Mikä sinua potuttaa nyt?

Pakollinen ruotsinkurssi. Eikö tämä ruotsin opiskelu koskaan lopu? Sen lisäksi että motivaatiota ei ihan hirveästi ole, tämän kurssin opiskelumetodit vievät senkin vähän. "Tavatkaa pienryhmän kanssa kerran viikossa keskusteluharjoitusten parissa" " Nauhoittakaa 15 minuutin keskustelu" "Nauhoita 5 min monologi ja palauta se opettajalle" "Esitä suullinen referaatti" Kuka keksi, että tämä on hyödyllistä tai edes hauskaa?

Kävin ystäväni kanssa katsomassa Exodus: Gods and Kingsin tässä illan päälle. Tai siis melkein katsottiin, leffa pätkäsi poikki siinä vaiheessa kun elokuvaa oli jäljellä reippaat viisi minuuttia. Henkilökunta luonnollisesti pahoitteli tilannetta, mutta paikalla ei ollut ketään, joka olisi filmin pystynyt pistämään jälleen pyörimään, joten ei muuta kun pihalle vaan. Toki saimme korvaukseksi hyvitysliput, mutta on se nyt pirun ärsyttävää, että jäi juuri pari hassua minuuttia näkemättä, ei sitä nyt uudestaankaan kehtaa lähteä katsomaan, varsinkaan kun leffa ei niin hirveän innostava ollut.

Onneksi tarina on pääosin tuttu, joten toivotaan ettei loppuratkaisun suhteen oltu tässäkään versiossa otettu turhan paljon taiteellisia vapauksia.

Nyt potuttaa niinkin pieni asia, että lounaana on pottuja, joiden syömisestä pidän yhtä paljon kuin kengänpohjien nuolemisesta >3<

Tietokoneeni hidastelu, toisin kirjoittaen se, että yli kymmenvuotias, kovin (hellästi tosin) käytetty Piihemmoni näyttää esimerkiksi nämä Risingin värikkäät sivut verkkaisesti. Nykyään lienee niin, että ohjelmaan kuin ohjelmaan pitää sisällyttää runsaasti kuva-, linkki- yms. aineistoa, joka vie tilaa ja voimia konevanhukselta. Miksei monikaan sivusto tarjoa vaihtoehtona perusversiota, jossa on teksti muttei esimerkiksi isoja kuvia?
Ei, ei, ei, ei - en haluaisi lisäjännitystä (ja kirjoitusaineistoa) elämääni tietokonemetsällä käymisestä, en juuri nyt. Männäpyhien tienoissa minulla olisi ollut hitunen aikaa mutta rahoitus epävarma - ja käyttämäni käytettyjen kompuutterien myymälä lomalla.

Lipsahti eilen pikkujouluissa alkoholin liikakäytön puolelle ja tänään siitä maksetaan

Tahdon vielä huomauttaa, että yleensä käytän ihan kohtuudella ja järkevästi, tämmöinen ei ole tapanani.

Löysin hamsterin aamulla kuolleena.
R.I.P. Legolas

Strato kirjoitti: Lipsahti eilen pikkujouluissa alkoholin liikakäytön puolelle ja tänään siitä maksetaan

Tahdon vielä huomauttaa, että yleensä käytän ihan kohtuudella ja järkevästi, tämmöinen ei ole tapanani.

Tuntuu vaan niin oudolta, kun joku kirjoittaa eilisistä pikkujouluista tammikuussa...

Puolikuu kirjoitti:

Strato kirjoitti: Lipsahti eilen pikkujouluissa alkoholin liikakäytön puolelle ja tänään siitä maksetaan

Tahdon vielä huomauttaa, että yleensä käytän ihan kohtuudella ja järkevästi, tämmöinen ei ole tapanani.

Tuntuu vaan niin oudolta, kun joku kirjoittaa eilisistä pikkujouluista tammikuussa...

Trust me, kyllä se aluksi tuntui oudolta myös juhlia niitä pikkujouluja tammikuussa

Kurkku on kipeä -> en voi laulaa.

Vieläkin ärsyttää kun Holy Mountainin liput myytiin loppuun kaksi tuntia ennen näytöksen alkua.

Tämä Jodorowskyn vanha filmi? Et menettänyt mitään, melko tylsää katsottavaa. Paljon heikompi kuin El Topo ja Santa Sangre.

