Mikä sinua potuttaa nyt?

Kahdet kisat edessä ennen juhannusta, treenivuoroja jäänyt pois valmentajan aikatauluun liittyvistä syistä, ja minä olen joutunut työn takia jättämään harjoituksia väliin. Tänään sitten huomasin, että perjantaina olisi ollut jo kesätreenejä, lokoisan kesäsään yhä viipyessä luonamme - mutta en ollut muistanut niitä, vaan liehuin tansseissa. Jostain kumman syystä olin ymmärtänyt, että tuokin kerta jäisi väliin. Voi voi...Toivottavasti sinne meni edes joku, ettei valmentaja käynyt paikalla turhaan. Olin toki ilmoitellut viimeviikkoisista työesteistä, joten ehkä minua ei edes odotettu treeniin, mutta kyllä harmittaa haaskata vuoroja.
Tämä kesä tuntuu alkaneen toisiaan seuraavin kommelluksin!

Minun uskomaton kyky kadottaa ja hävittää tärkeitä papereita. En tajua taas mihin varmaan talteen olen kätkenyt edellisen työpaikkani palkkatodistukset ja virkamääräyksen. Verokortti on myös löytynyt useamman kuin kerran ruttuisena ja repeytyneenä jonkun laatikon/laukun pohjalta. Ja sitten joku kasiluokan uskonnon koe kyllä löytyy nätisti kansiosta. Huoh.

Minä sitten inhoan sensuuria ja suomalaisten kustantamoiden pakottavaa tarvetta julkaista kaikista klassikoista lyhennettyjä versioita. Kun luulen kirpputorilla tehneeni jonkun hulppean löydön, tarvitsee vain hiukan selata sivuja eteenpäin niin heti tulee vastaan se vietävän - - -.

Viimeksi eilen tuli kierrätyskeskuksessa vastaan tarjous: "Kolme kirjaa 1€". Hyllyssä näkyi sitten F.E. Sillanpään Ihmiselon ihanuus ja kurjuus, mitä olin juuri etsinyt. Mutta se oli lyhennetty versio! Miksi? Miksi aina - - -? Nykyään kirjaostoksilla pitää koko ajan olla varpaillaan ja suhtautua kaikkiin wanhoihin huippulöytöihin varautuneesti. Ja minä onneton sielu menin ostamaan Havukka-ahon ajattelijan ja Maa on syntinen laulun leikeltyinä... no onneksi ne eivät olleet sentään niiiiin huippulöytöjä, mutta silti.

Minulla ei ole aavistustakaan, mitä varten tätä tehdään (eihän kaikessa tietenkään voida puhua sensuroimisesta), mutta siitä minä sentään olen kiitollinen ettei nyky-Suomessa sensuroida (eihän?). Voi taivas, kun minä inhoan jo ajatusta siitä, että joku menee saksimaan jonkun toisen tekelettä ja nyhtää lopputuloksesta vielä rahaa. Lukisinko Juhannustanssit? Joo, ensin vain pitää etsiä jostain painos, joka on vuosilta 64 ja 65 tai sitten 90-luvulta eteenpäin! Lukisinko Suuren illusionin? Joo, mutta osa tekstistä pitää lukea kirjailijan muistelmista!

Sitten on tietenkin kaikkien rakastama Tuntematon sotilas, jota kieltäydyn kutsumasta siten, koska minä suostun tunnustamaan ainoastaan Sotaromaanin. Ei siinä mitään, jos kustantaja haluaa hiukan parantaa poistamalla pari turhaa kohtaa, mutta että poistella niin huolettomasti, että koko teoksen sanoma muuttuu! Hirvitys!

Suuren illusionin tapauksen vielä saatan sietää, koska ilmeisesti siinä poistojen syy oli yksinkertaisesti laadun parannus. Mutta silti aion lukea myös poistetut kohtaukset, ihan vain periaatteideni takia.

Tulipahan taas vaahdottua. Mutta kun tämä on vain niin kamalaa...!

Lepää rauhassa Väinö Linna! Ja pitkää ikää Hannu Salama! (Tarkoitan mitä sanon.)

