Uusimmat viestit

Uusimmat keskustelut

Jouluprojekti 2015: Piru Naiseksi -nimimerkin teksti

  • Piru Naiseksi hahmo
Piru Naiseksi
Tähtipilotti
Taso: 44
  • Viestejä: 1051
Piru Naiseksi loi aiheen: Jouluprojekti 2015: Piru Naiseksi -nimimerkin teksti
14.12.2015 14:37 #1

KÄYMÄLÄISKESÄ





Voi että mä sit vihaan joulua! En voi sietää sitä tekopirteää ällönimelää tunnemössöö, johon kaikki ihmiset pakotetaan kellumaan kimpassa, siis halus ne tai ei. Joka puolella kaikuu "Joulu! Joulu!", ja aika usein se tekopirtee jingeli kilkattaa myös: "Osta! Osta!"

Ja mä en sitte aio ostaa mitään. En hanki kuusta, en kynttilöitä saati kimallepalloi tai enkeleit. Kavereille voin toivottaa hyvätpyhät mut lopuks mä sanon: "Muuten, mä en vietä joulua". Kiukkuni sulakoon tieteiskirjoihin ja digiboksin tallenteisiin. Ne on tietyst sellasii, jollasis jouluu ei mainita ku enintään paris sivulausees.

Pitäskö mun ny hävetä mut mä tunnustan: on mullaki muutama joulunajan rituaali. Mä esmes meen kuvaamaan Stadin uimarannoille, aattona, niin kauan, ku julkine liikenne kulkee. Mukana mul on kirppikselt kympil haalittu filmikamera, jos on vaatimaton objektiivi ja nolon himmee salama. Mut kuvia sillä saa ja jopa vähän erilaisii ku ne fotot, joilla väki feisbuukissa röystäilee ja kilvan kamojaan kehuskelee. "Kuraa", ne sanoo mun kuvista. e heivais mun postaukset sieltä, jos voisi. (Joskus ne voikin, ja sillo bye-bye, mestariotokseni.)

Sitte tänään ku kuvat on kuvattu ja tulee pimee ja bussit ja metro lakkaa kulkemast ja Suomen Turku julistaa joulurauhan, mä meen meiän taloyhtiön saunaan. Meil on perinteinen joulusauna, yhes talos miehille, toises naisille. Se onki ainoo kerta vuodes, ku mä käyn meiän saunois.

Aamul mä harmistuin todella: sato niin rankasti rättiräntää, et aattelin, tuleeks kuvauksest mitään. Mut onneks sade näyttää nyt paris tunnis laantuneen - siis kuvaamaaan! Katon, et kamera on repus.Heilautan kantamuksen selkään, ja sitte menoks.

Ryhmää on ostaril jonkin verra. Kuusimyyjäki päivystää vielä loppuine
joulupuineen. Aika monta kloonikuusta sil näkyy olevan myymättä. Ehkei hinta oo oikee, jos pisnes tökkii, ajattelen. Olis kiva tietää, mitä ne noista näreistä nykii, mutten viitsi hintoja kysellen herättää myyjäs turhii toiveit asiakkaasta. Nyökkään tervehdyksen meiän kausikauppa-Lopolle ja käppään pysäkille.

Bussi on ajaa ohi pysähtymättä, vaik lössii seisoo kyytii venttaamas. "Hetkone, äläs ohi mee", pulputan ja huidon ku viimestä päivää. Mut no hätä, kyytii me kaikk päästään. "Hyvää joulua", mumistaan, sanotaan, huudellaan. Toppatakki kahisee, ja viereeni istahtaa puolituttu mies.

-Mites sä meinaat joulun viettää, hän kysyy.
-En ollenkaan. Nytki mä meen parille uimarannalle kuvaamaan ja sitte mä meen meiän taloyhtiön saunaan ja sitte mä luen tieteiskirjaa tai katon elokuvaa boksilta.

Yksin henkäyksin tulen lasketelleeksi koko suunnitelmalitaniani.

