-
- Lukuhaaste: Popsugar 2023
- Lukupiiri / HourglassEyes | Eilen 18:28
-
- Arvaa mikä kirja!
- Leikkinurkka / Hiistu | Eilen 17:42
-
- Mitä aivan muuta ostit viimeksi?
- Satama / Adolfina Romanov | 29.05.2023 22:28
-
- Martha Wells
- Lukusali / Nafisan | 28.05.2023 17:59
-
- Lukuhaaste: Helmet 2023
- Lukupiiri / Eija | 28.05.2023 13:28
Satunnaisia kysymyksiä
Kultasuu kirjoitti:
Minä uskon, että on olemassa ns. henkinen elämäntaso jolta kaikki elämä tulee tänne maan päälle, mukaan lukien niin ihmiset kuin eläimet ja kaikki muutkin elämänmuodot.Rasimus kirjoitti: Tämäpä mielenkiintoista. Kerropas vähän tarkemmin minkälaista tuo synnynnäinen moraali on ja mistä se tulee...
Okei. Valmistauduin väittelemään kehityspsykologian vakiintuneista opeista vs. genetiikka yms. mutta nyt ei liikuttukaan sillä alueella. Carry on.
Rasimus kirjoitti: Valmistauduin väittelemään kehityspsykologian vakiintuneista opeista yms. mutta nyt ei liikuttukaan sillä alueella. Carry on.
No, kehityspsykologia tai itse psykologia ei taas ole varsinaisesti mun vahvinta aluetta, jonkin verran olen lukenut Jungin teoksia ja Freudia (jotka nekin tukevat kyllä vahvasti mun ajatuksia) jne. Eli, kerro vaan Rasimus ihan vapaasti sun näkemys asiasta.

Mutta koska kyse on puhtaasti uskonnollisesta näkemyksestä versus puhtaasti maallinen näkemys, niin siihen junaan en hyppää, koska näkemyksiä ei yksinkertaisestikaan saa sovitettua yhteen - menee vain turhauttavaksi asioiden vierestä puhumiseksi.
Rasimus kirjoitti: Älä vaan väitä ettet ole kuullut vaihtoehtoista teoriaa siitä, että vastasyntynyt on ns. tabula rasa vielä kehittymättömillä aivoillaan, ja että kaiken joitain perusreaktioita lukuun ottamatta hän joutuu opettelemaan?
Oikein arvattu, tuo teoria on kyllä aivan tuttu minullekin. Ja se ei pois sulje "minun omia" ajatuksia: vastasyntynyt lapsi vaan joutuu minun mielestä laskeuduttuun tuolta henkiseltä elämäntasolta - joka on hyvin erillainen kuin tämä maallinen tasomme - hetken opettelemaan ja totuttelemaan tämä maailman laeille ja toimintamalleille sekä opettelemaan miten käyttää hengellään ja henkisillä kyvyillään aivojaan ja koko kehoaan.
Kultasuu kirjoitti: Ja, voin olla todellakin täysin väärässä, mutta älkää nyt väittäkö, että ette ole lukenut asiasta aikasemmin, koska tuon mun ajatusketju ei ole varsiaisesti mun oma vaan siitä on kirjoitettu lukemattomia ja taas lukemattomia kirjoja jotka on aivan vapaasti saatavilla kirjastosta.
No mulla on monia kokemuksia tälläsiltä uskonnollisilta, sun muilta alueilta, mutta yks tulee heti mieleen liittyen tohon uudelleen syntymiseen. Mä kerran kävin sellaisella muorilla, joka näkee menneisiin eläimiin. Tyttöystävä käski ja halus itekki. Niin, se kyllä sai mut kokemaan sellaisen ihme näyn, että en sitä voi kyllä sivuuttaa. Siihen pidemmittä puheitta menemättä, mutta siinä "näyssä" olin intiaani, tarkemmin sanottuna poppamies. Itse pidän tätä kokemusta todella tärkeänä itselle, mutta en osaa sanoa sen puoleen oliko se totta vai ei. Jos lähtee psykologian puolelta lähestyy tätä, niin mä olin menossa suggestoitavaksi ja olin valmis siihen, jopa halusin. Mulla on vilkas mielikuvitus myös. Mä halusin nähdä jotain, kokea jotain, joten mieleni toteutti halujani.
Mulle ei periaatteessa ole väliä, pitääkö se paikkaansa, koska tiedän että se oli mulle tärkeä kokemus. Aivot on niin ihmeellinen asia, että se on uskomatonta. Aivot pystyy tuottamaan meille kuvia, kokemuksia, näkyjä, jumalan kohtaamisia ja mitä tahansa. Itse uskon omiin aivoihini, ja niitten kykyyn tuottaa tälläisiä kokemuksia, kuten kerroin. Kyllä mä melkein joka ilta, teen sellaisia "mielikuvitusreissuja", ja moikkaan tota poppamiestä, joka olen minä. Yleensä ennen nukkumaan menoa, ja kerron kuulumiset jne. Mutta, en sano, että uskon sen olevan totta. Uskon , että mun aivot tahtoo, että mä uskon siihen, että se on jotenkin aivoille tärkeää, koska saan siitä lohtua ja kaikkea muuta pehmeitä arvoja. Eli uskon, että tuo poppamies- juttu, on mun psyykkeelle tärkeää, syytä en tiedä. Mutta en voi sanoa uskovani uudelleen syntymiseen sataprosenttisen varmasti, mutta uskon ihmisen aivoihin.
Saiks tästä mitää selvää?

