Mitä aivan muuta ostit viimeksi?

Minulla on kaksi uutta kämppäkaveria, eli kaksi maailman parasta hirviötä. Takuuvarmoja pöksyjen kostuttajia.

www.imagebam.com/image/119bb5550300939
www.imagebam.com/image/39d05c550300942
www.imagebam.com/image/2ca84f550300946

En tiedä onko tämä ostos, mutta varasin itselleni jalkakarvojen sokeroinnin huomiseksi vähän ex-tempore... Pääsee talviturkista eroon niin sanotusti.

Ostin juuri Xbox Onen ja kasan pelejä. Vitsi on siinä, että minulla on myös hyvä peli-pc, eli en oikeasti tarvitse konsolia mihinkään. Laaja leluvalikoima kuuluu kuitenkin todellisen pelimiehen profiiliin.

Ostin Oulunkylän fb-kirpparilta vitosella Chagallin I and the Village -taulusta valmiiksi kehystetyn posterin. Voin sanoa olevani tyytyväinen.

Mutta mikä siinä on, kun olen jo ketjussa sanonut ostavani ja noutokin on sovittu samalle päivälle, niin silti sinne ilmestyy jonottajia... Ihan niinku varmuuden vakuudeksi, vai?

Hommasin rässiliiviini uusia kangasmerkkejä. Aborted, Six Feet Under, Testament ja AC/DC saavat tyytyä pieniin patcheihin selkäpaikan mennessä Amon Amarthille. Luvassa on siis mukavaa pientä näpertelyä neulonnan muodossa.

Kyllä se on uskottava, että pölynimureissakin hintalappu tekee ihmeitä. Entinen imuri piti meteliä kuin sumusireeni, sen sijaan nyt ostetusta "puolet pois hinnasta"-alennusimurista aluksi ihmettelin onko vehje edes päällä.

Sama ilmiö muuten uudessa tietokoneessa, kun viimeinkin sain aikaiseksi vaihtaa viisi vuotta vanhentuneen pelikoneeni uuteen. Pelejä pyöritellessä kone on ihan hissukseen, digileffoja pakatessa vasta alkoi jäähdyttimet huutamaan ja valittamaan 75 astetta ylittävistä lämpötiloista, kiitos valmistajan tekemien prosessorin ylikellotusten ilman että jäähdytystä olisi parannettu

Astorethein kirjoitti: Minulla on kaksi uutta kämppäkaveria, eli kaksi maailman parasta hirviötä. Takuuvarmoja pöksyjen kostuttajia.

Jos saa muijan, joka tunnistaa molemmat, niin siitä ei saa päästää irti missään nimessä. Suosittelen kloroformia ja äänieristettyä lukollista kellaria.

Viikonloppu meni Simpeleen antiikki ja keräily kesäpäivillä, missä olen käynyt myymässä takotuotteitani jo vuosien ajan. Huomasin sattumalta yhdellä toisella kauppiaalla kourallisen erilaisia vanhoja view-master kiekkoja, joten päätin ostaa nämä kolme 50-60 luvulla tehtyä settiä, koska niissä oli myös alkuperäiset pakkauksetkin yhä kiekkojen mukana.

B 378 Robin Hood: (I - Fights Little John, II - Battles the evil knight, III - Meets friar Tuck)
B 426 The three musketeers 1-3
B 432 R.L. Stevenson's Treasure island 1-3

Se kuitenkin vähän harmittaa kun tyypillä olisi ollut myös yksi erityisen hienosti toteutettu Aku Ankka aiheinen kiekkosetti (842), jonka olen jo pitkään toivonut löytäväni itsellekin, koska näin semmoisen viimeisen kerran ehkä noin 80-90 lukujen taitteessa jonkun koulukaverin tai sukulaisen luona. Olin jo ihan innoissani, koska siinäkin oli hieno alkuperäinen kuvakansipakkaus mukana, mutta kun vedin kiekot esiin lähempää tarkastelua varten, niin oli kova pettymys huomata, että yhdestä kiekosta oli irronnut kaksi kuvaa, joku yksittäinen kuva oli naarmuuntunut ja pahveissakin oli kosteusvaurioita. Ei olisi ollut siis mitään järkeä ostaa viallista settiä.. Onneksi löytyi kuitenkin noita muita kiekkoja, mutta mieluiten olisin halunnut saada ehjän version juuri siitä tietystä disney setistä.

