Riivaaja
Taso: 42

- Viestejä: 863
Tilasin lauta- ja korttipelejä.
Tänään saapui tafl-lautapeli, josta kirjoitinkin leirinuotiolle novellin Soturien peli. Pelin mukana tuli säännöt, jotka eivät toimi, mutta pelivälineet ovat kunnolliset, ja toimivat säännöt löytyvät tänään saamastani kirjasta (katso Viimeinen kirjahankinta-thread.)
Tilattu, mutta saapumatta on vielä:
Canastakortit. Normaalisti canastaa pelataan kahdella pakalla tavallisia pelikortteja, ja pelaajat muistavat korttien pistearvot ja tiettyjen korttien erikoismerkitykset. Canastakortteihin korttien pistearvot ja erikoismerkitykset on painettu, muuten ne ovat tavallisia pelikortteja.
Turun linna -pelikortit. Nämä ovat senasteinen klassikko, että jokaisen suomalaisen pelientusiastin pitää omistaa nämä.
Pelikortit, joissa on vähäpukeisia naisia. Kuuluu samoin jokaisen miespuolisen pelurin yleissivistykseen.
Tällaisia en ole koskaan omistanut, vaikka pikkupoikana löysinkin niitä kaupan hyllystä. Rohkeus vaan ei riittänyt ostamiseen. Sen sijaan minulla oli Lotr-aiheiset kortit, joiden kuvitus oli peräisin ensimmäisestä elokuvasta. Saavutin niillä suosiota, kun ala-asteen välitunneilla pelattiin pokeria. Tyttökorteilla olisin varmaankin ollut peliporukkamme kuningas. Nykyään en taida omistaa minkäänlaisia pelikortteja.punnort kirjoitti: Tilasin lauta- ja korttipelejä.
Pelikortit, joissa on vähäpukeisia naisia. Kuuluu samoin jokaisen miespuolisen pelurin yleissivistykseen.
Ostin kaksi mekkoa, toisen erästä jo suunnitteilla olevaa kuvausta varten ja toisen odottamaan tilaisuutta esittäytyä ylläni ikuisteissa. Kuvaaja, jonka kanssa neuvottelen, toivoi tietynlaista vaatetta. Voi ei taas, ajattelin, rekvisiittavuorestani ei moista löydy. Busseilin koluamaan kirppareita, ja jo toisessa paikassa tärppäsi - hintaan, jolla ostaisin kaksi kupillista kahvia maauimalan kahviosta.
Tilasin monitahokasnoppia. En pelaa roolipelejä, mutta matemaattisen koulutuksen saaneena pidän säänöllisehköjä monitahokkaita esteettisinä, joten nämä tulevat koriste-esineiksi.
Fantasiapeleistä tilasin roolipelaajan perussetin, jossa on Platonin kappaleet, sekä kaksi 10-sivuista noppaa. Lisäksi Fantasiapeleistä löytyi 30-sivuinen ja 60-sivuinen noppa, jotka myös tilasin.
Sitten löysin amerikkalaisen nettikaupan, jossa myytiin vaikka mitä noppia. Tilasin 120-, 48- ja 24-sivuiset nopat, sekä 12-sivuisen nopan, jonka sivut ovat salmiakinmuotoisia, ja joka siis ei ole se Platonin kappale.
Mistä tahansa sivumäärärästä ei saa noppaa tehtyä (tai saa, jos se periaate, jolla 10-sivuinen noppa on tehty, hyväksytään), vaan nopan mahdollistavia sivujen lukumääriä ja muotoja on suht vähän, matemaatikot ovat löytäneet kaikki mahdollisuudet. Esim. roolipelaajille kaupitellut 100-sivuiset "nopat" eivät ole niin säännöllisiä kuin nopan pitäisi olla.
en.wikipedia.org/wiki/Platonic_solid
en.wikipedia.org/wiki/Catalan_solid
en.wikipedia.org/wiki/Bipyramid
en.wikipedia.org/wiki/Trapezohedron
Ostin uudet vaelluskengät, koska edelliset jäi vahingossa Suomeen... Pääsiäisenä Aransaarille patikoimaan!
Ostin vaaleanpunaisen, perhosen muotoisen palovaroittimen - Paola Suhosen suunnitteleman, ´Lento`-nimisen. Vanha, vuosia asuntoani vartioinut varoitin alkoi näet yllättäen piippailla äänekkäästi. Tarkistin pariston, ja mittari kertoi siinä yhä olevan voimaa. Varoitin siis vinkui siksi, että hinkui eläkkeelle.
Uusi vahtikoi tarttui tarroin yllättäävän helposti seinään, ja toivottavasti viihtyy siinä pitkään, lennähtämättä alas. Tietysti toivon myös, ettei sen koskaan tarvitse käyttää hirvittävää ääntään muutoin kuin testitilanteessa.
Suomesta tilatut nopat (katso pari viestiä ylöspäin) saapuivat tänään. Tänään saapui myös pelikortit, joissa on muinaiskreikkalaisista ruukuista peräisin olevia eroottisia kuvia, Rajaniemen Kvanttivaras ja skruuviopas vuodelta 1911. Viimeisin on tosin niin huonosti kirjoitettu, ettei siitä peliä oppisi, jos sitä ei osaisi jo valmiiksi. Tuohon aikaan pelejä ei ilmeisesti vielä osattu kuvailla kirjallisessa muodossa loogisesti. Onneksi hyllystä löytyy kaksikin parikymmentä vuotta uudempaa skruuviopasta, joiden loogisuus on ihan eri tasoa.
Huomenna (tai siis tänään; vuorokausi on jo vaihtunut) UPS toimittaa mulle Helliconia-trilogian ja Tripodien aika-trilogian.
