Kesäprojekti 2014: Blackbirdin teksti

  • Blackbird hahmo Kirjoittaja
  • Blackbird
    Hirviö
    Tasolla 23
    51.98

30.07.2014 23:38 #1 :: Blackbird
Kesäprojekti 2014: Blackbirdin teksti
Teksti perustuu löyhästi Pokemon-peleihin. En ole pelien asiantuntija, mutta muutaman otuksen muistin. Taas mennään maailmanlopun tunnelmissa... Olen selvästi katsonut liikaa jännäreitä. Pelit ovat oikeasti paljon aurinkoisempia. :roll:


Huomisen selviytyjä

Maa tärähti ja sai Wilman tasapainon horjahtamaan. Nuori nainen otti tukea betonisesta julkisivusta ja nojautui seinää vasten. Hänen vaistonsa huusivat häntä pakenemaan, uhka oli aivan liian lähellä. Pää ja sydän käskivät kuitenkin odottamaan, Adam tulisi ihan pian. Wilman olisi vain pysyttävä hengissä siihen asti.

Oranssi kajo värjäsi savun täytteisen taivaan. Kuumuus poltteli iholla ja kirveli silmissä. Ilmassa leijaili tuhkaa palaneesta kaupungista. Kaukaa kuului huutoa ja itkua. Katuvalot räpsyivät ja sammuivat. Wilma oli yllättynyt, että ne olivat toimineet niinkin pitkään. Sähköhirviöt olivat saaneet aikaan oikosulun. Pikachut olivat pieni kokoisia, mutta vaarallisempia kuin moni isompi pokemon.

Pokemon. Hirviö.

Pokemonit elivät rinnakkain ihmisten kanssa. Pitkään ihmiset olivat hallinneet alistaen hirviöt. Ihmiset metsästivät niitä ravinnoksi ja jalostivat kotihirviöiksi. Vuosisata sitten tasapaino muuttui ja vaaka kallistui pokemoneille edulliseksi. Pokemonit, jotka tavallisesti elivät metsissä ja kaukana valtamerillä olivat käyneet röyhkeämmiksi. Kotihirviöt olivat villiintyneet ja kääntyneet isäntiään vastaan. Hirviöt olivat vallanneet ihmisten asuinalueita ja lopulta tuhonneet kaupunkeja. Niiden määrä oli räjähtänyt käsiin. Wilma oli kasvanut pelossa.

Kuului uusi räjähdys ja Wilma kyyristyi rakennuksen ovisyvennyksen varjoihin. Adamin oli pakko olla kunnossa, pakko. Wilma tunsi kyynelien kohoavan silmiinsä, eikä se johtunut palavan kaupungin vallanneesta savusta. Adam oli tiedemies, joka toimi tutkimusryhmässä. Tutkimusryhmä oli pitänyt majapaikkaa kaupungin maanalaisessa laboratoriossa. He olivat pitkään yrittäneet kehittää keinoa, jolla pokemonit voitaisiin kukistaa. Monet yritykset eivät olleet tuottaneet tulosta, mutta Adam ei ollut ikinä luovuttanut. Hän oli saanut Wilmankin taas uskomaan selviytymiseen, vaikka naisen usko oli monesti horjunut.

Kuului kopinaa kavioiden iskiessä asfalttiin. Wilma käsitti piilonsa olevan liian näkyvä. Wilma vilkaisi ovisyvennyksestä kadulle, jossa ei näkynyt liikettä. Hänen tulisi olla nopea. Wilma syöksyi ovisyvennyksestä jalkakäytävän yli ja sukelsi hylätyn auton alle painuen matalaksi. Asfaltti raapi hänen paljaita käsivarsiaan, mutta hän ei päästänyt valitusta karkaamaan huuliltaan. Kavioiden kopina voimistui ja Wilma pidätti henkeään. Auton alta hän saattoi nähdä villien rapidashien askeltavan hänen piilopaikkansa ohi. Niiden tulta leimuavat harjat valaisivat ovisyvennyksen, jossa Wilma oli hetkeä aikaisemmin kyyristellyt. Kavioiden ääni vaimeni hirviöiden kulkiessa kauemmas.

Nainen odotti.

Kadulta kuului uutta liikettä. Wilma makasi auton alla lamaantuneena. Hänen mielensä kehitti kuvitelmia erilaisista pokemoneista ja siitä kuinka hän jäisi ansaan. Hän kuolisi.

"Wilma?" kuului miehen kuiskaus.

