Mitä aivan muuta ostit viimeksi?

Tilasin lauta- ja korttipelejä.

Tänään saapui tafl-lautapeli, josta kirjoitinkin leirinuotiolle novellin Soturien peli. Pelin mukana tuli säännöt, jotka eivät toimi, mutta pelivälineet ovat kunnolliset, ja toimivat säännöt löytyvät tänään saamastani kirjasta (katso Viimeinen kirjahankinta-thread.)

Tilattu, mutta saapumatta on vielä:

Canastakortit. Normaalisti canastaa pelataan kahdella pakalla tavallisia pelikortteja, ja pelaajat muistavat korttien pistearvot ja tiettyjen korttien erikoismerkitykset. Canastakortteihin korttien pistearvot ja erikoismerkitykset on painettu, muuten ne ovat tavallisia pelikortteja.

Turun linna -pelikortit. Nämä ovat senasteinen klassikko, että jokaisen suomalaisen pelientusiastin pitää omistaa nämä.

Pelikortit, joissa on vähäpukeisia naisia. Kuuluu samoin jokaisen miespuolisen pelurin yleissivistykseen.

Ostin kaksi mekkoa, toisen erästä jo suunnitteilla olevaa kuvausta varten ja toisen odottamaan tilaisuutta esittäytyä ylläni ikuisteissa. Kuvaaja, jonka kanssa neuvottelen, toivoi tietynlaista vaatetta. Voi ei taas, ajattelin, rekvisiittavuorestani ei moista löydy. Busseilin koluamaan kirppareita, ja jo toisessa paikassa tärppäsi - hintaan, jolla ostaisin kaksi kupillista kahvia maauimalan kahviosta.

Tilasin monitahokasnoppia. En pelaa roolipelejä, mutta matemaattisen koulutuksen saaneena pidän säänöllisehköjä monitahokkaita esteettisinä, joten nämä tulevat koriste-esineiksi.

Fantasiapeleistä tilasin roolipelaajan perussetin, jossa on Platonin kappaleet, sekä kaksi 10-sivuista noppaa. Lisäksi Fantasiapeleistä löytyi 30-sivuinen ja 60-sivuinen noppa, jotka myös tilasin.

Sitten löysin amerikkalaisen nettikaupan, jossa myytiin vaikka mitä noppia. Tilasin 120-, 48- ja 24-sivuiset nopat, sekä 12-sivuisen nopan, jonka sivut ovat salmiakinmuotoisia, ja joka siis ei ole se Platonin kappale.

Mistä tahansa sivumäärärästä ei saa noppaa tehtyä (tai saa, jos se periaate, jolla 10-sivuinen noppa on tehty, hyväksytään), vaan nopan mahdollistavia sivujen lukumääriä ja muotoja on suht vähän, matemaatikot ovat löytäneet kaikki mahdollisuudet. Esim. roolipelaajille kaupitellut 100-sivuiset "nopat" eivät ole niin säännöllisiä kuin nopan pitäisi olla.

en.wikipedia.org/wiki/Platonic_solid
en.wikipedia.org/wiki/Catalan_solid
en.wikipedia.org/wiki/Bipyramid
en.wikipedia.org/wiki/Trapezohedron

Ostin vaaleanpunaisen, perhosen muotoisen palovaroittimen - Paola Suhosen suunnitteleman, ´Lento`-nimisen. Vanha, vuosia asuntoani vartioinut varoitin alkoi näet yllättäen piippailla äänekkäästi. Tarkistin pariston, ja mittari kertoi siinä yhä olevan voimaa. Varoitin siis vinkui siksi, että hinkui eläkkeelle.
Uusi vahtikoi tarttui tarroin yllättäävän helposti seinään, ja toivottavasti viihtyy siinä pitkään, lennähtämättä alas. Tietysti toivon myös, ettei sen koskaan tarvitse käyttää hirvittävää ääntään muutoin kuin testitilanteessa.

Suomesta tilatut nopat (katso pari viestiä ylöspäin) saapuivat tänään. Tänään saapui myös pelikortit, joissa on muinaiskreikkalaisista ruukuista peräisin olevia eroottisia kuvia, Rajaniemen Kvanttivaras ja skruuviopas vuodelta 1911. Viimeisin on tosin niin huonosti kirjoitettu, ettei siitä peliä oppisi, jos sitä ei osaisi jo valmiiksi. Tuohon aikaan pelejä ei ilmeisesti vielä osattu kuvailla kirjallisessa muodossa loogisesti. Onneksi hyllystä löytyy kaksikin parikymmentä vuotta uudempaa skruuviopasta, joiden loogisuus on ihan eri tasoa.