JPAP kirjoitti: Saiks tästä mitää selvää?
Sai kyllä ihan hyvin selvää. Eli, sä siis uskot, että sinun minuus on yhtä kuin sinun aivot? Vai voisiko olla mahdollista, että sä olet joku "voima" joka käyttää hyväkseen sinun aivoja ja kehoa navigoidakseen tässä maailmassa?
Kultasuu kirjoitti:
JPAP kirjoitti: Saiks tästä mitää selvää?
Sai kyllä ihan hyvin selvää. Eli, sä siis uskot, että sinun minuus on yhtä kuin sinun aivot? Vai voisiko olla mahdollista, että sä olet joku "voima" joka käyttää hyväkseen sinun aivoja ja kehoa navigoidakseen tässä maailmassa?
Siis uskon aika lailla mitä psykologia opettaa. Itse ja minä, yms yms jne jne.
Minä olen vain aivojeni koekaniini!! Auttakaa!!

JPAP kirjoitti: Siis uskon aika lailla mitä psykologia opettaa. Itse ja minä, yms yms jne jne
Joo, okei. Ja, ei nuo minun jututkaan mitään absoluuttisia totuuksia ole. Ei edes minulle itselleni, mutta kaikenlaista on tullut pähkäiltyä ja varsinkin luettua.
Kultasuu kirjoitti: Joo, okei. Ja, ei nuo minun jututkaan mitään absoluuttisia totuuksia ole. Ei edes minulle itselleni, mutta kaikenlaista on tullut pähkäiltyä ja varsinkin luettua.
Mutta sehän maailmasta tekeekin niin kivan paikan, kun saa uskoa mihin haluaa! Jos kaikki uskois vaikka, että elefantit on vaaleanpunaisia ja lentää, niin olis elefanteilla hommaa. Ensin pitäisi pukeutua vaaleanpunaiseen mekkoon ja heiluttaa korviaan, ja silti ei pääsis lentoon. Eh?

JPAP kirjoitti:
Kultasuu kirjoitti: Joo, okei. Ja, ei nuo minun jututkaan mitään absoluuttisia totuuksia ole. Ei edes minulle itselleni, mutta kaikenlaista on tullut pähkäiltyä ja varsinkin luettua.
Mutta sehän maailmasta tekeekin niin kivan paikan, kun saa uskoa mihin haluaa! Jos kaikki uskois vaikka, että elefantit on vaaleanpunaisia ja lentää, niin olis elefanteilla hommaa. Ensin pitäisi pukeutua vaaleanpunaiseen mekkoon ja heiluttaa korviaan, ja silti ei pääsis lentoon. Eh?
Niin kuin mä olen sanonut, niin sä olet hauska kaveri, JPAP!

