Mitä unta näit viime yönä?

Olin jossain Amerikan kaakkois-osavaltioissa, Arizona tms. eli kuivaa ja pölyistä autiomaata. Pikkukaupunki jonka läpi kulki rautatie. Seisoskelen pihalle jutellen kaverin kanssa kun alkaa tapahtua.

Meteoreja alkaa tippua maahan, mutta ne eivät näytä tulevan koko matkaa, vaan taivaalla tossahtaa mustia savuilviä ja niiden keskeltä lentää meteoriparvia vähän eri suuntiin. Lisää mustia savupilviä, täysin mustia ja läpinäkymättömiä. Muutaman sadan metrin päässä, alarinteellä, rautatie nousee maasta muutaman metrin, aivan kuin kyseessä olisi paikallinen painovoiman vääristymä. Me emme tunne mitään erikoista. Neljä Blue Angels taitolentoryhmän konetta lentää muodostelmassa. Ne ampuvat muutaman ohjuksen, mutta on epäselvää mihin, näyttää aivan kuin ne olisivat vain harjoittelemassa. Sitten ilmiö loppuu ja näyttää kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, mitä nyt pieniä meteoriittikraattereita siellä sun täällä. Paitsi että tiedämme, että jotain suurta on tapahtunut, eikä mikään tule olemaan enää entisellään.

Kuivuus lisääntyy. Asun isossa rivitalokompleksissa autiomaan reunalla. Autiomaa ei ole täyttä hiekkadyyniä vaan sellaista kuivaa takamaata missä on paikoitellen pensaita ja kuivaa ruohoa. Seison vähässä matkaa asutuksesta ojan reunalla kun näen leopardin ojan toisella puolella. Se on kaiketi metsästämässä kotikissoja, ja nälkäiselle leopardille kelpaa näemmä isompikin riista koska se hyökkää kimppuuni.

Kaivan nopeasti taskustani pitkän lyijykynän ja isken sen syvälle leopardin kurkkuun sen hypätessä minua kohti. Saan vielä väistettyä kynnetkin ja se kuoleekin pian. Kaunis leopardin turkki houkuttaa ja otan sen kantoon harteilleni, pidän tiukasti kiinni kaikista sen tassuista koska se tuntuu edelleen nytkähtelevän vähän.

Kävelen asuintalolle ja kyselen pihalle olevilta osaisiko kukaan kenties nylkeä ja muokata leopardin nahan oikeaoppisesti. Kuulen samalla että moni on muuttamassa pois täältä, kolme intiaanimiestä oli kuulemma pakannut kamansa pick-uppiinsa ja jättäneet vaimonsa jälkeensä ja muitakin oli lähtenyt.

He ohjaavat minut viisikymppisen naisen luokse joka pitää juuri tanssiharjoituksia, jotain rauhallisempaa, rivitanssia kenties. Odottelen hetken kunnes tulee tauko ja kysyn onnistuisiko naiselta leopardinnahan muokkaaminen käyttökelpoiseksi. Nainen sanoo että onnistuu ja haluaa vain lihat palkkioksi, ruuasta kun alkaa olla pulaa meilläkin, huoltoketju ei pelaa. Yhdellä tanssijoista on leopardinkuvioinen hame ja toppi, ne tosin eivät ole oikeaa nahkaa, vain sen kuvioinen, ja kyselee myisinkö nahan hänelle. En suostu kauppoihin. Vetäjä tulee mallikuvien kanssa ja kyselee että minkälaiseksi nahka leikataan. Kaikki kuvat ovat jotain naisellisia asusteita. Sanon että ota vain koko nahka talteen ja muokkaa se, päätän myöhemmin mitä siitä tehdään.

Tapaan kaverini joka kertoo että hänen isänsä, pienikokoinen mies jolla ei ole mitään armeijataustaa, on valittu yhden komppanian everstiksi. Ihmettelen vähän hommaa, vaikka hän onkin fiksu mies. Mutta armeijalla on kuulemma kova pula miehistöstä. Kaveri kysyy kiinnostaisiko minuakin värväytyä ja sanon harkitsevani. Sitten istunkin koulun penkillä, jää vähän epäselväksi liittyykö se armeijaan vai ei, naisiakin näyttää olevan yhtä paljon kuin perinteisessäkin koululuokassa. Herään.