Tilasin myös tänään alle kahdella eurolla (postikulut sis. hintaan) Ebayn kautta Kiinasta kymmenen pokerinoppaa. En ymmärrä, miten toi hinta voi kattaa edes postikulut. Myyjän palautteista yli 99% oli positiivisia, joten en usko huijariksikaan.
Ostin filmin viimeisimpään kamerahankintaani - olinhan tyytyväinen sillä räpsimiini otoksiin, jotka hain valmistamosta eilen.
Mutta palovaroitinperhoseeni olen jo ylen kyllästynyt - se on niin äitelä, että lähes telee mieli liidättää se räppänän kautta ulos.( Se ei tosin mahdu kulkemaan kyseisestä kapeasta väylästä.)
Ostin pihakeinun. Mittailin, että kahdenistuttava keinu menee parvekkeelle niin, että mahtuu ihan kiikkumaankin. Minulla ei juurikaan tule olemaan kesälomaa, joten täytyy panostaa viihtymiseen kotosalla. Plus maksan nykyistä vuokraa osin ihan vain hyvästä näköalasta, joten tuijoteltava ns. koko rahan edestä.
Keinu parvekkeella voisi olla kova juttu! Omalla parvekkeellani taitaa olla tilaakin riittävästi. Mietin jo aiemmin keinutuolin hankkimista partsille, mutta kunnon pihakeinu se vasta olisi päheää.
Ostin vihdoin uuden sängyn. Olen nukkunut siinä pari yötä ja olen erittäin tyytyväinen hankintaani. Ei tullut vanhaa, nitisevää ja natisevaa rotiskoa ikävä. Sänky runkoineen ja patjoineen oli varsin edullinen, koska bongasin mainoslehdestä hyvän tarjouksen. Leveyttä on sen verran, että siihen mahtuu tarvittaessa kaksikin ihmistä. Loma alkaa sopivasti huomenna ja aion jatkaa leposijan testausta intensiivisesti.
Olin tässä toissapäivänä Latviassa, enkä meinannut löytää mitään matkamuistokrääsää (ilmeisesti Kolkan niemen kärjessä ei yleensä liiku turisteja) kunnes lähtöpäivänä sitten yhdeksäntuntisen bussimatkan tauolla tarttui kioskilta mukaan tummanpunainen kumiranneke LATVIJA-tekstillä hintaan 1.50 €. Mukana myös paketti laihdutusteetä (vahingossa, olen huono kielissä).
Hommasin kirkkaankeltaisen säkkituolin. Keho uppoaa siihen aika mukavasti ja se toimiikin erinomaisesti vaikka lukemispaikkana. Tuoli ei paina juuri mitään ja kantokahvan ansiosta sitä on helppo siirrellä paikasta toiseen. Nyt sen paikka on tietenkin parvekkeella, mutta sopiihan tuo hyvin sisätiloihinkin.
^ Turkinpippurisuklaata täytyy maistaa, kunhan tulee tavallisiin kauppoihin.
Minä hankin patterikäyttöisiä kruunukynttilöitä. Minulla oli toisia sellaisia jo ennestään, mutta ne eivät mahtuneet omistamiini lampetteihin (seinälle ripustettaviin kynttilänpidikkeisiin, kirpputorilta joskus ostin). Nyt löytyi tyvestään kyllin ohuet kynttilät. Tykkään oikeista kynttilöistä, mutta en sellaisia varsinkaan seinällä uskaltaisi polttaa, pelkäisin tapetin kärähtävän. Ihan nättejä nuo paristokynttilätkin, on tuollainen huojuva muoviliekki esittämässä elävää tulta. Palavan kynttilän tuoksua eivät valitettavasti mitenkään korvaa.
Aamulla kävin ostamassa kaverille ja äitille muumimukit. Ehdin onneksi ennen työpäivän alkua.
Asunnon. Ensimmäisen omani/omamme. Tänä viikonloppuna lopullista muuttoa. Velkavankeudestako alkaa viimeinkin aikuisuus?
Vahvistimen, kaiuttimet, virtanapin, paljon erinlaisia johtoja, rasberry Pi3 B ja kosketusnäytön.
Jukeboxin rakennus alkakoon. Saas nähä onnistunko lennokkaassa suunnitelmassani. Vai saanko afron...
Seikon vitosen.
Olen itsekin ollut huomaavinani jonkinlaista innostusta tuollaisia eliittirannekelloja kohtaan. Ennen vanhaan herrasmiehen tunnisti taskunauriista, mutta onhan rannekello paljon kätevämpi (hehe) ja ennen kaikkea näkyvämpi asuste. Silläkin tavalla parempi, että ajan voi tarkistaa helposti kättä liikauttamalla vs puhelimen vaivalloinen kaivaminen taskusta.
^ Jostain lehtiartikkelista joskus luin, että kelloista innostuneilla on netissä oma keskusteluyhteisönsä. Ainakin artikkelin perusteella siellä saa intoilla ihan mistä hyvänsä rannekellostansa, ei tarvitse olla mitään merkkiä arvokello. En ole tutustunut, mutta googlettamalla veikkaa sen olleen tämä:
Kellofoorumi.
(Pahus... heillä on aktiivisempi foorumi kuin meillä. )
Minä ostin Lidlistä patteriradion (ja niitä pattereita). Voin sitten maailmanpalon syttyessä kuunnella valtionpäämiehen puhetta. Kirpputorilta ostin lasten jongleerauspallot ja -oppaan. Tuli äkillinen oivallus, että olisi kiva osata jongleerata. Olen varmaan pohjimmiltani aika optimisti.