Toinen vähän omituisempi hankinta oli valurautainen kenkälesti ja siihenkin liittyy ihan hauska taustatarina.
Olen tehnyt siis erilaisia metallitöitä kotipaikkakunnallani jo 90-luvulta lähtien, ja ammattimaisestikin jo 11 vuoden ajan, joten ei ole mitenkään harvinaista että muu kylänväki saattaa tuoda satunnaisesti kaikenlaisia metalliromuja, koska pystyn yleensä hyödyntämään niitä omissa takotuotteissani tai tarvittaessa vaikka vaihtamaankin niitä johonkin muuhun haluamaani materiaaliin naapurikaupungin romuliikkeessä.
Yhden semmoisen ilmaiseksi saadun romukuorman mukana tuli kerran myös erikoisen näköinen valurautajalusta, joka oli ollut kuulemma erään kotitarvesuutarin käytössä noin 20-30 luvulla. (Tämän kuvakollaasin pitkulainen esine: postimg.org/image/cz71moxmz/ ) Se oli lojunut jo pitkään pajan nurkassa ja suunnittelin käyttäväni ehkä jonkinlaisen kierrätysmetalliveistoksen jalustana, mutta ideaa ei tullut ikinä kuitenkaan toteutettua.

Oman myyntipaikkani lähistöllä oli yksi isompi koju, missä oli erityisen paljon vanhoja työkaluja ja antiikkiajoneuvojen osia sekä muutakin sen tyyppistä miehisempää tavaraa, joten kävin vilkaisemassa niitä tarkemmin jonakin lauantain hiljaisempana hetkenä. Siellä oli esimerkiksi kaksi erilaista rautalestiä sekä useita puulestejäkin ja oli mukavaa huomata yhden pohjassa hyvin samannäköiset lovisysteemit kuin siinä valurautajalustassani, joten tiesin niiden sopivan yhteen. (Lesti pujotetaan ylhäältä siis jalustan päälle ja sen voi kääntää erilaisiin kulmiin lovien mukaisesti.)
En ole vielä ikinä tehnyt kenkiä itselleni, mutta joskus välillä tulee kuitenkin tuunattua teollisesti valmistettuja jalkineita omia rekvisiittaprojektejani varten, tai vaikka korjattua omia tai perheenjäsenten kenkiä minkä pohja on lähtenyt irtoamaan, joten eiköhän semmoiselle säätölestikapineellekin löydy jotain järkevää käyttöä myöhemmin.

Ostin USAn reissulta Majorican helmet, ja kävin teetättämässä niihin juuri Forumin Kultajousessa teetättämässä niihin muutaman lisälenkin taakse, jotta saan siitä mukavamman pituisen itselleni. Nuo helmet ovat täysin labratuote, mutta menetelmä vastaa mahdollisimman lähelle luonnonhelmen syntyprosessia - erittäin kiinnostavaa ja toivottavasti myös eettisesti kestävämpää, siis.

