Mikä sinua potuttaa nyt?

Röpläsin röpläämistäni tätä konetta. Vaihdoin yhteyskaapelin käytetystä, itsestään letittyvästä käyttämättömään ja mutkittelemattomaan. Etsin etsimistäni toista selainta vaihtoehdoksi. Sammuttelin ja käynnistelin Piihemmoani yhä uudelleen. Aikaa kului, mutta viimein näkyy edes muutama kadonnut kontakti palautuneen, kuten näkyy.

Tekniikka potuttaa minua aina, mutta nyt suututtaa eilinen toilailuni urheilukisoissamme. Niin kirjoitetusti alisuoritin. Sain toki palkinnon, olinhan sarjassani ainoa osanottaja, mutta pistein arvioiden hävisin roimasti. Moinen piste-ero ei potuttaisi lainkaan, jos itse olisin pystynyt parhaimpaani.
Sitten muutamaa meistä pyydettiin yhteiskuvaan pukuhuoneessa. Lupasin tulla, ja - tapojeni mukaisesti - sähläilin suihkussa yrittäessäni suoriutua arjen askareesta mahdollisimman sulavasti. (Se on kömpelykselle hankalaa.) Ja kun ehätin pukuhuoneeseen, en löytänyt kuvaajaa tai muita kuvattavia. Taas minut unohdettiin tämäntyyppisestä yhteisestä pikku tekemisestä, ajattelin happamasti - tai ehkä ex tempore -kuvaussuunnitelmasta oli tyystin luovuttu. Tänään näin sitten ns. Naamakirjassa upean potretin kolmesta kilpasiskostani, joten kuva oli otettu. Ei ollut ihan ensimmäinen kerta, kun minulle käy näin näitä pikaisia suunnitelmia toteutettaessa: menen väärään paikkaan ja/tai väärään aikaan. Vaikka kyseessä nyt on pikku juttu, niin tämä harmittaa. Olisi minunkin paikkani ollut tuossa yhteiskuvassa!
Ja Ilmatieteen laitoksen ennuste näyttää toteutuvan: on pilvistä. GRRRR!

Ensin odottelin kuvaukseen kutsua, jota ei tullut. (Ei sitä varsinaisesti luvattu, mutta ajattelin, että jos sittenkin, jos sovittu tapaaminen peruuntuu. Niin ei käynyt.) Onneksi ulkona tuulee ja on aika viileää. Sain sentään käytyä uimassa ja kameraani ulkoiluttamassa. Päivän urheilutapahtumat jätin digisovittimen tallennettavaksi.
Ja GRRRRR! Tulin nettisivuja haeskellessani huomanneeksi, miten MOLEMMISSA urheilutapahtumissa kävi, ainakin suomalaisille. Kai minä silti katson tallenteesi, edes osin.
Näinkö mulle täällä aina käy käy käy käy...

Kuvat menevät kuvaajan kansioon ja minun esitteeseeni, jota lähettelen muille mahdollisille kuvauskeikantarjoajille - eli koetan päästä vaikkapa statistiksi erilaisiin tuotantoihin. Jos olet AV-alan toimija ja haeskelet esiintyjiä/malleja/avustajia produktioihin, niin tarjokassivustojen selailu lienee mitä suotavinta. Muutoin - salliiko työnantaja koneen yksityiskäytön?

Näin taas vahingossa sellaisen "30-jotain ei ole vanha, silloinhan elämä on parhaimmillaan kun on jo työ ja toimeentulo ja oma talo ja auto ja kaikki nuoruuden säätämiset ovat takanapäin"-tyyppisen jutun. Itsestä tuntuu, että olen edelleen samassa pisteessä kuin kymmenen vuotta sitten (mitä nyt ehkä kavereita on vähemmän), ja nyt alkaa jo vaikuttaa siltä, ettei tästä välttämättä kauheasti edetäkään.

