Kesäprojekti 2014: Täysikuun teksti

21.07.2014 02:02 #1 :: Täysikuu
Kesäprojekti 2014: Täysikuun teksti
NOPPA

Vihreä nappula kulki liukuen rajoja pitkin. Mozambique. Dragon Mountain. Cape Town. Timo perutti takaisin. Huijausta. Cape Towniin piti kulkea Victoria Fallsin kautta.

Sininen nappula lepäsi vielä lähtöpisteessään. Timo kurotti noppaa ja pyöritti. Unohtui, missä nappula oikeasti oli ollut. Hän palautti sen Mosambiquen kohdalle. Sininen sai liikkua kaksi. Se ei ikinä voita.

Keittiöstä kuului kolahdus ja astioiden kilinää. Timo säpsähti. Äiti oli taas kaatunut. Jotain tippui lattialle ja meni rikki. Se pitäisi mennä siivoamaan ennen kuin Simo astuisi siihen. Mutta ei ihan vielä, piti odottaa, että äiti pääsisi ylös. Muuten äiti suuttuisi, ja lasinsirut jäisivät lattialle, ja Simo kävelisi niiden päältä ja satuttaisi tassunsa. Lasinsiru oli viimeksikin kovin hankala ottaa pois, ja Timo oli itkenyt kun se jäi jumiin, ja äiti oli käskenyt olla perkele hiljaa.

Vihreän vuoro. Timo pyöritti noppaa. Dragon Mountain. Hän otti setelit vihreän napin pinosta ja laittoi laatikkoon. Hevosenkenkä. Hevosenkenkäkin lensi laatikkoon. Ei niillä tee mitään.

Keittiöstä kuului kolahdus ja äidin puhelin soi. Äiti ei vastannut. Piti muistaa lasinsirut. Ihan kohta.

Sinisen vuoro. Hän nosti rahat sinisen napin pinosta ja laittoi laatikkoon. Rosvo. Olisi pitänyt tietää. Rosvon nappulan paperi oli revennyt yhdestä reunasta. Sen näki päältä, että se oli rosvo. Timo oli miettinyt vain lasinsiruja. Hän siirsi kaikki sinisen rahat laatikkoon. Nyt se oli köyhä.

- Yksinkö sinä pelaat? Äiti oli ovensuussa. Hän haistoi hajuveden ja kaljan ja jotakin muuta. Hän vilkaisi taakseen, äidillä oli punaiset korkokengät. Hän ei sanonut mitään. Hän katsoi takaisin rosvonappulaan. Työnsi sormen repaleisen napin väliin. Teippiä. Se pitäisi teipata. Sen näkisi silti.
- Timo hei, Timo, äiti lähtee käymään ulkona… Jooko? Vähäksi aikaa.

Timo käänsi rosvonapin käsissään. Sen suuta ei näkynyt, sillä oli huivi. Ja pistooli.

Ovikello soi. Äidin kengät kopisivat avaamaan oven. Timo liu’utti rosvonappia laudalla.

Eteisestä kuului miehen ääni.

- Timo, no niin, äiti ei oo kauaa!

Timo ei sanonut mitään. Hän nyökkäsi pelille. Lähtisivätpä jo. Mies tuli eteiseen.

- Täällähän se iso poika, katoppa, pelaatko sä peliä? Yksinkö sä pelaat? Eikö sulla ole kavereita?
Naurua.
- Ole hiljaa! Timon äiti kivahti. Kaikki puhuivat tosi kovalla äänellä. Hän liu’utti rosvoa merireittejä pitkin.
- Ole itse saatanan lepakko! Eihän tuo poika puhu koskaan mitään. Hei poika! Hei poika mä puhun sulle! Osaatko sä sanoa päivää!
- Nyt on yö, Timo kuiskasi. Rosvo liukui takaisin Cape Towniin.
Mies nauroi ilkeästi. Kuului kolinaa. Timo ei katsonut eteiseen. Äiti sanoi jotain. Mies huusi jotain. Ovi kävi. Oli hiljaista.

