Mitä unta näit viime yönä?

Näin unta lempiaiheestani eli vanhoista rakennuksista. Rakastan unia, jossa kävelen erilaisissa rakennuksissa ja varsinkin vanhoissa. Tässäkin unessa oli mahtava tunnelma, sillä unessa olin eräs hahmo, joka tunsi rakennuksen hyvin. Muistelin hahmon muistoja rakennuksesta ja katselin hänelle tuttuja henkilöitä. Rakennus oli tyyliltään ehkä hieman 60-lukulainen. Rakastan rakennuksia. Toisessa elämässä olisin ollut arkkitehti.

Ensimmäinen Risingshadow-uni \o/
Näin unta että kirjoitin Punnortin aloittamaan ketjuun kolme lyhyttä tarinaa. Nyt en enää muista kuin yhdestä niistä. Se oli nimeltään piknikki, ja kertoi romanttisesta piknikistä puistossa, naisen kanssa joka oli puoliksi ihminen ja puoleksi jokin ufo-humanoidi (antennit taisivat löytyä päästä ).

Näin unta että värjäsin tukkani pinkiksi, joka on outoa koska en edes ole ajatellut hiusteni värjäystä ja vihaan pinkkiä yli kaiken.

Moonlord kirjoitti: Ensimmäinen Risingshadow-uni \o/

Yläfemma!

Moonlord kirjoitti: ..naisen kanssa joka oli puoliksi ihminen ja puoleksi jokin ufo-humanoidi (antennit taisivat löytyä päästä ).

Sinulla Moonlord on eksoottinen maku naisten suhteen. Delenn ja nyt tämä. Erityisesti arvostan tätä:

Moonlord kirjoitti: Jossain tuolla oli vampyyriprinsessa, metsänjumalan tytär tai ihmispantteri odottamassa minua.

(Lainaus tästä ketjusta pari sivua sitten)



Nukuin itse levottomasti. En muista mitään.

Formaldehyde kirjoitti:

Sinulla Moonlord on eksoottinen maku naisten suhteen

Hahhaa . Uskaltaako tässä enää kertoakkaan uniaan, tiedä mitä analysoitte niistä. Valkotakkiset sedät tulevat pian hakemaan. . Ehkä tuo unien naisten erikoisuus johtuu siitä, että tosielämässäni naiset ovat melkein yhtä harvinaisia kuin marsilaiset, eli voin vain fantasioida moisesta ja scifiä sekä fantasiaa ahkerasti harrastavana mielikuvituskin moisen suhteen liikkuu sitten eri sfääreissä

Näin aamulla todella hämmentävää unta, joka jäi hiukan kesken kun tajusin, että minun olisi pitänyt herätä viisitoista minuuttia sitten...

Unessa olin menossa telttailemaan. Alussa pakkailin tavaroitani, etsin villapaitoja yms, mutta muistoni ovat hiukan hämärät. Muistan kuulleeni jo etäistä susien ulvontaa... (Sillä niihinhän aina retkellä törmää )

Kävelin kirjastolle keskustasta päin illan hämärtyessä. Kaverini oli jo järjestämässä leiriämme kirjaston rappusille, sillä siihen olimme jäämässä. Kyseinen kaveri on tuttu naama koulusta, jonka kanssa en ole koskaan vaihtanut edes yhtä sanaa, vaikka hän vaikuttaakin mukavalta. Ylitin tien ja jostain syystä minulle oli selvää, että tulen heräämään yön aikana, sillä liikennevalojen valonheittimet (öö mitä?) syttyvät kolmen tunnin välein.

Kyseinen kaveri oli jo koristellut meille hienot sermit, joiden taakse oli ilmeisesti tarkoituksenamme pystyttää teltta. Väsäsimme myös hienoja paperilappuja portaiden alapäähän, joissa pyydettiin koiranomistajia olemaan päästämättä koiriaan rappusille, sillä me nukumme siellä.

