-
- Painaja ja muita runoja
- Leirinuotio / LordStenhammar | 19.09.2023 11:29
-
- Lukuhaaste: Popsugar 2023
- Lukupiiri / Pisania | 18.09.2023 22:23
-
- Lukuhaaste: Goodreads 2023
- Lukupiiri / Pisania | 18.09.2023 22:20
-
- Lukuhaaste: Helmet 2023
- Lukupiiri / Eija | 16.09.2023 14:02
Mikä sinua potuttaa nyt?
Tiedän, ettei nykyaika ole enää kivijalkakauppojen puolella, mutta tuntuu vähän kohtuuttomalta kun muutamat autoilijat ovat antaneet ymmärtää, että ihmisiä suorastaan estetään tulemasta Helsingin keskustaan kun juuri he itse eivät saa omaa autoaan parkkeerattua suoraan liikkeen etuoven eteen. Vastoin yleistä väitettä Stockalle pääsee autolla, siellä on parkkihalli. Vastaavasti kuulee jatkuvasti valitusta siitä, ettei vanhoissa kaupunginosissa oteta huomioon autoilijoita. Jos on pakko pitää omaa autoa asunnon yhteydessä, kannattaisi ehkä harkita jotain sellaista asuinaluetta jota ei ole rakennettu aikana kun harva edes omisti auton. Ei sinne saa taiottua lisätilaa tuhansille autoille jos ei aleta purkaa rakennuksia.
Onneksi Akateeminen alkoi mennä taas parempaan suuntaan suvantovaiheen jälkeen, sillä Suomessa ei ole enää liikaa kirjakauppoja joissa pääsee oikeasti spottaamaan kirjoja joita ei ehkä osaisi itse etsiä netistä. Eihän se ole enää osa Stockkaa, ehkä hyvä niin. Tai sitten olen vain vanha. Sitä alkaa olla jo siinä iässä kun huomaa että suuri osa tutuista asioista vain katoaa ja että suorastaan kaipaa vanhoja aikoja vaikkei niissä ehkä olisikaan oikeasti mitään kaivattavaa.
Muoks: Niin ja lisättäköön vielä ettei Stocka ainakaan vielä lopeta, mutta tämä tuntuu jonkinlaiselta lopun alulta kun eivät enää omista omaa rakennustaan. Vaikka onhan se jo muuttunut tavallaan ostoskeskukseksi kun vuokralaisina on useita muita yrityksiä jotka hoitavat ennen tavaratalolle kuuluneita osastoja.
Nyt minua enemmän kuin etoo se pessimististen kommenttien rykelmä ja niitä postaavat virustakin pahemmatn toivonriistäjät, jotka kirjoittavat sosiaalisessa mediassa, että "koronarokote ei auta rajoitusten poistamisessa", "tanssimaan ei päästä vappuna, ei juhannuksena, ei koko kesänä". Miksi he eivät anna ihmisten uskoa johonkin, jonka avulla jaksamme eteenpäin näinä hankalina aikoina! Tuonkin energian voisi käyttää suunnitellen keinoja, joiden avuin voitaisiin sekä noudattaa kokoontumisrajoituksia että saada tanssin tms. ryhmätoiminnan iloa. "Ei se tule onnistumaan",väitetään. Niin, miksi ei? Mikä estää yhdistämästä montaa rajoitusten mukaista, eri paikoissa kokoontuvaa ryhmää yhdeksi nykyteknologian avuin! Teostomaksuista kuuluvat jotain vinkuvan - turhaa vikinää, kirjoitan. Mikä estää pienimuotoisia toimijoita tilittämästä Teostolle sille ilman muuta kuuluvat maksut! Sopivista tiloista ei pulaa liene - mutta nostaisiko ahneus salien tuntivuokrat pienryhmien ulottumattomiin...Luulisi pientekin tulojen kelpaavan tiloja tyhjillään nyt seisottaville. Kymmenen ihmistä (useallekin) sadalle tarkoitetussa salissa näyttää toki oudolta, mutta kymmenen kertaa vaikkapa 20 euroa on enemmän kuin nolla euroa. Virus ei ole matematiikkaa kääntänyt nurinniskoin!