Hiistu, etkö voi rohkaista läheistäsi mitenkään? Kurjastakin tehtävästä voi oppia ja vastenmielisen puuhan loppuun suorittamisesta nauttia. Itse ihmettelen, miten ihmiset pystyvät suorittamaan hyvinkin ankeita tehtäviä, kuten ulosottomies häätämään ihmisiä kodistaan, jonka vuokrasopimus on irtisanottu asukkaiden omasta syystä aiheutuneen talousahdingon takia.

Keittiön hana vuotaa. Ei siinä muuten mitään, mutta mun pitää tiskata ja siivota ennen kuin voin tehdä vikailmoituksen ja saada jonkun korjaamaan sen hanan.

Kunnon first world-problem

Myös minun potutukseni liittyy asunto-ongelmaan, kuten tätä edeltävä, Straton kirjoitelma.
Kahlasin sohjossa palatessani roskienvientireissulta, kun vastaani tuli neuvottoman näköinen mies. Hän puhutteli minua: voinko auttaa. Mies oli muuttamassa muutamaksi kuukaudeksi yhtiöömme eikä tiennyt, miten käyttää kaasuliettä. Sytytin kuulemma puuttui. Lieden polttimoissahan on sytytyskipinälaite, ajattelin, ehkä mies ei ollut huomannut sitä. (Itse käynnistin uunin vuosien ajan irrallisin sytyttimin, sillä en ollut huomannut sytytyskipinälaitteen toimivan sielläkin. Nyt uunini ei enää toimi .)
Kävelimme portaita miehen tilapäisluukkuun, kovin asuttamani kaltaiseen. Mutta tämän asunnon liesi olikin mallia, josta puuttui kipinäsytytys.

En siis osannut auttaa. Harmittaa.

Huusin huuto.netistä jo marraskuussa Tuija Laineen kirjan Johdatus vanhan kirjan tukimukseen. Olin iloinen, kun kirjan hinta oli n. kolmasosa siitä, mitä uutena. Huutokauppa sulkeutui vasta tammikuun ensimmäisinä päivinä ja siitä asti olen odotellut, että myyjä "löytäisi" kirjan tietokannasta. Lähetin jo kerran hoputteluviestin, mutta eipä näy löytyvän. Millainenkohan tietokanta on kyseessä? Kasa papereita kenties? Kyseessä on siis antikvariaatti eikä yksityinen myyjä.

Ärsyttää käydä aina erikseen tarkistamassa sähköpostia, jota en käytä muuhun kuin huuto.netin yms. ostoksiin. Tuleepa mieleen, kun odotin vuoden kirjaa eräästä nettikaupasta, mutta kirjan julkaisu venyi aina vain. Ei tämä ehkä ole iso ongelma, mutta tympäisee silti, varsinkin, kun kirja voisi jo olla hyppysissäni.

Talvikuninkaan jatko-osien puute riepoo. En voi uskoa että niitä ei tosiaankaan suomenneta. Voisihan sitä englanniksikin mutta mukavuudenhaluisena haluaisin lojua sohvassa ja lukea äidinkielelläni näitä huimaavia seikkailuja. Nyyh.

jätin sitten nilkkaani pyöritellessä jonkin jänteen kahden nilkan luun väliin.. seuranneella kivulla oli pedigree.. eikä tuota saanut heti eres pyörähtämään takaisin päin.. nyt nilkka alkaa vähän turvota..
taidanpa etsiä sen #@¤&§ nilkkatuen ja kiristys-siteen.. :(

Jaa mikä nyt potuttaa, vai? Haluaisin jo päästä käsiksi suureksi kasvaneeseen kirjapinooni, mutta enhän millään ehdi koekauden keskellä keskittyä ihanasti vain rentoutumiseen ja lukemiseen. Aah, ajatuskin jo saa hymyilemään . Mutta ei. Uuden, upean ja varmasti mahtavan lukukokemuksen sijaan tartunkin koekirjaan, ja keskityn opettelemaan ulkoa asioita, jotka eivät suoranaisesti nyt ihmeemmin houkuttele tai kiinnosta. On se kumma kuinka jotkin kirjat oppii niin helposti sanasta sanaan ulkoa, mutta tällaisten ns. pakollisten kirjojen asiat eivät sitten kuitenkaan millään halua jäädä päähän . Koekirjojen pinokin on vain puolet siitä mitä luettavien kirjojen pinoni, mutta jotenkin tuntuu siltä, että niiden lukemiseen menisi silti vähemmän aikaa, kuin kaikkien koekirjojen läpi lukemiseen. No, mieleeni piirtyy jo kuva peiton alla taskulamppu kädessä lukemisesta...