Muuttaminen ja asuminen

Tehdään nyt tämä tännekin, kun ei kerran näytä vielä olevan. Muuttaminen ja asuminen. Mitä mieltä olet muuttamisesta, mikä on mieluisin asumismuotosi, oletko muuttanut vastikään tai kenties muuttamassa?

Itse muutin juuri solukämppään, joten luonnollisesti tämä aihe alkoi yllättäen kiinnostaa. Minulla on nimittäin sellainen tapa, että käsittelen ja käyn läpi epämiellyttäviä asioita, jotta oppisin elämään niiden kanssa. Muuttamisesta en siis pidä alkuunkaan. Koti on minulle sellainen symbolinen luola, jonka pitää säilyä mahdollisimman muuttumattomana, koska maailma kuitenkin muuttuu ympärillä väistämättä. Muuttaminen pistää pakan sekaisin aivan täysin ja kaiken joutuu aloittamaan alusta. Ei sillä, kaikkeen toki tottuu, mutta aikansa se vie. Lisäksi muuttamisessa on aina hirveä työ. Nytkin mokoma sotki opiskelut aivan täysin.

Asunto ei ole sieltä uusimmasta päästä (Suomen vanhin opiskelija-asuntola, köh) ja vuokrakin on kallis kuin mikä, mutta sijainti ja kaiken maailman oheisedut ovat erinomaiset, varsinkin kun kymmenen megan netti kuuluu vuokraan. Nyt pitää vain saada nuo pahvilaatikot äkkiä pois, tai ne peittävät tuon ikkunan vielä ensi vuonna.

Muuttamisesta en osaa sanoa paljoakaan, mutta asumisesta paljonkin. Lähinnä voisin nyt kertoa muutaman sanan stressaavasta elämästä ensimmäisessä omistusasunnossa.

Olen asunut lapsuudenkodista pois muuttamisen jälkeen kuudessa asunnossa. Nyt asun viidettä vuotta rivitalokaksiossani. Ja voi kuulkaa, kyllä oli vuokralla huoletonta!

Ostaessani selvittelin kyllä tulevia remontteja, sähkölaskujen suuruuksia ja muita sellaisia perusasioita, mutta itse talotekniikasta en ymmärtänyt yhtään mitään. Minulle riitti, että "isompia remontteja ei pitäisi olla tulossa tämän ikäisessä talossa vielä vähään aikaan". Tuntuu olevan aika tavallista, että asunto-osakkeen ostajat eivät perehdy varsinaisiin kiinteistöasioihin kovinkaan paljoa, koska ehkä yleisesti ajatellaan että kaikki sellainen kuuluu taloyhtiölle, ja osakas vain maksaa vastiketta ja hommat hoituvat. No jaa.

Toisena talvena asuntoni sisäkatosta alkoi tippua vettä. Voitte arvata, että panikoin. Vuoto paljastui kondensiovedeksi ja välipohjan kunto hyväksi, mutta tutkimusten yhteydessä paljastui, että katto on aika paskasti rakennettu, siinä oli kaikenlaisia puutteita. Nyt ollaan siinä pisteessä, että urakoitsija on valittu ja suunnitelmat tehty, kattoremontti tapahtuu tulevana talvena. Minun osuuteni remontin kustannuksista on noin kymmenisen tonnia JOS katosta ei purkaessa löydy merkittävästi odotettua suurempia määriä kosteutta tai hometta.

Lämminvesivaraajat ovat poksahtamispisteessä ja niidenkin uusimisesta on puhuttu vuosia, mutta viime aikoina kattoremontin suunnitteleminen on vienyt kaiken energian. Sähköpatterit ovat vanhat, tehottomat ja lämmittävät epätasaisesti. Sähkölaskut talvella lähempänä kahtasataa kuussa, ja asunnon lämpötila 18-19 astetta. Ja täällä vetää, ilmeisesti ikkunoiden alareunasta listojen alta puuttuu jotain tiivisteitä. Ja ikkunat, nekin ovat vanhat. Ei oikein auta, vaikka taloyhtiössä remontit kuuluvat sille yhtiölle. Yhtiön tilille kun ei tule rahaa mistään muualta kuin osakkaiden taskuista. Varsinkin tällaisessa pienessä yhtiössä kaikki uudistukset näkyvät heti vastikkeissa, joten joudumme osakasporukalla tarkkaan miettimään, mitä remontteja missäkin ajassa on varaa tehdä. Tavallaan ihan sama tilanne kuin jos asuisi omassa talossa.