Simo kyyristeli sohvan alla. – Älä pelkää, Timo sanoi koiralle. – Ne meni jo.

Oli ihan hiljaista. – Tuutko sä pelaamaan? hän kuiskasi sohvan alla kyyristelevälle eläimelle.

Koira tuijotti Timoa hetken ja laittoi maate. –Sovitaan, että sä voit olla vihreät. Mä voin liikuttaa sua. Timo yritti puhua reippaasti, että koira ei pelkäisi. Äiti oli potkaissut sitä tänään.

- Vai haluatko sä olla siniset?

Koira ei sanonut mitään.

Hän pyöritti noppaa, ensin sinisille, ja sitten vihreille. Kaksi smaragdia. Kolme tyhjää. Tähti oli tietenkin meressä, hän ei halunnut laittaa nappulaa mereen. Sinne jäi jumiin, jos rosvo tuli vastaan ja vei kaikki rahat.

Simo uskaltautui Timon jalkoihin. Timo rapsutti koiraa. – Haluatko sä mennä mereen? Hän maksoi vihreän pinosta meritiemaksun ja tarttui noppaan. Rapsahdus. Avaimet. Oliko äiti jo kotona?

Simo ulahti, ja Timo nosti sen syliin. Noppa jäi nyrkkiin. Pliis, anna äidin olla yksin.

Ovi avautui ja kuului hiljaista puhetta. Sitten reippaampi miehen ääni, ja raskaita askelia.

Olohuoneen ovelle ilmestyi iso mies. Timo katsoi ensin vain kenkiä. Isot saappaat. Miehellä oli sininen haalari.

- Heippa, mies sanoi, eikä ollut yhtään vihainen eikä kovaääninen. Miehen taakse ilmestyi toinen mies.
- Oletko sä Timo? Me ollaan poliisista ja tultiin käymään täällä sun luona. Onko äiti kotona?

Timo ei sanonut mitään. Hän puristi noppaa kädessään. Siitä tuli hikinen.
Poliisi käveli hänen viereensä ja kyykistyi Timon tasolle. Timo katsoi poliisin ohi laudan vieressä makaavia seteleitä eikä sanonut mitään. Timon korvissa alkoi suhista, niin kuin aina, kun vieraita ihmisiä tuli olohuoneeseen. Suhina vaimensi ääniä. Oli helpompi olla kuulematta, eikä aina kuullut, vaikka olisi halunnutkin.

Poliisi sanoi suhinan seasta, että lähtisitkö hänen kanssaan käymään toisessa paikassa, kun täällä ei ollut ketään kotona. Poliisi selitti, että ei ollut hyvä, että Timo oli ihan yksin. Poliisin viereen tuli kyykkyyn valkopaitainen nainen, jolla oli pyjamahousut jalassa. Nainen kysyi, mitä Timo pelasi, ja mikä koiran nimi oli. Timo ei sanonut mitään. Tiesikö äiti, että nämä ihmiset olivat täällä?

- Äiti tulee ihan kohta, Timo kuiskasi, ja nyt sitä pienintäkään reippautta ei ollut äänessä jäljellä. Menisivät pois. Peli oli kesken. Ihmiset puhuivat, mutta se kaikki hukkui suhinaan.

- Joo äiti tulee käymään siellä toisessa paikassa heti huomenna aamulla, jooko? Nainen sanoi. Poliisi laittoi käden Timon olkapäälle. Nainen meni hänen huoneeseensa. Poliisi kysyi, oliko Timolla takkia.

Timo käveli eteiseen ja katsoi vielä peliä, yritti painaa mieleensä missä nappulat olivat. Joskus peli jäi kesken, ja äiti kaatui sen päälle, ja kaikki nappulat menivät pois paikoiltaan. Sillä lailla se rosvokin oli revennyt. Mutta ehkä peli säilyisi siinä, jos äitikin tulisi suoraan siihen toiseen paikkaan. Timoa itketti. Silmät tuntuivat ihan kuumilta. Kukaan ei sanonut, saiko Simo tulla mukaan, joten Timo kantoi sen sylissään ulos.