Juuri silloin, kun on kiire, jok`ikinen juuri tuolloin tarvittu tavara katoaa kuin rinnakkaistodellisuuden väen näpistämänä. GRRRR!
Ja juuri kun uimavedet tuntuvat sopivan lokoisilta, sinilevä valtaa ne. Hyödynnän toki netin levätilanneilmoituksia, ennen kuin valitsen uimarannan, jota lähden etsimään. Nimenomaan etsimään: Eilisiltana suunnistin kohti meren rannassa sijaitsevaa, virallista uintipaikkaa, jossa en ole kertaakaan käynyt. Tietysti mestarieksyjyyteni pääsi taas irti, ja löysin tieni vallan toiselle rannalle. Se on viime kesistä tuttu, mutta pukusuojat olivat jo päivältä kiinni. Väkeä oli silti jonkin verran, ja muutama paikallisen avantouintiseuran jäsen meni polleasti pukusuojaan omine avaimineen. Minä vaihdoin vaatteet pukusuojan edessä penkillä. Kävi se niinkin, ja vesi oili lokoisaa. Aallokkokin oli vaimeampi kuin viime kerralla käydessäni. Vieraskielinen puheensorina nostatti tunteen: olen ulkomailla lomamatkalla. Uituani ja huuhtouduttuani rantasuihkun alla puin sukkelasti ja käpsyttelin kuvaamaan maisemia rannan ulkopuolelle. Matkalla havaitsin SINILEVÄVAROITUKSEN, jonka ohi en ollut kulkenut tullessani ja jota en netiltä muistanut, enhän alun perin valinnut tätä rantaa. Kun vedet ovat riittävän lämpimiä, ne ovat myös haitallisen leväisiä. GRRRR!
Huomasin, että ensi viikonloppuna - perjantain ja lauantain välisenä yönä - kotiplaneettamme varjostaa kiertolaistaan. Mutta pimennys alkaa jo silloin, kun kuu ei ole vielä noussut - eli vaikka olisi selkeä taivas, niin pimennyksestä näkyy vain osa. Onneksi kuunpimennys ei ole järin harvinainen tapahtuma - ja on näkemisen arvoinen.

Hetkinen, Havukka-ahon ajattelijasta on lyhennetty jotain? Sehän on vain noin 200 sivua pitkä, luulin sen painosten sivumääräeron johtuvan vain tekstin jakautumisesta sivuille. Eikai siinä mitään kovinkaan arkaluontoista pitäisi olla?

Juhannustanssien kustantajaa ei oikein voi moittiakaan, jos kirja sisälsi kirjaimellisesti laittomaksi julistettua tekstiä.

Havukka-ahon tapaukseen: kyseessä oli joku kokoelmateos, jonka kaikista teoksista oli saksittu jotakin. Ei siis yleensä ole! Anteeksi jos aiheutin hämmennystä, olin vain melko hiilenä aiheesta...

eBayn sun muiden kaupat ne tuntuvat joskus neuvostoliittosilta rektaalisheikkereilta. Vaihtoehtdot toimitukselle ovat "viikon sisällä" 15 puntaa ja "kuukauden sisällä" 5 puntaa, valitsen tietysti ensimmäisen kun paketti on melkein satasen sinällään. Viikkoon ei kuulu mitään ja eilen tulee ilmoitus, että lähetetty. Tracking ei tee vieläkään mitään, ja kyseessä on sentään ihan firma Hänen Majesteettinsa Yhdistyneessä Kuningaskunnassa eikä bulgarialainen mummo. Kuseeko siellä eBayn tekniikka vai pitääkö siellä vain olettaa, että 98% positiivisella palautteella myyjä on jo täysi kotirosvo?

Kiinan kurssi oli peruttu. :( Olivat unohtaneet ilmoittaa minulle. Harmi, sillä itsekseen mulla ei riitä kuri ja motivaatio kielten opiskeluun.

Tulehtunut olkapään lihas on vaikeuttanut töitten tekemistä heti loman jäljiltä. Viikko sitten työterveydessä kipulääkitystä määrättäessä kysyttiin, että katsonko pystyväni tekemään töitä ja tuumasin, että juu, juu, kyllä se tästä. Eilen illalla teki mieli huutaa välillä suoraa huutoa, kun jokainen käden liike aiheuttaa kipuaaltoja. Tänä aamuna heräsin kipuun ja luovutin. Varasin ajan uudelleen työterveyteen ja menen hakemaan sitä sairaslomaa... Ja elättelen toivoa että saisin jotkut "taju kankaalle" lääkkeet, että nukkuminen onnistuisi...

