Kesäprojekti 2014: Piru Naiseksi -nimimerkin teksti

09.07.2014 22:20 #1 :: Piru Naiseksi
Kesäprojekti 2014: Piru Naiseksi -nimimerkin teksti
ELÄMÄNPELIÄ


-Ja nyt, tämän alkuopetuksen jälkeen, etsikää itsellenne pari!
Tanssinopettajan kehotus kiirii taukoon hiipuvan suvivalssin, puheensorinan ja kesäisen lähiöhälyn sekaan. Parittomana tilaisuuteen tulleet vilkuilevat vierustovereitaan, liikehtivät tuttujen suuntaan tai huhuavat etäältä jotakuta harjoituskumppanikseen. Näyttävään punaiseen minimekkoon pukeutunut hiirulaisnainen huitoo ilmaa päänsä yläpuolella ja kimittää.
-Joku mun pariks!
Kukaan ei liikahdakaan tämän räikäleen suuntaan. Hän joutuu tanssimaan kuvitteellisen parin kanssa.
-Taas kerran mä jään yksin, hän jupisee.
Opettaja lohduttaa ja kehottaa ylijäämäoppilastaan olemaan vastedes vikkelämpi ja rohkeampi parin haussa.
-Onneksi nää tunnit on kaupungin tarjoamaa maksutonta paritanssin opetusta, punapukuinen tuumii itsekseen. - Jos tästä seinäkukkasuudesta tarttis jotain maksaa, niin mä kyllä suuttuisin ja mustaksi muuttuisin.

Seuraavassa opetuspaikassa punapukuinen noudattaa opettajan kehotusta ja syöksyy kohti miesriviä humppaparia metsästäen. Ensimmäinen tanssiinkutsutuista katsoo toisaalle, seuraava puistaa päätään hymähtäen, kolmas liukenee punapukuista myöhemmin edessään nyökkäilleen mimmin mukaan ... ja sitten on koko hakurivi tyhjä. Punapukuisen on taas tyytyminen parittoman osaan. Kiukun kitkeriä, hyljeksittyyden katkeria kyyneliä nieleskellen hän itsekseen jammailee humpan mukatahtiin, tanssialueen reunalla.

- Mä olen ku mikäkin Musta-Pekka, jota kukaan ei huoli, punapukuinen miettii, -tai Musta-Petra siis ennemminkin. -Eipähän ole ensimmäinen kerta tässä mun vaihtelevassa elonkulussa.

Hän muisti muistelemattakin.

Koulussa pelattiin pesäpalloa. Opettaja nimesi kapteeneiksi opetusryhmän kaksi parasta pelaajaa, jotka valitsivat muun joukkueen. Liikunnallisesti heikkolahjaista Petraa hyljeksittiin. Hänet valittiin viimeisenä, pakosta, mikä näkyi joukkuetoverien ilmeistä ja toisinaan käytöksestäkin. Kömpelö kärynkerääjä pilaisi muun joukkueen hyvän suorituksen, ajateltiin jo etukäteen. Toiminta oli naurettavaa, sillä nämä pelit olivat leikkiä, ja ryhmässä muut voivat paikatakin toisten erheitä. Petra sai hippusen hyväksyntää huolehtimalla välineistä tunnin jälkeen, mutta hän toivoi silti ylen palavasti, että edes joskus huudettaisiin Petraa muutoinkin kuin vihonviimeisenä valittuna.

Äidinkielen esitelmäpareja valittaessa Petra jäi itsekseen. Hän oli aina jäädä myös maantiedon ja yhteiskuntaopin työryhmien ulkopuolelle. Muutaman ryhmätyön hän jopa joutui kyhäämään itsekseen, koska paikkaa mihinkään ryhmään ei järjestynyt opettajan yrityksistä huolimatta. Onneksi kirjallinen puuha sujui häneltä huomattavasti paremmin kuin vaikkapa pesäpallo. Yksin uurastaen hän sai vieläpä kokonaan päättää, millainen tuotoksesta tulisi. Silti yksinäisyys ja ulkopuolisuus kaiversivat. Luokkatoverit huomasivat tytön ihmissuhdeongelmat mutta tummensivat entisestään hänen synkkiä tunteitaan: monin tavoin kömpelöä teiniä nimiteltiin Musta-Petraksi, lasten korttipelin hyljeksittyä hahmoa mukaellen.