- Sillä on nyt paljaat jalat, hei Timo, pitäiskö sulle laittaa sukat kenkiin, haenko minä sulle sukat? nainen kysyi.

Timo pudisti päätään. Öisin ei koskaan ollut sukkia, kun hän haki äidin ulkoa ravintolasta. Hän laittoi aina sitä varten vain kengät. Oli helpompi kotiin tullessa vain potkia ne pois ja juosta sänkyyn.

He menivät isoon autoon. Takapenkiltä Timo näki, että poliisilla oli ase.
Poliisi kurkkasi taakseen ja näki, että Timo katsoi sitä.
- Miksi sulla on ase? Timo kysyi.
- Se.. se on kuule pahoja rosvoja varten.
Timo mietti revennyttä rosvokiekkoa. Samanlainen ase.
- Rosvoilla on aseet.
Poliisi ei sanonut mitään.

Simo tärisi jalkatilassa. Timo katsoi noppaa. Jospa se olisikin taikanoppa. Jos hän pyörittäisi ykkösen, äiti tulisi heti ja päästäisiin kotiin. Jos tulisi kakkonen tai kolmonen, äiti tulisi seuraavana aamuna. Noppa vierähti takapenkille. Nelonen. Mitä nelosella tuli? Timo otti nopan ja pyöritti uudelleen. Viisi. Vielä uudelleen. Tuli toisen kerran viisi. Nyt silmät tuntuivat niin kuumilta, että Timo painoi ne kiinni. Anna tulla ykkönen. Anna tulla ykkönen, että äiti tulee nyt heti kotiin.

Lasinsirut! Lasinsirut unohtuivat! Mutta kotona ei olisi nyt ketään. Hän
voisi ensitöikseen siivota ne, kun he pääsisivät kotiin. Hän päästi nopan vielä kerran takaistuimelle. Kuusi. Ei.

Samalla auto nytkähti kivetyksen yli ja pysähtyi. Noppa valahti istuimelta ja lensi lattialle. Timo syöksyi etsimään sitä. Autossa oli pimeää, ulkona oli pimeää. Nainen poistui autosta. Timon puoleinen ovi avattiin, ja Simo hyppäsi ulos. Noppa oli pakko löytää! Hän yritti kontata etupenkin alle.

- No niin, nyt päästään Timo sisälle lämpimään, tuletko sinä?
- Ei! Timo kiivahti ja talloi molemmin kämmenin mattoa. Minne se meni? Menikö se eteen vai taakse?
- Timo nyt tullaan vaan pois sieltä autosta, ei mitään hätää.
- Noppa! Timo huusi. Nyt tuli itku. Sitä ei näkynyt autossa missään.
- Mikä?
- Noppa meni …hukkaan. Viimeinen tavu hukkui nyyhkytyksiin.
Toinen poliisi tuli hänen viereensä. – Mikä meni hukkaan?
- Minun noppa, Timo toisti ja hinkkasi kyyneleet kämmenselkään.
- No annappa niin katsotaan taskulampulla.

Poliisi kaivoi taskusta pienen lampun ja valaisi lattiaa.
- Mikä nyt on? kysyi toinen poliisi.
- Noppa meni lapsella lattialle.
- Minkälainen noppa?
- Minkälainen se oli se noppa? kysyi ensimmäinen poliisi.
- Valkonen, vastasi Timo. Simo tuli jalkoihin. Timo nosti koiran syliin.

Toinen poliisi kiersi toiselle puolelle. Kohta kaikki ovet olivat auki, ja poliisit kyykkivät autossa. Hän kuuli toisen kuiskaavan, että yhtä perkeleen noppaako tässä etsitään. Timo oli hyvä kuulemaan kuiskauksia, vaikka aikuiset luulivat, etteivät ne kuuluneet.