On marraskuu, ja sen huomaa: Maksoin tänään vuokran, muuttunein yhteystiedoin ja uusin lomakkein. Kun tarkistin, mitä olen hyväksymässä, huomasin, että yrityksestäni huolimatta maksulomakkeella oli vanhoja tietoja. Mielestäni EN painanut ´hyväksy`-painiketta, ennen kuin havaitsin virheeni ja siis huokaisin helpotuksesta ja näpyttelin uudet tiedot.
Kun tarkastin, mitä olin maksanut, huomasin: olin maksanut vuokran KAHTEEN KERTAAN, toisen siis vanhoin pankkiyhteyksin (kuten luulin). Maksoin uudelleen, ja näpyttelin viestin vuokranantajalle: mitä tehdä. Oma mokahan tuo oli, mutta ei sen silti pitäisi johtaa rahojen katoamiseen. Lähetin asiasta sähköpostia vuokranantajalle.

Palasin verkkopankin ääreen ja tutkin maksutiedot uudelleen. Nyt tapahtumavirta kertoi selvästi, että olin maksanut molemmat erät ihan oikealle tilille ja oikein yhteyksin. Mielestäni ei asia niin ollut muutamaa minuuttia aiemmin! Joko havaintokykyni haahusi hetken tai sitten pankkiohjelmassa tapahtui muutos. Ihmettelen, miten voin lukea tekstin niin väärin! Ehkä minun sumeaa logiikkaa soveltavaan mieleeni nämäkin virhehavainnot sopivat tai ... vaihtoehdot taidan säästää seuraaviin tarinoihini.
No, kirjoitin uuden viestin vuokranantajalle ja odottelen vastausta. Oletan, että lisämaksu kuitataan joulukuun vuokraksi. Ehkä saan neuvoja siihen, miten toimia, jos todella vahingossa maksan vikatilille. Missään ei ole näet kielletty maksamasta vuokraa etukäteen, eikä maksulomakkeita ole korvamerkitty tietyille kuukausille - ainakin oletan niin.
Olen yrittänyt oppia jakamaan kuvia yms. materiaalia Instagramissa. Joskus olen onnistunut, sattumaltako löytänyt oikeat tunnukset ja tavat, mutta tänään ei kuvien lisääminen kännykältä onnistunut, ei sitten niin mitenkään.
Aikaa paloi niin makselu- ja selvityshässäkkään kuin hedelmättömään kuvienjakoyritykseen, enkä ehdi enää kirjoittaa tarinaa, jota jo mielessäni kehittelin. Se potuttaa.

Itsekin käytin innokkaasti noitten nettikahviloitten koneita - pääsihän niihin näpyttelemään keikkatyrkkyjä yms. silloinkin, kun kirjastot olivat kiinni. Maksutkaan eivät kukkaroa riipineet - ja oliko ehkä velotuksen kohtuullisuus syynä siihen, että hyvillä liikepaikoilla sijainneet kahvilat lopettivat kannattamattomuuttaan? Vai onko ihmisllä nykyään niin paljon omia laitteita, että tämä liikemuoto on kuihtunut kuin videovuokraus?

Meni niin sanotusti rahahommat persiilleen. Kuun alussa tulee aina ostettua esim. helvetisti levyjä ja hortoiltua ulkopaikkakunnilla kalliissa ravinteleissa, vaikka sisimmässään kyllä tietää, että se säästäminen pitäisi aloittaa jo silloin.

Ongelmat alkoivat, kun piti hankkia hammasosaproteesit, ettei purukalusto näyttäisi tenttuäijän vastaavalta. Neljä hunttia ja rapiat siihen paloi. Nytkin pitäisi pärjätä alle kymmenellä eurolla per päivä loppukuu, vaikka kaiken maailman lääkkeet pitää ruokakaupassa käymisen ohella vielä ostaa. Kuinhan sitä taas pärjäis...

Ne rahahuolet on tähän asti aina olleet huolistani pienempiä, enkä ole niin kovasti afääreistä ressiä ottanut. Mutta kyllähän tämä nyt ahdistaa ja vituttaa, ei voi mitään.