Huomenna (tai siis tänään; vuorokausi on jo vaihtunut) UPS toimittaa mulle Helliconia-trilogian ja Tripodien aika-trilogian.

Tilasin myös tänään alle kahdella eurolla (postikulut sis. hintaan) Ebayn kautta Kiinasta kymmenen pokerinoppaa. En ymmärrä, miten toi hinta voi kattaa edes postikulut. Myyjän palautteista yli 99% oli positiivisia, joten en usko huijariksikaan.

Ostin filmin viimeisimpään kamerahankintaani - olinhan tyytyväinen sillä räpsimiini otoksiin, jotka hain valmistamosta eilen.
Mutta palovaroitinperhoseeni olen jo ylen kyllästynyt - se on niin äitelä, että lähes telee mieli liidättää se räppänän kautta ulos.( Se ei tosin mahdu kulkemaan kyseisestä kapeasta väylästä.)

Olin tässä toissapäivänä Latviassa, enkä meinannut löytää mitään matkamuistokrääsää (ilmeisesti Kolkan niemen kärjessä ei yleensä liiku turisteja) kunnes lähtöpäivänä sitten yhdeksäntuntisen bussimatkan tauolla tarttui kioskilta mukaan tummanpunainen kumiranneke LATVIJA-tekstillä hintaan 1.50 €. Mukana myös paketti laihdutusteetä (vahingossa, olen huono kielissä).

Asunnon. Ensimmäisen omani/omamme. Tänä viikonloppuna lopullista muuttoa. Velkavankeudestako alkaa viimeinkin aikuisuus?

Vahvistimen, kaiuttimet, virtanapin, paljon erinlaisia johtoja, rasberry Pi3 B ja kosketusnäytön.

Jukeboxin rakennus alkakoon. Saas nähä onnistunko lennokkaassa suunnitelmassani. Vai saanko afron...

Seikon vitosen.



Innostuin jostain syystä rannekellon konseptista taas, olin toki aikanaan puhtaanapitoalan hommissa käyttänyt rannekelloa kun siivosimme myymälää ennen sen aukeamista, joilloin kannatti olla jonkin sortin käsitys ajan kulusta, halvin ja selkein Q&Q:n kvartsivempele, mitä kauppaan marssimalla sain, ajoi asian . Minulla on myös muutamia neuvostoliittolaisia kelloja, mutta niissä vähän "ominaisuuksia" (engl. issues) arkikäyttöä ajatellen. Esim. Poljot Stadiumin akryylilasi pyrkii karkuun kesken käytön. Siispä internetkauppaan.

Tämmöinen mekaaninen kellohan on täysin anakronistinen kapine tätä nykyä, aikanaan tietysti ainoa kannettava tapa mitata aikaa, mutta kuten tiedetään, kvartsikiteen värähtelystä saadaan paljon helpommin paljon tarkempaa ajanmittausta ja sen takia kympin kello käy tarkemmin kuin kymppitonnin Rolex . Mutta toisaalta, se on myös aika steampunk laite – saat kasan hammasrattaita, jotka ihan oikeasti tekevät jotain – ja jos on lasinen pohja taikka peräti open heart -malli, jopa näkee ne rattaat. Ja kyllähän ne jotakuinkin ajassa pysyvät, heitto voi hyvin olla vain minuutteja kuussa, mikä arkielämässä on jo riittävä tarkkuus.

Seiko onnistui jotenkin pelaamaan kaksilla rattailla – toisaalta toivat markkinoille ensimmäiset kvartsirannekellot, jotka aiheuttivat housuunpaskomista, kriisin ja koko joukon konkursseja ja fuusioita perinteisten sveitsiläisten valmistajien keskuudessa. Mutta toisaalta Seiko keksi esitellä edullisten mekaanisten kellojen sarjan "5" samoihin aikoihin, ja loppu on historiaa. Erinäköisiä vitosia eri koneistoilla on myyty vuosikymmenten aikana... paljon. Seiko onnistui nousemaan yhdeksi maailman suurimmista valmistajista.