Taas vaihteeksi Rising-aiheinen uni. Oltiin jossain ihme paikassa isolla porukalla ja mua pyörrytti koko ajan, enkä siksi nähnyt kaikkia tai tajunnut, että ketkä olivat paikalla. Kaikilla oli nalle mukana ja kaikki olivat pukeutuneet makuupussiin. Olimme yhdessä pari tuntia ja sitten ajattelin lähteä kotiin, mutta poikkesin paluumatkalla kirkkoon. Siellä oli menossa joku posliininukkejen siunaustilaisuus, johon puolivahingossa osallistuin. Lähdin kuitenkin kesken kaiken pois ja menin parkkitaloon. Siellä oli joku paha kuningatar tms, jota mun piti sit paeta siellä kullanhohtoisessa parkkitalossa. Päättömän säntäilyn seurauksena eksyin.

Muistan uniani harvoin enää aamulla, ainakaan kunnolla. Silti vieläkin päässä uni jostain kuukauden takaa. Siinä Suomi sai itsenäisyyden ja aika oli nykyisyys. Kaverin kanssa tuli tälle naurettua, oli vaan jotain niin outoa ^_^

Näin alkuviikosta unta ylioppilaskirjoituksista. Olin menossa kirjoittamaan biologiaa, vaikken oikeastaan osannut mitään. (Oikeassa elämässähän en kyseistä ainetta ole kirjoittamassa.) Paikkana oli yläasteen äikänluokka, ainoana valvojana yksi lukiomme äidinkielen opettajista ja kirjoittajina sekalainen valikoima kakkosia ja abeja. Kirjoitin kahden rivin mittaista vastausta ahdistuneena varmaan tunnin ajan, koska en osannut, minua pelotti muttei kuitenkaan edes kiinnostanut. Kesken kokeen jonkun puhelin soi, sille naureskeltiin ja vaikka monet olivat hiukan hermostuneita, ei aiheesta nostettu sen suurempaa älämölöä. Unessa kammosin myös jo seuraavana päivänä odottavia pitkän matikan kirjoituksia. En muista tarkalleen milloin heräsin, mutta olin erittäin helpottunut.

Tätä se koulun alku teettää. Ei kun vuoden päästä näillä ohjeilla kirjoittamaan, vastausten mitta, ajankäyttö ja muukin käyttäytyminen kun oli aivan reilassa

Uni oli mustavalkoinen ja osittain piirretty. Pääosaa esitti Audrey Hepburn. Tarinassa oli jonkinlainen Liisa Ihmemaassa-kuvio ja Audrey näytteli pääosaa.

Audrey matkusti junalla paikkaan X, jossa hänen isänsä asui. Häntä varoiteltiin isästä, joka oli ilmeisesti kuollut, vaikka olikin ihan ruumiillisessa muodossa ja hillui ympäriinsä. Audreylle annettiin hopeakoru, joka suojaisi häntä isältään, joka oli jonkinlainen paha velho. Audrey saapui perille ja häntä oli vastassa suuri joukko eläimiä, jotka veivät hänet isoon taloon. Eläimet esittelivät Audreylle talon ja hän tapasi isänsä. Isä ja eläimet veivät hänet mustaan, pieneen ja ahtaaseen kylpyhuoneeseen. Lavuaarin päällä oli kaksi hopeakolikkoa hanan molemmilla puolilla. Audreyta houkuteltiin ottamaan kolikot, mutta hän ei koskenutkaan niihin. Hän kääntyi, käveli pieneen makuuhuoneeseen ja käpertyi peiton alle nukkumaan. Eläimet ja isä ryhmittyivät sängyn ympärille. Tässä vaiheessa uneen ilmestyi kertojaääni, joka sanoi: "Hän nukkui niin pitkään, että kaikki eläimet ehtivät kuolla. Lopulta myös hänen isänsä luovutti." (Ja siis kuoli uudestaan?) Sitten tapahtui mystinen aikahyppäys ja Audrey istui kahvilassa/talon terassilla juomassa aamukahviaan isänsä haamun kanssa. Audreyn piti lähteä takaisin kotiin junalla. Junassa oli paksu, iso käärme, jolta joku löi pään poikki. Audrey näki tutun juna-aseman ja muisti silloin isänsä sanat: "Varo kosintaa."

