Päiväkirjan kirjoittaminen

  • Hiistu hahmo Kirjoittaja
  • Hiistu
    Varjovelho
    Tasolla 60
    80.54

07.04.2021 20:58 #1 :: Hiistu
Päiväkirjan kirjoittaminen
Kirjoitatko päiväkirjaa? Tai oletko joskus kirjoittanut?

Minulla oli päiväkirja alakoulussa. Päiväkirjaan sain kirjoitella kaunoa ja liimailla tarroja, ja sivut tuoksuivat hyviltä (parfymoidut), joten oli mieluista puuhaa. Ei sitä kovin kauaa kestänyt, mutta jonkin aikaa selostin sinne päivittäisiä touhujani, lumileikkejä ja sellaista. Seuraava pidempi päiväkirjajakso oli yläkoulussa, jolloin asioiden purkaminen kirjoittamalla varmaankin kevensi mieltä.  

Sen jälkeen olen aina joskus aloittanut päiväkirjan pitämisen. Ja unipäiväkirjan. Ja jonkinlaisen ammatillisten pohdintojen päiväkirjan. Yhdessä vaiheessa kirjoittelin päiväkirjaa wanhaan virsikirjaan punaisella kynällä siihen painotekstien päälle, se tuntui sillä hetkellä kyllin yksityiseltä paikalta. Mikään niistä ei ole kuitenkaan jatkunut kovin monen merkinnän vertaa, mitä olen sitten harmitellut, että ääh, ei tästä tullut mitään... Olen kuitenkin miettinyt, ettei se haittaa, vaikka päiväkirjat ovat jääneet "kesken". Sillä hetkellä niitä kirjoittaessa on ollut jokin tarve kirjoittamiselle, joten hyvähän se vain, että on tullut kirjoitettua. Kyllä tässä maailmassa sen verran paperia riittää. 

Kolme viikkoa sitten ostin viiden vuoden päiväkirjan, kun Suomalaisessa oli alennuksessa sellainen muumikuvioinen. Kirjan kannessa lukee lupaavasti "Lause päivässä". Tuli olo, että ehkä minä sen verran kirjoittaisin. Viime vuodet ovat tuntuneet kuluvan hyvin nopeasti, paljon muuttoja, työpaikan vaihdoksia, kaikenlaista. Välillä on vaikea muistaa mennyttä, välillä nykyistä, tulevaisuus on ehkä edessä tai ehkä takana. Ajattelin, että päiväkirjan pitäminen saattaisi tuoda jotain rauhaa, että tänään oli nyt tämä päivä ja tämmöistä silloin. Ja siinä on tavoitetta, olla jonakin päivänä se ihminen, joka lukee viiden vuoden takaisia mietteitään. Ja minä olen nyt oikeasti kirjoittanut sitä joka päivä, jo kolmen viikon ajan! Paitsi kaksi päivää jäi välistä, mutta ehkä niille päiville jotain merkintää sitten ensi vuonna. Sattumalta on näihinkin viikkoihin kyllä mahtunut jo kaikenlaista, ihan ollut kirjalle käyttöä... 

08.04.2021 13:52 #2 :: LordStenhammar
Päiväkirjan kirjoittaminen
Tulihan tuota pidettyä parissa laitoksessa ollessa. Enää en ole nähnyt tarpeelliseksi. Siellä ne on vieläkin vihkot jossain porukoiden talon vintillä. Voisihan ne kaivaa joskus esiin ja katsoa, löytyisikö esim. jotain käyttökelpoista matskua. Mielelläni en niihin aikoihin kyllä palaisi, olivat kuolema ja pimeys silloin vielä enemmän läsnä kuin nykyään.

  • Hiistu hahmo Kirjoittaja
  • Hiistu
    Varjovelho
    Tasolla 60
    80.54

08.04.2021 21:06 #3 :: Hiistu
Päiväkirjan kirjoittaminen
^ Tuo vanhoihin päiväkirjoihin palaaminen on sellainen asia, josta ihmisillä on varmaan monenlaista mieltymystä, lukevatko vanhoja kirjoituksiaan vaiko eivät. Jokaisella tietenkin erilaista se sisältökin, jonka äärelle siinä palaisi. (Lisää tähän jokin pöhkö vitsi meedioista...  ) 

Minulla on omia vanhoja kirjoituksia lukiessani usein tullut sellaista nolostusta, että voi hyvä tavaton, mitä minä nyt tuollaistakin. Mutta sama nolous iskee, olipa teksti kirjoitettu vuosikymmen sitten tai edellisellä viikolla...  Olen välillä kokenut hyödylliseksi yrittää suhtautua eri aikoina eläneeseen ja vaikka päiväkirjaa kirjoitelleeseen itseeni vähän kuin suhtautuisin toiseen ihmiseen. Silloin minulle ei niin iske nolous tai ajatus, että mitä se tuokin nyt yksikseen taas itkeskellyt tai tuommoisesta jutusta jaksanut intoilla, vaan on ollut helpompi suhtautua myötätunnolla ja koettaen ymmärtää, miltä tuosta ihmisestä on tuntunut ja mitä hän olisi ehkä silloin kaivannut. Saattaa mieleen tulla, että minä kyllä toivon tuolle ihmiselle kaikkea hyvää. Itse olen nuorena esimerkiksi kaivannut, kuten varmasti moni, että joku ymmärtäisi ja välittäisi. Vähän viiveellä tulee, mutta ainakin voin nyt itse olla se joku, sille itselleni, silleen. 

