Mitä unta näit viime yönä?

Unessa oli ystäväjoukkoja, kaikki kolmikkoja. Ensimmäisessä oli kaveripari jotka olivat nuoria aikuisia, kaksi naista ja mies. Mies oli tarinan päähenkilö, nuori arkeologi joka oli saanut hommakseen kaivaa auki valtavan maakummun ja katsoa mitä sen sisältä paljastuu. Tyttöjen tarinan ja hahmojen välisen dynamiikan olin jo unohtanut heräämishetkellä, vaikka sitä oli enemmänkin. Mies uurasti työntekijöidensä kanssa repien auki noin kuudenkymmenen metrin korkeudessa olevaa jyrkkää rinnettä ja sieltä alkoi paljastua jotain purppuraista. Alhaalla oli uteliaita katsojia, joiden joukossa oli pari muuta kolmikkoa temmeltämässä nurmikolla.

Toisessa kolmikossa oli pari noin 7-vuotiasta poikaa, Aki ja Turo (hahhaa, joku lukijoista saattaa muistaa mistä moinen on tuttu) ja tyttö, Liisa. Pojat miekkailevat kepeillä ja julistavat että se josta tulee parempi sotilas aikuisena, saa tytön itselleen. Tyttö hymyilee ylpeänä ja onnellisena kun katselee poikien touhuja.

Kolmannessa kolmikossa henkilöt ovat vähän yli 10-vuotiaita. Pojat Vesa ja Ari ja tyttö, Tiina. Pojat juttelevat keskenään ja sopivat juhlallisesti, että se poika joka saa paremman yo-todistuksen saa tytön itselleen. Tyttö kuuntelee poikia hymyillen ja sanoo pojille, en minä pojat teille noin vain lupaudu. Minä tulen itse valitsemaan kenet otan.

Kaivuutyö on edistynyt ja valtavasta maakummun alle kätkeytyneestä patsaasta on jo näkyvissä valtavan kokoinen pää, halkaisijaltaan ainakin seitsemän metrinen, purppuran värinen ja ilkeän näköinen villisian pää (Disney-tyyliin). Patsas näytti siltä, kuin se voisi herätä henkiin minä hetkenä hyvänsä. Vesa joka on vähän villi raisuliluonne eikä niinkään tiedoistaan tunnettu, yllättää ja sanoo että tietää tarinan pään taustalla, isäni on kertonut sen minulle ja alkoi kertoa.

"Aikoinaan maassa oli kuningas joka halusi toteuttaa tyttärensä toiveen utopistisestä ja rauhallisesta valtakunnasta. Tätä varten hän teki valtavan patsaan suojelemaan valtakuntaa. patsas oli valmis mutta siltä puuttui sydän. Kuningas mietti tarkkaan, että millaisen sydämen hän patsaalleen halusi. Valtakunnassa oli vanha mummo, joka oli saanut kuuluisuutta siitä, että oli kilttiäkin kiltimpi ja epäitsekkäästi auttoi kaikkia apua tarvitsevia, vaikka itsekin eli köyhyydessä ja kurjuudessa. Kuningas käski tappaa hänet ja asentaa hänen sydämensä patsaalle, että saataisiin patsaasta auttamishaluinen. Oli tosin pieni pelko siitä että tuo julma teko olisi korruptoinut sydämen...."

Tässä vaiheessa kaivajien keskuuteen nousi pelko, mitä tapahtuisi kun koko patsas olisi kaivettu esiin. Olisiko se maan loppu, kun se herätessään alkaisi kostamaan kohtaloaan.

Heräsin..