Heräsin ennen kuin varsinainen telttailu ehti alkaa, olisi kyllä ollut mielenkiintoista tietää kuinka "seikkailu" olisi päättynyt.

Olen kahtena viime yönä nähnyt aivan mahtavia unia. Viime yönä näin unta vanhasta kartanosta, jossa isäni asui. Kuljin hämäriä käytäviä pitkin. Huoneissa oli tummia huonekaluja ja jotenkin kuitenkin hyvin kevyt tunnelma. Siellä oli myös unieläimiä. Erään huoneen poikki kulki valkoinen kummitus, mutta minua ei pelottanut yhtään, sillä isä oli kanssani. Tämä kartano oli ihan upea paikka.

Luin yhen tutun ja sen naisystävän tekstiviestejä. Oli aivan kauheeta luettavaa. Onneks heräsin. Toissayönä tapoin jonkun ja sit piti piilottaa ruumis. Liikaa kauhuleffoja?

Viime yön uni oli jokseenkin hämmentävä, mutta häiritsevän pelottava. Tai ainakin sen herättämä ajatus pelotti niin paljon, että heräsin kymmenen yli neljä. Taas.

Aivan ensimmäiseksi T oli pelaamassa jotain, sitten se katosi jonnekin, jolloin siskoni otti ohjat ja kun oli minun vuoro niin en mitenkään saanut tehtyä itselleni omaa profiilia. Ihmettelin myös sitä, että T:n oma profiili oli kadonnut jonnekin eikä häntä kuulunut takaisin. Pitkällisen säätämisen jälkeen olinkin yhtäkkiä jossain urbaanissa paikassa kroppani panssaroituna ja iso ase kädessä ampumassa isoja, pitkiä ja ilmassa leijuvia liskoja, jotka muistuttivat jossain määrin Journeyn hirviöitä. Nämä kuitenkin ihan ampuivat sinertäviä säteitä ja välissä kuollessani jatkoin aina siitä samasta kuolinpaikasta samanlaisesta tilanteesta.

Ja sitten olinkin yhtäkkiä linja-autossa matkalla jonnekin. Samaisessa bussissa oli pelikavereitani kuin myös joitain riisiläisiä. En muista keitä siellä oli, mutta joku kirjoitti tabletillaan foorumille viestiä, jossa mainittiin Darkki.

T oli kyseisessä linja-autossa myös, mutta hän yhtäkkiä bussin pysähtyessä hän vain otti reppunsa ja lähti pois sanomatta sanaakaan. Siinä itse rupesin painikoimaan, että miksi hän lähti, missä puhelin on, miksi en pysty soittamaan hänelle, ja muut ottivat asian ihan rauhallisesti olkapäitään kohauttaen. Yritin kuskillekin sanoa, että nyt puuttuu yksi, kun T oli tosiaan ottanut matkaan vain reppunsa jättäen kaiken muun penkeille. Bussi jatkoi matkaansa, jollain pysäkillä tuli pari muuta tuttua kyytiin märkinä suihkusta tai sateesta. Vilkuilin ympärilleni etsiessäni, mihin T on mennyt, ja sitten näin hänet kävelevän jollain kadulla ja katsoi taakseen, kun bussi meni ohi. Itselläni oli hyvin ristiriitaiset tunteet. Oliko hän onnellinen vai surullinen kun hän lähti noin vain pois jättäen minut yksin? Minä ainakin panikoin ja itkin...

Ajatus jäi pelottamaan, kun heräsin yhtäkkiä. En tykkää tällaisista unista, joissa minä ja T yhtäkkiä erotaan tai jotain muuta kamalaa tapahtuu. Oli pakko laittaa viestiä yöllä, että sain edes nukuttua ennen koulua, ja silti väsyttää. Pitää hakea kahvia. Kohta.

