Mikä sinua potuttaa nyt?

Parin kuukauden ajan olo on ollut erittäin kuormittunut, ja tässä vaiheessa kaikki uudet vastoinkäymiset/tehtävät aiheuttavat lähinnä pohjattoman epätoivon tunteita. Tekisi mieli linnottautua jonnekin luolaan piiloon kaikelta.

Muuttaminen on perseestä. Katson vaan videoita enkä pakkaa, vaikka pitäisi. Lisäksi pitäisi tehdä koulutehtäviä kaiken tavaran karsimisen/pakkaamisen/poisheittämisen lisäksi. Yritän saada jotain myydyksi, mutta ei meinaa mennä kaupaksi, mikä ärsyttää. Kuitenkin perjantaina siirryn jo pois ja seuraavan kerran käyn täällä viikon parin päästä ja kuun viimeinen päivä tyhjäämässä loputkin. Nyt vain tuntuu siltä, että ottaisin vain välttämättömät mukaan ja jättäisin loput johonkin varastoon/veisin jonnekin kirpparille.

En tiedä.. tuntuu niin hankalalta, kun oon tässä kuitenkin asunut vuodesta 2008 lähtien. Potuttaa.. haluaisin vaan maata lattialla ja olla. Ääh.

Voimia muutton, Ansa - se on urakka kaikille, eiväthän ihmiset yleensä myötyriinsä muuttele. Kun ihminen oppii luopumaan kaikesta tarpeettomasta tavarasta, hän kiittää tätä oppia muuton ja ehkä siivouksenkin yhteydessä.
Jos on mahdollista jättää osa tavaroista varastoon ja hakea sieltä vähitellen, niin niin kannattaa tehdä. Tulee myös harkinneeksi, mitä todella tarvitsee ja mistä voi huoleti luopua. Onneksi on kirpputorit yms. kierrätys.
Niin, ja onnea uuteen kotiin!

Astorethein kirjoitti: Paras vaihtoehto olisi ollut polttaa koko maallinen omaisuus kokossa ja paistaa samalla makkaraa. Uudessa kämpässä olisi ollut hienoa ja helpointa aloittaa kirjaimellisesti tyhjästä.

Samat fiilikset. Vuosien varrella kertyneet roinat tuntuu lähinnä painolastilta ja kuitenkin poisheittäminen on yllättävän vaikeaa. Monesti olen leikilläni miettinyt että palaisipa poroksi kaikki. Mutta vain leikilläni. Ajatus hallitsemattomasti riehuvasta tulipalosta, joka vaarantaa lähellä olevien ihmisten hengen, on kauhea.

Spotify.

Mulla on ollut käytössä Spotifyn free versio, jonka suurin harmi tähän asti on ollut säännölliset mainoskatkot - mutta koska käytän palvelua yleisesti ottaen todella vähän, ehkä kerran pari kuussa, ei mainokset juurikaan häiritse.
Mutta nyt uutena ominaisuutena on ilmeisesti tullut free-tilin käyttäjille uusi kiusanteko, Soittolistani ei katkea enää vain pelkkiin mainoksiin, vaan listallani olevine kappaleiden perusteella järjestelmä valkkailee minulle seuraavia "sopivia biisejä". Nyt joudun jatkuvasti painelemaan "seuraava" painiketta, kun Spotify kuvittelee minun haluavan kuunnella enemmänkin jotain Uniklubia tai Happoradiota sen perusteella, että listaltani löytyy yhdet kappaleet kyseisiltä artisteilta.

Tiedän kyllä jumaliste mitä haluan itse kuunnella, enkä todellakaan ala maksamaan kymppiä kuussa palvelusta, jota en välillä käytä viikkokausiin... Mutta kaipa Spotify haluaa vaan ajaa meidät ilmaiset roikkujat pois tilaa viemästä...

Tänään piti minun tulostamani kirjastossa huomenna alkavien uimahyppykisojemme ohjelma eli aikataulu, muistitikultani. Mutta kaupunginkirjasto olikin suljettu koulutuspäivien takia, ja viereisessä yliopistokirjastossa sovelletaan tulostamisiin ihan eri sääntöjä kuin kaupunginkirjastossa - vaikka paikat sijaitsevat samassa rakennuksessa. Minun piti ottaa tilapäistunnukset käyttöön, vain tulostaakseni yhden paperin! Kaikki olisi ollut sileää ja pehmeää, mikäli tunnukset olisivat toimineet. Mutta kerta kerralta kirjaston kone hylki saamiani tunnuksia, eikä virkailija onnistunut minua paremmin. Vika oli siis järjestelmässä! No, viestin valmentajallemme ja pyysin häntä varaaman yhden painetun aikataulun minua varten. Vastaus: niitä ei enää paineta... Eipä tietenkään, elämmehän komputeriaanista kautta. Minun onnistui toki siirtyä vuosikymmeniä taaksepäin ja kopioida aikataulu kuulakynin paperille Ehkä saan jopa selvää hieroklyyfeistäni.
Aikaa kului, ja juuri tänään se olisi ollut arvokasta. Jokin herra inhalakeineen riehui taas...