Wilma katsoi kuinka kenkäpari ilmestyi hänen näköpiiriinsä kävelykadulle. Hän saattoi tunnistaa jalat kuten tutun äänen. Wilma kurotti kätensä ja tarttui miehen nilkkaan hellästi. Mies jännittyi, mutta rentoutui huomatessaan sormet. Jalat taipuivat ja tuttu käsi tarttui Wilman ranteeseen vetäen hänet pois auton alta.

"Adam", Wilma yskäisi pala kurkussa ja halasi miestä tiukasti. Nuori mies vastasi halaukseen ja hyssytteli rauhoittavasti.

"Kaikki hyvin, olen tässä", Adam vetäytyi halauksesta ja otti Wilman likaiset kasvot käsiensä väliin. "Oletko kunnossa?" Wilma nyökkäsi. Hän tunsi olonsa taas kokonaiseksi. Adam veti Wilman pois jalkakäytävältä ovisyvennyksen varjoihin ja puhui nopeasti.

"Meidän on paettava kaupungista ja äkkiä. Menetimme yhteyden laboratoriossa emmekä saaneet kutsuttua apua. Räjähdys tuhosi kaiken ja jouduin erilleen muusta ryhmästä. Tiesin, että tulisit tapaamispaikallemme kun näkisit liekit."

Wilma pyyhkäisi verta pois miehen nenän alta. Adam kaivoi päällyspaitansa sisätaskua. "Olemme olleet niin lähellä ratkaisua miten saada hirviöt nujerrettua", Adam veti esiin pienen punavalkoisen pallon ja työnsi sen Wilman käteen.

"Kutsumme sitä pokepalloksi", Adam painoi naisen sormet nyrkkiin pallon ympärille, "haluan, että sinä pidät sitä."

"Mitä se tekee?" Wilma kysyi ja katsoi miestä silmiin.

"Kun heität pallolla haavoittunutta pokemonia se muuttaa hirviön energiaksi ja vangitsee sen pallon sisään, ainakin teoriassa. Pallon sisälle jäänyt pokemon kesyyntyy ja halutessasi voit kutsua sen takaisin esiin ja se on sinun kumppanisi. Emme ehtineet testaamaan palloa villeillä pokemoneilla eikä toiminnasta ole takuita." Adam puristi Wilmaa olkapäästä. "Vaikka se ei vangitsisikaan pokemonia se ainaki hidastaa sitä ja antaa aikaa paeta. Haluan, että se on sinulla."

"Adam..." Wilma aloitti ja aikoi vastustaa.

"Ole kiltti, luotan sinuun eniten. Jos joku pystyy kesyttämään pokemonin, se olet sinä. Olet uskomaton", Adam sanoi.

Wilma vastasi painamalla suudelman miehen huulille. Nainen siirsi pallon farkkujensa taskuun ja nyökkäsi. "Meidän pitäisi liikkua", Wilma sanoi ja antoi katseensa kiertää ennen kuin veti miehen kävelykadulle. Hän ei irrottanut miehen kädestä. Pieni pallo painoi hänen taskussaan.

Nainen ja mies etenivät hitaasti. Kun he näkivät liikettä, he painautuivat matalaksi toisiaan vasten milloin autojen taakse tai kivisten portaikkojen suojaan. Punertava hohka jäi yhä kauemmas heidän taakseen ja äänet vaimenivat. Pian he olisivat kaupungin ulkopuolella ja voisivat etsiä toimintakelpoisen auton ja ottaa etäisyyttä hirviöiden täyttämään kaupunkiin.

Wilma ja Adam saapuivat joelle, joka rajasi kaupunkia. Heidän oli ylitettävä iso silta ja he olisivat turvassa. Veteen meneminen ei ollut vaihtoehto vesipokemonien piillessä pinnan alla. He tarkkailivat siltaa kyljelleen kaatuneen kuorma-auton takaa eivätkä nähneet merkkejä hirviöistä.

Adam veti esiin pienen veitsen, jonka oli vienyt paetessaan laboratoriosta. Wilma ei ollut paremmin varustautunut ja puristikin pitkää metalliputkea, jonka oli nostanut talteen heidän edetessään kaupungin läpi. Jokiveden yllä leijui hento usva ja pinta väreili virtauksista. Wilma yritti kuunnella mahdollisia uhkaavia ääniä.

