Mikä sinua potuttaa nyt?

Joo. Jos se nyt vaikka muutaman kympin ylimääräistä maksaa, niin eihän se juuri köyhän kukkarossa tunnu. Jonkun halpiskoneen ajattelin muutenkin ostaa. Ei ole näppikselläkään suuremmin väliä. Kyllähän sitä on Amigan ajoilta asti näpytelty. Taitaa tosin halvimmatkin koneet olla tätä nykyä sitä 300 euron luokkaa.

Ulkomaalaisen elämä täällä Keskimaassa on tehty kauhean hankalaksi. Saadakseen oleskeluluvan pitää käydä terveystarkastuksessa, joka tehdään tasan yhdessä sairaalassa tässä yli 20 miljoonan asukkaan kaupungissa. Ja jonne päästäkseen pitää matkustaa kaksi tuntia suuntaansa, koska se sijaitsee järkevästi aivan kaupungin ulkolaidalla. Huoh. Ilmeisesti myöskään sim-korttia/puhelinnumeroa ei myönnetä nykyisin ulkomaalaiselle ilman passin kanssa rekisteröitymistä.

Ei! Ei! Ei!

Miten voi olla mahdollista, että taas kerran kun meikäläisen loma alkaisi, niin olen tulossa kipeäksi . Teatteriliput on varattu perjantaille ja hotellikin ensiviikon shoppailua varten...
Karman kostoa siitä, että sattuneet vapaapäivät ja pääsiäinen pidensivät normia talvilomaviikkoa kolmeentoista päivään?

Noniin, nyttemmin kone on taas toistaiseksi toiminut hyvin, joten turha oli stressata ja onneksi tässä on vuoden takuu. Tänään on potuttanut päänsärky joka alkoi jo aamulla... syytän kirottua aurinkoista kaunista päivää siitä (taas).

Aargh. Huomenna tulee kolme viikkoa siitä, kun havaitsin vesivahingon keittössä ja olen elänyt kaksi viikkoa ilman tiskipöytää ja -allasta. Olin toiveikas että tänään voisi tapahtua jotain edistystä. Viimeinen puolitoista viikkoa on mennyt kuivattimen huristessa lattialla. Mittaukset käytiin äsken tekemässä ja kaapin paikka on edelleen litimärkä, joten kuivain takaisin ja katsotaan uudestaan maanantaina. Oon niiiin kyllästynyt tiskaamaan joka ikisen astian heti käytön jälkeen kylppärissä ja siihen, että kolmen kaapin romut on joka puolella kämppää.

Piti heittämäni pari hienoa - krröhöm! - kuvaa kännyn muistikortilta maailmanlaajuisverkkoon, tarkemmin kirjoittaen ns. naamakirjaan. Mutta kirjastomme tietokoneluokka osoittautui varatuksi koko aamupäivän ajaksi, eikä nuorten koneillakaan ollut tilaa. Nyt sitten norkoilen noita koneita istuen tällä pikakoneella, joka kohta katkaisee istuntoni. MUR!

Enpä kerinnyt kuvani vanheta maailmanlaajuisverkon Valokuvaajan Showroom - osiossa, sillä alle kymmenessä minuutissa sitä oli kommentoitu "Showroom ainesta, joo" - ja "Mitä täällä tapahtuu" -lausahduksin. Itse en nähnyt tuota otosta niin paljon muita tuolla sivulla esillä olevia kehnompana, että se kirvoittaisi tällaisia sanaheittoja. Tuolla palstalla on vähän tapana kritisoida kärkevästi, ja siksi lähettelen sinne joskus esimerkiksi kännykuvia. (En pidä lyttäävästä kritiikistä, annetaan se kenelle hyvänsä!) Nautin myös piikittelystä.
Minullahan ei ole edes varaa ostella kalliita laitteistoja. Mutta kuulin jo vuosia sitten lohduttavan kommentin: hyvien kuvien ottaminen ei aina ole laitteista kiinni. Mielestäni olen kehittynyt harrastelijavalokuvaajana, sanovat naamakirjan tyypit mitä tahansa. Ja heitä ON kiva härnätä.

