Uusimmat keskustelut
Leikkinurkka
huhtikuu 20, 21:26
1136 viestiä | Hiistu
Teatteri
huhtikuu 19, 22:57
500 viestiä | Mustelmann
Satama
huhtikuu 19, 21:52
18 viestiä | Hiistu

Kesäprojekti 2014: Ansan teksti

  • Ansa hahmo Kirjoittaja
  • Ansa
    Tähtipilotti
    Tasolla 43
    40.56

01.07.2014 20:09 #1 :: Ansa
Kesäprojekti 2014: Ansan teksti
Tummuneen taivaan alla

Monen tunnin urakka alkoi olla päätöksessään. Aquilan kartanon lattia kiilsi puhtauttaan ja Ashlyn, lordin palvelijatar, huokaisi syvään. Hän tuijotti vääristynyttä peilikuvaansa, harjaamattomia tummanruskeita hiuksiaan, silmissä paistavaa väsymystä ja tuskaa, joka urakka oli tuonut tullessaan. Achan Aquila oli herättänyt jokaisen palvelijan neljältä aamulla ja käskenyt hänet putsaamaan jokaisen huoneen, kunnes hän tulisi takaisin. Mukaansa hän oli ottanut henkilökohtaisen vartiokaartinsa ja viisi palvelijaa. Ashlynin lisäksi vain Thomas, talon kokki, oli käsketty pitämään taloa pystyssä. Thomas oli käsketty täyttämään varastoja. Ashlyn käskettiin siivoamaan lattia.

Ärähtäen hän nousi ylös ja kirosi kipeää selkäänsä. Pikainen vilkaisu oleskeluhuoneen ympäri kertoi, että hänen pitäisi pyyhkiä pölyt, jota oli alkanut kasaantua nopeaan tahtiin. Huokaisten hän otti käsiinsä raskaan sangon täynnä likaista vettä, jonka hän kantoi hitaasti alakertaan.

Varoen läikyttämästä yhtään vettä hän raahasi sangon kohti palvelijoiden tiloja, mutta pysähtyi kuullessaan eteisaulan kaappikellon lyövän neljää iltapäivällä. Ashlyn kääntyi katsomaan sen sointia kulmat kurtussa ja kuunteli jälkeenpäin, että koko talo oli hiljainen. Päätään pudistaen hän jatkoi matkaansa ja ajatteli ilmoittaa Thomasille, että valmistaisi heille päivällistä.

”Thomas”, hän kutsui kävellessään käytävää pitkin ja piteli katseensa keittiöön johtavaa ovea kohden. Mies ei vastannut eikä tullut oven suuhun. ”Thomas!” Ashlyn huusi, mutta kokki pysyi vaiti. Suu mutrussa hän laski sangon alas voidakseen kävellä rivakammin kohti keittiötä.

”Etkö sinä…” hän aloitti, mutta pysähtyi oviaukkoon tuijottamaan keittiön tyhjyyttä. Läheiseltä pöydältä hän huomasi lapun, joka kertoi Thomasin poistuneen kohti toria, mutta se oli lounasaikaan. Ashlyn kirosi miehen hitautta rutistaessaan lapun palloksi, jonka hän paiskasi sammuneeseen takkaan vihaisena.

Hän palasi käytävälle ja nosti sangon jälleen käsiinsä. Hitaasti hän kantoi sen takaovelle, joka aukeni Westmarchin syrjäisille kujille. Ashlyn heitti likaveden suoraan kivetylle kadulle ja huokaisi helpotuksesta. Vaistomaisesti hän vilkaisi taivasta, joka oli peittynyt tummanpuhuviin pilviin.

Laittaessaan ovea kiinni hän pysähtyi huomatessaan jonkun heiluttavan hänelle kauempana kadulla. Tuo tummanpuhuviin vaatteisiin pukeutunut herra juoksi kujaa pitkin niin nopeasti kuin hänen jaloistaan lähti ja päästyään takaoven kohdalle hän ryntäsi sisään työntäen Ashlynin pois tieltä. Ashlynin kaatuessa lattialle mies sulki oven takanaan ja pidätti hengitystään kuulostellen, mitä ulkopuolella tapahtui.

Ashlyn puristi kätensä nyrkkiin ja kohottautui seisomaan. Hän tuijotti miestä vihaisena ja oli aikeissa kysyä häneltä, kuka tämä oli, mutta mies peitti hänen suunsa kädellään. Toisella hän otti Ashlynia lantiosta kiinni ja veti lähelleen pyytäen häntä samalla olemaan hiljaa.