Herätyskello soi. Ensimmäinen valveajatukseni oli: " Mitä ihmettä tuossa unessa tapahtui ?!"

Etsin omaan asuntoonsa hiljattain muuttaneen serkkuni kanssa hotellia Helsingin keskustasta, koska teatteriporukkani oli unohtanut minut pohjoiseen lähtiessään esittämään näytelmäämme. Löysin ohjaajani hotskun baarista ja hänen neuvostaan lähdin patikoimaan sorapolulle.

Sain seuraani muutaman biologin ja jotain virallista porukkaa, joka tiesi kertoa salaisuuksia valtiostamme ja Putin-juustosta. Äiti oli mukana ja tasoitti kiviä telttojemme alta. Minä vannoin valoja notskin äärellä ja lupasin pyhästi avustaa ihmisiä voittamaan Pahat Viholliset.

Soluttauduin avaruusalukseen, joka veti kivoja silmukoita ympäriinsä. Alkuperäinen suunnitelma oli ollut teeskennellä kutsuvierasta jonkun smokkiin pukeutuneen miehen samppanja-bileissä, mutta kierin pitkin seiniä ja kattoa, koska aluksen painovoimajärjestelmä ei toiminut minuun, koska olin divergetti.

Olin tarrautunut tiukasti nurkkaan ja vannoin pysyväni siinä, kunnes pääsisin livahtamaan huomaamatta pois, mutta vakoiltava mieheni ilmestyi nurkan takaa ilkkumaan. Hän painoi minut lattiaa vasten ja langetti Harry Potterin jähmetyskirouksen, jonka vankina kolisin loppu-unen pitkin seiniä.

Mä pidän nukkumisesta.

Ei nyt ihan viime yönä, mutta toissayönä heräsin joskus neljän aikoihin unen herättämään epämiellyttävään ja jokseenkin häiritsevään tunteeseen. Ei siinä muuten, jos itse panikoi ja tuijottaa peloissaan muita ihmisiä, jotka eivät ole moksiskaan siitä, että suorastaan kuihtuvat silmieni edessä.

Oli kyllä ensimmäinen kerta, kun Lovecraftin novelli sai minut näkemään painajaisia. The Colour Out of Space oli aika omituisen pelottava loppujen lopuksi.

Pakotin itseni heräämään todella ahdistavasta Triffidien kapina -aiheisesta unesta. En yhtään ymmärrä mistä sekin tuli. Olin kyllä huolissani ja stressaantunut paristakin asiasta nukkumaan mennessä, joten ehkä siitä johtuen aivot kaivoivat kätköistään jotain aiheeseen sopivaa kuvastoa. Siinä oli jotain hirveän tutun tuntuista. Olen ennenkin nähnyt apokalyptisen kauhuelokuvan tyylisiä unia, joten ehkä tämänkertainen lainasi elementtejä niistä aiemmista.

Olin koulussa mafiatyyppien kanssa. Lähdimme pyöräilemään ja he saivat selville, että olin CIAn agentti. Pakenin kaverini kanssa ja asettauduimme randomin mummelin kotiin.

Sain selville jotain hyvin tärkeää ja sen vuoksi mafiatyypit alkoivat jahdata minua. Ystävällinen poliisi ajoi minut turvaan risteyksestä, jossa olisi voinut olla ratsia.

Pakenin monta kertaa. Vähältäpiti-tilanteita. Muutuin myös hetkellisesti mieheksi.

Löysin pikkupojan karkkihyllystä ja otin hänet huostaani. Löysin myös oikeaa itseäni hiukan nuoremman blonditytön, joka liittyi joukkoon. Toinen lapsista oli aina hiukan hukassa ja mafiatyyppien kourissa.

Kerran eräs pahis tuli suinpäin nurkan takaa ja esitti turistia. Blondityttö tunki hänet joulusukkaan, ja muu mafia sai tytön kiinni. Minä juoksin pojan kanssa karkuun.

Muutuin omaksi itsekseni ja söin lounasta serkkujeni kanssa. He antoivat hyvän idean, jonka voimin päätin harhauttaa porukoita. Laskimme pojanmuotoisen nuken lumipenkkaan ja minä lähdin K-markettiin hakemaan meille ruokaa. Mafia seurasi minua (luonnollisesti) hiukan jäljessä ja ehdin pujahtaa takaovesta ulos.

