Jälleen kerran viihdytän Aleksis Kivi -jaarituksillani! Tällä viikolla antiikkiliikkeestä tarttui mukaan kaksi kipsistä seinälautasta, joita tosin piti vähän entisöidä öljypastelliliiduilla kun olivat ottaneet vähän osumaa. Toisessa on kuva Kiven kuolinmökistä, toinen taas on erityisen hieno Aarre Aaltosen suunnittelema Kiven profiili, vuosimallia 1934. Googlettamalla en saanut selville, mitä tarkoitusta varten moisia on valmistettu.
Ihmettelen tosin noita kuolinmökkilautasiakin, niitä on nimittäin tehty paljon ja erilaisia, itseltäni löytyy sellaisia jo entuudestaan. Niitä on mahdollisesti myyty massatuotteina markkinoilla. Miksi joku on halunnut ostaa niitä? Ja miksi kuolinmökkejä, kun synnyinkoti on hienompi ja tuo sisustukseen tervehenkisemmän ilmapiirin? Sanoisin muuten, että hullun toimintaa, mutta ei minulla taida olla varaa sanoa mitään (hullu en ole, ainakaan en myönnä).
Ei tahdo olla enää kunnolla ripustustilaa noille, mutta onneksi olen jo siinä iässä, että pian olen joka tapauksessa omassa asunnossani, joka on ainakin toivottavasti isompi kuin yksi huone.
