Mikä sinua potuttaa nyt?

Joo, olen kuullut että venäläisiä pitäisi alkaa boikotoida sellaisissakin yhteyksissä missä ei ole mitään järkeä, vaikka se lienee pienen vähemmistön mielipide. Kun ihmiset puhuvat "Venäjästä", se tarkoittaa melkein aina Putinia ja lähipiiriään. Pitäisi myös muistaa että sen lisäksi että suurin osa tavallisista venäläisistä ei ole voinut tähän tilanteeseen vaikuttaa, Venäjän valtio myös käyttää kaikkea Suomea vastaan. Ikävät asenteet voivat myös kovettaa tavallisten venäläisten asenteita, siellä on edelleen sellaistakin henkeä että tästä tilanteesta ja pakotteista syytetään länttä. Onneksi nuorempi polvi saa ulkopuolistakin tietoa ja voi toimittaa sitä eteenpäin propagandaa seuraaville läheisilleen. Sääli että jos laajempi sota halutaan välttää, tällä hetkellä Putinin pysäyttämiseen ei ole oikein muita vaihtoehtoja kuin massiiviset talouspakotteet, jotka iskevät väkisinkin myös niihin jotka eivät sotaa halunneet.

Olen itsekin pitänyt aina mahdollisena että Venäjä hyökkää Suomeen, senhän takia meillä on varuiksi Puolustusvoimat, mutta en silti ajatellut että se olisi ihan oikeasti oikeasti mahdollista, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Sitä on jo ehkä liikaakin tottunut ajattelemaan että sotatoimia käydään lähinnä ns. kehittymättömämmissä maissa joissa rauhan ajat ovat vasta edessä. Kai ajattelin että Venäjä koettaa Ukrainassa taas pelotella ja yrittää lähinnä kapinallisalueita, mutta nyt siellä pommitetaankin Kiovassa siviilikohteita. Onhan Venäjän kehitys ollut pitkään huolestuttavaa sen jälkeen kun ysärillä hetken vaikutti siltä että se on menossa turvallisempaan suuntaan, ja se on toki hyökkäillyt muuallekin ja aiemminkin myös Ukrainaan. Mutta torstain massiivisten tapahtumien jälkeen tuli itsellekin väkisinkin mieleen että mihin tässä vielä joudutaan ja ketkä ovat seuraavia. Olihan Ukrainan sota odotettavissa, mutta... silti yllätti. Ikävää kun kotiporukatkin nyt selvästi pelkäävät, korona-aika oli vanhuksille aika raskasta ja nyt sitten tämä. Itse kunkin olisi hyvä muistaa katsoa muutakin kuin loputonta uutisvirtaa ja erikoislähetyksiä tai doomscrollata somessa. Pitää muistaa sekin että suurin osa ihmisistä vain spekuloi kun ei muutakaan voi, ja tiedotusvälineet ottavat tästä kaiken irti, mikä johtaa myös klikkiotsikoihin ja lisäahdistukseen niitä seuraavissa ihmisissä.

Pitää kuitenkin toivoa ettei Putin ole niin vainoharhainen ja pihalla ulkomaailmasta kuin miltä nyt vaikuttaa, tai että hänet ainakin pysäytetään sisältä päin. En pysty uskomaan että Venäjällä löytyisi edes valtaeliitistä laajamittaista kannatusta tällaiselle. Eihän se kiva ajatus ole että nyt kun pitäisi oikeasti tehdä jotain muille ongelmille kuten luontokadolle, yhtäkkiä ollaankin siinä tilanteessa että yksi naapurimaista kääntää kelloa vuosikymmeniä taaksepäin, muuttuu akuutiksi uhaksi numero 1 ja alkaa järjettömän sodan "koska ei halua sotaa" ja uhkailla kaikkia koska "heitä uhkaillaan", ja kaikki huomio ja energia menee sitten siihen.

Ydinaseilla uhkailu on toki vanhaa kauraa, senhän takia mekin pelkäsimme ala-aste-ikäisinä ydinsotaa. Aika monessa ystäväkirjassa taisi lukea että "Mitä pelkäät? Vastaus: Hämähäkkejä, pimeää, ydinsotaa..." Täytyy tosin todeta että omalla kohdallani hissikuilun mörkö tai leikkipuiston lasinsiruissa 100% vasrmasti vaaniva verenmyrkytys olivat isompia pelon aiheita kuin ydinsota. Aikuisilla taas varmaan oli kylmän sodan akuuteimmassa vaiheessa vähän samanlainen olo kuin minulla nyt.