Asuntona tämä on kyllä kiva. Naapurit mukavia, alue rauhallinen, piha suojaisa. Tavallaan asunnon omistaminen tuo tiettyä hallinnan ja vakauden tunnetta elämään, mutta tällaisessa pienuutensa vuoksi "haavoittuvassa" ja aiempina vuosina vähän leväperäisesti hoidetussa yhtiössä asuessa on myös oma stressinsä.

Laina on lyhentynyt todella mukavasti, mutta en silti voi yhtään mennä vannomaan, tulenko jäämään paljoakaan voitolle tämän joskus myydessäni. Riippuu varmaan siitä, miten asunnon arvo tulee remonttien myötä kehittymään. Käytännössä usein käy niin, että remontteihin menee enemmän rahaa kuin mitä asunnon reaalinen arvo nousee. Silti niitä remontteja on pakko tehdä, ettei arvo esim. kosteusvaurioiden vuoksi kokonaan romahda.

Sarantha, voi jestas. Viestisi avasi minulle kyllä aivan uusia asioita omistusasumisen maailmasta. Vuokralla asumisessa on tosiaan puolensa, kun itse ei ole vastuussa ja aina voi muuttaa pois melko helposti.

Itselläni nyt ei tietenkään ole ollut omistusasuntoa, kun opiskelut on kesken ja kotoa muuttamisesta vasta reilu kaksi vuotta. Kun olin lapsi, meillä oli kyllä kahteen otteeseen omistusasuntona omakotitalo, mutta ensimmäinen jäi taakse jo ennen alkurempan valmistumista kun äiti erosi isästäni, ja toinen jäi taakse kun äiti erosi isäpuolestani. Suurimman osan elämästäni olen asunut vuokra-asunnoissa, joita on ollut yhteensä... 10, jos oikein laskin. Vasta kahden asunnon vuokrasopimuspapereissa on lukenut oma nimi; soluasuntoja ovat tosin olleet kumpikin, ensimmäinen ikävässä asuntolassa ja tämä nykyinen paljon mukavammassa kolmen hengen solussa. Nykyisiä kämppiksiäni näkyy suunnilleen kahden viikon välein, joten ihan on olo kuin yksinään asuisi.

Tässä on vähän liiankin hyvin oppinut elämään ilman kämppiksiä, kun aina niiden paikallaollessa sitä huomaa hakevansa netistä yksiöitä. Valitettavasti niiden vuokra vain on yli kaksinkertainen nykyiseen nähden ja sijainti yleensä huonompi. Muuttaminenkin on haastavaa, kun kalusteet pitäisi ostaa jostain tai saada kuljetettua 600 kilometin päästä tänne (nykyinen asuntonihan siis on valmiiksi kalustettu, joten jätin mm. sänkyni kotiin kun tänne etelään pari vuotta sitten läksin) eikä minulla ole täällä lainkaan autollisia kontakteja. Mitä tulee rahapuoleen, niin kesätöistä on jäljellä vähän säästöjä, mutta ei niillä juuri hurrata. Ehkä sitten kun olen saanut säästettyä vielä muutaman vuoden.

Toisin kuin Muukalainen, tykkään kyllä sinänsä muuttamisesta. Osasyynä voi tosin olla se, että viimeisimpien muuttojeni kamoihin ei tosiaan ole tarvinnut laskea kalusteita, vaan kaikki tavarani ovat mahtuneet Volkswagen Ventoon. Lapsuuteni ja nuoruuteni muutoissa taas äiti hoiti suurimman osan kaikesta. Pääasia ja samalla kaikista parhain juttu muuttamisessa on kuitenkin maisemanvaihdos. Vaikka olenkin kotona viihtyvä otus, olen kuitenkin melko nopea sopeutumaan uusiin koteihin (ja ikävä lapsuus minulla olisi ollutkin sen jatkuvan muuttamisen kanssa, jos sopeutuminen olisi ollut vaikeaa), kunhan niissä on minulle tarpeeksi omaa tilaa. On kivaa kun ympäristö muuttuu ja elämä tuntuu konkreettisesti siirtyvän kohti uusia kuvioita.

Myönnettäköön, että toisaalta sitä toivoisi löytävänsä jonkin vähän pysyvämmän paikan, jonne saisi viimein kuljetettua kaikki kirjat. Ne lisääntyvät niin eksponentiaalisesti, että se pysyvämpi paikka pitäisi varmaan löytää varsin pian :P

Scartti kirjoitti: muuttamisessa hyvä puoli on se, että turhia tavaroita voi pistää aika rankallakin kädellä kiertoon/roskiin, ettei tartte kaikkea roudata uuteen kämppään.