He lähtivät ylittämään siltaa hitaasti Adamin kävellessä edellä. Puolessa välissä matkaa he näkivät pimeydessä alas virtaavaan veteen. Hyinen vesi tervehti heitä halkeilleen asfaltin raoista. Silta oli osittain sortunut ja etenemisen mahdollisti vain metrin levyinen kaistale. Wilma ohitti Adamin vastusteluista huolimatta. Nainen oli kevyempi ja halusi varmistaa reitin kestävyyden. Hän eteni varovasti laskien jokaisen askeleensa ensin testaten kestääkö silta hänen jalkojensa alla. Wilma tunsi sydämen hakkaavan rinnassaan ja pelkäsi pyörtyvänsä. Tuntui kestävän ikuisuuden ennen kuin hän pääsi ohuen sillan kaistaleen yli. Vihdoin vankan kiven tuntuessa hänen jalkojensa alla hän kääntyi hymyillen kohtaamaan Adamin. Adam vilkutti naiselle ja lähti vuorostaan etenemään varovasti sillan yli. Mies oli päässyt puoleen väliin kun taivaalta kuului repivä karjaisu. Wilma painautui alas ja huusi Adamia kun oranssit siivet kaarsivat alaspäin.

Charizard. Tulipokemon syöksyi taivaalta.

Hirviö oli täysikasvuinen ja iso. Wilma näki lieskoja iskevän hännän valaisevan romahtanutta siltaa. Nainen näki pedon terävien hampaiden rivistön otuksen avatessa suunsa ammolleen ja sylkien liekkejä kohti sillalla seisovaa miestä. Adam heittäytyi eteenpäin ja unohti varovaisen etenemisen. Mies onnistui väistämään täpärästi tulen, mutta kuumuus poltti hänen ihonsa rakkuloille ja sulatti asfalttia hänen allaan.

Charizard laskeutui miehen taakse sillalle ja valmistautui iskemään saaliiseen edessään. Ohut kaistale kiveä ei kuitenkaan kestänyt pokemonin painoa vaan alkoi murentua. Hirviö hätääntyi ja oli lähdössä lentoon kun Adam kääntyi ja iski veitsensä sen nahan läpi suoraan vasemman takajalan yläpuolelle. Olento päästi tuskissaan karjaisun ja vajosi takaisin alas pystymättään lentämään. Alta sortuva silta painui luiskaksi ja hirviö tarrautui kynsillään ja hampaillaan asfalttiin estäen oman putoamisensa alas. Adam puristi edelleen veitsen kahvaa, joka oli uppoutunut hirviön lihaan. Mies roikkui tyhjän päällä sillan sortuessa hänen allaan.

"Adam!" Wilma huusi ja juoksi romahtavan asfaltin reunalle. Hänellä ei ollut mitään keinoa auttaa miestä. Hirviö hänen edessään tuijotti naista hehkuvilla silmillään.

"Wilma, pokepallo! Heitä se!" Adam huusi.

Wilma veti esiin pienen pallon taskustaan. Jos hän heittäisi charizardia ja hirviö katoaisi pallon sisään, Adam putoaisi. Mies ei voisi mitenkään selvitä korkeudesta ja alhaalla vaanivat hirviöt takaisivat hänen loppunsa. Adam tuntui ymmärtävän saman kuin nainen.

"Wilma ole kiltti, pelasta itsesi! Heitä se pallo! Pyydän!" Adam huusi. Silta alkoi taipua hirviön alla. Mies katsoi naista vielä lempeästi ja irrotti otteensa veitsestä ja putosi alas pimeyteen.

Wilma pääsi itkun sekaisen huudon nähdessään Adamin katoavan. Hirviö, joka vapautui miehen painosta, lähti raapimaan kynsillään asfalttia ja kiipeämään vajoavalta kiveltä reunalle. Wilma perääntyi ja katsoi olennon nousua hänen eteensä kuolettava katse suunnattuna naiseen. Hirviö avasi kitansa, mutta ei ehtinyt sylkemään lieskoja.

Wilman käsi ojentui ja pieni pallo osui hirviötä keskelle rintapanssaria. Charizard katsoi alas pienen pallon osumakohtaan. Hirviö muuttui punaiseksi valoksi, energiaksi, joka syöksyi avautuneen pallon sisään. Kuinka pieneen tilaan mahtava hirviö katosi.

Wilma painui polvilleen maahan hirviön kadotessa. Nainen tuijotti pientä palloa, joka heilui hetken maassa pokemonin kamppaillessa pallon sisällä tietään ulos. Wilma pidätti henkeään ja odotti.

Pallo värähti vielä kerran ja pysähtyi.

Wilma päästi nyyhkäisyn. Nainen kurottautui ottamaan pallon käteensä. Adam oli poissa ja nainen antoi kyynelien norua poskillaan. Hän päästi hiljaisen valittavan äänen. "Minä onnistuin. Minä vangitsin sen. Kiitos, Adam. Kiitos", nainen sopersi kyynelten paksuntamalla äänellä.