Viime yönä tuli oltua sodassa. Joku taho oli hyökännyt Suomeen ja kaikki kynnelle kykenevät oli kutsuttu puolustamaan maatamme näitä hyökkääjiä vastaan. Kaikille ei tietenkään riittänyt aseita ja kalustoa, joten piti olla kekseliäs jos halusi tehdä oman osuutensa ja selvitä hengissä. Ryhmä johon minä kuuluin oli käsketty suojelemaan erästä tienpätkää ja pysäyttämään vihollisen eteneminen siihen. Meillä ei ollut aseita eikä mitään muuta kuin päällämme olevat vaatteet ja hieman elektroniikkaa ym. Onneksi oli talvi, joten rakensimme lumesta panssarivaunun ja naamioimme sen näyttämään oikealta tankilta. Elektroniikan avulla saimme joitain osia vaunusta liikkumaan, mikä lisäsi uskottavuutta. Vaunun ympärille rakensimme lumesta muurin, joka jatkui tien reunoihin ja takasi sen, että edetäkseen vihollisten tulisi tuhota meidän asemamme.

Makasimme muurin ja tankin päällä. Olimme katkoneet puista sopivan näköisiä oksia, jotka sijoitimme niin, että näytti kuin ne olisivat olleet aseiden piippuja. Muutamia vihollisen tiedustelijoita kävi katselemassa meitä, mutta he säikähtivät tankkiamme ja aseitamme ja pakenivat ennen kuin ehdimme ampua heidät (huijauksemme meni siis täydestä). Jonkin ajan kuluttua omat tiedustelijamme toivat tiedon, että vihollisen pääjoukko on valmistautumassa hyökkäykseen asemaamme vastaan. Menimme siis kaikki piiloon ja odottamaan hyökkäystä...

Olin unessani Mary Jane Watson ja olin ihan badass. Taltutin vaarallisen pahiksen ja pitelin sitä maassa ikuisuuden kunnes poliisi saatiin paikalle.

Jännästi olin sitä ennen Hämähäkkimies, joka jotenkin nyt vain ei päässyt sitten huoneen etuosaan auttamaan. Pyysin apua Chekovilta, mutta se ei suostunut. (Johtuu varmaan siitä, että oli Yelchin. Koenigin Chekov on aina ollut unissani hyvin ystävällinen ja auttavainen. On tarkemmin ajatellen ehkä johtunut siitä, että olen ollut esim. Sulu sairasvuoteella.)

Sääli, että ne poliisit olivatkin vaihtaneet puolta ja koko homma meni sotkuun. Sitten minua piti Mary Janena pitää jossain pidätyssellipaikassa oman turvallisuuteni vuoksi. Hämis kävi kattoikkunalla pahoittelemassa, kun ei onnistu missään. Kuunteli valitustani ruoan huonosta laadusta ja liian suuresta määrästä.

Uni taisi mennä oudoksi siinä vaiheessa, kun aurorit toivat Deadpoolin ruumiin eristyshuoneeseeni ja jättivät jonkin suuren kissapedon sitä vahtimaan. (Eivät onneksi olleet niin ulalla että olisivat luulleet Deadpoolin kuolleen tai mitään.)

Siinä sitten piti alkaa etsiä jotain penkkien alla piilottelevia lapualaisia* sarjamurhaajia, missä vaiheessa salaliittovibat ja yleinen ahdistavuus saivat minut heräämään.

Ei pitäisi valittaa kun vaihteen vuoksi näkee jänniä unia, mutta jos pääsee olemaan Hämähäkkimies, onko ihan pakko olla Tobey Maguire kun ei Mary Janenakaan tarvinnut olla Kirsten Dunst?

* Rehellisyyden nimissä mainittakoon, että saattoivat olla myös esim. nurmolaisia tai laihialaisia, mutta jotenkin luulen, että lapualaisia kuitenkin.

Mielikuvitusystävän paluu.

Näin unta että istun lapsuudenkotini (mistä olen muuttanut pois 20v sitten) takapihalla puukasan päällä. Vieressä kulkevalla tiellä on kova liikenne, pääasiassa lapsia, parissa joukossa lapsien vanhemmat ovat mukana. Koitan arvuutella mistä lähialueen talosta kukin on. Unen alkupuolella juttelen jonkun kanssa, mutta en herättyäni enää muista mitä tai kenen kanssa.

