Uusimmat keskustelut
Leikkinurkka
huhtikuu 20, 21:26
1136 viestiä | Hiistu
Teatteri
huhtikuu 19, 22:57
500 viestiä | Mustelmann
Satama
huhtikuu 19, 21:52
18 viestiä | Hiistu

Kesäprojekti 2014: Wandan teksti

  • Wanda hahmo Kirjoittaja
  • Wanda
    Ratsumestari
    Tasolla 26
    32.85

06.07.2014 22:42 #1 :: Wanda
Kesäprojekti 2014: Wandan teksti
Tässä olisi minun tekeleeni, toivottavasti pidätte. Peli mihin tarina pohjautuu on shakki.

***

Päättymätön taisto

Staattinen valo häikäisi silmiäni, kun tarkastelin edessäni siintävää taistelutannerta. Molempien joukkojen takana oli tuttuun tapaansa Harmaat Vuoret kököttämässä paikoillaan. Niiden varjot tanssahtelivat tasaisella laaksolla. Kovalla, kaikuvalla alueella tumma ja vaalea sekoittuivat kauniisti yhteen joukkojen järjestyessä pian alkavaan koitokseen.

Minun omat harmaat silmäni rekisteröivät tämän kaiken ylähuuleni imeskellessä innolla nuuskaani. Lähes koko elämäni olin tehnyt tämän saman rutiinin; syöksynyt taistoon, kaatunut ja sitten minut oli kyyditetty kaikkivoivalle sairasosastollemme. Aina silloin tällöin selvisin loppuun saakka, vain huomatakseni kaiken olevan pian taas ennallaan. Samat vanhat viholliset vastakkain oman tutun joukkioni kanssa. Loppua ei näkynyt.

Kokemieni taisteluiden määrä oli jo kauan sitten jäänyt unohduksien maille. Sotamme ei kuitenkaan ollut lähelläkään loppuaan. Silti kukaan meistä ei enää tiennyt, mistä tämä kaikki oli alkanut. Hulluus vain jatkui. Kaikki joukkuetoverini olivat siistissä rivissä molemmilla puolillani, hekin olivat jo vaipumassa rutiinin kirottuun oravanpyörään. Vain vanha James istui vielä ja poltteli rauhassa piippuaan.

Katselin rakasta ystävääni, joka oli aina seissyt rinnallani. Hän oli meistä kokenein. Legenda kertoi, että James oli ehtinyt ikuisessa sodassamme näkemään toisenkin taistelukentän. Siitä hänellä oli muistona kasa rumia arpia ja hieman eri värivivahteilla varustettu päällysasuste. Tästä sankarimme ei kuitenkaan ottanut paineita.

Toverini elämä koostui piipun tupruttelusta ja päämäärättömästi taisteluun syöksymisestä. Hymyilin hänen varmalle ryhdilleen, se toi minulle aina toivoa. Aina välillä minusta tuntui, että hänen olemuksensa oli tuonut minulle pilven hopeareunuksen näkyviin syntymästäni asti. Mutta se oli vain taistelun huumaavaa vaikutusta. Olin siitä varma.

Havaitsin takaani lähestyvän kuninkaan viestimiehen. Joukkueeni teki aina tuosta hujopista ruikulista pilkkaa, koska hän ei kyennyt etenemään suoraan. Kloppi tanssahteli eteenpäin siksakkia ja sekös vasta sai lähettyvillä lepäävien sotilaiden naurun raikumaan.

Tirskahtelu vaikeni saman tien langettaessani heihin tuiman katsahduksen. Ilkeät huhupuheet kertoivat kyttyräselkäisestä noidasta, joka oli kironnut hänen vanhempansa ja taikonut vinoiksi poikaparan jalat. Itse huokaisin raskaasti, koska tiesin mitä oli tulossa. Kirosin.