Ashlyn punastui, mutta hän sai aikaa katsoa miestä tarkemmin. Hänellä oli likaiset mustat hiukset, arvokkaat, nahasta tehdyt vaatteet, jotka olivat nähneet parempia päiviä. Miehen kasvonpiirteiden terävyys kertoi hänen olevan aatelissukua ja Ashlyn pystyi vain ihmettelemään, mikä ajoi aatelisen tällaiseen asemaan.

Kun kadulla ollut hälinä tuntui laantuva, mies rauhoittui ja käänsi katseensa naiseen päin. Tummanruskeat silmät hehkuivat lämpöä ja mies hymyili laskiessaan kätensä Ashlynin kasvoilta alas, mutta lantiolla olevaa kättä hän ei ottanut pois.

”Anteeksi”, mies huokaisi vahvalla baritonisella äänellään, ”mutta olisiko mahdollista, että tarjoaisitte minulle hieman talon viiniä ja kenties palan leipää?”
”Isäntä on sanonut, ettei…”
”Onko isäntä paikalla? Käykää hakemassa hänet ja kertokaa, että Tristan, lordi Tiras Corvon poika, haluaa keskustella hänen kanssaan.”

Ashlyn henkäisi syvään kuullessaan miehen nimen ja hän laski häpeissään katseensa.
”Olen pahoillani, herra, mutta lordi Aquila ei ole tällä hetkellä tavattavissa”, Ashlyn kertoi ääni väristen ja toivoi, että mies päästäisi hänestä irti, mutta tunsi tämän otteen tiukentuvan hänen lantiollaan.
”Lordi Aquila? Hän on jättänyt teidät tänne ihan yksin, vaikka koko kaupunki on sodan partaalla?” Tristan tivasi ärtyneeseen sävyyn.
”S-sodan?” Ashlyn änkytti ja nosti katseensa hämmentyneenä. ”Mutta…”
”Teidän on parasta istuutua, neiti…?”
”Ashlyn Adessi, herra Corvo.” Ashlyn painoi päänsä, mutta tunsi miehen käden leuassaan tämän nostaessa hänen kasvonsa väkisin ylös.
”Adessi? Ette te voi…” Tristan kalpeni ja katsoi naisen piirteitä hyvin tarkkaan. Hän puri huultaan ja päästi ilmaan kirouksen. ”Menkäämme, neiti, kuulen teidän vatsanne sanovan vastalauseita tyhjyydelle.”

Ashlyn punastui huomatessaan saman ja miehen päästäessä hänestä irti hän johdatti tämän kohti talon tiloja, mutta ohittaessaan keittiön mies kutsui hänet takaisin.
”Tällaisessa tilanteessa teidän keittiötilat sopivat vallan mainiosti, neiti”, Tristan totesi kärkkäästi ja osoitti kädellään kohti keittiötä. ”Tällä hetkellä en kaipaa yhtään ylellisyyttä.”
”Hyvä on, herra”, Ashlyn sanoi nöyrästi ja asteli keittiöön. Miehen istuutuessa pöydän ääreen hän etsi kellarista vanhimman viinin, mitä sieltä löytyi ja kantoi sen ylös. Hetken etsittyään hän löysi myös leipää ja juustoa sekä kuivattua lihaa.
”Meillä ei ole paljoa enää jäljellä”, Ashlyn selitti kaataessaan miehelle lasillisen viiniä, ”enkä tiedä, minne Thomas on kadonnut. Hänen käskettiin täyttää varastoja.”
”Todennäköisesti hän on jo kuollut”, Tristan totesi ja vilkaisi yksinäistä viinilasia mietteissään. Sanaakaan sanomatta hän nousi ylös ja haki toisen lasin, jonka hän täytti. Hän ojensi lasin Ashlynille, joka pudisti päätään hätääntyneenä.
”Meillä ei ole…”
”Tältä sodalta ei pääse karkuun”, Tristan huomautti. ”Lordi Aquila on varmaankin jo menehtynyt, kuten suurin osa kaupungista.”
”Kuka tänne on hyökännyt?” Ashlyn kysyi eikä hän uskaltautunut koskea viinilasiin.
”Elonkorjaajia, epäkuolleita”, Tristan mutisi ja hieroi otsaansa. ”Kuulin eräältä ohikulkijalta, että joku pelasti hänet ja monet muut hänen kanssaan olleet. Taidoiltaan hyvin voimakas henkilö, kun pystyy vastustamaan kuoleman neitoja. Joten, nauti, ennen kuin kuolema korjaa meidätkin.”