Nuoruudessaan ja varhaisessa aikuisuudessaan Petra ikätovereidensa lailla haaveili romanttisista suhteista, häistä, perheestä - kaikesta siitä, mitä ihmissuhteista puhuttaessa onneksi nimitetään. Mutta kukaan ei valinnut Petraa kumppanikseen. Hän ihastui, tunsipa usein jopa rakastuneensa, mutta sai tunteidensa kohteelta parhaimmillaankin vain vaivautuneen kohteliasta torjuntaa.

Vuodet kuluivat, ihastukset vaihtuivat. Tulos pysyi ennallaan: Petra jäi yksin. Onneksi hänellä oli vilkas mielikuvitus, jonka luomat pettämättömät prinssit korvasivat todellisten ihmissuhteiden vähyyttä.

Petran sisäinen maailma kannatteli häntä, kunnes hänen työpaikallaan tehtiin muutoksia. Uudistusten jälkeen kaikilta työtekijöiltä vaadittiin hyviä vuorovaikutustaitoja.
Siihen saakka tehtävistään mitä mainioimmin selviytynyt ja hyvän työntekijän maineen saanut nainen putosi nyt kuin tyhjökuiluun. Häntä ei kerta kaikkiaan haluttu mihinkään ryhmään. Kukaan ei huolinut häntä työparikseen, ei edes esimiehen määräyksestä. Sanottiin, että Petra määräilee, ei jousta, arvostelee muita kärkkäästi mutta ei hyväksy vähäistäkään kritiikkiä itsestään. Kun esimies kertoi työtovereiden antaman palautteen Petralle, tämä ällistyi: Yksikään väittämistä ei pidä paikkaansa! Petraa panetellaan, hänen selkänsä takana juonitaan. Yksinkertaisesti hänet halutaan pois.

Kasvot punaisena esimies mumisi, että näin olivat talon pitkäaikaiset työntekijät hänelle sanoneet, yksimielisesti.

Petrapa ei halunnut kuulla enää mitään tällaista. Hän kääntyi kannoillaan, poistui pomon huoneesta pukeutumistiloihin ja vaihtoi ylleen siviilivaatteet. Kaappiin hän jätti risahkot työkenkänsä ja jonkin tauon aikana metallilangasta taivuttelemansa vaateripustimen, kuin karun taideteoksen, josta hän oli jopa hieman ylpeä. Kahvihuoneeseen jäi suustaan kolhiintunut muki, jonka kyljessä haaltunut katti Karvinen kestovilkutti etukäpälin. Ennen poistumistaan Petra kirjoitti punatussein aaneloselle: Musta-Petra lähtee ny! Pitäkää mökki pystyssä! Viestin hän kätki liinavaatekaappiin, josta ani harvoin haettiin mitään. - Pohtikoot päänsä puhki, missä olen, nainen ajatteli hiipiessään ulos. Pihalla hän vielä kääntyi kohden tummina tuijottavia toimistoikkunoita ja vilkutti Karvisen lailla.

