Mitä unta näit viime yönä?

Viime yön unessa olin muuttanut jostain hämärästä syystä uuteen kerrostaloasuntoon, johonkin ihan vieraaseen kaupunkiin. Kävi ilmi, että asunto kuului pojalle/miehelle, johon olin aikoinaan päiväkerhossa samaan aikaan ollessamme ollut ihastunut.. ja vähän sen jälkeenkin (ja viimeiset 20 vuotta aina välillä nähnyt hänestä unta). Myös hänen perheensä (siis vanhemmat ja sisarukset) asui siinä samassa talossa, mistä olin iloinen, koska pidän heistä. Nyt olin asunnossa kuitenkin yksin ja kiertelin katsomassa sitä. Oli hieno kuin mikä. Saunan lauteissa tosin oli jokin naula vähän pystyssä, ja ajattelin, että minun pitää etsiä vasara ja hakata naula matalaksi, ettei kukaan satuta siihen itseään. Sitten kuitenkin ajattelin, etten heti muutettuani kehtaa sitä tehdä, vaan pitää odotella seuraavaan päivään. Suunnittelin myös, että pitäisi ottaa mitat asunnon ikkunoista ja hankkia niihin sälekaihtimet tai rullaverhot. Ne olivat valtavat ikkunat, lattiasta korkeaan kattoon asti. Asunto itsekin oli korkealla ja maisema huikea. Koko muu kaupunki näkyi alapuolella, punaisia ja vihertäviä vanhojen kivitalojen kattoja, valtavasti lintuja. Ensin oli todella valoisaa, sitten tuli yö. Minulla oli sänky aivan ikkunaseinien kohdalla ja minua väsytti, joten kävin nukkumaan. Ajattelin, että siellä on hyvä nukkua ja mieskin ehkä tulee nukkuessani kotiin ja kaikki on kerrassaan kohdillaan. Sitten näin unta, että nukuin todella hyvin.

Kun oikein moni asia huolestuttaa, näen oikein kauniita unia.. Outoa, mutta saapahan paremmalle mielelle. Etenkin tuon kyseisen henkilön näkeminen saa minut unessa aina onnelliseksi. Outoa? Kyllä. Ja väsyneenä näen tietty unta nukkumisesta.

Viime öinen uni on hämäryydessään jopa minun unieni mittakaavalla varsin outo.

Olin jostain syystä bensa-asemalla. Istuin autossa ns. pelkääjän paikalla ja katsoin tuulilasin läpi, kun kuski meni laittamaan kahden euron kolikon toisen, edessämme olevan auton konepellille. Toisen auton kuljettaja tuli varsin aggressiivisena ulos autostaan ja kuskit aloittivat nyrkkitappelun. Juokin pakoon metsään. Yläpuolellani olevan puun oksalta tipahti päälleni Bill Murray, joka suuteli minua. Totesin tuohtuneena hänelle, että hän voisi oll ikänsä puolesta isäni.

Herättyäni olo oli äärmmäisen hämmästynyt. Bill Murray ei todellakaan ole sellanen mies, josta toivoisin näkeväni kiihkeitä unia.

LunaJei kirjoitti: Tällä kertaa olin jonkun etsintäkuulutetun piraatin aikuinen poika. -- Uni sijoittui ihan nykyaikaan, eli rakas isäpappani ei ollut mikään Jack Sparrow vaan moderni rikollinen

Tuosta tuli mieleeni, olen kerran muutama vuosi sitten nähnyt unta, että olin jonkin rikkaan plantaasin omistajan tytär. Menimme isäni kanssa valitsemaan minulle uutta orjaa merirosvolaivalta. Valitsemani orja sattui olemaan Antonio Banderas (nuorempana). Uni päättyi siihen, että karkasin kotoa Antonion kanssa, koska olimme rakastuneet tulisesti.

Minulla on vissiin huono karma miesten suhteen unissa, sillä en koskaan hereillä ollessani ymmärrä unieni miestähdityksiä.

Paras uni pitkään aikaan!

Asuin jossain zombieapokalypsin jälkeisessä yhteisössä (miljöö oli täynnä huonokuntoisia taloja ja ruosteisia autoja). Olin jossakin tapahtumassa ns. keskusaukiolla, kun sinne tuli porukkaa huutaen, että jostain on päässyt zombeja leiriimme. Alkaa kauhea paniikki ja ihmiset juoksevat kuka minnekin.

Itse lähden uimalla pakoon. Päädyn pienelle lähisaarelle tai niemeen. Rannan tuntumassa on talo. Asukkaat ovat juuri lähdössä tandempyörällään liikkeelle, piiloudun puun taakse. Kun perhe on lähtenyt, menen heidän taloonsa etsimään asetta. Sisällä onkin vielä lisää ihmisiä, kyseessä on siis isompikin kommuuni.

