Allekirjoitukset

Koska täällä voi laittaa allekirjoituksen, täytyy siitä myös olla keskustelua. Millaisista allekirjoituksista pidätte? Mistä omasi tulee? Miksi olet valinnut juuri sen? Mistä se on napattu vai onko ihan omaa "käsialaa"? Oliko allekirjoituksen keksiminen vaikeaa vai putkahtiko se heti mieleesi? Tai onko kenties sama joka on ollut sivuston alkutaipaleelta lähtien?

Minusta allekirjoitus kuten avakin on yksi mukava tapa lisää luoda netti-idenditeettiä. Kertoa ehkä jotain itsestään, tai olla kertomatta jos haluaa. Ihan samalla tavalla allekirjoitus ei identifoi ihmisiä kuin avat. Kyllä sen nimen jaksaa ennemmin lukea ja painaa mieleen kuin allekirjoituksen. Mutta on se vaan silti kiva lisä ja on mielenkiintoista lukea ihmisten allekirjoituksia - ja tarinoita niiden takana.

Pyrin valitsemaan allekirjoitukseen lauseen (tai lauseita), joka kertoo minusta jotain tai jonka voin allekirjoittaa tai joka on lainattu jostain kirjasta/biisistä/elokuvasta/tms josta pidän tai josta pidän vain lauseena. Parhaassa tapauksessa kaikkea sitä ja ehkä vielä enemmän.

Omani näyttää tältä. (Ihan vaan siltä varalta että päädyn vaihtamaan sen lähiaikoina. Ei sitten ketjua lukevien tarvitse ihmetellä, mitä oikein höpäjän.)
"Pimeemmät alueet aina
kiinnostaa enemmän kuin valokeilan raiskaamat"

Se on pätkä Apulannan kappaleesta Tulva. Mitä se sitten kertoo minusta? No ainakin sen, että pidän Apulannasta. Lisäksi sen, että pidän yöstä ja milloinkas sitä pimeää on... Ja no, jollain tavalla pidän pimeydestäkin, vaikkakaan ei ole kovin mieltä ylentävää kulkea yksin pimeillä kujilla ja odottaa koska tulee joku känniääliö tai muu idiootti vastaan. Voisin myös väittää, että tuo pätee ihmisiin ylipäätään jollain tasolla. Monellakin tavalla ajateltuna (enkä nyt aja takaa sitä pimeyttä joka tulee kun sammuttaa valot.) Njooh, ei pitäisi lähteä miettimään yhden aikaan yöllä liian syvällisesti.

Siteeraan usein omia nasevimpia heittojani jossain novellitekstissä tai lainaan runollista ilmaisua käyttävää salamurhaajaa jostain pelisarjasta tai romaanista. Ikisuosikkejani ovat Icewind Dale 2 -pelin bardihahmon muutaman repliikit, kuten.

My cunning so strong,
My savvy great,
while I laugh and jest,
You meet your fate.

ja nykyinen allekirjoitukseni

Your body and soul,
Each others' mate,
The twain shall split,
My blade to sate.

Pelkään pahoin, että mahtipontisuuteni on vain vuosien varrella kasvanut.

Itse tykkään valita allekirjoituksekseni minua puhuttelevia lainauksia eri kirjoista. Risingilla on olen tainnut käyttää seuraavia:

"Of course it's happening inside your head Harry, but why on earth should that mean, that it is not real?"
-J.K Rowling: Harry Potter and Deathly Hallows

Suosikkilainaukseni Pottereista. Vaikka kyseinen lainaus keskustelusta Harryn ja Dumbledoren välillä liittyykin etupäässä kuolemaan, itselleni lainaus symboloi mielikuvituksen voimaa.

"There's plenty of sense in nonsense sometimes, if you wish to look for it."
-Cassandra Clare: Clockwork angel

Tässä lainauksessa on minulle paljon samaa merkitystä kuin ensimmäisessä. Kummallisuuksissa on usein paljonkin järkeä, eikä koskaan pidä unohtaa sitä.

Olisin halunnut Adamsilta lainauksen:

Kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu.

Kaikki mikä tapahtuessaan saa aikaan muita tapahtumia, saa aikaan muita tapahtumia.

Kaikki mikä tapahtuessaan saa aikaan sen, että se tapahtuu uudestaan, tapahtuu uudestaan.

Tämä ei kuitenkaan välttämättä tapahdu kronologisessa järjestyksessä., mutta se ei mahtunut.

Allekirjoitukseni, joka oli käytössä jo vanhalla foorumilla, sanoo ettei elämää kannata ottaa liian vakavasti. Harkitsin hetken myös Arthurin epätoivoista kysymystä: Onko tällä aluksella yhtään teetä?, koska jos itse olen liian kauan teetä, alkaa ahdistaa.