Oli erittäin joulukuinen ilta, pimeää ja paksuja lumikinoksia. Tein nopeasti lumiukon, jonka taakse mahduin piiloutumaan.

Mafia päästi vainusudet vapaaksi ja ne juoksivat kiivaasti muristen alas jäistä mäkeä. Yritin harhauttaa niitä heittämällä maiharini kauemmas, mutta ne eivät missään vaiheessa uskoneet sen olevan kokonainen minä.

"Vai niin, vai niin... Täällä sitä sitten ollaan piileskelty." "Niin olen." Ah uhmaani.

Mafialla oli blondityttö mukanaan. Hän istui maahan ja alkoi muovata lumilyhtyä. "Miksi me tappelemme? Olisi kaikkein parasta olla vain ystäviä."

Mafiamiehet myönsivät asian olevan näin ja sen jälkeen lähdimme yhdessä takaisin kouluun, jossa kerrottiin koko seikkailun olleen vain rinnakkaisluokkalaisten komediaelokuvatrilogia.

Toissa yönä näin unta, jossa ensin olin menossa kauppaan hankkimaan The Sims 3:seen sitä lemmikkilisäosaa, koska jostakin syystä olin vain saanut pääpelin jostakin. Jossakin vaiheessa uni muuttui siten, että olinkin rannalla. Aallot olivat valtavat ja polskuttelin hetken, kunnes menin kahvilaan kavereideni kanssa. Siellä ostin patongin, jonka päällä oli sulaa suklaata. Hintaa herkulla oli peräti 38 euroa. Istuttuani pöydän ääreen juttelemaan kavereideni kanssa tuosta patongista heräsin.

Saisi kyllä luvan olla aika älyttömän herkullinen patonki noilla hinnoilla ^^"

EI mitään hajua. Toissa yönä näin todella outoa unta, en siitäkään paljoa kyllä enää muista. Pitäis taas kirjoitella unia ylös. Joku pari vuotta sitten näin jännän unen. Unessa tiesin olevani unessa. Pystyin tekemään mitä tahansa. Tilanne oli muistaakseen sellainen että jotkut hirviöt jahtas mua, eli painajainen, sitten mä päätin vain että en juokse karkuun, ja muutin unta siten että mä jahtasin hirviötä. Olin siis unessa, ja olin tietoinen että olin unessa. Näin tälläsiä unia aika kauan, harjottelin näkee näitä iha tahallaan. Kerran muutin unta siten että olinkin moviestara englanninkielisessä leffassa ja näyttelin Bruce Willisin kanssa. Sit muut onkin k-18.

Aww, yksi hienoimmista, ellei peräti hienoin fantasiauni jonka olen nähnyt enkä muista enää kuin rippeitä.

Päähenkilö on jonkinlainen taistelija joka lähtee kostamaan vääryyttä. Kotikylän poltto ja vanhempiensa tappaminen tms. Mukaansa hän saa pari muuta kotikylänsä miestä ja törmää tappajia takaa-ajaessaan pian muutamaan paladiiniin ja maagiin jotka liittyvät joukkoon koska huomaavat että heillä on yhteinen vihollinen.

Jonkinlainen taistelu käydään pian, missä käytetään magiaa. Päähenkilö huomaa että mukaan tulleet ovat tehokkaita tyyppejä. Tästä en muista enempää. Ja tämä unohtunut pätkä on pidempi kuin loppu mistä kerron. Paljon dialogia on unohtunut ainakin ja muutaman mielenkiintoisen hahmon molemmilta puolilta. Mainitaan nyt vielä että paladiinit ja maagit eivät ole likimainkaan D&D tyylisiä. Paladiineilla on kevyemmät varusteet, ja loitsimis- sekä taistelukykyä on kummallakin.

Porukka tulee vuorilinnoitukselle (matala kivivalli hirsimuurilla) jonka ohitse polku menee (takaa-ajettujen kulkureitti), Tiedämme että heimo on vihamielinen ja koitamme mennä vain vauhdilla ohitse antautumatta suurempaan taisteluun. Toinen paladiineista juoksee ylimaallisella vauhdilla polun huipulle ja työntää polkua vartioivan pikkupäällikön jyrkkää rinnettä alas ennenkuin tämä ehtii valmistautua. Tapamme ohimennessämme pari muutakin heimolaista ja maagit ampuvat pari loitsua linnoitukseen. Tarkoituksenamme on näyttää voimamme etteivät hölmöt lähde perään, koska tietävät kuolevansa jos tekevät sen.