Petralle oli kertynyt säästöjä ja omaisuutta, joiden turvin hän saattoi elellä työttömänäkin kohtuumukavasti suhteellisen pitkään. Niin kauan kuin rahaa oli, seuraakin riitti niin etelän kuin kotimaan lomakohteissa ja kotikaupungissa. Tai ei riittänyt sittenkään: illantutuille porukoille kelpasivat toki suulaan ja seuralliseksi heittäytyvän naisoutokaisen tarjoamiset mutta kun tuli jatkojen vuoro, niin yksinpä Petra taas jäi. Hylkijyyttään hän toisinaan itkeskeli humalassa jonkun kadun kulkijan olkapäätä vasten. Vaivautuneena nämäkin seuralaiset puikkivat pakoon lähimpään mahdolliseen kulkuneuvoon, pihaan tai porraskäytävään. Musta-Petra ei leimastaan päässyt. Hänelle aika oli pysähtynyt, kunnes...

Runsaatkin säästöt hupenevat, jos rahaa ei tule mistään lisää. Kun viimeisetkin killingit olivat hylänneet Petran tai ennemminkin muuttuneet tyhjiksi viinipulloiksi hänen asunnossaan, hän joutui nöyrtyen tunnistamaan tilanteensa ja hakemaan apua. Hoitopaikoissa naista ei hyljeksitty vaan tuettiin (ja tuupittiin) niin, että hän kykeni kapuamaan juovutusjuoman täyttämästä kuilusta.

Viinasta Petra pääsi muttei päässyt töihin. Sadoittain hakemuksia syntyi paperille ja matkasi kohti työnantajia mutta vastauksia tuli vain parikymmentä - kaikki ´valitettavasti valintamme ei osunut Teihin` -tyyppisiä persoonattomia hylkyjä. Musta-Petra oli maineensa vanki, enemmän kuin koskaan. Nyt hänellä ei enää ollut juuri edes tulevaisuutta, olihan hän viettänyt parhaista työvuosistaan ne jäljellä olleet kuningas Alkoholin seurassa. Nyt hänen päiviään täyttivät niukka toimeentulo avustusten varassa, maksuttomat urheiluharrastukset ja kaupunkitanssit. Koko ajan hän kulki kaupungilla silmät avoimina, korvat höröllään saadakseen vihiä vähäisestäkin ansaintatilaisuudesta.

Nyt kesä läheni loppuaan, kaupunkitanssit olivat vaipumassa talvilevolle. Vielä sentään pompittiin kipakkaa polkkaa ja askellettiin suomalaisen tulisesti tangon tahtiin. Petrankin onnistui saada pari, vieläpä taitava nuorehko mies! Rytmiä tavoittelevan askeltamisen lomassa mies tuli kysyneeksi pariltaan, mikä oli hänen työtilanteensa. Petra töksäytti rehellisesti: kehno. - Ei tällaista Musta-Petraa kukaan täysjärkinen palkkaa, hän tuli vielä tokaisseeksi. - Mulla vois olla jotain sulle, mies sanoi. Verkostomarkkinointia varmaan, ei kiitos, Petra ajatteli mutta kysyi:
- Ei kai mitään myyntihommaa, sellaseen musta ei ole. - Ei ollenkaan, mies jatkoi ja koetti turhaan taivuttaa naista habaneroon. - Susta tulis oikein hyvä patsas meidän näytelmään, semmonen korttipakan patarouva. Siinä näytelmässä pelataan Musta-Maijaa. Kai sä tunnet sen pelin? Petra nyökkäsi. -Siis minä olisin se kortti, jota kukaan ei voi kaataa..., hän sanaili epätietoisena. Mies nyökkäsi. Mä olen muuten Timo, hän esittäytyi. -Ihan pelkkä Petra, nainen sanoi ja yritti iskeä silmää. (Sitäkään taitoa hän ei ollut omaksunut.) -Pelkkä-Petra tai Musta-Petra, nyt sinä olet meidän näytelmämme tähti. Palkka ei ole iso mutta kyllä se työttömyyskorvaukset voittaa.