Ashlyn pureskeli suussaan olevaan leivänpalasta hitaasti, mutta kuivan palan nielaiseminen tuntui hankalalta. Hän köhäisi ja otti viinilasin käteensä, josta hän siemaisi vähän saadakseen palan alas. Tristan hymyili ja odotti.
”Malja”, hän sanoi Ashlynin saatua yskän rauhoittumaan. ”Niille, jotka elävät.”
”Niille, jotka elävät”, Ashlyn toisti ja otti toisenkin kulauksen. Hän tunsi viinin polttavan poskiaan ja toivoi, ettei Tristan sitä huomaisi.
”Mistä te tunnette Adessin?” Ashlyn vaati tietää.
”Ehkä minun pitäisi saada tietää, tunnetteko te Adair Adessin?”

Ashlyn tiputti leivänpalan käsistään ja tuijotti Tristania pelokkaana. Mies nousi nopeasti ylös ja kiersi pöydän. Hän otti Ashlynia kädestä kiinni ja pakotti hänet seisomaan. Ashlyn inahti kivusta.
”Te tunnette Adair Adessin?”
”Hän on minun isäni”, Ashlyn niiskutti vastaukseksi painaessaan katseensa alas.
”Miten te olette päätyneet näin alhaiseen asemaan, vaikka teissä virtaa aatelinen veri?”
”Aatelinen? Mutta eihän…” Ashlyn pudisti päätään.
”Adessi on hyvin harvinainen sukunimi, jonka moni tuntee. Ellette sitten valehdelleet minulle, mutta sitä minä en usko. Teidän piirteissäni on Adessin suvun ominaisuuksia. Mikä on teidän äitinne nimi?”
”Helena.”
”Hänen sukunimensä?”
”Aquila”, Ashlyn niiskaisi ja sulki silmänsä. Tristan hellitti otteensa hänestä. Hän tuijotti kattoon syvään henkäisten.
”Se selittää teidän asemanne tässä talossa”, hän sanoi hiljaisuuden jälkeen, ”olette kahden aatelissuvun äpärä, mutta mistä tiedätte heidän olevan sinun vanhempasi?”
”Äitini kertoi”, Ashlyn huokaisi ja kohotti katseensa. ”Hän vaati minua pitämään asia sisälläni, mutta…”
”Kuitenkin te kerroitte minulle, kuka te olette.”
”Te olette Corvo.”

Tristan laski katseensa naiseen ja tuijotti hänen tummiin silmiinsä tiiviisti. Ashlyn nielaisi eikä värähtänyt, vaikka mies käveli takaisin pöydän toiselle puolelle ja täytti molempien lasit.
”Juokaa”, Tristan käski. ”Tätä me molemmat tarvitsemme tällä hetkellä.”
Ashlyn imaisi huultaan ja istuutui alas. Hän otti lasin käteensä ja hiljaisuudessa he tyhjensivät ne. Pullon tyhjennettyä Tristan nousi, käski Ashlynia etsimään korin, johon he voisivat laittaa lopun leivästä, palan juustoa ja lihan. Hän itse katosi kellariin ja kantoi ylös kolme pulloa viiniä.
”Mikä on talon viihtyisin huone?” Tristan kysyi asettaessaan viinit koriin Ashlynin katsellessa vierestä.
”Toisen kerroksen oleskelutila”, Ashlyn vastasi hymyillen. ”Sen parvekkeelta näkee paljon.”
”Teidän jälkeenne”, Tristan osoittaa kohti ovea, mutta Ashlyn yrittää ottaa korin itselleen. ”Ei, te olette puurtaneet tarpeeksi tämän talon hyväksi. Menkää te edeltä. Minä tuon korin.”
”Kuten tahdotte, herra”, Ashlyn painoi päänsä nöyrästi eikä huomannut Tristanin kyllästynyttä katsetta. Hän johdatti miehen toiseen kerrokseen ja sen eteläisessä päässä olevaan huoneeseen. Ashlyn käveli kohti parveketta, mutta Tristan otti hänen kädestään kiinni.
”En halua, että ne niittäjät näkevät meidät”, hän sanoi hiljaa ja Ashlynin nyökätessä myöntävästi hän päästi tästä irti. He istuutuivat taljalle ja nauttivat piknikistä sisätiloissa. He juttelivat monesta eri asioista, kaupungin tilasta, Aquilan, Adessin ja Corvon suvuista, ihmisistä, joista he pitivät ja joista eivät pitäneet, kirjoista, joita he olivat lukeneet, asioista, joita he olivat tehneet salaa.