”On aika.”, huokaisi puuskuttava lähetti saapuessaan luokseni. Hänen katseensa lukkiutui silmiini ja antoi myötätunnon näkyä.

”Nyt jo? Suurin osa miehistäni ei ole vielä palautunut edes viime lekurikäynnistään! Eikö Hänen Armonsa voisi antaa edes hieman lisäaikaa?”, anovat sanani kihisivät ulos äänihuuliltani. Voimani oli kulutettu loppuun jo vuosia sitten ja en kyennyt enää hillitsemään kiivasta kieltäni.

”Tiedät hyvin, että Hänen Ikuisuutensa tahto tulee korkeilta voimilta, vuorien päättäjiltä”, mies aukoi suutansa sanojen samalla laahustaessa ulos. En uskonut hänen itsekään uskovan omia puheitaan.

”Ja sinä tiedät, että minä ja joukkoni olemme vain tykinruokaa! Eikö meille voitaisi antaa edes hetki lepoa ennen tuhoa?”, en tiennyt miksi rähjäsin poloiselle, hän oli vain lähetti, sanojen toistaja.

”Elämämme tarkoitus on kuolla ja ymmärtää, ettei kuolemaa ole olemassa”, keskustelukumppanini tokaisi ja päästi kasvoilleen alakuloisen hymynsä, joka sai miehenalun näyttämään sarjamurhaajalta. Sitä toki mies oli, mutta vain taistelukentällä. Me kaikki olimme vain murhaajia, emme muuta. Huokaisin jälleen, huusin komentoni ja aloitin marssin kohti loppua. Jonka jälkeen koittaisi alku.

***

Näin kuinka James uhrasi henkensä kunniallisen kuninkaamme puolesta. Rakas toverini tömähti maahan ja kiireesti hänet vedettiin pois ei-kenenkään-maalta. Veri jyskytti tasaiseen, humisevaan tahtiinsa pääkopassani, kun tihrustin hikipisaroiden peittämillä silmilläni eteenpäin. Katkenneita kalpoja, murskaantuneita kalloja ja hukkaan heitettyä toivoa oli kaikkialla edessäni.

Päässäni kaikui hallitsijamme toisen viestinviejän tuoma käsky. Nuori pojankloppi, josta olin jopa aikojen saatossa oppinut pitämään, oli hänkin kaatunut ja tämä toinen sanansaattaja oli ylimielinen eteläisiltä mailta tuotu orja. Hän oli sulavan suunsa kanssa onnistunut kohoamaan hierarkiassa ylemmäs ja ylemmäs, kunnes oli päässyt kuningattaren uskotuksi.

Minä en hänelle halunnut uhrata enempää ajatuksiani. Kuningas halusi, että hänen luottosotilaansa pujahtaisi vaivihkaa vihollislinjojen taakse ja se oli ainoana mielessäni. Tiesin myös kokeneena veijarina, että jos onnistuisin, kykenisin myös päättämään tämän loputtoman hulluuden. Ja, että vihdoin olisi edessäni ylennys linnoitustorniryhmän johtajaksi. Siinä vasta olisi leppoisa ja suoraviivainen työ.

”Kunhan saan Jamesin mukaani työntämään sitä helkutin painavaa häkkyrää”, jupisin itsekseni kun otin salakavalan sivuttaisaskeleen pystyäkseni seivästämään vihollissotilaan ratsun. Sylkäisin vielä kaupan päälle tämän rusentuessa juhtansa alle. Virnuilin tyytyväisenä. Vaikka kuinka inhosin loputonta sotaamme, ei sotilas ole sotilas jos ei nauti kaksintaistelunsa voitosta.

Hevosen kaatuessa eteeni avautui tie, tai enemmänkin polku, mutta vanhat silmäni erottivat sen helposti. Syöksyessäni tajusin, että pahimmillaan veisin koko armeijamme rippeet varmaan tuhoon. Mutta jos viholliskäskyttäjät eivät älyäisi lähestyvää vaaraa, tämä kaikki olisi ohi hetkessä. Sen olisi riitettävä minulle, vaihtoehtojakaan ei ollut. Kuninkaan sana oli laki.