Sitten viereeni kävelee noin nelikymppinen nainen joka istuu viereeni ja alkaa tuttavallisesti juttelemaan. Tiedän että minun pitäisi tuntea hänet ja yritän epätoivoisesti muistaa hänen nimeään. Tämän on pakko olla naapurissa asunut lapsuudenystäväni. Edelleen hoikka, mitä nyt kasvot ovat jo uurteiset. Pitkät tummat paksut hiukset. Omalaatuinen persoona, voimakasluonteinen ja vähän itsepäinen ovat mielikuvat jotka hänestä tulevat heti mieleen, positiiviisina asioina. Mieleeni tulee, että olisiko tässä nyt mahdollisuuksia romanssiin, kun olemme nyt vähän kypsempiä ja jää mielikuva että nainen olisi nyt kiinnostunut kun aiemmin oltiin ihan vaan kavereita.

Herään ja jään ihmettelemään unta. Minulla on hämärä muistikuva siitä, että olen joskus 20v sitten nähnyt unta, että minulla olisi ollut naapurissa moinen ystävä. Olen joskus nähnyt unelle jatkoa 10v alkuperäisen unen jälkeen niin ettei tämä nyt aivan ainutlaatuinen kokemus ole, mutta ihmeellinen ja harvinainen tapaus.

Minullakin on joskus jatko-unia, mutta eivät ne kovin yleisiä ole, enkä muista että välissä olisi ollut kymmenen vuoden taukoa. Harmi, etten ole tavannut ketään unihenkilöä uudestaan. Yleensä vierailen paikoissa, joissa olen ollut jossain toisessa unessa, mutta joita ei oikeasti ole. Unimaailma sen sijaan on välillä yllättävänkin samanlainen unesta toiseen. Välillä tosin alan itse epäillä että olenko tosiaan nähnyt samoja juttuja aiemmin - siitä huolimatta, että osa tapauksista on ihan varmoja - vai "muistanko" sen vain unessa niin että valveillakin "muistan" niin käyneen.

Itse asiassa näin sellaisen unen juuri viime yönä. Olin jälleen kerran muka asumassa jossain uudessa asunnossa, ja yhtäkkiä muistin parvekkeen, jossa olin ollut jossain toisessa unessa, ja menin sinne esittelemään sitä mukanani olleelle perheenjäsenelle. Se onkin kunnon terassi, olisikin sellainen oikeasti... vaikka naapureiden parvekkeille näkyy hieman liikaa ja ne ovat liian lähellä. Tällä kertaa en nähnyt naapurin mummoa, onkohan kuollut kun ei hänkään tehnyt comebackia.

Ihanaa, voi kun itsekin näkisi stressaantuneena mukavia unia! Unimaailma tuntuu kyllä usein pakopaikalta, jossa ei mukavasti muista arjen ongelmia. Vähän kuin pääsisi matkalle, mutta niin että kärsii samalla jonkinlaisesta muistinmenetyksestä. Kaikenlaisia stressiunia on kyllä tullut nähtyä, sekä pandemia- että sota-aiheisia tai muuten sellaisia joissa pitää lähteä evakkoon jonnekin ja miettiä mitä pakkaa mukaan. Ja myös painajaisia missä vanhat lemmikit ovat hukkuneet tai karanneet, vaikka muuten näen menneistä eläimistä unia aivan liian harvoin. Onneksi mukaan on mahtunut mukaviakin unia.

Yhtenä aamuna tällä viikolla säikähdin hereille kun näin unta miten äitini käveli liukkaalla pihalla ja liukastui yhtäkkiä jäähän, parhaaseen vanhoista animaatioista tai sarjakuvista tuttuun "liukastuu banaaninkuoreen"-tyyliin. Olin ihan varma että nyt tulee sairaalareissu, mutta heräsin ennen kuin hänen takaraivonsa olisi kolahtanut maahan. Ehkä moiset unet sitten auttavat selviämään hengissä hereillä, sillä ulkona oli kieltämättä aika liukasta...