Pahaksi onneksi linnoituksen edessä vähän sivummalla on sini-ihoinen muukalaisjoukko joilla on kana kynittävänä paladiinien kanssa, ja he lähtevät takaa-ajoon. Vaarallisia taistelijoita ja kansansa ylhäimmistöä.

Pian saavumme korkealla kulkevalle vuoripolulle joka kulkee lumessa. Todella vaarallinen reitti joka sortuukin altamme. Menetämme yhden heimoni miehistä ja maagit. Yksi kolmesta viimeisestä heimomme miehestä meinaa tipahtaa, joutuu tiputtamaan miekkansa (lyhyt kelttiläismiekka lehden näköisellä terällä jossa kolme veriuraa, terä väriltään ruskeilla ja valkoisilla kaarevilla poikkiviivoilla) saadakseen otteen jäästä, meinaa tipahtaa uudestaan, mutta saa toistamiseen otteen ja selviää.

Paladiinitkin joutuvat tiputtamaan varustustaan koska reitistä selviää läpi vain kevyellä varustuksella. Loput takaa-ajavat heimolaiset menehtyvät, mutta sini-ihoiset tulevat jotenkin läpi ilman ongelmia vaikka reitti on sortunut takanamme. Osa meistä joutuu taisteluun heidän kanssaan luonnon muodostaman kivimuurin luona. Yksi heimolaisistamme (tummat kiharat hiukset ja alaspäin kaartuvat viikset, asu ruskeaa nahkaa ja vihreää kangasta kuten muillakin heimolaisillamme) haavoittuu vakavasti alavartaloon, mutta saa silti tapettua vastustajansa ampumalla lyhyellä puhallusputkella lamauttavan myrkkypiikin ja lopetettua hänet sitten tikarilla. Hän vetäytyy kivimuurin alla olevaan koloon, toivoen että takaa-ajajat juoksevat yli muurista, eivätkä huomaa katsoa taakseen.

Ensimmäinen sininen (Lihaksikas mies jolla on jalassaan tummansiniset lohikäärmesuomuiset housut ja torsossa kiiltävä lamellar metallihaarniska) hyppää muurilta ja juoksee ohitse, ei joko huomaa tai ei välitä haavoittuneesta vastustajasta. Seuraava sininen, tukeva mies jolla on hiukset sidottuna pään päälle kolmeen palmikkoon, kuin kolme keihäänkärkeä sojottamassa ylöspäin. Hän kurkistaa muurilta alas koloon ja ruiskuttaa suustaan sinistä nestettä heimolaisen päälle, mutta saa vastaansa myrkkynuolen puhallusputkesta. Molemmat ovat kuolemassa myrkkyyn ja sininen mainitseekin siitä irvistäen "molemmat myrkytetty". Sinisen hengitys lamautuu pian myrkkyyn kivimuurin päällä makaessaan, mutta ehtii vielä viime sanoikseen sanoa "onpa ironista". Ja heimolainenkin kuolee. Loputkin siniset (noin 4 kpl) juoksevat ohitse.

Edempänä paikalle saapuessani paladiinit ja miekkansa tiputtanut heimolaisemme tarkastelevat heimolaisen repusta kaivamiaan pieniä kirveitä, että minkä tämä valitsee uudeksi aseekseen. Mies kerää kirveitä ja repussa onkin kirjava kokoelma. Mutta kaikki viisi melko hyödyttömiä, ensinnäkin ne ovat kaikki eri kivilajeista tehtyjä ja tosi lyhyitä varsiltaan, hän valitsee niistä kirveen missä on pisin varsi (n. 20 cm) ja täysin valkoisesta piikivestä tehty lehtimäinen terä. Paladiini kommentoi että noiden painon kun olisi jättänyt pois niin olisi ehkä voinut pitää menettämänsä miekkansa. Paladiinilla on aseenaan keihäs missä komeasti kimalteleva terä (taikuutta) ja pitkä tikari ja toisella paladiinilla on miekka. Herään...