-Joulunviettoo toikin. Mut eks sä meinaa ees kuusta hankkia?
-En
-Entä kinkkua?
-No, yhden paketillisen kinkunsiivuja oon ostanu ja pari lanttulaatikkoo.Sen verran annan periksi joululle.
-Minä kyllä nautin joulusta. Ei siitä tarvitse sen kummemmin hössöttää tai ylen määrin lahjoja hankkia. Mutta jotain on kiva laittaa.

En haluu myrkyttää vierustoverini joulumieltä, vaan kuuntelen ja nyökkäilen. Ja pian onki jo mun pysäkkini. Vaihdan metroon.

Yks suhaus vie perille.


Rannal on hiljasta. Pukukopit jököttää paikallaan. Ne on jätetty siihen talviuimareit varten. Avanto väikkyy laiturin päässä mustana kimmaltavana aukkona, jost nousee hiljalleen höyryy. Räpsin kuvii.

Sitten seisahdan, suljen silmät ja näen, miten lapset juoksee laituril ja kirmaa vedes, ja joutsen yrittää rohkastuu uimaa rantaan ihmisten sekaa. Nautin. Ajatus lämmittää. Lämpö leviää minuun, ja tuntuu ihan oikeest siltä, et kesän mollikka hehkuu täysin tehoin. Raotan silmii, raotan, raotan ... avaan.

Ihan oikeet lapset juoksee laituril ja hyppii veteen, ihan oikeet nuoret
päristelee mopedein viereisel leirintäalueel vievää soratietä. Ja samaa soraa rapisuttaa fillaristit. Jokin täs ei ny täsmää, vaik näkymä ja tuntuma mua miellyttääki. Vilkasen itteeni: Mul on paljaat käsivarret, ja käsimutkas keikkuu uimakassi. Jalas on sandaalit. Eli täs on koko mun kesäminä. Päässäni naksuu, raksuu ja kitisee, mut sitte mä hyväksyn, et ookoo, se on kesä ny.

Käppään tuttuun pukukoppiin, riisun vaatevähät ja ripustan ne tuttuihi nauloihi. Poimin uimakassist pyyhkeen, varvastossut ja bikinit, ne, joit en ikinä käytä talvel. Kuuluu askelii, ja kopin seinään kolahtaa jokin. Joku muukin on tulos pukeen. Nappaan repun mukaa ja häivyn, vaik tääl on kaks koppii. Läpsytän tossuja pitkin laiturii.
Pari tyyppii näkyy uivan, toine heist aika kaukana, ja lapset hyppii pommejaan. Kietasen pyyhkeen laiturin kaiteesee ja jätän läpyskät tuulelt ankkuriin laudan alle.

-Onks vesi lämmintä? kysyn.
-Joo, lapset huutaa kuorona.

Muistan rannan matalaks enkä hyppää, vaan laskeudun portait, vähän limasii ja himppasen siis epämiellyttävii mut nii ihanan kesäsii. Ja vesi ois ku linnunmaitoo - jos siis linnut pystyis lypsämää. Pari joutsent näkyy uivan suht likel rantaa.

Kiertelen kehää auringon kilos ja nautin. Jokin minus sanoo, et eihän tän pitäs näin ny olla, mut mä karkotan sen pienen äänen.

-Uskallatsä hypätä tosta? laiturille kirmannut lapsi kysyy multa.
-Uskaltasin korkeuden puolest mut en uskalla, koska tää ranta ei oo ihan tarpeeks syvä.
-Onpa! laps huutaa ja hyppää saman tien veteen niin, et pärskeet lentää mun naamalle asti. -Näitsä mun pommin?
-Joo, pärske lensi muhun asti. Hieno oli. Emmä osaa tollasii.
-Ne on ihan helppoi, kato ny.