Niin - kirjoitan tätä tänne - Naamaston tanssiryhmiin en taida viitsiä enää edes vilkaista.
Itse olen tämän ringin kanssa paljon paremmissa väleissä kuin niiden kunnon ihmisten. Jos elämä joskus kunnolla selättää, niin varmaan menen itsekin niihin porukoihin vielä.
Mitä tulee Prisman penkeillä aikaansa viettäviin juopotteleviin ukkoihin... Ymmärrän, että päihtyneiden henkilöiden näkeminen saattaa pelottaa ohikulkijoita ja mitä muuta se nyt kenessäkin herättää. Paras tilanne omastakin mielestäni olisi, ettei kukaan käyttäisi ongelmaksi asti alkoholia tai mitään päihteitä (jos ollenkaan). Kun jotkut kuitenkin tällä hetkellä käyttävät, eivätkä ole siitä ainakaan heti luopumassa, on minusta mietittävä, miten päihteiden käytöstä ihmisille aiheutuvat haitat saa minimoitua. Ensisijaisena ovat haitat terveydelle ja turvallisuudelle. Ja kenen terveys ja turvallisuus siinä on eniten vaarassa, niin kyllä se on niiden juopottelijoiden itsensä. Väitän, että heille turvallisin paikka viettää aikaa ja vaikka sitten päihtyä on mahdollisimman näkyvällä ja julkisella paikalla, koska: "Alkoholin käyttö ja erityisesti humalahakuinen juominen lisäävät riskiä sekä syyllistyä väkivaltarikokseen että joutua sen uhriksi. Alkoholin kulutuksen ja henkirikollisuuden välillä on havaittu olevan tilastollinen yhteys." ( Rikostorjuntaneuvosto )
Minun on vaikea uskoa, että juopottelijoiden siirtäminen pöpelikköön vähentäisi alkoholin käyttöä tai humalatilaan liittyvää väkivaltaa. Kyse on siis lähinnä siitä, tapahtuuko sitä julkisella paikalla vaiko jossain pöpelikössä tai vaikka yksityisasunnossa. Minun mielestäni julkinen paikka on näistä paras, koska silloin on todennäköisempää, että joku hälyttää paikalle apua ja apu saapuu perille nopeasti, jolloin uhkaava tilanne ja jonkinlainen järjestyshäiriö ei ehkä edes ehdi kärjistyä väkivallaksi saati henkirikokseksi asti. Ja siis oma havaintoni on, että harvemmin alkoholista päihtyneen henkilön väkivallan kohteeksi siellä julkisellakaan paikalla joutuu ohikulkijoita. Jos tappeluja tulee, ovat ne päihtyneiden henkilöiden välisiä. Lisäksi saattaa olla tarvetta hälyttää apua esim. jonkun saadessa sairaskohtauksen.
Sitten kun päästään siihen, että kenenkään henki ja terveys ei ole välittömässä vaarassa, voidaan alkaa miettiä viihtymistä ja mikä kenestäkin kivaa. Ajanvietolla Prisman penkeillä saattaa olla juopottelevan ukon elämänlaadun kannalta suurempi myönteinen merkitys kuin mitä se vastaavasti kenenkään muun elämänlaatua heikentää.
Ja siis muutoin havaintoni, että päihteet tekevät rumaa jälkeä. Sukulaisen puoliso sai lopputalvesta juoppohulluuskohtauksen. Oli alasti pakkasessa ja lumessa etsinyt pihalta autonsa avaimia, jotta olisi voinut lähteä ajamaan siihen paikkaan, jossa oli, koska ei ymmärtänyt jo olevansa siellä. Ambulanssilla sitten osastolle. Itsellään ei aikomusta muutoin hakeutua hoitoon, eikä sukulaisesta ole sanomaan, että nyt jumalauta riittää. Ei sellaista soisi kellekään.