Ashlyn tunsi olonsa heiveröiseksi Tristanin kantaessa hänet rouvan makuuhuoneeseen. Viinin vaikutus tuntui syvällä hänen sisimmässään ja hän huomasi Tristanin olevan saman vaikutuksen alainen, mutta huomattavasti kevyemmin.
”Ashlyn”, Tristan kuiskaa naisen nimen hänen korvaansa heidän maatessaan sängyllä. Hän painaa huulensa kevyesti hänen ohimolle ja hymyilee. ”Olette mitä viehättävin neito ja olen kiitollinen, että olen saanut viettää viimeisen iltani teidän kanssanne.”
”Voi Tristan”, Ashlyn huokaa silittäessään miehen hiuksia. ”Toivoisin, ettei tämä jäisi viimeiseksi…”
He suutelivat toisiaan kiihkeästi. Viini oli tehnyt Ashlynista estottoman ja hän antautui Tristanille. He nauttivat olostaan ja yön tullen he lepäsivät paksun peiton alla toisiinsa kietoutuneena. Yön pikkutunneilla he suutelivat uudelleen, mutta alakerrasta kuuluva särkynyt ääni hätkähdytti heidät molemmat. Tristan nousi nopeasti ylös, veti housunsa jalkaan ja käveli hiljaa ovelle Ashlynin pukiessa mekkonsa jälleen ylle.
Vilkaistuaan ovenreiästä Tristan kirosi ja käveli nopeasti Ashlynin luo. Hän halasi tätä tiukasti ja painoi kevyen suudelman hänen kaulalleen.
”He ovat täällä”, Tristan huokaisi syvään. ”Ehkä tapaamme seuraavassa elämässä.”
”Toivon niin”, Ashlyn hymyilee surullisesti ja he suutelevat kiihkeästi ovien auetessa ja kuoleman neidon korjatessa heidän elämänsä.
Muokannut 01.07.2014 20:10 Ansa

01.07.2014 23:08 #2 :: Knox Gargol
Kesäprojekti 2014: Ansan teksti
Ei ainakaan äkkiseltään soita mitään kelloja käyttämäsi pelimaailma, vaikka sukunimet kuulostivat monelta osaa tutuilta. Samoin tuntui siltä, että Westmarch on tuttu useammastakin maailmasta.

Itsestään tekstistä on sanottava, että se on mukava tekstinpätkä, joskaan romantiikka ei varsinaisesti ole meikäläisen ykkössuosikkia, varsinkaan, jos sihen sisältyy seksi ennalta tuntemattoman kanssa. Olen ehkä hivenen konservatiivinen, mitä tulee parisuhteisiin. Taustalla häälyvät zombit kuitenkin synnyttivät minuun halun tietää enemmän ympäröivistä tapahtumista.
Tykkännyt: Ansa

  • Ansa hahmo Kirjoittaja
  • Ansa
    Tähtipilotti
    Tasolla 43
    40.56

01.07.2014 23:10 #3 :: Ansa
Kesäprojekti 2014: Ansan teksti
Unohdin tosiaan mainita, mistä maailma on peräisin. Kyseessä on Diablo III: Reaper of Souls. :)

02.07.2014 10:44 #4 :: punnort
Kesäprojekti 2014: Ansan teksti
Teksti etenee jouhevasti, ja sitä on ilo lukea. Kuitenkin olisin toivonut hiukan nopeammin etenevää juonta ja hiukan enemmän tapahtumia. Aivan kaikki, mitä kuvaillaan, ei taida olla tarinan pointin kannalta olennaista.

Miksiköhän ihmeessä näissä naisten romantiikkajutuissa aina tarinan miespuolisella sankarilla pitää olla korkea yhteiskunnallinen asema?

Peli on minulle vieras, joten en osaa arvioida pelin ja tarinan vuorovaikutusta. Rivien välistä voi kuitenkin lukea, että peliä tuntev henkilö saisi tarinasta enemmän irti.
Tykkännyt: Ansa

  • Ansa hahmo Kirjoittaja
  • Ansa
    Tähtipilotti
    Tasolla 43
    40.56

03.07.2014 12:55 #5 :: Ansa
Kesäprojekti 2014: Ansan teksti
Kiitoksia, Knox ja punnort. :)

Lähdin tarkoituksella kuvaamaan kahden eri sielun viimeisiä tunteja ennen heidän kuolemistaan. Jos se ei käynyt selväksi, niin Ashlyn ei ole koskaan aiemmin juonut viiniä, joten jo muutama lasillinen vaikuttaa paljon ihmisen päättelykykyyn ja laskee kynnystä tehdä kaikkea typerää.