Lapsi nousee laiturille, ottaa vauhtii ja hyppää uudelleen, ja ny häntä säestää toinen tenava, entistäkin molskuttavammin pellehypyin. Haluisin hypätä itsekin istualleni, mut ahterini antaa haisevan vastalauseensa jo pelkäst ajatuksest. Nousen vedestä ja lähen pukemaan. Onneks rannas on suihku, hieman kitulias, haalee ja helpost tuulen viemää vettä tarjoileva, mut parempi seki ku vaatteitte kiskomine suolase ihon päälle. Pyyhet ei tuuli oo saanu mukaansa yrityksist huolimatta, mut toine sandaali on lentäny ruohomättäälle metrien päähä. Joudu huuhtoo jalat hiekast viel kerran sen jälkee, ku sannikas on hallus. Iloisii kesä-äänii kuunnellen pukeudun ja kerään märät uimaromppeet muovipussiin, jottei ne kastelis kaikkee muuta urheilukassis. Mietin, et ois kiva ottaa viel pari kuvaa veden äärelt, ei uimarannalt - siel ei saa kuvata - mut etäämpää, joutsenista.

Ennen kuvauspuuhii vaihdan sanasen, pari valvojien kans.
-Mite lämmint toi vesi on?
-Kakskytkaks se oli tänä aamuna, kun me mitattiin... Aha, sitä ei ole vielä merkitty tauluun.
-Epätavallisen lämmintä näin juhannuksen tienooks, huomaan sanovani.

Hiljaisesti ällistyn.

-Joo, nyt on ollu lämpimii öitä, eikä oo tuullu. Vesi on päässy lämpenee.
-Kivaa leireilijöille, ja meille stadilaisille vesieläville myös, sanon silmäniskua viritellen.
Tunnen, että ele jää siristykseksi. -Hyviä pyhiä!
-Sitä samaa.

Tasapainoilen tietäni kivikkoises rantaruohikos joutsenii kohti. Ylväs lintupari lipuu
harvas kaislikos lähelle vedenrajaa. Rääk, toinen siivekkäistä ääntelee. Näen, miten nokka raottuu viestinnän tahtiin. Krääk, huutaa toinen.
-Sori, mul ei oo teille mitään, sanon ihmisen kielin.
Turha vaiva sapuskanhaussa lienee noille kaulakkaille arkipäivää, mut silti musta tuntuu, et ne ny suhtautuu meikäläisee vähä nokkavasti.

Sitten kuuluu valtaisa molskahdus, ja jotain putoo veteen niin, et
se selvästi hipasee toisen joutsenen pyrstöö. Rääkyen kumpikin lintu kohottautuu räpiköimään ja pakenee. Katson taakseni ja näen, et kaks metriheikkii kykkii mukapiilossa puunrunkojen lomassa. Toisel on selvästi vielä jotain heitettävää nyrkissään.
-Saakurin sällit! huudan raivostuneena ja otan askeleita tenavia kohti. -Eiks teil oo
parempaa tekemistä ku kivittää viattomia luontokappaleita!
-Oo ämmä hiljaa, toinen pojista sanoo. -Toi perkeleen tipu puras mua äsken sormeen.
-Niin kun sä teit ensin mitä? Äläkä viitsi kiroilla. Tarjositsä sille tyhjää kättä?
-Joo
-No se suuttu siitä, et sul ei ollu sille mitään. Sä huijasit sitä. Miltä susta itsestä
tuntus, jos mä esmes kutsusin sua jätskille, mut antasin vaan tyhjii jätskipapereita?
-Mä tekisi sulle tällai näin!
Ennen ku ehdin mitekään reagoida, löysä mutaklöntti lentää pojan kädestä mua kohti.
Onneks se osuu vaan kassiin, mut ikävä jälki siit saattaa silti jäädä.
-Senkin roikale! huudahdan. Enemmältä mutasateelta välttyäkseni pakenen paikalta niin vikkelästi kuin voin. Joutsenetki uivat jo turvallisen etäällä, ylväinä ja valkeina.