Näin unta että oli toissa kesä ja jätin tekemättä tähänastisen elämäni suurimman virheen ja tiesin itsestäni kaiken minkä tiedän nytkin joten en käyttäytynyt kuin kusipää joten en pilannut ihmissuhdetta jota ei nyt enää ole.

Olin myymäläkojulla, jossa myytiin eri värisiä esineita (en muista enää, mitä esineitä). Tavallisen värisiä sai ilmaiseksi (heillä oli erikoistarjous), mutta kullan ja hopean värisistä joutui maksamaan muutaman kolikon. Kuvittelin kaikkien olevan ilmaisia ja otin kullan ja hopean väriset. Kun minulle selvisi, että niistä joutuu maksamaan, havaitsin, että minulla ei ole tarpeeksi rahaa. Yritin sitten pummata kolikoita kavereiltani, että pystyisin maksamaan, mutta huonolla menestyksellä. Pummatessani ajauduin kauemmaksi myyntikojusta ja poistuin maksamatta.

Myymäläalueelta siirryin paikallisjuna-asemalle, ja sieltä vuorelle. Vuori oli siitä erikoinen, että kun sitä kiipesi ylöspäin, tapahtui Velho ja leijona -romaanin tapahtumia. Käytössä oli kuitenkin eri versio kuin Lewisillä, koska kaikki lapset saapuivat Narniaan yhtaikaa (Lucy ei siis käynyt Narniassa ennen muita). Yritin kiivetä niin ylös, että valkoinen velho astuu kuvaan, mutta putosin alaspäin siihen pisteeseen, jossa lapset saapuvat Narniaan.

Näin unta että olin yhtäkkiä suurikin fani, kun Anthony Bourdain oli Suomessa ja sain nimikirjoituksen. Oikeasti en pidä ollenkaan koko tyypistä, joten hassua että Bourdain vieraili unessani...

Olin Harry Potter, joka oli tyttö.

Hengailin kaikessa rauhassa ja pelossa kavereideni kanssa koulussa (jonka lempinimi btw on Tylypahka). Yksi kamuistani oli kuitenkin erittäin äkäinen ja tuijotteli meitä epäilyttävästi. Tunnistin nämä ilmisevät merkit välittömästi. Voldemort oli komennuttanut hänet.

Itse Pimeyden lordi alkoi jahdata minua. Kaikkoonnuin risteilyalukselle, johon McGarmiva ja Kalkaros olivat evakuoineet oppilaat. "Voi Harry, kuinka sinä uskallat?" "Ihan hyvin, ei se mua löydä jos me syödään eri budjeteissa!"

Heräsin about kolme, neljä kertaa pelkoon ja puolitokkurassa loitsin sänkyni ympärille turvaloitsuja. Varjelum ja mitä näitä nyt olikaan. Olin ihan kauhuissani. Vaikka nyt naurattaa, silloin pelkäsin ihan uudella levelillä.

Sitten loppuyön unessani juhlin jotain sukutapahtumaa kodittoman partaukkelin kanssa. Olimme ruosteisessa pikkulaivassa ja vaihtelimme sukkia.

Harry Potter -maraton.

En ihan tiiä oliko unta vai mitä tapahtu, mutta ehkä se sopii tänne parhaiten.
Näin siis unta, että joku kummitus tai demoni yrittää kuristaa mua. Heräsin samantien, mutta kaulassa tuntui silti kuin jokin pitelisi siitä kiinni. No, avasin silmät ja sängyn vieressä näytti olevan semmoinen itseni kokoinen kaveri klovnimaskissa kurottamassa kädellä kaulaani kohti. Säikähdin ihan hemmetisti, nappasin vasemmalla kädelläni sen kurotetusta kädestä kiinni ja löin oikealla sitä palleaan samalla huutaen "Fuck off!" Ja sitten se ei ollutkaan siinä. Omituisinta tuossa episodissa oli, että tunsin koko ajan olevani hereillä

^ Strato, kuulostaa vahvasti unihalvaukselta. Sitä luulee olevansa hereillä ja jokin demoninen ilmestys tuntuu uhkaavana läsnäolona sängyn vierellä tai sitten se yrittää suoranaisesti tappaa salpaamalla hengityksen. Pelon tunne on suuri koska kaikki tuntuu tapahtuvan oikeasti.

