-
- Mitä olet viimeksi pelannut
- Konepaja / Mustelmann | Eilen 22:29
-
- Lukuhaaste: Popsugar 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 22:02
-
- Lukuhaaste: Helmet 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 21:58
-
- Lukuhaaste: Goodreads ATY 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 21:56
-
- George R.R. Martin - Tulen ja jään laulu: Kirjauutisia
- Lukusali / Jussi | Eilen 17:32
Syysprojekti 2013 Sapfon teksti
He istuivat siinä kahden. Kivipaaden päällä, tyhjyydessä.
Toinen korkeammalta ja toinen alapuolelta.
Jing ja Jang.
Enkeli ja demoni.
Valo ja pimeys, ilman varjoa tai hohdetta.
Selätysten he istuivat seitsemän päivää ja seitsemän yötä, ilman auringon nousua tai kuun laskua.
Tasapainon pitää säilyä. Toinen avaa silmänsä, toinen sulkee.
Ihminen, he miettivät. Hyvä vai paha.
Synti ja hyve, tasapaino.
”Aloitetaanko?” Kysyy äänet kahden kuorossa.
Toinen astuu alas paadelta ja ottaa askeleen vasempaan.
”Synti. Ahneus.” Kuuluu alhaisen ääni.
”Hyve. Kohtuullisuus.” Sanoo kirkkaamman ääni ja ottaa askeleen oikealle.
Toinen ottaa uuden askeleen oikealle. ”Auttaminen. Hyve.”
”Laiskuus. Synti.” Askel vasempaan.
”Ahkeruus. Hyve.” Askel oikeaan.
”Viha.”
”Rakkaus.”
Ja he kiertävät kehää. Toinen sadatelle ja toinen kehräten.
He eivät ikinä kohtaa, vaan askel askeleelta kisaavat, vastaavat ja kysyvät.
Paadelle nousee astia. Se täyttyy puolilleen viiniä.
Puoliksi tyhjä vaiko puoliksi täynnä.
Sitten he näkevät lastaan puolustavan naisen, joka hädissään huitoo heitä tikarilla.
He miettivät.
He näkevät sairaan ja kuihtuneen joka anoo heitä lopettamaan tuskan, tavalla tai toisella.
He miettivät.
He kohtaavat rikkaan joka ottaa toiselta puolelta ja laittaa osan taskuun ja osan antaa vähäosaiselle.
He miettivät.
He näkevat kulkueen.
Kenen perään he lähtisivät? Kenellä oli helpoin elämä?
Rotevan sotamiehen, ystäviensä ympäröimänä? Hän joka on menettänyt paljon ja nähnyt liikaa, jotta uskoisi enään hyvään.
Rikkaan ja loistavan kauppiaan? Hänen joka epäilee kaikkia ja vaalii taskujaan. Eikä uskalla puhua laulavalle kerjäläiselle, koska pelkää kerjäläisen kerjäävän.
Köyhien? Heidän jotka iloitsevat olevansa elossa, mutta jotka kuolevat nälkään tai kulkutautiin.
Lihamestarin?
Talonpojan?
Kuninkaan?
He miettivät ja istuvat taas paadellaan tyhjyydessä.
Paikalle sattuu kaksoset. Toinen puoliksi ihminen ja enkeli. Toinen puoliksi ihminen ja demoni.
Liian hyvä, liian paha.
He tuskastuvat ja tyhjyys tiivistyy.
Tasapaino ja ihminen.
Pieni liekki syttyy pimeydessä. Ei valoa ilman pimeyttä, he ajattelevat. Ei pimeyttä ilman valoa.
Tasapaino.
He kohtaavat miehen, joka keräää kukkia niityltä,joka ei ollut hänen omansa. Ja he kysyivät häneltä miksi hän varastaa toisen kukkia, toisen niityltä.
”En ymmärrä miten joku omistaa tämän,” Hän nostaa kauniin kukan kasvojensa eteen. ”joka joka vuosi kuihtuu ja lakkaa olemasta kukka tällä niityllä.”