Olin tänään päättänyt aloittaa korkeakoulujen pääsykokeisiin lukemisen ja avoimen yliopiston tehtävien tekemisen (jostain syystä Itä-Suomen yliopisto edellyttää sellaisten tekemistä ennen kuin päästävät minut soveltuvuuskokeeseen). Päätin aloittaa ilmoittautumalla I-S:n yliopiston etävalintakurssille, joka alkoi virallisesti tänään. Toimenpide edellytti mobiilipankkitunnuksilla kirjautumista, eli tuttu juttu... vaan kun ei. Tunnistautumispalvelu herjaakin nyt, että tunnukset ovat väärin, vaikka eivät varmasti ole. Täsmälleen samoilla pääsin kirjautumaan tänään pankkiin, ja kuitenkin sen verran tutuista luvuista on kyse, että erehtymisen mahdollisuutta ei vain ole. Olen kokeillut kolmella eri laitteella ja yritysten välissä on ollut tuntien väli, joten en ymmärrä mistä kiikastaa.
Luovutin, ja yritin seuraavaksi tulostaa Helsingin yliopiston pääsykokeen ennakkomateriaalit. Meillä on helppokäyttöinen tulostin, joten tässäkään operaatiossa en osannut varautua ongelmiin. Ensimmäiseksi läppärini ei löytänyt tulostinta, ja iskän piti tulla auttamaan etsinnöissä. Saatiin se sitten vihdoin yhdistettyä. Toista aineistoa tulostettaessa vain olin vahingossa asettanut väärän kuvanlaadun, ja lopputuloksena istuin hiljaa odottamassa, kun tulostin puski ulos 30 tyhjää A4-arkkia. Siinä kohtaa jo kuulin melkein korvieni välissä sitcom-taustaräkätyksen. Hain opiskelemaan teologiaa, joten liekö tämä korkeamman tahon yritys viestittää, että älä Romanov edes vaivaudu?
Niin, ja kun tulin tänne, en aluksi tajunnut kirjautua sisään. Tähyilin sitten hädissäni vastaustoimintopainiketta, ja kun ei löytynyt, rupesin jo uudelleenarvioimaan omaa selväjärkisyyttäni :D
Jos jollain muuten on idea, miten tuon mobiilipankkihässäkän saisi hoidettua, olisin erittäin kiitollinen!
Minulla potutusta tai ainakin pohdiskeltavaa veroilmoituksen kanssa. Sen verran olen saanut laskettua, että mitään työmatkavähennystä en saa, koska omavastuun summa ei ylittyisi, jos kulkisin työmatkani bussilla, jolla kulkiessani minulla menisi työmatkoihin päivittäin yhteensä 1 tunti ja 50 minuuttia nykyistä enemmän aikaa. Mutta edullisin matkustustapa. (Ja oikeasti olen ihan tyytyväinen välimatkaan kodin ja työpaikan välillä, sitä on juurikin sopivasti.)
Toinen ärsytyksen aihe on norppalive, joka jouduttiin sulkemaan aikaisemmin kuin oli tarkoitus. Kameran sijainti paljastui, ja ihmiset ovat tänä vuonna häirinneet norppia tavallista enemmän. Ensi vuonna kameran paikkaa varmaan muutetaan, mutta toivottavasti ei käy niin että koko norppalivestä joudutaan luopumaan liiallisen häirinnän takia. Mikä ihme siinäkin on, että sinänsä positiivinen luonnosta kiinnostuminen johtaa niin usein ikäviin lieveilmiöihin?