Erityisesti yliväsymys altistaa moiselle. Muistaakseni suurin osa ihmisistä kokee jotakin vastaavaa elämänsä aikana. Näistä oli ketju vanhalla Risingillä, sitä voisi ehkä herätellä täälläkin?

Minä olin vaipumassa päiväunille eilen kun tajusin että näen unta jossa toisinaan unissani vieraileva suosikki muusikkoni laulaa akustisen kitaran säestyksellä balladia "Pelasta Mut Tai Kuolen Suojatielle". Halusin tallettaa tuon nimen ja kuvittelin herääväni ja raapustavani sen ylös paperille, varmuuden vuoksi vielä puristelin lappusta kädessäni etten ole vain kuvitellut koko juttua, mutta kun myöhemmin oikeasti heräsin en löytänyt kyseistä paperia mistään. Eli en sitten kuitenkaan herännyt. Ei liity unihalvaukseen, mutta valveen ja unen rajamailla hoippumiseen kyllä.

^ minulle on muutaman kerran käynyt niin, että luulen lukevani jotain kirjaa, jota olen odottanut pitkään. Sitten herään, eikä mikään muu muutu, kuin se, että se kirja yhtäkkiä vain häipyy kädestäni! Tulee sellainen "noooooooo"-olo.

Näin muuten vähän aikaa sitten unta, jossa olin joku outo poika. Ja se poika muistutti epäilyttävästi Artemis Fowlia, mutta oli ihmissusi. Mitähän ihmettä nyt taas..?

Joka tapauksessa siinä oltiin koko perheen voimalla valmistautumassa johonkin suureen hyökkäykseen kotisaarellemme, joimme puolukkamehua ja kurkimme ikkunoista. Sitten näimme tumman suden pihalla. Tiesin että se oli paha ihmissusi. Ja toinen, vaalea susi hyökkäsi sen kimppuun ja puolusti kotiamme - jostain syystä tiesin, että se oli metsässä elävä kaksoisveljeni
Orion (!!!), myös ihmissusi. Me olimme kai ainoat perhessä, muut olivat ihan ihmisiä.

No Orion kyllä sitten hävisi sille pahikselle. Me emme olleet päässeen ulos talosta auttamaan häntä. Nyt meidän piti lähteä saarelta äkkiä. Pääsimme jotenkin autooon ja lähdimme ajamaan rantaan päin. Jostain syystä isosiskoni, joka näytti aivan luokkakaverini vanhemmalta versiolta, ajoi.
Sitten ulkoa kuului outo ääni, ikään kuin humisevaa puhetta. Auto alkoi itsestään liikkua väärään suuntaan. Sisko yritti pitää sen kurssissa, muttei onnistunut.

Ajoimme ojaan ja nousimme autosta, ja sumusta luokseni käveli yksi rinnakkaisluokallani oleva tyttö. Tajusin, että hän oli pettänyt meidät ja saanut meidät ansaan. Tajusin myös, että hän oli toimittanut tietoa vihollisille ja aiheuttanut meille haittaa jo pitkään. Hänen ei edes tarvinnut selittää ilkeää suunnitelmaansa, kun minä keksin sen heti. Sanoinhan, että hahmoni muistutti Artemista...

Sitten heräsin.

Hämärästi enää muistan alkua. Mutta luulisin että olimme järjestämässä jotain väijytystä kerrostalon kupeessa, eli minä ja muutama muu hyökkäsimme pyssyjen kanssa jostain unohdetusta syystä autosaattueen päälle (Kiitos tästä menee varmaankin illalla katsomalleni toimintafilmille, The Cold Light of Day).