JPAP kirjoitti: Joku pari vuotta sitten näin jännän unen. Unessa tiesin olevani unessa. Pystyin tekemään mitä tahansa. Tilanne oli muistaakseen sellainen että jotkut hirviöt jahtas mua, eli painajainen, sitten mä päätin vain että en juokse karkuun, ja muutin unta siten että mä jahtasin hirviötä. Olin siis unessa, ja olin tietoinen että olin unessa.

Tommosia "painajaisia" olen itsekin nähnyt jo useamman vuoden ajan. Normiunissa en tiedosta olevani unessa, mutta ilmeisesti kaikki hirviöt on sen verran epäuskottavia, että tiedostan sen ja osaan ruveta metsästämään niitä vaikeinta on olla heräämättä kun tajuaa olevansa unessa...


Viime yönä näin aika kummaa unta. Olin isäni ja muutaman sukulaiseni kanssa jossain maalla. Siellä oli Puolustusvoimien järjestämä näytös mottitaktiikasta ja siitä kuinka ylivoimaisia suomalaiset ovat siinä. Tämän jälkeen siirryttiin vähän matkan päähän toisaalle, jossa oli todella iso (melkein itseni korkuinen), mutta ilmeisesti kesytetty tiikeri. Meikäläinenhän sitten kiipesi tiikerin selkään tarkoituksena ratsastaa sillä ja siitäkös se villiintyikin. Pysyin kuitenkin taitavasti selässä ja lopulta sain otuksen rauhoittumaan. Tiikerin lopulta asetuttua se alkoikin yhtäkkiä puhua ja pyysi minua rapsuttamaan paikkoja joihin se ei itse ylettynyt. Minähän sitten rapsuttelin ja tunsin, että välillemme on muodostumassa jonkinnäköinen side. Tämän havainnon jälkeen tiikeri muuttui karhuksi, jonka selässä edelleen olin rapsuttelemassa. Sitten heräsin.

Strato kirjoitti: Tommosia "painajaisia" olen itsekin nähnyt jo useamman vuoden ajan. Normiunissa en tiedosta olevani unessa, mutta ilmeisesti kaikki hirviöt on sen verran epäuskottavia, että tiedostan sen ja osaan ruveta metsästämään niitä vaikeinta on olla heräämättä kun tajuaa olevansa unessa...

Joo tota pystyy treenaamaan. Niitä kutsutaan lucid-uniks/ selkouniks. Ite joo tosissaan aloin sitä iha tarkotuksella treenaamaan, koska kävi unet kiinnostamaan. SInulla on selvästi tuo hirviöt, se tekijä mikä herättää sinut huomaamaan että olet unessa. Mulla se oli lentäminen, sillä lennän todella usein unissani.

Alunperin rupesin käyttäämään tällästä selkouni-tekniikkaa, koska kyllästyin mun toistuvaan painajaisuneen. Aina sama juttu. Joku ihme karvamölli jahtaa mua, enkä voi tehdä mitään takaisin, paitsi juosta karkuun. No minä sitten kettumaisena ihmisenä päätin antaa hirviölle turpiin. Opettelin näkemään selkounia. Seuraavan kerran kun hirviö jahtas mua unessa, ja juoksin sitä karkuun. Mä pysähdyin, ja sanoin itselleni että olen unessa, voin tehdä mitä tahansa. Ja kuvittelin itselleni haarniskan päälleni ja miekan vai oliko kirveen käteeni, ja pistin hirviön makkaroiksi. Ei ole enää sen jälkeen hirviöt jahdannut.

Ainut miinuspuoli oli tossa se, että ne unet oli niin todellisia, että seuraavana aamuna oli vielä ihan töttöröö siitä unesta, ja se kesti aika pitkälle puolipäivään se olo. Mielenkiintoisia juttuja kyllä. Se on ihmeellinen tämä ihmisaivo.

JPAP kirjoitti:

Strato kirjoitti: Tommosia "painajaisia" olen itsekin nähnyt jo useamman vuoden ajan. Normiunissa en tiedosta olevani unessa, mutta ilmeisesti kaikki hirviöt on sen verran epäuskottavia, että tiedostan sen ja osaan ruveta metsästämään niitä vaikeinta on olla heräämättä kun tajuaa olevansa unessa...