Minua sieppaa ehkä vielä enemmän valittaminen Ylen oppimisen sisällöistä. Ei saisi bisnesten edistämisen nimissä lasten ja nuorten palveluja kurjistaa. Oppimateriaalien tuottaminen ja nykyään yhä enemmän oppimisen digisisällöt ovat Sanomalle iso tuote. "Sanoma Pro on Suomen suurin oppimateriaalikustantaja ja edelläkävijä digitaalisten opetusratkaisujen kehittäjänä."Sanoma on tehnyt vuosien varrella kaikenlaista epäilyttävää sekä huononnusta mistä en pidä, mutta nyt alkaa mennä kuppi nurin kun Ylen tekstisisältöjen huonontamisen lisäksi haluavat ilmeisesti huonontaa myös Yle Areenaa
Ehkä myös oppivelvollisuuden laajentaminen ja 2. asteen opintojen maksuttomuus huolettavat mediajättiä. En usko, että kunnat alkavat hankkia opiskelijoille harva se vuosi uusimmat painokset oppikirjoista, samaan tyyliin kuin aiemmin opiskelijoilla ostatettu. Koulut, kunnat ja seudullisena yhteistyönä tuottavat myös omaa sähköistä opetusmateriaalia.
muoks. Ja kyllä näin veronmaksajanakin toivoisin, että olisi saatavilla mahdollisimman paljon laadukasta maksutonta oppimateriaalia. Kuntien kassasta ne kaikki materiaali- ja digilisenssikulutkin ovat pois.
Sanoma voisi itse satsata sisältöön, kyllä ihmiset tilaavat maksullisia palveluita jos ne ovat tarpeeksi houkuttelevia. Mutta siellä on taidettu säästää siinäkin puolessa. Televisiotarjonnasta en osaa sanoa kun telkkaria tulee nykyään katsottua todella harvoin ja silloinkin lähinnä Ylen tarjontaa, mutta esim Hesari ja Aamulehti julkaisee samoja artikkeleita, ja tämä korpeaa niitä jotka tilaavat molempia lehtiä (näitä löytyy mm sukulaisista jotka tilaavat Hesaria vaikka asuvat itse muualla). Muuten tykkäämässäni Tiede-lehdessä taas ulkoasu näyttää siltä, että kuvitus on haettu halvimmasta kuvapankista mikä on löydetty, myös silloin kun artikkeli hyötyisi enemmän oikeasta kuvittajasta. Ja wanhat jotenkin alaan yhteydessä olleet saattavat muistaa kohun Sanomien avustajasopimuksesta, lieköhän se vielä sellaisenaan olemassa...
Kuusikymppinen isäni juuri jokunen viikko sitten sanoi, että Tiede-lehden tilauksen voisi lopettaa. (Öh, mikä onkin minulta vielä hoitamatta, hyvä muistutus...) Lehti tuli aikoinaan itselleni ja tilasin sitten hänelle lahjaksi, tykkäsi lukea. Sanoi nyt, että sisältö on mennyt jotenkin heppoisemmaksi, enemmän ehkä koululaisille suunnattua, tai jotain, ei häneltä kovin monisanaista asiakaspalautetta saa. Tähdet ja avaruus -lehdestä onneksi tykkää, Ursan jäsenyys isänpäivälahjaksi voisi olla kova juttu...Muuten tykkäämässäni Tiede-lehdessä taas ulkoasu näyttää siltä, että kuvitus on haettu halvimmasta kuvapankista mikä on löydetty, myös silloin kun artikkeli hyötyisi enemmän oikeasta kuvittajasta.
Aku Ankasta olen kyllä haaveillut, että olisi kiva joskus vielä tilata itselleni.