Niin, en tiedä onko kyse enemmänkin siitä, että nuoruuden (ehkä valheellinenkin) tunne miten kaikki on mahdollista ja edessäpäin on jo hävinnyt, vai siitä että mahdollisuuksia ei oikeasti ole... tietysti moni asia muuttuu mahdottomaksi kun ikääntyy (kuten jos halusi mennä teininä hienoon englantilaiseen sisäoppilaitokseen niin 20 täytettyä se ei ole enää mahdollista, jos koskaan olikaan)... mutta silti ihmiset tuppaavat vaihtamaan uraa ja aloittamaan uuden elämän hyvinkin vanhoina. Kuulin juuri 80-vuotiaalta miten 30-jotain on vielä todella nuori (vaikka en peiliin katsoessa sitä tahdo uskoakaan kun naama alkaa roikkua jne.) Silti tuntuu masentavalta, että olen itse todennäköisemmin tulevaisuuden köyhä kuin tyylikäs kaupunkilainen tai kivan omakotitalon omistaja maalla, ja pelkään että joudun kierteeseen missä en voikaan saada töitä koska joku muu valitaan aina mieluummin. Joku nuorempi, parempi tai rikkaampi ja tyylikkäämpi.

Perinteisestihän meikäläistä on ärsyttänyt jo ketjun bowdleroitu otsikko liikaa vastatakseni, mutta sarjassamme syystä lausumatta jääneittä valitusvirsiä, eli en ole katkera, mutta kuitenkin:

Olen jälkeenpäin vähän ihmetellyt, että mikä ihmiskoe tämä oli, että koululaitoksen sanoma on, että kohtalaisen fiksu kaveri pärjää elämässä lähennä olemalla paikalla ja olemalla sytyttämättä pieniä tulipaloja. Eihän siinä opi minkäänlaista työrutiinia, siis maalla kasvaneena tiesin toki mitä työ on, siinä tulee likaiseksi ja hikiseksi, ei kai sillä mitään tekoa opiskelun kanssa ole? Joku kirjojen pänttääminen varmasti sopi jollekin perfektionistille, joka haluaa kerätä elämäpelissä kaikki Steam-saavutukset.

Lisäksi meille vähintään rivien välissä kerrottiin opon tunneilla ja vastaavissa, että nämä perinteiset työt ovat ihan passé, ammattikoulusta valmistuu suoraan kortistoon ja sinne menevät ovat kuitenkin troglodyyttejä (Civilizationissa tuli vastaan sellainen kaupunki kuin Amatikulu ja voi pojat että meillä oli hauskaa amitsulaisten lukutaidon kustannuksella). Sitäpaitsi meille siis luvattiin, että tulevaisuuden työt olisvat vähän kuin yläasteen ryhmätyöt, mutta niistä maksettaisiin kovastikin palkkaa.

Asiantila olisi varmaan vielä ollut korjattavissa, mikäli yliopistossa olisi ollut pääsykoe. Ei ollut, oli palikkatesti, jossa – arvaatteko – pärjäsi oikein hyvin tulemalla paikalle ja raapustelemalla jotakin nokkelaa paperille (jota ei pitänyt sytyttää tuleen sitäkään). Tietojenkäsittelytieteeseen pääsin sisään, ja samalla kokeella valikoituun matematiikkaan sain tuplapisteet vaadittuun nähden (matematiikkaanhan oli ainakin siihen aikaan helppo päästä, sillä tutkijanpaikat olivat kiven takana ja muutoin ura johti todennäköisesti takaisin yläasteelle tai lukioon, joten isoin lössi matemaattisesti lahjakkaita valitsi tekniikan, lääketieteen tai vastaavat opinnot).

Mutta niitä opintoja, ensimmäisenä vuonna en saanut mitään aikaiseksi, myöhemmin jotain silloin tällöin, sieltä täältä. Olisi kai sitä nyt kannattanut jo kansantaloudenkin kannalta jotenkin torpata opiskelija, jolla ei ole mitään edellytyksiä edetä opinnoissaan.

(Myöhemmin toki oli ollutkin, mutta siihen mennessä olin sattuneista syistä polttanut kaikki opintotukikuukauteni ja se oli sen tarinan loppu)

Keikkoja on vielä kehnosti, ja ilahduin, kun minulle onnistuttiin muutama pikku työtilaisuus alustavasti buukkaamaan. Mutta kun varmistelin keikkoja sopimuskumppanien kanssa, kävi ilmi, että varauksissa oli tullut sekaannus ja keikat olivat päällekkäin. Suututtaa. Buukkaajat rupesivat selvittämään asiaa, ja hieman helpottaa se, etten nyt ole ollut ainakaan ainut sählääjä ja varausten sotkija, vaan muutkin joskus kiireessä erehtyvät. Tarinaakin pitäisi suoltaa, mutta mieleni takoo tyhjää juuri silloin, kun aikaa kirjoittamiselle on.