Lopulta toinen poliisi käveli Timon luokse ja laittoi nopan hänen käteensä. Timo puristi käden nyrkkiin. He menivät pieneen taloon, jossa oli pimeä eteinen ja makea tuoksu. Kengät hiersivät samalla lailla kuin aina. Pitäisi aina pitää sukkia mukana.

Nainen avasi pienen huoneen oven ja laittoi valot päälle. Huoneessa oli vihreät seinät ja sänky ja siniset lakanat. Peitto oli rullalla jalkopäässä. Timo kiipesi sängylle ja pyöritti noppaa. Nelonen. Hän pyöritti uudelleen.

Nainen tuli hänen viereensä. – Väsyttääkö? Haluaisitko sinä nukkua ihan pikkusen aikaa?

- Minä pyöritän ykkösen ensin, Timo vastasi.

Simo painoi leuan hänen käsivarrelleen. Toisella kädellä noppa valahti sängylle vielä kerran. Kutonen.

- No pyöritä ykkönen... mennään sitten nukkumaan, jooko? On tosi myöhä.

Timo ei sanonut mitään. Hän päätti, että pyörittäisi noppaa niin monta kertaa, että se äidin ykkönen tulisi. Silmiä painoi. Piti muistaa ne lasinsirut.

Koira haukotteli. Nainen poistui huoneesta ja jätti oven auki.

- Sinä jäit merelle, muista, Timo kuiskasi koiralle. – Ja minä jäin ihan reunalle. Mutta me voidaan vielä molemmat voittaa. Pitää vain kääntää kaikki kortit, niin että löytyy tähti.

Timo puristi molemmat silmänsä kiinni. – Ja sitten. sitten kun me löydetään se tähti,… Sitten me voidaan mennä kotiin.
Tykännyt: Piru Naiseksi

21.07.2014 08:22 #2 :: punnort
Kesäprojekti 2014: Täysikuun teksti
Tämä oli yksi projektin parhaita tekstejä tähän saakka. Pelin ympärille oltiin saatu punottua tarina, jolla oli pelin rajat ylittävääkin merkitystä.

Novellin kieli koostui lyhyistä virkkeistä, ja tässä novellissa tyyli toimi. Kieleen kuitenkin kyllästyisi, jos sitä joutuisi lukemaan putkeen enemmän kuin yhden tällaisen lyhyen novellin, joten toivon, ettet kirjoita jokaista tekstiäsi samalla tyylillä.

Toinen seikka, jossa voisi petrata on käsiteltävän yhteiskunnallisen ongelman valinta. Tässä valittu ongelma on kaikkien yleisessä tiedossa, ja olisi mielekiintoisempaa lukea sellaisista ongelmista, joita ei aina tule ajatelleeksi.

21.07.2014 17:37 #3 :: Täysikuu
Kesäprojekti 2014: Täysikuun teksti
Kiitos sinulle palautteestasi. :) Mietin kirjoitustyyliä, josta välittyisi lapsen näkökulma, suora, vilpitön ja rehellinen. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että koko kirjana ja pidempää aikaväliä kuvaavana kyseinen kirjoitusasu muuttuisi tylsähköksi. Pelkistetyt virkkeet ovat tehokeino, joka toivottavasti tässä palveli tarkoitustaan.

15.08.2014 00:43 #4 :: Blackbird
Kesäprojekti 2014: Täysikuun teksti
Tykkäsin todella paljon. Yleensä lapsihahmot ärsyttävät minua, mutta tässä ei ollut sitä ongelmaa. Aihe oli aika koskettava, koska tuollainen tilanne on monelle lapselle liian tuttu.

Kohta mikä oli mielestäni hienosti oivallettu oli pojan toteaminen poliisin aseesta, että rosvoilla on aseet. Hienosti vedit muutenkin yhteyden peliin läpi koko tarinan.

Kiitos tästä.

Valvojat: IivariDyn