Pieni potutus: tuskin viittä minuuttia sain rauhassa käväistä koneella, kun PS4 veti itsensä virransäästötilaan pelilevy yhä sisuksissaan. Pieni ärsytys, mutta silti. En todellakaan halua että se menee seuraavaksi rikki, kun vasta sain uuden koneen toimimaan normaalisti...

Kannattaa koittaa tasoittaa unirytmiä. Minulla oli juurikin tuollaista ennen kuin vetäisin nukkumisen siihen 6-8 tuntia yössä suunnilleen samoina vuorokaudentunteina -rakenteeseen. Tosin ei se ihan heti onnistu. Piti keksiä viikonlopuiksikin syy rahtautua ylös sängystä. Minulla toimi aamuvirkut elikot metsässä, joita pääsee kerrankin bongaamaan kun viitsii olla hereillä ennen aamupäivän perheretkeilijöitä, jotka saapuvat eksymään lähimpiin pöpelikköihin viikonloppuisin.

Jos urheilussa kaikki sujuu niin yksityiselämä vetää syöksykierteen ja jyrkän sellaisen.

Miksi ei ikinä mene niin kuin tasapaksusti.

Kykenemättömyyteni vesiväreillä maalaamiseen. Olen harrastanut piirtämistä ihan pienestä naperosta saakka. En ole mitenkään loistava, mutta osaan mielestäni tehdä lyijykynällä varsin mukavia luonnoksia. Värittäisin ne mielelläni, mutta vesiväreillä ei hommasta tahdo tulla mitään. Olen aina pitänyt vesiväritöiden ulkonäöstä ja vesiväreillä maalaamisesta, mutten jostain syystä saa aikaiseksi mitään siistiä. Väreistä tulee kummallisen sotkuisia ja ruskeita.

Olen koettanut erilaisia tekniikoita: märkää märälle, kuivaa kuivalle, kuivaa märälle, märkää kuivalle. Mikään näistä ei ole juuri kummentanut asiaa. Alan taipua sille kannalle, että joko välineissäni on vikaa tai minua ei vain ole luotu taiteilemaan vesiväreillä.

Vesiväreissä välineillä on kyllä todella merkitystä. Tykkään vesiväreityä itse hirveästi (no en aina) ja siksi haluankin kannustaa ihmisiä niiden maailmaan. Millaiset värit sinulla, noreen, on? Winsor&Newtonin edullinen matkapaketti oli minusta monta vuotta tyydyttävä. Paperillakin on merkitystä.

Ja aina voi myös kokeilla akvarellikyniä. En tiedä kuinka suosittuja ne noin yleisesti ovat, mutta minulle niistäkin on ollut paljon iloa.

Voi ruoja, olen jonkinsortin keittiökirouksen uhri. Olen edelleen tiskipöytää ja puolikasta muovimattoa vailla eikä se remppa tunnu etenevän mihinkään suuntaan. Nyt sitten kirsikaksi kakun päälle posahti jääkaappi. Taas kerran. Toivottavasti yöllä on sen verran vilpo että sapuskani säilyvät parvekkeella. Ei tätä kyllä jaksais millään...

Joku tai jokin urvelo virustelee ns. naamakirjaan. Tänään sinne on tupsahdellut varoitus toisensa jälkeen näistä linkeistä, jotka avattuina ilmeisesti saastuttavat käyttäjän koneen. Onneksi itse linkitkin näyttävät epäilyttäviltä eivätkä varoituslisittäkään houkuttele klikkaamaan, mutta entäpä jos ... virtuaalirutokas linkki esitteleekin aihetta, joka minua kiinnostaa! Uskaltaako tässä enää mitään virtuaalimatoa seurailla?

Minulla on jotkin marketin halpisvärit. Ehkä minun pitäisi kokeilla toisenlaisia värejä - pelkään vain, ettei niistä ole apua, ja olen ostanut ne turhaan. Akvarellikyniin en koulukokeilujen jälkeen ole kovin ihastunut, mutta varmaan niihinkin tottuisi.

Tänään potuttaa tämä kuukausitolkulla jatkunut alakuloinen mieliala. Jonot psykologillekin ovat kilometrien mittaiset. Ärrh.