Olen tänä kesänä tutustunut paremmin yhteen luokkalaiseeni. Aiemmin olimme jutelleet vain satunnaisesti käytävällä ja tehneet yhdessä jotain ryhmätöitä, mutta emme kunnolla tunteneet. Keväällä kävi sitten ilmi, että meillä on jonkin verran yhteisiä kiinnostuksen kohteita, ja päätimme tavata. Ja niin se sitten lopulta eteni, että tässä ollaan käyty yhdessä läpi YO-materiaaleja, lainailtu kirjoja ristiin rastiin, analysoitu niitä sekä jaeltu neuvoja liittyen tulevaisuuteen, moraaliin ja ties mihin.
Tulemme ihan hyvin juttuun ja luulen sen johtuvan pitkälti siitä, että olemme luonteidemme ja elämänasenteidemme puolesta melko samanlaisia. Tämä uusi ystävä on vähän kuin optimistinen versio minusta, joka puhuu kohteliaammin eikä ole yhtä jäärä.
Se, mikä tekee tilanteen mielestäni huvittavaksi on se, että tutustuimme kunnolla vasta nyt. Yleensä sitä ihmiset saavat kai jo ensimmäisellä luokalla selvyyden omista luokkalaisistaan, mutta minäpä löysin vielä yhden ystävän näin toisen vuoden lopulla. Liekö aivan historiallinen tilanne?