Adamsilla on niiiiin mahtavia juttuja kirjoissaan, että niitä on ihana käyttää. Ehkä jps vakavoituisin, voisin etsiä syvällisä ja kauniita lainauksia muista lempikirjoistani, mutta mennään nyt Adamsilla kyllästymiseen asti.

Olin kahden vaiheilla laittaisinko allekirjoitusta tänne ollenkaan. Sitten mieleen muistui yksi hauska lainaus, jota olen mielinyt jo jonkin aikaa käyttää jossain yhteydessä. Tykkään kyllä vanhasta allekirjoituksestanikin (If ignorance is bliss, why aren't there more happy people?), mutta olen myös ehkä vähän kyllästynyt siihen. Homma sitten kosahti siihen, että lause oli liian pitkä eikä se mahtut kokonaan sallitun merkkimäärän rajoihin. Blaa. Olkoon sitten ainakin tältä erää.

Tämä pätkä on Jeanette Wintersonin romaanista the Stone Gods, joka on väärällään hyvin lainauksellisia pätkiä. Voisin ehkä laittaa allekirjoitukseen tuon dialogin pidemmältäkin, mutta pieni perfektionisti päässäni ei anna lainata pitkää pätkää ulkomuistista. Tämä lause kuitenkin tiivistää tuosta keskustelusta oleellisen: se muistuttaa, ettei elämän tarkoitus ole selviytyminen. Keskustelijat puhuvat runoudesta, mutta samalla yhtä hyvin voitaisiin puhua mistä tahansa, mikä tekee elämästä todella elämisen arvoista.

Lainauksia kirjoista, leffoista tai lauluista. Tämän hetkinen on Young Gunsin biisistä Bones. Yleensä semmoinen, joka jollain tapaa iskee tajuntaan ka-boom

Minulla on tapana käyttää hienon kuuloisia lainauksia lauluista. Normisti Amorphista tai Nightwishia tai vastaavaa, jossa on hyvät lyriikat. Heitän joskus linkinkin tekstiin, jos on tilaa (nyt ei taida olla, harmi sinänsä).

Tällä hetkellä allekirjoituksena on pätkä kertosäettä Tristanian kappaleesta Darkest White . Yksi kuluneen vuoden parhaista kappaleista, upea kertosäe jossa on passelin kolkko sanoma.

Omani on viimeöisestä runostani pieni pätkä.

Pidän lyhyistä ja simppeleistä teksteistä. Usein lainaan jotain musiikista, mutta olen päättänyt että keskityn enemmän laittamaan jotain itse kirjoitettua.

Allekirjoituksissa pidän eniten noista laulunsanoista ja runoista. Monet lainaukset toimivat myös hyvin. Suht lyhyet ovat mukavia (toisin kuin meikäläisen vanhan foorumin allekirjoitus...)

(Hupelin ennusti tuon yllä sulkeissa lukevan suoraan malliin tämä: "vanhan foorumin murha". Mitä???)

Nykyinen allekirjoitus, Sanokaa vain sudeksi, on ovelaa piilomainontaa blogille, joka kantaa samaa nimeä. Suht ylpeähkö olen, kun tällä kertaa en lainannut kilometrin mittaista kertsiä senhetkisestä lempilaulusta, joka ei sinänsä mua edes kuvaa...

Mulla on tämmöisissä vähän mielikuvituksen puutetta, mutta päätin sitten ottaa käyttöön sen lauseen, jonka katson edustavan maailmankuvaani kaikkein parhaiten. Suurin osa tämän sivuston käyttäjistä sen varmaan tunnistaa, kyseessä on siis pätkä Tolkienin runosta All that is gold does not glitter.

Itselläni on vanha allekirjoitus, joka juontaa juurensa vuoden 2004 lomamatkaan Turkkiin. Siellä oli ollut yhden päivän markkinat, ja alkoi jo tulemaan ilta. Siellä oli eräs mies, hänen poikansa ja toinen mies, ja he sattuivat juttelemaan isäni kanssa ja aikansa jutusteltua, joivat siinä teetäkin välillä, isäni oli kysynyt etteikö heillä ole jo kiire, kun heidän täytyisi olla seuraavana päivänä jo vaikka kuinka kaukana toisilla markkinoilla, niin tämä turkkilainen mies oli vain sanonut "Tomorrow is tomorrow".
Heillä riitti aikaa toisille ihmisille, elivät tässä ja nyt, eikä kiirehtinyt paikasta toiseen. Ihan erilainen tyyli elää.