Päätän ajella kotiin runkolinjal metron sijaan, jotta voisin nauttia mahdollisimman
kauan kesäisistä maisemista. Matkalla pysäkille kerkiin pohdiskella nykynuorison tilaa.
Onneksi, uskon, onneksi suurin osa heistä lienee mutkattomia, nokkelia, kivoja, kohteliaita. Mutta valitettavasti joukkoon mahtuu myös uppiniskaisii eläinrääkkääjii. Huokaisen: miten nuokin mutanakkelit sais ajois käännytettyä kestävämmän kehityksen tielle.

Oranssi onnikka tulee. Heilautan kättä ja hyppään kyytiin. Istahdan ikkunapaikalle. Hämärtää. Tutkailen oloani ja huomaan, et yhtäkkiä minun ei olekaan kuuma helteestä - vaan bussin lämmityslaitteen puskemasta energiasta. Vilkasen kättäni ja näen toppatakin hihan.Tuijotan tummuneeseen ikkunaan, josta kuvastun pipoineni, korvalappuineni. Taskututkimus paljastaa kaksi paria hanskoja. Alakropan tarkastelukin kielii talvee: en mä paksui farkkui saati mustii varsikenkii kesäl käytä.

Kesä oli tullu talven keskelle mut nyt se näkyy olevan ohi. Ehkä mä näin vain kaunista unta bussin lämmössä. Kai tuli rannalla sentään napsittua jotain oikeita kuviakin. Niistä sitte näkee, oliko kesä vai ei, mut kuvien valmistus liikkees vie aikaa. Enkä sitä paitsi oo ihan varma, haluunks mä valokuvien tuomaa todellisuutta tähän, haihduttamaan (enimmäkseen) kaunista muistoa.

Bussissa on jo hiljaista. Vilkasu ajannäyttimeen paljastaa, et julkinen liikenne taukoaa kohta joulunviettoon. Lähdin siis rannalt just ajoissa. Loput matkast sujuu juohevasti. Tapaan muutamii ihmisii mutten kerro kenellekään, mitä tänään koin.


(Tästähän saa niin hyvän stoorin, ettei siitä passaa verbaalitaiteilijan etukäten muille kertoo.) Myhäilen kiitollisena mielikuvituksesta, joulunkin lahjasta mitä parhaimmasta.

Kotitaloni rappukäytävässä tuoksuu joulu. Olen ainaki kuulevinani ilosii äänii ovien takaa. Avaan uksen omaan himaan. Ennen ku kerkiin sytyttää valon eteisee - oops - melki kompastun kenkien seas lojuvaan urheilukassiini. Mitä se tuossa tekee, täysin väärässä paikassa, mietin,
ja miks se näyttää noin täydeltä, enks mä muka laittanu uimakamoja eile kuivumaan. Huono minä, moitin itteeni, räpäytän lampun loistamaan ja alan purkaa kamoja kassista.

Märät bikinit - ne, joita en ikinä käytä hallissa. Rantasandaalit, joiss on yhä hiekkaa.
Märkä rantapyyhe.

Ja kassin kyljessä on iso, kokkareinen tahra kuivuvaa mutaa.


  • Carpe hahmo
Carpe
Kisälli
Taso: 9
  • Viestejä: 16
Carpe vastasi aiheeseen: Jouluprojekti 2015: Piru Naiseksi -nimimerkin teksti
06.05.2019 07:36 #2

Mukava tarina on. Vaikka päähenkilö inhoaa joulua, ja kai vähän talveakin? niin silti jutussa on jotenkin positiivinen tunne koko ajan. Hyvin käytät tuota "nuortenkieltä" jota oikeasti en voi sietää kun sanoista jätetään loppu pois. Mutta hyvin se tässä sopii, ja oli muutamia herkullisia ilmaisuja.


Valvojat: IivariDyn
Paikalla 1 jäsen ja 51 vierailijaa
KiLLPaTRiCK
Uusin jäsen: Maija
Jäseniä yhteensä: 8675