Kun nyt noista stressiunista puhuin, niin viime yönä oli vähän pidempi otos, tai ainakin sellainen minkä muistan. Luulin muistavani niistä enemmänkin, mutta ne alkoivat putoilla päästä melkein saman tien. Omituista että sinänsä yhdentekevätkin jutut voivat unissa tuntua jotenkin rasittavilta ja ongelmallisilta. Mukana on elementtejä, joiden alkuperän pystyy jäljittämään todennäköisimmin tiettyihin tv-sarjoihin joita katsoin edellisenä päivänä. Kuulostaako muiden mielestä tutulta?

Ensin piti kiireellä paeta huoneistosta koska perässäni oli joku päävastustaja vanhoista Megaman-peleistä. Yritin ennen lähtöä tarkistaa veljeni kanssa ohjeet vanhoista Nintendo-lehdistä, mutta en kiireessä löytänyt oikeaa lehteä ja jouduimme lähtemään ulos. Tähän meni kuitenkin liikaa aikaa emmekä sen takia ehtineet ajoissa piiloon pihan perällä olevaan kerrostaloa muistuttavaan rakennukseen. Tarkoitus oli päästä ovesta sisään ja piiloon ennen kuin hirviö tulisi paikalle, mutta se ehti nähdä meidät ja seurasi sisälle portaikkoon. Hirviö oli vihreä, sen ulkonäköä en enää muista muuten kuin että se oli iso, ontto ja pyöreä. Tässä vaiheessa siirryin sivustakatsojaksi ja seurasin miten hirviö meni lasten perässä huoneiston ovesta ja sisältä alkoi kuulua kiljuntaa. Tässä vaiheessa paikalle oli tulossa pelastajia, mutta juttu jäi jotenkin kesken. Olin itse jo laiturilla ja yritin saada otteen kauemmaksi lipuvasta veneestä sillä työkalulla, jota kai kutsutaan keksiksi. Vene piti saada kiinni laituriin ettei se ajalehtisi minne sattuu. Ja sitten vedessä uimassa, piti päästä rannalle. Ja hiipimässä rannalla koska minua ei saanut nähdä ja yritin päästä jonkinlaisen rakennuksen ohi. Sisällä oli juhlat.

Tämän jälkeen olin Citymarketissa, jossa ohi käveli kaksi nuorta poikaa joista toinen oli tummaihoinen ja häntä kiusattiin sen takia. Lattialla oli tytön irtopää, eli yksi pojan kiusaajista. Ihmettelin asiaa vähän, koska pää oli myös tummaihoinen. Minua tämä kiusaamisjuttu ärsytti sen verran että tyrkkäsin päätä harjalla ja se liukui pitkin lattiaa. Pää näytti nyt jotenkin katuvalta ja ärsyyntyneeltä. Polvistuin sen eteen ja kysyin että mikä tuossa pojassa oli sen mielestä niin ärsyttävää. Pää vastasi: "No kun se on niin avuton ja ei osaa pitää puoliaan." Sanoin ettei kuulosta siltä että pojassa olisi mitään sen suurempaa vikaa.

Olin sitten ostamassa jotain tuotteita ja sovittelin niitä muovikassiin. Tajusin että valvontakamerassa saattaisi näyttää siltä että olin varastamassa tavarat. Eikö ne pitäisi viedä kassalle ostoskorissa tai kärryssä? Miksi minä asettelin niitä korista muovikassiin? Yritin näyttää siltä että olisin oikealla asialla ja järkeilin että voihan tavarat viedä kassalle muovikassissakin. Pitihän minun tietää mahtuisivatko ne kasseihin! Yhtäkkiä tajusin kävelleeni muovikasseineni ulos kaupasta, koska olin ulkona ja aioin etsiä toisesta kaupasta jotain. Minun piti siis päästä takaisin maksamaan ostokset, ja toivoin ettei kukaan ollut huomannut että olin lähtenyt maksamatta. Mutta en enää ollut varma miten kauppaan pääsisi takaisin. Kauppakeskus ja maanalainen käytäväverkosto oli sokkelomainen, enkä ollut ihan varma mihin suuntaan piti lähteä. Ehkä liukuportaita alas? Mutta sittenpä olin jonkinlaisessa päiväkodissa, jossa yritin etsiä hakusanoilla jotain mutta tuloksena oli ilmassa leijuva kuva sinänsä viattomasta sarjakuva-apinasta, jonka alla luki jotain törkeää. Eihän tuollainen käynyt päinsä kun tässä piti tehdä jotain lapsille! Teksti pysyi itsepintaisesti vaikka yritin hakea uudestaan, ja minua ärsytti. Lopussa käskin että ilmeisesti asiasta vastuussa olevan vanhan naisen suu pestäisiin saippualla, ja kätyrini raahasivat hänet kylpyhuoneeseen lavuaarin ääreen.