Yin ja Yang miettivät mitä mies tarkoittaa.
”Ja on heti jonkun oma, ennekuin se edes puhkeaa kukkaan.” Mies sanoo ja laittaa kukan taskuunsa.
”Mikset kerää tuolta, omalta niityltä?” He kysyvät kuoroon, kahdella äänellä.
”Koska ne ovat kauniimpia täällä.” Sanoo mies ja huokaa.
”Kateellisuus. Pahe.”
”Ei.” Mies sanoo torjuvasti. ”Täällä on kaunista ja se joka tämän omistaa on varmasti onnellinen.”
Mies kehuu aidosti ihaillen niittyä. ”Mutta, hän ei pidä että kerään hänen kukkiaan. Hän antaa niitä muille koristeeksi. Ystävällisyyttään. Hän on oikein ystävällinen.”
He ovat ymmällään.
”Minulla on oma niitty ja sekin on kaunis, mutta nämäkin ovat kauniita.” Mies sanoo ja ihailee kumpaakin niittyä.
He istuvat taas paadellaan.
Tasapaino. Ihminen. Hyvä vai paha.
Hyvä ja paha
Toinen korkeammalta ja toinen alapuolelta.
Jing ja Jang.
Enkeli ja demoni.
Valo ja pimeys, ilman varjoa tai hohdetta.
Selätysten he istuivat seitsemän päivää ja seitsemän yötä, ilman auringon nousua tai kuun laskua.
Tasapainon pitää säilyä. Toinen avaa silmänsä, toinen sulkee.
Ihminen, he miettivät. Hyvä vai paha.
Synti ja hyve, tasapaino.
”Aloitetaanko?” Kysyy äänet kahden kuorossa.
Toinen astuu alas paadelta ja ottaa askeleen vasempaan.
”Synti. Ahneus.” Kuuluu alhaisen ääni.
”Hyve. Kohtuullisuus.” Sanoo kirkkaamman ääni ja ottaa askeleen oikealle.
Toinen ottaa uuden askeleen oikealle. ”Auttaminen. Hyve.”
”Laiskuus. Synti.” Askel vasempaan.
”Ahkeruus. Hyve.” Askel oikeaan.
”Viha.”
”Rakkaus.”
Ja he kiertävät kehää. Toinen sadatelle ja toinen kehräten.
He eivät ikinä kohtaa, vaan askel askeleelta kisaavat, vastaavat ja kysyvät.
Paadelle nousee astia. Se täyttyy puolilleen viiniä.
Puoliksi tyhjä vaiko puoliksi täynnä.
Sitten he näkevät lastaan puolustavan naisen, joka hädissään huitoo heitä tikarilla.
He miettivät.
He näkevät sairaan ja kuihtuneen joka anoo heitä lopettamaan tuskan, tavalla tai toisella.
He miettivät.
He kohtaavat rikkaan joka ottaa toiselta puolelta ja laittaa osan taskuun ja osan antaa vähäosaiselle.
He miettivät.
He näkevat kulkueen.
Kenen perään he lähtisivät? Kenellä oli helpoin elämä?
Rotevan sotamiehen, ystäviensä ympäröimänä? Hän joka on menettänyt paljon ja nähnyt liikaa, jotta uskoisi enään hyvään.
Rikkaan ja loistavan kauppiaan? Hänen joka epäilee kaikkia ja vaalii taskujaan. Eikä uskalla puhua laulavalle kerjäläiselle, koska pelkää kerjäläisen kerjäävän.
Köyhien? Heidän jotka iloitsevat olevansa elossa, mutta jotka kuolevat nälkään tai kulkutautiin.
Lihamestarin?
Talonpojan?
Kuninkaan?
He miettivät ja istuvat taas paadellaan tyhjyydessä.
Paikalle sattuu kaksoset. Toinen puoliksi ihminen ja enkeli. Toinen puoliksi ihminen ja demoni.
Liian hyvä, liian paha.
He tuskastuvat ja tyhjyys tiivistyy.