Sitten kiipeilimme kerrostalossa, ulkoseinän takennustelineitä pitkin ja jokin joukko ajoi meitä takaa. Pyssyt olivat yllättäen hävinneet meiltä ja vaihtuneet kirveisiin, metalliputkiin ja isoihin veitsiin. Ja vastustajat olivatkin örkkejä ja muita niiden sukulaisrotuja jotka olisivat tulleet portaalista maailmaamme ellemme me olisi olleet estämässä. Minulla oli aseenani hakku (mistä en pitänyt unessakaan, toivoin miekkaa). Olimme yhdessä rivissä ja örkit tulivat juosten ylös ajokaistan luiskaa. Portaali kun oli kerrostalon alla olevassa pysäköintipaikassa. Huomasimme etteivät ne ole hyökkäämässä vaan pakenivat jotain, vilkuilivat taakseen ja yrittivät juosta ohitsemme ilman tappelua, mutta me tapoimme ne silti kaikki kun ne tulivat kohdalle.

Sitten huomasimme takaa-ajajat jotka olivat naisvampyyrejä, osa vielä teini-ikäisiä ja kaikki kauniita. Ja vaarallisia ulkonäöstään huolimatta, kuten saimme huomata. Aseemme eivät tehneet niihin vahinkoa. Niillä olivat pitkät kynnet, melkein kuin Wolverinella, mutta ohuemmat ja tietty lähtivät sormenpäistä. Pidin yhden ranteista kiinni kun se yritti lävistää minut kynsillään, mutta se oli voimakkaampi, vaikka oli minua pienempi, ja olin häviämässä taistelun. Käänsin hänen voimansa ja liikkeensä hyödykseni väistämällä sivuun ja ohjaamalla hänen kyntensä hänen kaverinsa selkään joka taisteli minun vieressäni. Kynnet lävistivät naisvampyyrin selän ja tappoivat ensimmäisen niistä. Heräsin...

^ Vampyyreja Wolvien kynsillä. Kuolen ilosta. Ei muuta raportoitavaa, jatkakaa!

Kävin kaupassa ostamassa kaikkea pientä. Kotimatkalla tapasin naisjoukon, joka oli avoautollaan menossa juhlimaan. Lyöttäydyin heidän seuraansa ja matkalla selvisi, että kuskina toiminut neito oli ammatiltaan poliisi, joka halusi hoitaa erään pienen työasiansa loppuun ennen juhlia. Tämä oli minulle ihan ok, joten kiersimme hieman ja kävimme jututtamassa erästä pikkurikollista. Nopeasti tämä pieni työasia paisui suuren rikollisjoukon metsästämiseksi ja tuhoamiseksi. Ympäri kaupunkia ajeltuamme päädyimme lopulta hylättyyn varastoon, jossa rikollisjoukon päämajan piti olla. Minä ja poliisineito lähdimme sisälle tiedustelemaan samalla kun muu joukko odotti apuvoimia.

Nopeasti kävi ilmi, että rikollisjoukkio ei ollut ihan tavallisimmasta päästä. Heillä nimittäin oli vartijoina joukko nuijilla aseistautuneita Draugreja ja 40 cm pituisia puutarhatontun näköisiä golemeja. Tappeluksihan se meni nopeasti. Draugrit pystyi jännittävästi tuhoamaan vain murskaamalla niiden pään, joten menin "lainaamaan" usean Draugrin nuijia. Golemeilla puolestaan oli se jännä ominaisuus, että ne räjähtivät pienellä viiveellä jos niiltä repi pään irti. Niille tulikin nopeasti käyttöä kranaatteina joilla sai pidettyä isommat Draugr-joukot kurissa.

Valitettavasti heräsin juuri, kun kaikki alkoi käydä erityisen hauskaksi... Pitikin laittaa herätyskello soimaan