Wilma nousi ylös. Oli vielä viimeinen koe edessä. Nainen tunsi, ettei hänellä ollut mitään menetettävää. Wilma heitti puristamansa pallon eteensä. Näkyi punaisen valon välähdys ja hirviö, joka oli uhannut hänen henkeään, seisoi taas hänen edessään. Jos Adam oli oikeassa, hirviö oli kesyyntynyt ja alistuisi hänen edessään. Pallo palasi Wilman käteen tyhjänä.

Tappava katse oli väistynyt ja tilalle oli tullut uteliaisuus. Wilma katsoi pokemonia myös uusin silmin. Olento ei uhannut häntä. Kaikki pelko mitä hän tunsi otusta kohtaan naputti edelleen hänen takaraivossaan, mutta sitä suurempi oli luottamus mieheen, joka oli pudonnut virtaavaan veteen. Adam oli sanonut, että hän voisi kesyttää hirviön. Sen Wilma aikoi tehdä ja todistaa maailmalle.

Nainen astui olennon eteen ja laski kätensä varovasti hirviön kuonon päälle. Nahka hänen sormiensa alla tuntui lämpimältä. Wilma katsoi olentoa silmiin ja hirviö katsoi takaisin.

He olisivat kumppaneita, Adam oli sanonut.

Wilman ajatukset täytti halu päästä pois, niin kauas kuin mahdollista. Mielikuva lentävästä hirviöstä nousi hänen mieleensä. Wilma ponkaisi ylös olennon selkään, juuri siipien tyven yläpuolelle ja puristi charizardin kaulaa.

"Lennetään pois", Wilma kuiskasi ja olento ymmärsi. Pokemon levitti isot siipensä ja ponkaisi ylös. Viima kuivasi Wilman kyyneliä heidän noustessa yhä korkeammalle.

Nainen katsoi vielä alas, mutta ei nähnyt kuin pimeyttä. Päästyään kauemmas hän voisi surra rauhassa miestä, jonka oli menettänyt. Hän etsisi toisia ihmisiä ja esittelisi heille pokepallon mahdollisuudet. Adam oli antanut hänelle tarkoituksen.

Wilma tunsi pienen pallon painavan taskussaan ja kuiskasi kiitoksen tuuleen.
Tykännyt: Piru Naiseksi

31.07.2014 10:14 #2 :: Piru Naiseksi
Kesäprojekti 2014: Blackbirdin teksti
Tarinaa lukiessani sain ensi kosketuksen Pokemon-maailmaan, josta olen havainnut vain nimen ja nähnyt kuvia hahmoista. Kumppani kumppanista, tuli mieleeni päästyäni kertomuksen loppuun. Kerronta on sujuvaa. Olinpa huomaavinani jutun alussa opetuksenkin: miten voi käydä, kun ihminen rupeaa valjastamaan luonnonvoimia käyttöönsä. Tarkoituksin vai tahattomasti tämä opetus, jäi ainakin toistaiseksi minulle arvoitukseksi.

  • Strato hahmo
  • Strato
    Senesalkki
    Tasolla 41
    46.21

31.07.2014 15:24 #3 :: Strato
Kesäprojekti 2014: Blackbirdin teksti
Hyvä teksti :smile:ainoa, mikä itsellä tökki, oli rakkaan ihmisen menetys ja vielä tapa jolla se tapahtui. Se tuntuu niin tavalliselta ja kliseiseltä valinnalta, että kaipaisin jotain uudempaa ja omaperäisempää sen tilalle.

Hienoa kuitenkin, että päätit tehdä ns. prequelin pokemonille. Olenkin monesti miettinyt miten peleissä olevaan tilanteeseen on päädytty :lol:

Pitäisiköhän tästä laitella vaikka FireRed uudelleen peluuseen, kipinä vähän heräsi taas.

31.07.2014 15:34 #4 :: Knox Gargol
Kesäprojekti 2014: Blackbirdin teksti
Aivan mahtava teksti! Projektin standardeilla (pituus ja teemarajaus) paljoa tämän paremmaksi ei minun mielestäni tekstistä voi tehdä. Tekstisi kuuluu ehdottomasti kärkikolmikkoon onnistuneimmissa teksteissä tälle projektille!

  • Blackbird hahmo Kirjoittaja
  • Blackbird
    Hirviö
    Tasolla 23
    51.98

15.08.2014 01:59 #5 :: Blackbird
Kesäprojekti 2014: Blackbirdin teksti
Kiitos kaikille palautteesta! Ihanaa lukea näitä palautteita ja ne innostavat kirjoittamaan lisää. Olenkin yrittänyt nyt taas pitkästä aikaa kirjoittaa enemmän.

Kiitos vielä! :heart:

Valvojat: IivariDyn