Toivottavasti myöhemmin näkee niitä mukavampia seikkailu-unia.

Mitähän siitä pitäisi päätellä, että sikäli kun muistan uniani, ne ovat usein jotain melko arkipäiväisiä (joskaan eivät ihan todenmukaisia) tilanteita, jossa olen jotenkin hankalassa tilanteessa (tai ehkä vakavassa keskustelussa). Viimeksi etsin kadonneita tavaroitani (kirjoja varmaankin) oletettavasti kirjastosta. En ole kuitenkaan oikeasti hukannut viime aikoina tai ehkä ylipäänsä koskaan mitään kirjastoon.

En näe (muistaakseni) unia puhuvista irtopäistä tai sadunhohtoisista seikkailuista. Tai lukemastani/katsomastani/pelaamastani spefistä. Olenko:

• Liian stressaantunut?
• Liian vähän stressaantunut?
• Mielikuvitukseton?
• Spefivajauksessa?
• Muu, mikä?

Apua, tohtori Freud!

No, käsittääkseni on hyvin tavallista että suurin osa ihmisten unista on jonkinlaisia ongelmanratkaisu- tai uhkaunia. Ne taas nykyihmisillä täällä pohjoismaissa liittyvät useimmiten joko toimintaan muiden ihmisten kanssa tai jonkinlaiseen ongelmaan joka voi olla mitä tahansa hukassa olevista esineistä zombiehyökkäykseen. Ehkä valveilla ei yhtä helposti hukkaa kirjastoon tavaroita jos siitä näkee unia?

Jotenkin tuntuu että oli unien visuaalinen osuus sitten millainen tahansa, ongelmien sisältö on usein samantapainen. Jotain on hukassa, jostain on myöhässä, jonnekin pitäisi päästä, ollaan eksyksissä, jonkun ihmisen kanssa on hankala tilanne, tapahtuu jotain mikä nolottaa tai harmittaa koska se voi heikentää statusta yhteisössä, pitää päästä karkuun jotain tai jotakin.

Jostain muistan lukeneeni että lapset näkevät usein unia joissa eläimet ajavat takaa. Onkohan kyseessä jonkinlainen lajityypillinen asia, vai pelkästään jotain mikä on omaksuttu saduista ja piirretyistä? Itsekin näin lapsena unia joissa jouduin eroon vanhemmista ja joskus eläimet ajoivat takaa.
Ja en muista että kukaan olisi kertonut aikuisena näkevänsä pahemmin unia joissa on vaarassa jäädä auton alle tai joutua kolariin, vaikka ne ovat uhkia joiden kanssa kaikki ovat tekemisissä lähes päivittäin. Sen sijaan aikuisetkin joutuvat unissa pakenemaan murhaajia tai eläimiä, vaikka useammin ollaankin vain menossa jonnekin ja pähkäilemässä vaikka hukassa olevaa matkalaukkua tai ihmettelemässä miten pääsee jonnekin koska on jo myöhässä.

Ohoh, veikkaanpa etten olisi itse reagoinut yhtä rauhallisesti vaikka eläimistä pidänkin. Mutta tuossa tapauksessa unikoiran käytös muuttui varmaan juurikin ystävällisen reaktion takia?