Elämä on ihanaa, koska...

Kuten Iivari on asian ilmaissut: Elämä on ihanaa.

Joskus se on syystä tai toisesta tai muutoin vain aivan erityisen ihanaa ja entistä ihanampaa siitä tekee, kun hyvää oloaan pääsee kuuluttamaan jonnekin. Tämä on se paikka.

Elämä tuntuu kohtuullisen jepalta siksi, että voitin pitkän ja tuskaisen taistelun flunssaa vastaan, mikä olikin pahimpia koettelemuksia vuosikausiin. Ikinä ei ole tauti niin säälimättömästi mieltäni ja ruumistani jäytänyt, joten olo on kuin olisin juuri palannut sodasta.

Isompi positiivisuuden aihe on se, että postimies toi tänään aamulla GameCuben ovelleni. Uudet konsolit saapuvat aivan lähiaikoina, mutta päätin silti ottaa peliharrastuksessani askeleen kohti menneisyyttä. Maksoin laitteesta pitkän pennin, mutta se onkin täysin koskematon ja oli saapuessaan neitseellisesti yhä tehdaspaketissaan. Hieno ja sympaattisen näköinen vehjes, sopii ihan kivasti X360:n viereen.

Yksi hirvimies toi kassillisen lihaa pitkästä aikaa.
Omassa suvussa ei ole ihmeemmin metsästäjiä, joten tuo on oikeasti aika harvinaista herkkua. (Seura antaa lihaa yleensä vain niille, joiden mailla kyseinen otus on kaadettu ja vastaava tuuri kävi edellisen kerrankin joskus yli kymmenen vuotta sitten..)

... minulla on miniloma eli pidennetty viikonloppu. Tänään päivästä teatteriesitystä katsomaan, ja illasta näkee kavereita, joita ei ole pitkään aikaan tavannut. Loppu lomasta ehtii ehkä jopa lukemaankin (ellei parisuhteeni nörtimpi osapuoli onnistu keksimään asioita, joilla täyttää se lukemisen sijaan).

Tietokonettani ehti jo jonkin aikaa vaivata outo haittaohjelma, jota virusturva ei löytänyt. Se hiipi salakavalasti selaimesta toiseen ja muutti Risinginkin omituisen näköiseksi. Järjestelmän palautus taisi kuitenkin hävittää sen, jeij

Lisäksi sain tälle iltaa kirjoitettua ihan kokonaisen kohtauksen meidän yliopistoteatterinäytelmämme käsikirjoitukseen. Aikaisemmin on ollut kaameita vaikeuksia saada siihen tekstiä aikaiseksi, mutta näköjään tietynlaiset kohtaukset syntyvät minulta paljon helpommin kuin toiset. Ainakin minut voi nyt oikeasti merkitä käsikirjoittajien listaan, kunhan tämä proggis on ensi huhtikuussa valmis.

Tänään tapahtui myös sellainen juttu, että eräs semituttu henkilö näytti keräävän kaiken rohkeutensa ja pyysi minua mukaan peli-iltaan, jossa ilmeisesti pelataan muuatta tiettyä peliä; se vaatii neljä henkeä, eikä heillä ollut kasassa kuin vasta kaksi. En ollut koskaan aikaisemmin kuullutkaan kyseisestä pelistä enkä muutenkaan ole tunnettu pelaamisinnokkuudestani, joten minun pyytämisessäni ei ainakaan siltä kannalta katsottuna ollut paljon iloa. Varmasti esimerkiksi niissä piireissä, joissa me molemmat pyöritään, olisi paljon potentiaalisempiakin pelaajaehdokkaita. Joko hänellä ei kuitenkaan pahemmin ole niissä piireissä tai ehkä muutenkaan elämässään kavereita, joita sellaiseen uskaltaisi pyydellä, tai sitten hän haluaa tutustua minuun paremmin. Oli syy sitten kumpi vaan, niin minulle tuli aika hyvä olo.