Yleisurheilun MM-kisat alkavat juuri, ja tietysti seuraan niitä televisiosta. Mutta tahdon tehdä kisaviikkonakin muuta kuin vain istua Lontoon Olympiastadionin etälehterillä,, joten katson lähetykset digiboksiini poimimiltani tallenteilta. Huomasin, että lähetykset ovat paljolti suoria, tuntien mittaisia ultramaratoneja - eihän niitä ehdi tai jaksa kokonaan katsoa, ainakaan kaikkia. Ennen muinoin YLE lähetti kisoja koosteina - muistaakseni myös silloin, kun tarjosi suorankin katsomismahdollisuuden. Nykyisin tämä viestintäyhtiömme näyttää ylpeilevän sillä, että lähettää KAIKKI kisatapahtumat SUORINA. (Jos kooste tarjotaan, se on enintään puolen tunnin mittainen.) Tässä asiassa toivoisin paluuta vanhaan malliin eli siihen, että kaikkea ei näytetä suorana, vaan heti kisan jälkeen sopiva, n. parin tunnin mittainen, kooste. Niitä jaksan katsella tallenteena vaikka pikkutunneilla, jos muut aktiviteettini niin vaativat.
Jos ohjelmaoppaaseen on luottaminen, niin Eurosport lähettää myös näitä tunnin, parin ohjelmia kisoista. Mutta em. opas ei kerro, mitä lyhytlähetykset sisältävät - eli ovatko ne koosteita vai täydennysohjelmaa. MUR!
Lähetin asiasta sähköpostia Eurosportille - sen sähköpostiosoitetta en tietenkään (MUR!) löytänyt toimijan nettisivuilta, vaan muinaisen Kuningaskuluttaja-ohjelman jälkeenjääneeltä verkkosivulta. Jään odottamaan a) toimiiko osoite yhä ja b) vastataanko minulle muuta kuin "Katso ohjelmaoppaasta" tmv. selviöitä.

Varmasti, ja asiasta on mennyt viestejä myös TV-kanavien palauteboksiin tai sähköpostiin. Vastaukset - jos niitä on tullut - ovat olleet vain sanoja peräkkäin, todellista selitystä ei ole tullut. Onneksi tässä on kyse vain urheilulähetyksistä - viihteestä.
Yritin myös kysyä Eurosportilta sähköpostitse: lähettävätkö he koosteita päivän kisatapahtumista vai ovatko ohjelmaoppaaseen merkityt tunnin, parin lähetykset vain tapahtumien taustoittamista tms. puhuvia päitä. Mutta meilini palautui kerran toisensa jälkeen - robotti väitti yrittäneensä - enkä löytänyt Eurosportin sivuilta toimivaa meiliosoitetta.
MUR! Vierotaanko asiakaskyselyjä tosiaan noin paljon? (Puhelinnumero toki oli, mutta ei - en rupea jonottelemaan ja jingeleitä kuuntelemaan. Minulla on parempaa tekemistä, kuten penkkiurheilu ja vali-valien suoltelu.
Lähdenpä tästä katsomaan kisatallenteitani. ;-)

Oma muistini tai oikeastaan sen puuttuminen tai vähintään hataruus. Muistelen, että valmentaja sanoi eilen tämänpäiväisten treenien poikkeusajasta eli siirtymisestä aamupäivästä johonkin - mutta mihin? En pystynyt tuoreeltaan merkitsemään muutosta kalenteriin, myöhemmin en muistanut , ja tänään menin uimalaan normaaliin aikaan sen varalta. että muistin sittenkin väärin. Ei sinne ketään meikäläistä tullut. Odotin runsaan tunnin ja lähdin sitten kaupungille. Tein tietysti impulssiostoksen eli hankin huulipunan, jota ei ostoluettelooni ollut merkitty.
Nyt lähden taas kohti uimalaa: olisiko treeni nyt? Kausikortein voin käydä siellä, milloin haluan.
Tämän sekoilun hyvä puoli on se, että tulee oltua ulkona. Huono puoli taas on, etten pysty hoitamaan pientä työasiaani saati kirjoittamaan taas uutta suolletta Risingille.