Mutta, jos mun ajatukset yhtään kiinnostaa, niin minä kyllä suosittelen lukemaan Neale Donald Walschin "Keskusteluja Jumalan Kanssa" kirjasarjan osat 1-3.
Rasimus kirjoitti: Okei. Valmistauduin väittelemään kehityspsykologian vakiintuneista opeista vs. genetiikka yms. mutta nyt ei liikuttukaan sillä alueella. Carry on.
Ei millään pahalla, mutta mun on pakko vielä tarttua tähän: miksi ihmessä sä valmistauduit väittelemään asiasta mun kanssa? Mitä järkeä siinä on? Eikö ystävällinen juttelu olisi ollut paljon asiallisempaa? Kertoo kyllä ikävän paljon keskustelijoista, jos keskustelun ainoa tarkotus on voittaa väittelyitä ja painaa muita alas päin sen sijaan, että tosiaan käytäisiin pelkkää ystävien välistä keskustelua. Mä taidan tosiaankin poistua tältä foorumilta, jos sä edustat yleistä asennetta täällä.
Kultasuu kirjoitti: Ei millään pahalla, mutta mun on pakko vielä tarttua tähän: miksi ihmessä sä valmistauduit väittelemään asiasta mun kanssa? Mitä järkeä siinä on? Eikö ystävällinen juttelu olisi ollut paljon asiallisempaa
Sori, minulla on tapana sotkea pahasti sekä rentoa jutustelua ja ylimalkaisia käsitteitä, että vakavaa argumentointia ja harkittujen mielipiteiden esittämistä, niin ettei vastapuoli aina tiedä kumminpäin mennään.
Selitän itseäni pitkän kaavan mukaan:
Aloitetaan väittelyn määritelmällä...
Väittely on hyvää aivojumppaa ja sivistävää. Oikein kohdistettuna ja käsiteltynä hyödyttää molempia osapuolia, vaikka ei olisikaan aina miellyttävää.
Jos jollakulla (tässä sinä) olisi väärät käsitykset jostain aiheesta (tässä kehityspsykologia ja genetiikka), niin niitä voidaan ja ne tulisikin oikaista. Vastaavasti väittelemällä voidaan testata, ovatko väärät käsitykset itseasiassa perusteltuja ja pitäisikö nimenomaan vastaanväittäjän (tässä tapauksessa minun) oikaista omaa käsitystään.
Mutta...
Täysin erilaisista ja lähtökohtaisesti toisiinsa liittymättömistä asioista (filosofinen maailmankatsomus versus konkreettinen todistettavuus, tässä tapauksessa) ei mielestäni voi väitellä, vaan vain kinastella epärakentavasti ja vihamielisesti.
Siihen hommaan en aio ryhtyä niin kauan kuin edes jossain määrin pidän ihmisestä, ja en näe asialla mitään suurempaa merkitystä kaikkien osapuolten hyvinvoinnin kannalta.
Rasimus kirjoitti: Väittely on hyvää aivojumppaa ja sivistävää. Oikein kohdistettuna ja käsiteltynä hyödyttää molempia osapuolia, vaikka ei olisikaan aina miellyttävää.
Yks hemmetin iso juttu, mitä kadehdin jenkeissä (kadehdin niitä aika paljon) on se, että heillä toi väittely kuuluu oikein siihen kulttuuriin, ja vahvasti. Kouluissa väittelykisoja yms yms jne jne. Ylipäätänsä, se retoriikka on mahtavaa siellä. Se on kiva katella monilla foorumeilla, kun kahelle jenkille tulee jostain mielipide-ero, ja sitten tulee tarve väitellä, niin suurimmilta osilta mitä olen nähnyt, niin se sujuu ihan ystävällisissä merkeissä. Se on kyllä todella kadehdittavaa. Kyllähän se välillä tuntuu, että pitääkö kaikesta väitellä, mutta parempi sekin kun jokin ei niin rakentava. Itse uskon myös, että väittely on hyväksi ihmiselle ja aivoille. Siinä joutuu itsekkin kaivelemaan muististaan niitä asioita, mitä ei pakosti aina tule mietittyä.

Lisäys: mutta mä en taida jaksaa enää kirjoitella tänne, joten poistun foorumilta ja toivotan teille hyvät jatkot!

Strato kirjoitti: Onkos kellään omakohtaisia kokemuksia viisaudenhampaiden aiheuttamasta kipuilusta? Mulla on nimittäin tänään ollut pää kipeänä, poskipäät kipeänä ja tärkeimpänä yläleuasta viisaudenhampaiden kohdalta kipua (ei ole ihan eka kerta). Otin tuossa hetki sitten buranan joka toivottavasti auttaa. Lähteekö hammaslääkärit niitä kuinka helposti poistamaan esim. tämmöisten vaivojen takia?
Mulla on ja mun kokemuksen mukaan lekurit on oikein mieleissään, kun saa ne poistaa. Multaki otti kummatkin pois melkein saman tien.
Mulla on alaleuan visurit jätetty tarkoituksella, koska alhaalta on poistettu yksi toinen takahammas ja visurista tuli äkkiä hyödyllinen korvaaja. Muuten ne(kin) olisi otettu jo aikaa sitten pois, vaikkeivät ole kipuilleet.
Mitään suurempia vaivoja mulla ei onneksi visureista ole ollut. Alkuvuosina oli kyllä toistuvia ientulehduksia siellä päin kitaa, mutta jossain vaiheessa nekin jäivät pois ja sen jälkeen hampaat sekä niiden ympäristö ovat olleet vuosikausia seesteisessä rauhan tilassa. Niin pahaksi vaivani eivät missään vaiheessa yltyneet, että kipua olisi säteillyt kauemmaksi tai että olisin tarvinnut mitään särkylääkkeitä.
Mun viisaudenhampaan kipuiluni ilmeni hermokipuna (joka tuntui tulevan *etuhampaista*, ei suinkaan takaa) ja lopulta mielettömänä päänsärkynä, jonka takia hakeuduinkin hoitoon. Kokemuksesta voin sanoa, että mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Jos ne pääsevät painamaan hermoa, särky on valtava. :p
Toki, jos visurit eivät oireile, reikiinny eikä niistä ole muuta vaivaa (kuten leuan ahtauden suhteen), niin tuskin niitä kukaan varmuuden vuoksikaan lähtee poistamaan.