Täällä totisesti pitäisi olla erikseen joku mikä sinua ahdistaa/kauhistuttaa/pelottaa/masentaa nyt -ketju.

Olen itse pelännyt Ukraina-Venäjä-hässäkän puolesta jo varmaan kuukauden, nyt tilanne alkaa olla epätoivoinen kun aihetta ei voi mihinkään paeta. En lue enää sanomalehtiä, olen poistanut uutissovellukset ja välttelen radion kuuntelua ja isoja keskustelupalstoja koska en halua kuulla yhtään enempää vaikeaselkoista informaatiota siitä miten tilanne kehittyy tai ei kehity. Nyt Netflix-tilaukseni todennäköisesti irtisanotaan kun ei viitsi rahoitaa enempää firmaa joka levittää naapurin propagandaa. Tällaiselle kotihiirelle kuin minä uutisista, keskustelupalstoista ja Netflixistä luopuminen on aika halvatun iso osa sitä mitä ylipäätään teen elämälläni.

Viime viikkoihin asti olen aina pitänyt ajatusta sodasta hyvin etäisenä ajatuksena. Tuntuu väärältä inistäkään, kun tietää että minun kiukkuni ei ole mitään verrattuna kenen tahansa ukrainalaisen läpikäymiin asioihin, mutta kyllä tämä vain nakertaa pahasti omaa, muutenkin vähäistä motivaatiota tehdä asioita. Kun kaikki voi romahtaa ympäriltä näin yllättäen, miksi vaivautua rakentamaan mitään vain hajotettavaksi?

Nyt jos koskaan olen iloinen kirkon olemassaolosta. Käyn nykyään lähes joka päivä kirkossa, sillä saa aina edes sen puoli tuntia rauhan tunnetta päivään. Kohta alkavat varmaan lähikirkon vakiokävijät ja henkilökunta miettiä että kukahan tuo lyhyt hattupäinen nirppanokka oikein on.

 

Eilen tuli radiosta Kysy! Turvallisuuden ja toivon ilta jossa puhuttiin siitä miten sodan aiheuttamaa ahdistusta voi käsitellä ja ihmiset saivat soitella sinne ajatuksiaan. Aika lailla samanlaisia ajatuksia tuntuu monen päässä pyörivän. En tiedä auttaisiko se jonkinmoisena terapiana, mutta ohjelma löytyy Yle Areenasta: areena.yle.fi/audio/1-50956973

Laitetaan tänne, kun en löytänyt ketjua nimellä "kirjojen tulevaisuus"

yle.fi/uutiset/3-12361105

Olen saman nähnyt DVD, blu-ray ja UHD-levyjen kanssa. Eli uskon, että kirjakaupat katoavat muutamassa vuodessa tai vain tiimari tyyppisenä jäävät.

Edit. Nyt rupesi vielä mietityttämään koko kirjallisuuden tulevaisuus. Saavatko tulevat kirjailijat ammatistaan rahaa? Tienaako digikirjoilla ja äänikirjoilla tarpeeksi? Muusikotkin joutuvat nykyisin tekemään live-keikkoja, kun menneisyydessä saattoi pärjätä levymyynnillä. Mutta miten kirjailija tienaa, jos saa sentin Storytelliltä joka luku kerrasta?

(saa siirtää, jos löytyy parempi ketju)

Fyysinen kirja tuskin häviää kokonaan, ja tietysti kirjojen kuluttaminen e- ja äänikirjoina on ihan loogista silloin jos ei halua hankkia jokaista kirjaa omaan kotiin vaan tarvitsee esim matkalukemiseksi johon ennen ostettiin pokkari tai lehti. (Toisaalta itse en millään jaksa ymmärtää joidenkin ihmisten kammoa kirjahyllyjä kohtaan. Pitäähän kodissa nyt kirjahylly olla!)

Mutta kirjailijoiden toimeentulo on tietysti ongelma. Myynnistä en ole varma mutta ainakaan lainauskorvauksia ei edelleenkään saa digi- tai äänikirjoista, vaikka Suomeen puuhataan isoa e-kirjastoa ja niiden kysyntä on kasvussa. Vanhakaan kirjamyynti ei ollut tekijöilleen mikään iso tulonlähde, mutta nyt se uhkaa kutistua olemattomiin jos ei korvauksia saada reiluiksi. Mutta niinhän se menee että harvemmin rahat tekijöille päätyvät.