Vitosissa on siis se hyvä puoli, että jos nyt ei tykkää jostain mallista, voi hankkia jonkun muun, kaupoissa on eri näköisiä ja kokoisia vaihtoehtoja kymmenittäin. Internetissä on kovasti kumminkin puhuttu SNK809-mallista (pistäkää vaikka em. hakusana Youtubeen), tämä on SNK805, joka eroaa lähinnä mustan sijaan vihreään vivahtavan kellotaulun ja valkoisen päivyrin osalta. Myös sininen, beige ja harvinainen punainen muuten identtinen malli on olemassa. Noilla videoillahan tämä on "60$ ihmekello", mutta ylläripylläri listahinnat Suomessa ovat korkeammat.Tosin Isompana ongelmana valmistus on ilmeisesti loppunut, joten tätä nimenomaista mallia ei taida suomen kivijaloissa olla enää muutenkaan, ainakaan verkkosivujen listauksissa. Tämä 805 on "Cdonista" – entinen dvd-putiikki näyttää yrittävän kilpailla Amazonin kanssa ja toimii välittäjänä muiden kauppiaiden tuotteille. Heidän hintansa karvan yli sata euroa, toimitus edullinen eikä hinnan päälle tarvitse maksaa arvolisäveroa kuten EU:n ulkopuolelta tilatessa (teräskuorisen kellon tullimaksu jotain täysin olematonta).

(Ensin tulin itsekin ostaneeksi 809:n eräältä eBay-diileriltä, se yksilö valitettavasti vaikuttaa vialliseltä ja pitää tapella sen palautuksesta varmaan. Sikäli en valita mallinvaihtoa, että tämä valkoinen päivyri on huomattavasti helpommin luettavissa)

Huomioita:

• Militäärihenkinen look istuu hyvin kauluspaita/varusteleka 7" split -pukeutumistyyliini, designissa on tietysti kaikuja Stowan valmistamasta Lutfwaffen 2. maailmansodan lentäjänkellosta (ne tosin olivat huomattavasti isompiakin)
• 37mm halkaisija on nykymittapuulla pieni, mutta niin ovat ranteenikin.
• Kyseessähän on automaatti, jota ei tarvitse vetää käyntiin, riittää kun käyttää ja kellon pohjalla pyörivä paino vetää kelloa käden liikkeiden voimalla. Toisaalta kyseessä on edullinen automaatti, jota ei myöskään voi vetää käsin käyntiin. En pidä tätä kynnyskysymyksenä...
• Kello helisee vähän esim. sormella täpäyttäessä, ilmeisesti ominaisuus kun internet on täynnä mainintoja asiasta.
• Mukana tullut ranneke on suomeksi sanottuna sysipaska, ruma ja erittäin epämukava, onneksi esim. Cheapest Nato Straps -nimisestä puljusta löytyi hivenen epäilyttävästä nimestä huolimatta hintaansa nähden vallan kelpoja ruotsalaisia käsintehtyjä rannekkeita, kuten kuvan mokkanahkainen. (Kvarnsjö Vintage Suede Desert Brown 16$)
• Rannekkeen vaihto on ainakin tällaiselle torspolle enemmän tai vähemmän hankalaa, paitsi jos siinä on pikalukot, kuten noissa Kvarsnjöissä enimmäkseen on. Toimitus kiittää innovaatiosta.
• Ennen kuin ostohousut jalassa hommaa Seikon vitosen itselleen, kannattaa huomata, että aika monessa mallissa on integroitu metalliranneke, eli sitä ei voi järkevästi vaihtaa. Itse kun en perusta metallirannekkeesta, joka saa koko kellon näyttämään yksiväriseltä teräsrenkaalta...
• Näistäkin, saatana, tehdään väärennöksiä, eBayssa on melko "hyvä" valikoima semmoisiakin, tosin yleensä ne ovat Intiasta eivätkä edes muistuta mitään Seikon mallia.

Ongelmallisinta lienee nyt vain olla ajattelematta, että vaatimaton pikku Seiko olisi vain jonkinlainen placeholder Hamilton Khakille, Sinn 104:lle tai jollekin muulle hivenen tyyriimmälle kellolle.

Jos ei ole pöljä romantikko ja haluaa vain viisarit ranteeseen, Timexit kuulemma ovat aivan hyviä.