Petra liittyi Timon vetämään harrastelijateatterin ryhmään, joka valmisteli näytelmää korttipelistä. Muutama keskeinen kortti roolitettiin näyttelijöin, loput korteista olivat kookkaita pahvikuvia. Jo muutamat harjoitukset käytyään nainen huomasi löytäneensä paikkansa - kartettuna korttipelin patarouvana, Musta-Maijana, jolla oli valta ja voima pysyä kaatumattomana näytelmän alusta loppuun. Osa ei ollut liian vaativa, ja letkeistä näyttelijäkavereista Petra löysi monta sukulaissielua. Hänen roolihahmoaan hyljeksittiin, hänet itsensä hyväksyttiin.

Kevätkaudeksi valmistunut esitys houkutteli yleisöä pienen teatterin täyteen monena iltana, ja siitä kirjoitettiin mairittelevasti paikallislehdissä.Oli kekseliästä viedä korttipeli näyttämölle tällä tavoin! Patarouvan ylvään tylyä hahmoa kiiteltiin, ihmeteltiinpä amatöörinäyttelijän kykyä seistä majesteettisen hievahtamattomana koko esityksen ajan.

Korttina Petra oli saanut uuden jaon elämässään.

10.07.2014 19:46 #2 :: punnort
Kesäprojekti 2014: Piru Naiseksi -nimimerkin teksti
Novellissa oli monia vahvuuksia. Kieli oli hyvää, juoni oli mielenkiintoinen ja järkevä, ja tarina kosketti (viimeinen on ehkä hiukan vaikea toteuttaa peliaiheisella tekstillä, joten siitä propsit.)

Kritiikkini kohdistuukin lähinnä siihen, että kyseessä oli aika stereotyyppinen Piru naiseksi -novelli (olen lukenut tekeleitäsi tältä palstalta sen verran, että tällainen kategoria on päässyt mieleeni syntymään.) Novelli nimittäin käsittelee päähenkilön ulkopuolisuuden ja työttömyyden aiheuttamia ongelmia. Kun teemana oli pelit, sinulla olisi ollut mahdollisuus tehdä jotain itsellesi aivan poikkeava, mutta päästit tilaisuuden karkaamaan käsistäsi.

  • Wanda hahmo
  • Wanda
    Ratsumestari
    Tasolla 26
    37.09

10.07.2014 21:41 #3 :: Wanda
Kesäprojekti 2014: Piru Naiseksi -nimimerkin teksti
Kiva versio peli-aiheesta! Kuvailua oli tarinan laadun suhteen sopivasti, kieli soljui muutamaa kohtaa lukuunottamatta eteenpäin läpi tekstin ja hahmossa oli tarpeeksi syvyyttä muutaman sivun pläräykseen. Oliko peli siis maija?

Sitten huonoihin asioihin. Noh, periaatteessa kaikki mitä punnort sanoi. Haluaisin nähdä sinulta erilaista tekstiä. En usko, että on hyväksi kehittymisellesi pitää tekstisi näin samankaltaisenasi. Tämän tyylin sinä jo osaat. Entäs kaikki muu?

Toinen asia mikä jäi kaivelemaan oli, että miksi Petra oli niin syrjitty läpi elämänsä? Sitä ei mielestäni selitetty tarpeeksi. Mutta hyvä protskuteksti ja kiitos osallistumisesta!

15.08.2014 01:10 #4 :: Blackbird
Kesäprojekti 2014: Piru Naiseksi -nimimerkin teksti
Tämä oli kiva teksti. Hyvin väännetty tuo elämänpeli ja kivasti olit ripotellut erilaisia pelejä tarinaan. Lopussa oli hieno tuo toteamus "kortista, jota kukaan ei voi kaataa".

Ainoa huomautus on varmaan mitä muutkin jo totesivat eli tarina oli aika tuttu. Olet ennenkin kirjoittanut tanssiparitta jäämisestä ja ehkä muutenkin tarinaa olisi ehkä voinut vähän tiivistää.

Sinulla on hauska kirjoitustyyli ja sanailuasi on kiva lukea. Kuten "hän muisti muistelemattakin" ja monia muita. Kiitos tästä.

Valvojat: IivariDyn