Jossain vaiheessa tajuan, että sisällä on zombie, jonka käyn hoitelemassa iskemällä lihaveitsen leuasta läpi aivoihin. Tässä vaiheessa hukkaan veitsen. Menen talon yläkertaan ja sieltä ikkunan kautta katolle (miksi, se ei aivan selvinnyt). Kierrän talon etupuolelle ja pudottaudun maahan. Pyydän ikkunan kautta jotain uutta asetta sisälle jääneiltä ihmisiltä, saan käteeni pienen lastan, jota käytetään öljyvärimaalauksessa värien kaapimiseen.

Pihaan ajaa poiliisiauto. Kaksi miestä tarttuu yksi kummastakin kädestäni ja minua ryhdytään raahaamaan kohti läheistä pientä metsikköä. Miehet aikovat kaataa säkillisen muurahaisia päälleni (kenties paikallinen rangaistussysteemi, mutta en tiedä mistä minua rangaistaan), pakenen ja kaadan säkin miesten päälle.

Juoksen tietä eteenpäin ja metsä molemmilla puolillani alkaa muistuttaa autoromuttamoa. Vanhoja autoja on kasattu tienposkille ja metsään. Tässä vaiheessa tajuan, että mukanani on Walking Dead-sarjan Daryl. Menemme yhdessä erikoisen näköisen katoksen luokse. Kyseessä on prosessointi keskus, joka muuttaa meriveden makeaksi vedeksi (tai puhdistaa järvivettä juomakelpoiseksi). Katoksen ohi ajaa jeeppi, jonka kattoikkunasta huutelee ilmeisen humalainen tai muutoin anarkistinen ihminen. Osa tiestä on veden pinnan alla. Auto roiskauttaa vettä prosessointikeskuksen koneistoon, joka räjähtää.

Vesiastioihin ilmestyy mustia pisteitä. Daryl kertoo niiden olevan ei-materiaa. Siis jotain muuta kuin materia tai anti-materia. Katson taakseni ja seinään on jäänyt varjokuva minusta. Menemme johonkin varastoon ja seuraamme liittyy Walking Dead-sarjan Carol (jolla on ollut omat hetkensä Darylin kanssa). Tajuan, että olen kauhean ihastunut Daryliin ja Carolin läsnäolo tekee minut mustasukkaiseksi.

Etsimme varastosta jotain hyödyllistä. Daryl pyytää Carolin ulos. Olemme juuri aikaisessa suudella, kun ulkoa kuuluu hitaasti lähestyvän auton ääni. Piiloudumme ja... tässä vaiheessa herään.

Miksi unen piti päättyä juuri, kun alkoi olla kiinnostavaa?

Hyvin sekalaista unta... Ainakin siinä oli nunnaluostari, ja nunnilla kamalimmat aerobic-asut ikinä, ja kesken jumppatunnin puistosta löytyi lyhtypylvääseen hirttäytynyt nainen. Tai siltä sen oli tarkoitus näyttää. Hercule Poirot ei tietenkään uskonut moista. Unessa muistin, että aiheesta olisi muka tehty elokuva, ja ajattelin käydä Wikipediasta lukemassa arvoituksen ratkaisun.

Ja en ole aivan varma, mutta minulla taisi olla unessa jotain romanttisia intentioita isoa vihreää koristepörrötyynyäni kohtaan. Tyyny oli luonnollisesti elävä olento ja luonteeltaan kiehtovan salamyhkäinen. Kiva herätä ja avata silmät ja nähdä tyyny nojatuolissa ja muistaa että mitä ***...

Osan viime yöstä näin unta entisistä koulukavereista, käytiin suklaakaupassa ja jotain muuta mukavaa.

Yhdessä vaiheessa yötä Viikatemies tuli noutamaan Eric Northmania. Herra vampyyri itse valkoisissa kalsareissaan makasi sängyssä ihan liikkumattomana, Viikatemies yritti jaloista kiskomalla saada häntä raahattua mukaansa ja minä yritin estää vetämällä kainaloiden alta toiseen suuntaan. Lisäksi huusin ja kirosin, ettei vampyyri niin vain voi kuolla, ja jos vaikka kuolisikin, pitäisi Ericin päästä Valhallaan eli Viikatemies on ihan väärä henkilö häntä hakemaan. En tiedä, väsyikö Viikatemies kiskomaan vai vakuuttuiko vastaväitteistäni, mutta hän ei saanut Ericiä putoamaan lattialle ja lopulta häipyi. Herra vampyyri täten jäi yhtä epäkuolleeksi kuin ennenkin. Ööh.. jee.