Tasapaino ja ihminen.
Pieni liekki syttyy pimeydessä. Ei valoa ilman pimeyttä, he ajattelevat. Ei pimeyttä ilman valoa.
Tasapaino.
He kohtaavat miehen, joka keräää kukkia niityltä,joka ei ollut hänen omansa. Ja he kysyivät häneltä miksi hän varastaa toisen kukkia, toisen niityltä.
”En ymmärrä miten joku omistaa tämän,” Hän nostaa kauniin kukan kasvojensa eteen. ”joka joka vuosi kuihtuu ja lakkaa olemasta kukka tällä niityllä.”
Yin ja Yang miettivät mitä mies tarkoittaa.
”Ja on heti jonkun oma, ennekuin se edes puhkeaa kukkaan.” Mies sanoo ja laittaa kukan taskuunsa.
”Mikset kerää tuolta, omalta niityltä?” He kysyvät kuoroon, kahdella äänellä.
”Koska ne ovat kauniimpia täällä.” Sanoo mies ja huokaa.
”Kateellisuus. Pahe.”
”Ei.” Mies sanoo torjuvasti. ”Täällä on kaunista ja se joka tämän omistaa on varmasti onnellinen.”
Mies kehuu aidosti ihaillen niittyä. ”Mutta, hän ei pidä että kerään hänen kukkiaan. Hän antaa niitä muille koristeeksi. Ystävällisyyttään. Hän on oikein ystävällinen.”
He ovat ymmällään.
”Minulla on oma niitty ja sekin on kaunis, mutta nämäkin ovat kauniita.” Mies sanoo ja ihailee kumpaakin niittyä.
He istuvat taas paadellaan.
Tasapaino. Ihminen. Hyvä vai paha.
Hyvä ja paha
Hei! Tämä oli mielenkiintoinen. Runollinen mutta sitten kuitenkin jotenkin aika proosallinen. Tuntui kuin lukisi jotain... ei raamatullista, ehkä pakinatyyppistä? Tyylitelty tämä oli joka tapauksessa. Maalasit kuvan pikemminkin kuin kerroit tarinan.
Ensi alkuun esiteltiin ilmiselvyydet: mikä on hyvää, mikä pahaa. Sitten mentiin harmaalle alueelle ja Hyvä ja Paha eivät enää olleet niin varmoja asioista, piti pysähtyä miettimään. Oli hauska ajatus että tällaiset personifikaatiot itse empivät, niin kuin me ihmisetkin.
Tuo mies oli arvoituksellinen. Oliko hänellä lupa kerätä niitä kukkia toisen niityltä vai ei? Antoiko niityn omistaja niitä vain muille kuin puhujalle ystävällisyyttään? Vai eikö niitä saanut kerätä, omistaja halusi lahjoittaa ne? Miksi hän sitten keräsi? Tyyppihän syyllistyi kateellisuuteen vaikka kielsikin sen. Meni vähän ohi.
Ensi alkuun esiteltiin ilmiselvyydet: mikä on hyvää, mikä pahaa. Sitten mentiin harmaalle alueelle ja Hyvä ja Paha eivät enää olleet niin varmoja asioista, piti pysähtyä miettimään. Oli hauska ajatus että tällaiset personifikaatiot itse empivät, niin kuin me ihmisetkin.
Tuo mies oli arvoituksellinen. Oliko hänellä lupa kerätä niitä kukkia toisen niityltä vai ei? Antoiko niityn omistaja niitä vain muille kuin puhujalle ystävällisyyttään? Vai eikö niitä saanut kerätä, omistaja halusi lahjoittaa ne? Miksi hän sitten keräsi? Tyyppihän syyllistyi kateellisuuteen vaikka kielsikin sen. Meni vähän ohi.
Tykännyt: Sapfo
Niin, elämässäkin se hämärtyy, tarkoitusperät ja syyt.
Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella ja jos hyppäät sinne ja alat keräämään, toisen omaa, niin eikö se ilmiselvästi ole silloin varkasus??
