Oma tämänpäiväinen tohelointini suututtaa. Olin viikkoja aiemmin sopinut - Messenger-välitteisesti - kuvaustapaamisen erään puolitutun ihmisen kanssa täksi päiväksi. Tarkkaa aikaa emme olleet sopineet, ja odotin varmistusviestiä vielä ennen kuvauksia. Sitä ei näköjään tullut - tutkin saapuneet viestit, mutta juuri sitä nimenomaista sanomaa en löytänyt. Muistin, että suunnittelimme menevämme uuteen Oodi-kirjastoon. Ajattelin, että kuvaus on peruuntunut, ja lähdin itse räpsimään kännykkäotoksia lumettuneesta kaupungista maisema-aiheista kuvakisaa varten.
Sitten tuli kiukkuinen viesti kuvaajalta: missä olet, odotan sinua Oodissa. Nolona jouduin tunnustamaan erheeni. Kuvaaja ilmoitti jo lähtevänsä, ja tuskin enää minua malliksi huolii. Eli siinä mokasin yhden harvoista tilaisuuksistani! Ei siis ihme, että potuttaa.
Työasioissa tulen toisinaan tehneeksi ihan vastaavanlaisia virheitä, enkä sittenkään opi a) olemaan itselleni armollinen b) suunnittelemaan, miten voin välttää nämä mokat.
Niin, ja tutkittuani kalenteriani huomasin, että olin sittenkin riipustanut tapaamisajan ja paikan muistiin aivan oikein - mutta niin epäselvin hierolygfein, etten saanut omista merkinnöistäni selvää. Siis c) pitää oppia kirjoittamaan merkinnät niin, että ymmärtää ne vielä tarkan muistijäljen haihduttua.
Tarinaakin piti kirjoittaa - tänään ja eilen - mutta eihän sekään prosessi etene.