Reaper of Souls on hyvin synkkä. Westmarchin alueella on monia tilanteita, joissa pelaajaa päätyy pelastamaan erilaisia ihmisiä, jotka lopulta kuolevat. Sen sijaan, että olisin ottanut nephalemin tähän mukaan ja kirjoittanut toisenlaisen tarinan (jonka tosin tein, mutta englanniksi), päädyin tähän, koska se on jo itsessään hyvin erilainen itse peliin verrattuna.

  • Wanda hahmo
  • Wanda
    Ratsumestari
    Tasolla 26
    32.85

10.07.2014 22:29 #6 :: Wanda
Kesäprojekti 2014: Ansan teksti
Pyrin kovasti välttyä romanttisien tekstien luvulta. Mutta mitäs kävikään.. Kuitenkin tekstisi oli hyvin mukaansa tempaava ja kieli mukavaa. Pidin siis protskustasi, vaikka en ole vuosiin pelannut Diabloa ja iki kuuna päivänä ole koskenut kolmoseen.

Minua myös häiritsi yht'äkkinen "Nyt pannaan!" tilanne. Olisin myös toivonut enemmän lähestyvän lopun alleviivausta, tällä kertaa se vain tuli. That's it. Alussa häiritsi, kun ensin kirjoitit, että Ashlynin täytyi jynssätä läpikotaisin kaikki huoneet. Kuitenkin heti kohta perään kirjoitit, että täytyi pestä lattiat, mikä ei tietääkseni ole koko valtaista jynssäystä? (entäs huonekalut yms.?) Myöskään mielestäni ei ole uskottavaa, ettei Ashlyn havainnut, että kaupunki jossa hän majailee oli sodassa. Olkoonkin, vaikka hän olisi sisällä, ihmisten kirkumisen kuulee pitkälle.

Tekstisi kelpoisuudesta kertoo paljon, että jouduin nostamaan siivous-asian esiin, kun en muuta keksinyt. Kiitos tästä.
Tykkännyt: Ansa

  • Ansa hahmo Kirjoittaja
  • Ansa
    Tähtipilotti
    Tasolla 43
    40.56

10.07.2014 23:29 #7 :: Ansa
Kesäprojekti 2014: Ansan teksti
Varmasti jätin paljon asioita kertomatta, kun se kerran herättää tällaisia mielipiteitä. En kuitenkaan halunnut pitkittää tarinaa liikaa, koska pyrin pitämään sen kolmessa liuskassa. Sen verran tykästyin näihin hahmoihin, että saatan kirjoittaa heistä lisää myöhemmin. :smile:

Ehkä se paneminen tuli hieman puskista, mutta itse ajattelen heidän tapaamisen, juomisen ja juttelun, sekä aktin välillä olleen runsaasti aikaa (neljältä iltapäivällä yön pikkutunteihin saakka, eli hyvin ennen aamuyötä). Loppuun olisin voinut lisätä muutamia lauseita, mutta ne sitten jäivät.

Ashlyn myös huomioi, että hänen pitää pyyhkiä pölytkin huoneista, joten ainoastaan lattiansiivousurakka oli päätöksessä. Myönnän, että tuon olisin voinut kirjoittaa paremmin.

Ihmisten kirkuminen jäi kyllä huomioimatta, mitä en oikeastaan tullut ajatelleeksi. Ei ne hirveästi huuda pelissäkään, sen voin sanoa, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. :)

15.08.2014 01:43 #8 :: Blackbird
Kesäprojekti 2014: Ansan teksti
Tämä oli hieno teksti ja maailma herätti kiinnostusta. Kyseinen peli on minulle vieras ja siksi minulle heräsi uteliaisuus tarinan taustoihin. Mikä tuo outo sota on ja millainen maailma oikein on. Täytyy varmaan googletella peli.

Lähinnä samaa huomauttaisin kuin muutkin eli hahmojen suhde kehittyi todella nopeasti ja olisin ehkä voinut lukea tästä mieluusti pidemmänkin version. Sitä projektin mitat nyt eivät silti sallineet.

Kiitos tästä.

Valvojat: IivariDyn