäkin vain jos itsestä siltä tuntuu.