Akkaritkin ovat jotenkin huonontuneet, vaikka viime vuosilta ei enää olekaan kokemuksia. Ikään kuin muuttuneet lapsellisemmiksi verrattuna vanhempiin sarjoihin, mikä tietysti tuntuu oudolta valitukselta kun kyse on lapsille suunnatusta lehdestä. Tässäkin tietysti aika voi kullata muistot, ja ovathan parhaat Akkaritekijät niin omassa sarjassaan että suuri osa bulkkikamasta ei varsinkaan aikuisen silmin voikaan päästä samalle tasolle. Silti, joskus lapsena taskarit olivat niitä vähemmän hyviä ja lehti se jossa oli laadukkaamman oloista sarjakuvaa, kun viimeksi luin lehtiä niin ero tuntui pienemmältä. Olen kyllä miettinyt pitäisikö jossain välissä mennä Lataamoon (vai mikä se nykyään onkaan) ja lueskella sieltä uudempia lehtiä, mutta kun viimeksi kokeilin niin se ei toiminut omalla koneellani kunnolla. Silti, Akkari on edelleen lähellä sydäntä koska se oli niin kiinteä osa lapsuutta, ja tuli meidänkin talouteemme hyvin monta vuotta.
Kirjasto mainittu, vaikka en tosissani jaksa uskoa että kirjastomaisuus itsessään olisi ongelma ja yritän olla tulkitsematta tuota ns. kuin piru raamattua. Sanoma kanteli Yle Areenasta EU-komissiolle, näin yhtiön toimitusjohtaja kommentoikyty post=63744 kirjoitti: Ja jos lähdetään sille linjalle että kaikki isoja konserneja haittaavat asiat yritetään kitkeä pois, niin mikä on seuraavaksi uhan alla? Kirjastot?
Hänen mukaansa Sanoma ei myöskään halua rajoittaa mahdollisuutta televisiosta lähetetyn ohjelman katseluun jälkikäteen.” Kyse on laajan sisältökirjaston rakentamisesta, ja vielä sellaisesta kirjastosta, joka pysyy saatavilla ikuisesti”, hän sanoo.
Tuon jutun mukaan Sanoma vain haluaa tietää missä mennään, mutta käytännössä siellä tuntuu olevan ongelmana että Ylellä tuotetaan sellaista sisältöä, mitä kaupallinen toimijakin voisi tuottaa. Mutta mikähän kaikki sitten olisi sellaista ei-kaupallista sisältöä, joka Ylelle sallittaisiin?
Ilmeisesti sitten ooppera ja korkeatasoinen draama eivät ainakaan kilpaile kaupallisten toimijoiden kanssa.”Mutta jos nyt menet Yle Areenaan, siellä ei ole vain oopperaa ja korkeatasoista draamaa vaan myös sisältöä, jota kaupallinen media voisi tuottaa.”
Ai niin, taannoinhan kuului jo bisnesmielisten mielipiteitä siitä, miten kirjastojen pitäisi olla maksullisia. Joten sinänsä pelko huomion kääntymisestä seuraavaksi kirjastojen suuntaan ei taida olla ihan aiheetonkaan - nimittäin jos Sanomat ja Medialiitto onnistuu tässä Ylen heikennyksessä. Mitä en usko. Mutta olen huolissani.
Klikkiotsikot ja huomiohakuiset hömppäjutut ovat laskeneet Ylen arvostusta minun silmissäni, mutta suomenkielisen ilmaiseksi netissä luettavan kaupallisen median taso on laskenut vieläkin enemmän (ja lisäksi niiden sivuilla on miljoona urkintaevästettä joiden poistaminen on tehty mahdollisimman hankalaksi). No, kaupallisilla medioilla ei tietenkään ole velvollisuutta tarjota sisältöjä ilmaisesksi ja laadukkain journalismi kuten Suomen Kuvalehti taitaakin olla siirtynyt pitkälti maksumuurin taakse. Tässä on kuitenkin alkanut arvostaa sitä, että netissä on edes yksi ilmainen mutta silti luotettava suomenkielinen yleisuutismedia. Samoin Areenaa on ollut mukava katsella etenkin näin korona-aikaan ja on tarkemmin ajatellen melkoinen saavutus, että Suomessa on näinkin hyvä julkinen suoratoistopalvelu, jossa ei ole DRM:ää, pakollisia kirjautumisia, mainoksia ym. haitakkeita.