Toinen tuntemus, jota tuollainen menneisyyden itseni ajatteleminen minussa herättää, on suuri kiitollisuus. Että kurjimpanakin hetkenään se nuori ihminen jaksoi luottaa tai edes toivoa, että joskus on ehkä taas paremmin. Päiväkirjaakin ehkä kirjoitti, jotta olisi ollut vähän helpompi jaksaa seuraavaan päivään. Jotenkin koskettaa se ajatus, että tuolle ihmiselle oli niin tavattoman tärkeää, että minä saan olla nyt tässä. ... Joo, vähän diipiksi shitiksi menee, jos liikaa miettii. Mutta koetan suhtautua tähän huomenna ymmärtäväisesti... 

  • Skie hahmo
  • Skie
    Senesalkki
    Tasolla 43
    38.57

08.04.2021 22:38 #4 :: Skie
Päiväkirjan kirjoittaminen
Niin monta päiväkirjaa on aloitettu ja lopetettu kesken. Alkuinnostuksessa jaksan yleensä kirjoitella max. kuukauden, ja sen jälkeen koko homma unohtuu. Tälle vuodelle valitsin kalenteriini tuollaisen "lause päivässä" -osuuden, mutta näköjään jo maaliskuussa asia unohtui totaalisesti.

No joo, mutta oli mulla tähän joku pointtikin. Olen nimittäin kirjoittanut noin 15-27 vuotiaana vaihtelevalla aktiivisuudella Livejournaliin päiväkirjaa. Siinä parasta oli ehkä vuorovaikutus tiettyjen kavereiden kanssa, kun pystyi kertomaan tuntojaan valitulle joukolle suht avoimesti ja saamaan kommenttia ajatuksistaan. Ja vaihtoehtoisesti myös tekemään yksityisiä päivityksiä tai blokkaamaan näkyvyyttä entisestään kun halusi pitää kirjoitukset vaan omana tietonaan. Oon itseasiassa aika yllättänyt että jaksoin noinkin kauan, vaikka viimeisinä vuosina päivitystahti oli ehkä kaksi kertaa vuodessa... Nuorempana omat kirjoitukset tuntuivat noloilta tai lapsellisilta, kun niitä lueskeli jonkun vuoden vanhempana, mutta nykyisin ei enää semmoista tunnetta tule. Ne ajatukset ja vuodatukset on silloin tuntuneet valideilta, joten mikäpä minä olen niitä vanhempana ja viisaampana tuomitsemaan. Jossain määrin jopa naurattaa, etten enää edes muista kenestä ihmisistä aina kirjoitin, vaikka joku asia silloin tuntui maailman tärkeimmältä ja vakavimmalta konfliktilta. Olen oikeastaan kiitollinen itselleni, että olen noin säntillisesti joskus jaksanut pitää kirjaa elämästäni (erityisesti vuodet 2005-2009), kyllä sitä ihminen unohtaa niin paljon pieniä ja isompiakin asioita.

09.04.2021 13:04 #5 :: Mustelmann
Päiväkirjan kirjoittaminen
Kirjoitin päiväkirjaa 15-vuotiaasta jonnekin reilu parikymppiseksi asti ja tallennusvälineinä käytin lyijykynää ja ruutuvihkoa, joista ensimmäisen kannessa oli Nalle Puh. En kirjoittanut joka päivä, mutta väittäisin, että ainakin kerran viikossa kuitenkin, joten tekstiä syntyi vuosien aikana melko paljon. Joskus kerroin luettelomaisesti päivän tapahtumista, joskus vuodatin sydäntäni laajemmin ja pohdiskelin syvällisiä. Raapustin paperille myös yksityiskohtaiset kuvaukset monesta ekasta kerrasta, joita nuoren miehen elämässä siihen aikaan riitti: ekat kännit, eka kerta auton ratissa, eka kerta naisen kanssa alasti ja niin edelleen. Asepalvelus ja muutto vanhempien luota omaan asuntoon antoivat nekin paljon kirjoittamisen aihetta. Päiväkirjassa oli kyse myös itseterapiasta ja moni vaikea ja kipeä asia tuli sen avulla käsiteltyä. En muista, miksi lopetin kirjoittamisen, mutta jotenkin se vain unohtui ja uudestaan ei ole tehnyt mieli aloittaa.
Muokannut 09.04.2021 13:13 Mustelmann

Valvojat: SaranthaHiistu