Joo tota pystyy treenaamaan. Niitä kutsutaan lucid-uniks/ selkouniks. Ite joo tosissaan aloin sitä iha tarkotuksella treenaamaan, koska kävi unet kiinnostamaan. SInulla on selvästi tuo hirviöt, se tekijä mikä herättää sinut huomaamaan että olet unessa. Mulla se oli lentäminen, sillä lennän todella usein unissani.

Alunperin rupesin käyttäämään tällästä selkouni-tekniikkaa, koska kyllästyin mun toistuvaan painajaisuneen. Aina sama juttu. Joku ihme karvamölli jahtaa mua, enkä voi tehdä mitään takaisin, paitsi juosta karkuun. No minä sitten kettumaisena ihmisenä päätin antaa hirviölle turpiin. Opettelin näkemään selkounia. Seuraavan kerran kun hirviö jahtas mua unessa, ja juoksin sitä karkuun. Mä pysähdyin, ja sanoin itselleni että olen unessa, voin tehdä mitä tahansa. Ja kuvittelin itselleni haarniskan päälleni ja miekan vai oliko kirveen käteeni, ja pistin hirviön makkaroiksi. Ei ole enää sen jälkeen hirviöt jahdannut.

Ainut miinuspuoli oli tossa se, että ne unet oli niin todellisia, että seuraavana aamuna oli vielä ihan töttöröö siitä unesta, ja se kesti aika pitkälle puolipäivään se olo. Mielenkiintoisia juttuja kyllä. Se on ihmeellinen tämä ihmisaivo.

Olen kyllä jonkin verran niistä lukenut, mutten sen kummemmin ole jaksanut niitä harjoitella. Mulla kanssa pienenä oli niitä unia, että juoksin karkuun. Jossain vaiheessa sitten päätin olla juoksematta ja heräsin ja sen jälkeen muuttui vanhemmiten niin, että taistelin takaisin. Kamppailulajeja harrastavana olen unissani jonkinlainen Bruce Leen ja Chuck Norriksen yhdistelmä Kerran taisin pistää nyrkeilläni lohikäärmeeksi muuttunutta jumalaa pataan

Nämä unet aina jättävät mulle hyvän olon tunteen, vähän kuin olisi kattonut kunnon itämaisen mätkintäleffan tai ollut hyvissä treeneissä itse mätkimässä muita. Eli saisi niitä tulla useamminkin nämä on kyllä sellaisia asioita mistä riittäisi juttua enemmänkin.

Strato kirjoitti: Olen kyllä jonkin verran niistä lukenut, mutten sen kummemmin ole jaksanut niitä harjoitella. Mulla kanssa pienenä oli niitä unia, että juoksin karkuun. Jossain vaiheessa sitten päätin olla juoksematta ja heräsin ja sen jälkeen muuttui vanhemmiten niin, että taistelin takaisin. Kamppailulajeja harrastavana olen unissani jonkinlainen Bruce Leen ja Chuck Norriksen yhdistelmä Kerran taisin pistää nyrkeilläni lohikäärmeeksi muuttunutta jumalaa pataan

Nämä unet aina jättävät mulle hyvän olon tunteen, vähän kuin olisi kattonut kunnon itämaisen mätkintäleffan tai ollut hyvissä treeneissä itse mätkimässä muita. Eli saisi niitä tulla useamminkin nämä on kyllä sellaisia asioita mistä riittäisi juttua enemmänkin.

Joo en kyllä suosittele niitten treenaamista. On se kivaa jos pitää päästä eroon jostai painajaiusesta tai jotai, mut muuten nääh. Meigä kans diggailee noita itsepuolustuslajeja ( nyrkkeily, thainyrkkeily, taido, ultimate) , mut mulla oli oli pitkää sellanen painajainen , että en unessa voinut lyödä vaikka piti lyödä. En saanut kättä liikenteeseen. Se jäi niinku jumiin. Iha outoa. Onneks sekin läks ton selkouni treenaamisen myötä.

Heräsin tänä aamuna kylmään hikeen nähtyäni unta, ettei sossu myönnä toimeentulotukea ja kuolin nälkään.

Näen todella harvoin mitään unia, joten nyt kun viime yönä tuli nähtyä hyvinkin pieni uni, niin pakkohan se on jakaa. :D Näin unta, että nukuimme 12.30 asti, emmekä ehtineet hotellin aamiaiselle. :P