Vaikkei osoita kaikkien kirjojen myyntiä, niin olen lukenut jostain, että esim Sofi Oksanen on sanonut pokkareiden elättävän kirjailijat nykyisin.
Jos niiden myynti sakkaa noin pahasti joka vuosi, niin kovat ajat ovat kirjailijoilla edessä.

Ja miten käy kirjojen arvolle? Esim antikka toiminta? Itselläni on kattava kokoelma SciFi ja Fantasia kirjallisuutta. Ovatko ne minkään arvoisia tulevaisuudessa, jos kaikki rupeavat kantamaan kirjoja pois hyllystä? Arvo on tietysti minulle akateeminen, kun varmaan jäävät perikunnan myytäväksi, mutta toivoisi etteivät kaikki rahat olisivat menneet aikoinaan hukkaan.

"Potutus" on maailmantilanteen huomioon ottaen edelleen liian lievä ilmaisu, mutta alkaa jo painaa se että on koko ajan niin vihainen. Ensin oli järkytys ja akuutti huoli, sitten stressi ja sotaan liittyvät unet, nyt vain tasainen ja tumma vihaisuus Venäjän hallitusta ja kaikkia sitä tukevia kohtaan. Se on asettunut paikoilleen ja on koko ajan jossain taustalla silloinkin kun pitää taukoa uutisista, ja tällä hetkellä tuntuu ettei se lähde täysin pois, ei ehkä enää ikinä. Luottamusta Venäjän hallitusta kohtaan minulla ei 80-luvun lapsena ole ikinä ollut, mutta oli silti aika kun siihen suhtautui "vain" varauksella ja huolestuneesti.

Kappelin hajottaminen, Mantan suoja-aitojen rikkominen ja patsaan päällä kiipeily sekä Mantasta jälleen virinnyt keskustelu (= ei saa olla ilonpilaaja, patsaat on tehty kiipeilytelineiksi, ihmisillä on oikeus olla keskustassa) saivat minut toivomaan ettei Suomi voita enää ikinä kultaa. Pahoittelut joukkueelle ja järkeville faneille, se ei ole teidän syynne ja teille soisin voiton, mutta vaikuttaa nyt siltä että joillekuille "hauskanpito" tarkoittaa vain riehumista ja paikkojen hajottamista mitä ei jostain syystä voi estää, ja Helsingin keskustan vanhat patsaat ja rakennukset eivät kestä sitä.

Vappuna Mantalla juhlitaan ja se lakitetaan nosturilla, kukaan ei valita että "hauskapito on kielletty", mutta kiekkofanien riehuminen saataisiin loppumaan ilmeisesti vain käyttämällä mellakkapoliisia.

Teki ihan pölönä mieli mansikkakeittoa juuri silloin, kun minulla sattui olemaan henk. koht. tarjous lähikaupassani sellaiseen. Huomasin äsken, että olin ostanut epähuomiossa sokeritonta versiota, jossa on keinomakeuttajia (en edes tiennyt että semmoista on). Se maistuu aivan hirveältä ja on tyystin syömäkelvotonta. Olen niiiiin pettynyt ettei tosikaan. Makuaistiani on loukattu ja rahaa meni hukkaan, enkä tiedä mihin tungen vajaan litran verran yököttävää lientä. Ei sitä voi viemäriinkään kaataa...

Juuri kun säät ovat olleet mitä parhaat minulle, kylmänvierojalle, ilmatieteilijät ennustavat viilenevää. Kerrankin ei ole tarvinnut hytistä edes iho märkänä - ja minä olen nauttinut. Mutta jos ennuste pitää paikkansa, niin pian pitää muistaa taas pukea riittävästi päälle...

Maailman tilanne alkaa painaa taas erityisen raskaasti.

kyty post=66129 kirjoitti: Maailman tilanne alkaa painaa taas erityisen raskaasti.

Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin:  Kremlin tarina menestyksekkäästä operaatiosta Ukrainassa murenee

Toivottavasti se riittää eikä ole pelkkää toiveajattelua. Tuntuu uskomattomalta että kaiken tämän jälkeenkään kaikki uudet värvättävät eivät usko edes rintamalta soittavien tai palaavien tietoja, vaan menevät sinne vaan kun käsketään ja monet uskovat yhä että Nato uhkaa Venäjää. (No, uhkaahan se Venäjän julmia valloitussuunnitelmia, tietysti.)