Kirjastojen neuvotteluasema e-aineistojen on nykyiselläänkin aika heikko suhteessa mediafirmoihin, joten en usko että se valtavasti heikentyisikään nykyisten palvelujen osalta, mutta tulevista palveluista varmasti väännetään kättä. Mikä olisikaan mahdollista, jos kirjastot olisivat yhtä vahva neuvottelija ja kehittäjä kuin Yle? Ehkä tämä toteutuu jossain vaiheessa valtakunnallisen e-kirjaston myötä.
Taloustiede ei ole minulle tuttua alaa, enkä hahmota, millaiseen ajatteluun tuo Sanoman kritiikki pohjaa. (Joku ehkä osaisi selittää?) Yle ei kuitenkaan ole mikään julkinen monopoli eli muiden mediayhtiöiden toimintaa ei ole kielletty tai rajattu. Kyllä Sanoma voi tuottaa vastaavaa maksullista sisältöä, mutta en ymmärrä, miksi olisi kenenkään muun kuin itsensä vika, jollei sellainen sitten olekaan kannattavaa liiketoimintaa. Vähän kuin joku rakentaisi omille mailleen yksityisen tien, jonka käytöstä velottaisi, ja sitten hän valittaisi, kun ihmiset ajelevatkin vieressä kulkevaa julkista verovaroin rakennettua ja ylläpidettyä (arkikielessä "ilmaista" eli käytännössä vain käyttömaksutonta) maantietä pitkin. Epäreilua kilpailua sellainen, höh! Tai voisiko vaikka yksityinen terveyspalveluja tuottava yritys valittaa, että julkinen terveydenhuolto tulee sen markkinoille?Tuon jutun mukaan Sanoma vain haluaa tietää missä mennään, mutta käytännössä siellä tuntuu olevan ongelmana että Ylellä tuotetaan sellaista sisältöä, mitä kaupallinen toimijakin voisi tuottaa.
Yle-laki on sanamuodoiltaan ajastaan jäljessä, höpisee "televisio- ja radio-ohjelmistosta siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen". Verkkomediaa on ehkä nykyään vaikea nähdä televisio- ja radio-ohjelmiston oheis- tai lisäpalveluna. Mutta ei verkkosisällön rajoittaminen minusta ole oikea ratkaisu asiaan. Voisi miettiä, kykeneekö Yleisradio televisio- ja radio-ohjelmiston välityksellä nykyajassa ylipäänsä toteuttamaan sille asetettuja tehtäviä:
Julkinen palvelu
Yhtiön tehtävänä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluja tulee tarjota yleisissä viestintäverkoissa valtakunnallisesti ja maakunnallisesti. (28.6.2017/436)
Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti:
1) tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia;
2) tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä; (10.8.2012/474)
3) ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille ja nuorille suunnattuja ohjelmistoja sekä tarjota hartausohjelmia; (10.8.2012/474)
4) kohdella ohjelmatoiminnassa yhtäläisin perustein suomen- ja ruotsinkielistä väestöä, tuottaa palveluja saamen, romanin ja viittomakielellä sekä soveltuvin osin myös maan muiden kieliryhmien kielellä;
5) tukea suomalaisen kulttuuriperinnön vaalimista, suvaitsevaisuutta, yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja kulttuurista moninaisuutta sekä huolehtia ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille; (28.6.2017/436)
6) edistää kulttuurien vuorovaikutusta ja ylläpitää ulkomaille suunnattua ohjelmatarjontaa;
7) välittää asetuksella tarkemmin säädettäviä viranomaistiedotuksia ja varautua televisio- ja radiotoiminnan hoitamiseen poikkeusoloissa.