(Kuka nyt ruohoa kerää?? Tyhmä vertauskuva..)
Oh, you envious people. But envy you, You see the better in other people and their belongings. I only see mine. I am only comfortable in my own pitifull world and can only enjoy the things I have. How I envy, that You envy.
Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella ja jos hyppäät sinne ja alat keräämään, toisen omaa, niin eikö se ilmiselvästi ole silloin varkasus??
(Kuka nyt ruohoa kerää?? Tyhmä vertauskuva..)
Oh, you envious people. But envy you, You see the better in other people and their belongings. I only see mine. I am only comfortable in my own pitifull world and can only enjoy the things I have. How I envy, that You envy.
Tykännyt: Tapsa
Mielenkiintoinen tarina, jossa oli käytetty vaihteeksi vähän erilaista otetta. Muistuttaa ehkä vähän jonkinlaista käsikirjoitusta dialogipainotteisuutensa vuoksi, mutta oli kuitenkin runollinen. En osaa oikein sanoa muuta, sillä en hirveästi piittaa tämän tyylisistä teksteistä. En inhoa mutten erityisemmin pidäkään. En näe tässä mitään erityistä vikaa, mitä nyt muutamia kirjoitusvirheitä bongasin, joten onnistunut oli. Mukavaa, että teit jotain erilaista. :)
Erittäin syväluotaava teksti. I like it! Tekstisi aiheuttaa minulle ongelmia valittaessa suosikkiani loppuäänestykseen parin viikon päästä, en vain osaa vastustaa näin pohdiskelevaa tekstiä. Kenties tekstin luonne olisi ollut selkeämpi, jos dialogi olisi ollut pelkästään kaksosten välillä, mutta tuollainenkin lopetus toimi hyvin.
Yksi seikka minua kuienkin jäi vähän kaivelemaan, käytit termejä Jin ja Jang epäloogisesti. Ensin se oli 'jing ja jang' (sisältäen myös ylimääräisen g:n, kenties) ja sitten myöhemmässä vaiheessa 'yin ja yang'. Oikoluku voi olla toisinaan puuduttavaa, mutta sen arvoista.
Yksi seikka minua kuienkin jäi vähän kaivelemaan, käytit termejä Jin ja Jang epäloogisesti. Ensin se oli 'jing ja jang' (sisältäen myös ylimääräisen g:n, kenties) ja sitten myöhemmässä vaiheessa 'yin ja yang'. Oikoluku voi olla toisinaan puuduttavaa, mutta sen arvoista.
Syysprojekti 2013 Sapfon teksti
Tämmöinen yksinkertainen pakana ei välttämättä ymmärrä tarinan perimmäisiä tarkoitusperiä. Synnin ja hyveen maailmassa kuitenkin liikuttiin. Hyvin KAUNIS tarina tämä on, sitä ei voi kieltää. Vähän kokeilevampi lauserakenne sopii tähän hyvin. Oli selvästi sydämellä kirjoitettu. Vaikuttaa jopa melkein skitsofreenikon kirjoittamalta tarinalta, mikä on hyvä juttu. Thanks!
Muokannut 24.10.2013 16:29 LordStenhammar
Syysprojekti 2013 Sapfon teksti
Mielenkiintoinen... Runollinen ja erilainen. Pidin paljon. Kieli leikki mukavasti, taitavaa tekstiä. Tavallaan hyvin lohdullinen näiden kuolemansyntitarinoiden joukossa. Ihminen on syntinen, mutta löytyy hyväkin puoli. Ihana lukea jotain tällaista.
Tämä oli erilainen tarina. Mielenkiintoinen lukukokemus ja vähän runollinen, kuten muutkin jo totesivat. Lyhythän se oli, mutta oikeastaan ihan sopivan mittainen. Pidin kuvailemastasi tasapainosta. Kumpaakin tarvitaan maailmassa, eihän sitä osaisi arvostaa hyvää ellei olisi pahaa.
Kiitos tästä tekstistä!
Kiitos tästä tekstistä!