Perjantaina tuli maksikirje discshopista ja siinä on kaksi viimeistä kokoelmastani puuttuvaa Ghibli studion DVD:ta, joten nyt minulla on vihdoinkin kaikki ne 22 suomessa julkaistua piirroselokuvaa. (Ghiblies sarjaa, lyhytelokuvia tai muita sen puljun erikoisempia projekteja en aio kuitenkaan hankkia, vaikka niitä julkaistaisiin joskus täälläkin.)
En ole muuten oikeastaan edes keräillyt leffoja VHS-aikakauden jälkeen, mutta nuo halusin kuitenkin saada vannoutuneena fanina myös omaankin hyllyyn. Aloitin niiden keräilyn vasta joskus keväällä, kun sain sattumalta 5 kappaletta kerralla erään paikallisen facebook-kirppiksen kautta ja en olisi arvannut, että saisin haalittua koko setin kasaan jo puolessa vuodessa, mutta ainakin käytettyjä ghiblileffoja tuntuu olevan aika paljon tarjolla esim. huutonetissäkin.

Kunhan menen taas pitkästä aikaa kansanopiston puutöihin ensi viikolla, niin meinasin tehdä heti ensimmäisenä puisen säilytyslaatikon niille, mutta pitää ehkä jättää sen verran väljyyttä, että siihen mahtuisi vielä yksi tai kaksi leffaa, jos Miyazaki tai Takahata ehtisivät tekemään vielä jotain muutakin ennen lopullista eläköitymistään.

FreakyMike kirjoitti: ainakin käytettyjä ghiblileffoja tuntuu olevan aika paljon tarjolla esim. huutonetissäkin.

Moni leffakeräilijä luopuu dvd-kokoelmastaan, koska haluaa saada samat leffat blu-ray-levyinä. Itsekin suosin aina sinikiekkoa, jos sellainen vain on saatavilla. Dvd-leffojani en ole valmis hylkäämään, mutta onhan formaatti melkein yhtä vanhanaikainen kuin vhs.

Elisan puhelinmyyjä ylipuhui minut ostamaan uuden puhelimen ja tänään olen yrittänyt vähän tutustua siihen. Laite on Huawei p9 Lite Mini, jonka tiedot googlasin vasta sitten, kun kaupat oli jo tehty. Ihan kelvolliselta ja helppokäyttöiseltä tuo vaikuttaa, vaikka en olekaan Androidiin ennen koskenut. Hinnaksi sovittiin 150 euroa, mikä näyttäisi olevan viiskybää vähemmän muutamiin nettikauppoihin verrattuna. Luuri on silti puolet kalliimpi kuin vanha Lumiani, jossa ei ollut muuta vikaa kuin se, ettei siihen taida saada päivityksiä nykyään.

Ihan viimeisimpänä olen ostanut kämppään peilejä, Jyskin alennusmyynnistä. Ennen joulua ostin käytettynä punaisen nahkasohvan, sellaisesta olen haaveillut. Vuodesohva olisi ollut käytännöllisempi, mutta äh.

Jouluksi ostin valokuvatulostimen (Canon Selphy), jotta saan kännykkäkuvia talteen. Ei ole ikinä tullut kehitettyä niitä missään liikkeessä ja on harmittanut, ettei eletystä elämästä jää yhtään kuvaa muistoksi. No voihan niitä kuvia tietty tallennalle koneelle ja tikulle ja nettiin... mutta ei se ole yhtään sama kuin katsella ja pitää tallessa paperikuvaa. (Ensimmäiseksi otin ja tulostin kuvan, jossa tuo avatarissa näkyvä otus järsii joululahjapaketista saamaansa puruluuta. Tärkeimmät ensin.) Virallisesti annoin laitteen yhteiseksi joululahjaksi myös veljelle ja vanhemmille, mutta itse minä siitä olen eniten innoissani. Oli minulla heille onneksi jotain muutakin lahjaa.

Ostin jälleen yhden kauluspaidan lisää, ruudullisen totta kai. En edes käytä kauluspaitoja juurikaan, mutta pidän niistä silti ja niinpä näitä toimistotyöläisen univormuja on kertynyt kaappiin aika iso valikoima. Värejä löytyy joka lähtöön ja tämä uusi yksilö on hillityn violetti. Siinä mielessä kauluspaidat ovat hyviä, että niiden kanssa voi pitää nahka- tai farkkuliiviä.