Minun oli pakko koetella jäätä kepin sijasta omalla painollani. En kestänyt enää tätä hulluutta, osastoni oli lähes tuhoutunut. Ja onnistuessani saisin samoin tein kenttäylennyksen. Se olisi riskin arvoista, ajattelin sännätessäni sokeasti päättämään meidän kaikkien kohtalon. Vaikkei kuolemalla olisikaan merkitystä, halusin omani olevan loistelias.

Ja niin olimme alussa.
Muokannut 06.07.2014 22:43 Wanda

07.07.2014 07:51 #2 :: punnort
Kesäprojekti 2014: Wandan teksti
Kiitän kieltä ja kerrontatapa. Ensimmäisellä lukukerralla en huomannut alussa olevaa varoitusta, että kyseessä on shakki, ja se ei selvinnyt minulle itse tarinasta. Toisella lukukerralla huomasin alkutekstin, ja kykenin poimimaan tekstistä shakkimaiset elementit. Tämä tarkoittaa sitä, että tarinassa voisi shakkia alleviivata ehkä selkeämmin. Toinen asia, mihin kiinnitin huomiota oli se, että tarinalla ei vaikuttanut olevan selkeää rakennetta, esimerkiksi juonta, vaan asioita kuvailtiin vähän sikin sokin. (Mielestäni juonen poisjättäminen ei ole synti, mutta jonkunlainen rakenne pitäisi olla siitä huolimatta.)

Kuitenkin shakin piirteiden "realistisoiminen" oli onnistunutta.
Muokannut 07.07.2014 07:52 punnort

  • Wanda hahmo Kirjoittaja
  • Wanda
    Ratsumestari
    Tasolla 26
    32.85

09.07.2014 11:17 #3 :: Wanda
Kesäprojekti 2014: Wandan teksti
Kiitos punnort. Syy miksei shakkia alleviivattu enempää oli, että nämä nappulathan eivät itse tiedostaneet olevansa shakkinappuloita. Toki vihjauksia kylvin lähes joka kappaleeseen. Olin itse kahden vaiheilla tuon rakenteen kanssa ja voipi olla, että olet hyvinkin oikeassa. Pyrin kuvaamaan yhden shakkiottelun ja näyttämään sen avulla kuinka nämä "henkilöt" oli tuomittu ikuiseen noidankehään. Panostan rakenteeseen kuitenkin jatkossa siis enemmän. Kiitos vielä kerran.

11.07.2014 00:43 #4 :: Knox Gargol
Kesäprojekti 2014: Wandan teksti
Mainiota, Wanda, mainiota. Olet kehittynyt valtavasti siitä, kun olen edelliskerran jonkun teksteistäsi lukenut (ehkä joskus vuosi taaksepäin). Shakin ystävänä nautin tekstistäsi poikkeuksellisen paljon. Oikeastaan ei minulla ole pahemmin lisättävää sinulle tällä kertaa - onnistuit erinomaisesti.

15.08.2014 00:57 #5 :: Blackbird
Kesäprojekti 2014: Wandan teksti
Tämä oli hieno teksti. Lukiessani huomasin viittaukset shakkiin, mutta silti olit säilyttänyt realistisuuden. Esimerkiksi kuinka hujopin "kuninkaan viestimiehen" kävely ei onnistunut suoraan. Lähettihän liikkuu sikssakkia shakkilaudalla.

Jotain pieniä korjauksia kuten ?-merkki päättäessä lauseen lainausmerkkien sisällä ei seuraa pilkkua. Eli "Mitä?" kysyin, ei "Mitä?", kysyin. Teksti oli hyvää eikä muuta huomautettavaa.

Kiitos.

Valvojat: IivariDyn