Harmittaa, kun ei pidetä kiinni sovitusta. Jos tapaaminen ei käykään, niin olisi mukavampi että siitä ilmoitettaisiin, eikä jätettäisi vastaamatta yhteydenottoihin. Voisin melkein jo huolestua, jos tätä ei olisi tapahtunut aiemminkin.

Ajankäytölliset ongelmat suututtavat - eli se, että kun suunnittelen vaikkapa suoltavani tekstiä Risingin kirjoituspiiriin, huomaankin käyttäneeni sen ajan metsästäen kevyitä lenkkareita kauppakeskuksessa, maksellen laskuja koneella ja kalastellen kuvauskeikkoja.

Nyt askarruttaa, kuinka kummassa kerkiän tehdä myös työurakkaani edes hippusen verran, sillä valutan kirjaimellisesti tunteja turhuuteen. Kaikki pienet arjen askareiset ahmivat kumman paljon aikaa!

Eikä kukko käskien laula, eli tekstiä ei synny silloin, kun sitä yrittää väkisin väkertää. Mielessä selkeä idea tuntuu haihtuvan neuroniavaruuteen, kun sitä yrittää tuotteistaa suollokseksi.

Yritin vielä toisen kerran ottaa yhteyttä eikä vielä tänäänkään tullut minkäänlaista vastausta. Pitäisiköhän kohta huolestua, vai olettaa, että tuli taas jotain mieluisampaa tekemistä... Ymmärrän kyllä jos seurani ei kiinnosta, se on minulle tuttua ja ihan ok, mutta silloin pitäisi olla lupaamatta, tai edes ilmoittaa ettei ole tulossa niin ettei tarvitsisi turhaan varata aikaa. Tai karistaa pois tuttavapiiristä, eikä ottaa yhteyttä vain silloin kun ei ole mitään mieluisampaa saatavilla.

Ihme touhua. Tosin jos tuttava makaakin tällä kertaa koomassa teho-osastolla, niin sitten voin hiukan hävetä tätä harmistumistani.

Äkkäsin taas tänään ns. Naamakirjasta, että uuteen elokuvaan etsitään avustajia. Valikoin esitteistäni sopivimman ja kirjoitin vikkelästi viestisen, ja lähetin nämä Elektro-Kustin matkaan. Sitten luin tyrkkykirjeeni uudelleen - vasta sitten, pitää nyt kirjoittaa, sillä olin näpytellyt hakemukseeni elokuvan työnimen rikjoitusvihrein. Nyt toivon, että - kröhöm - komeat kuvani paikkaavat sitä huolimattomuusvaikutelmaa, jota itse kirjein annoin.

Pienempänä, mutta silti varsin ärsyttävänä potutuksena 'Merkitse kaikki luetuiksi' -nappi, jota taas jälleen kerran painoin Lukusalissa 'Merkitse aiheet luetuiksi' -napin sijasta muistamatta että se oli se 'Merkitse koko foorumi luetuksi niin että saat arvata mitä olet lukenut ja mitä et' -nappi eikä suinkaan 'Merkitse tämän nimenomaisen osaston viestit luetuiksi' -nappi. Eikö oikeasti kukaan muu tee samaa vai olenko ainoa tyhmä?

Isompana murheena taas sairaalassa oleva mies. Voisiko asiat olla joskus taas hyvin? Sallittaisiko meille joskus taas normaali perhe arki, joka sisältää kaksi tervettä vanhempaa? Voisiko kolmas kerta toden sanoo tarkoittaa tällä kertaa sitä että hän ei joudu ensi vuonna sairaalaan?

Uljas uusi vinyylisoitin tuli hankittua. Mahtava vekotin, ainoa vika ettei TOIMI. Johdot on paikoillaan, mutta valot ei pala eikä vitun lautanen pyöri. Tässähän joutuu kohta syventymään käyttöohjeisiin...

Käyttöohje, heh-heh - tästä tulikin oiva aasinsilta omaan potutuksen aiheeseeni: Olen runsaan viikon ajan kipakaksi kiukukseni huomannut, etten pääse kotikoneeltani kuin joillekin sivustoille, kuten - onneksi - käyttökelpoisimmalle postilaatikolleni ja naamakirjaan. Mutta esimerkiksi niin Stadin sivut kuin Rising ovat pysyneet koneen omapäisen poissulun takana.
Lähetin asiasta urputusviestin taloyhtiölaajakaistamme toimittajalle ja marmatin kirjaston paljon tietävälle virkailijalle, joka arveli blokkauksen syyksi puutteelliset päivitykset koneessani. Kohta lähden kotiin lainattu ohjekirja mukanani, ja saan taas harjoitella uusia asioita koneineni. Näenkö nyt siis tulevaisuuteen: tämä potutuksen aihe poistuu.
Poistuuko myös toinen kiukun syy eli sade päivänä, jolloin täällä Stadissa on runsaasti Helsinki-päivän tapahtumia ...Kostealta näyttää.