Tästä olen kyllä niin samaa mieltä. Ja juuri tuon takia säännöllinen muuttaminen voisi olla ihan suotavaakin minulle.

Asun tällä hetkellä vuokrayksiössä. Ihan mukava kämppä, paitsi että äänieristys on surkea, se on ihan järjettömän kylmä varsinkin talvella, sijaitsee ihan oikeasti ekassa kerroksessa (sisäpihalla onneksi) ja löysin sieltä yhden kaapin perältä hometta (ulko-oven ja kylpyhuoneen viereinen kaappi, ei ole mitään ruoka-aineperäistä). Mutta isohko asunto, tavarat mahtuvat hyvin ja alueeseen nähden alhainen vuokra.

Omaa asuntoa olen miettinyt jo pitkään (nykyisen asunnon heikot puolet toimivat hyvinä kannustimina), minulla onkin ASP-tili, mutta joudun vielä vuoden verran säästämään. Omassa asunnossa viehättää se, että siitä voi tehdä vapaammin oman näköisemmän. Tällä hetkellä kärsin asunnon omistajan sisustusmausta värimaailman suhteen. Helsingissä on kyllä melko kovat asuntojen hinnat, joten asunnon varsinaista sijaitsemispaikkaa täytyy vielä harkita. Mutta jos parisuhde jatkuu yhtä hyvänä vielä vuodenkin päästä, niin omaa asuntoa tulee katseltua varmasti jostain miehen asunnon läheltä.

Miehen kanssa en ole heti muuttamassa (jos koskaan) yhteen, avoliitto ei sovi minulle. Tarvitsen aika paljon omaa aikaa ja omaa tilaa, ja toisen ihmisen läsnäolo häiritsee sitä. Kerran olen joutunut pakon alla asumaan soluasunnossa, ja se oli sellainen kokemus jota en välitä toistaa.

Näin kirjoittelin vuoden alussa:

Asun tällä hetkellä vuokrayksiössä. Ihan mukava kämppä, paitsi että äänieristys on surkea, se on ihan järjettömän kylmä varsinkin talvella, sijaitsee ihan oikeasti ekassa kerroksessa (sisäpihalla onneksi) ja löysin sieltä yhden kaapin perältä hometta (ulko-oven ja kylpyhuoneen viereinen kaappi, ei ole mitään ruoka-aineperäistä). Mutta isohko asunto, tavarat mahtuvat hyvin ja alueeseen nähden alhainen vuokra.

...

Omaa asuntoa olen miettinyt jo pitkään (nykyisen asunnon heikot puolet toimivat hyvinä kannustimina), minulla onkin ASP-tili, mutta joudun vielä vuoden verran säästämään. Omassa asunnossa viehättää se, että siitä voi tehdä vapaammin oman näköisemmän.

...

Miehen kanssa en ole heti muuttamassa (jos koskaan) yhteen, avoliitto ei sovi minulle. Tarvitsen aika paljon omaa aikaa ja omaa tilaa, ja toisen ihmisen läsnäolo häiritsee sitä.

Viimeisen parin viikon aikana kaikki on muuttunut. Olimme jo miehen kanssa jonkun verran puhuneet yhdessä asumisesta, se kun olisi jo taloudellisestikin kannattavampaa, ja päätimme, että kesän aikana muutan hänen luokseen ja katsotaan miten yhdessä elo sujuu. Aloitin samantien siivoilun ja spottasin vaatekaapista lisää hometta. Iski paniikki ja kävin läpi koko sen muun seinän jolla vaatekaappi on. Nykäisin sohvan irti seinästä, ja siinä! Iso homeläikkä sohvan takana.

Nyt olen kiireessä pakannut tällä viikolla tavaroita, ja vuokrasin pakun perjantaille muuttoa varten. En tiedä onko home tarttunut sohvaan ja sänkyyn (tai peittoihin ym), mutten ota mitään riskiä, että alan oireilemaan samalla tavalla uudessa asunnossa. Eli joudun hävittämään tavaraa oikein urakalla ja kaikki vaatteet on pestävä. Olen ehkä turhankin hysteerinen tämän asian suhteen, mutta kun *ällötys*. Pyyhin kaiken tavaran Tolulla, ehkä se auttaa. Vaatekaapin lattiatasosta lähti ihan kaikki roskiin.

On tästä se hyöty, että tulee luovuttua aika paljosta tavarasta, joita ei olisi välttämättä edes tarvinnut, ja tuleepahan vaatteet ym. pestyä kunnolla. Olisin silti voinut muuttaa sieltä asunnosta pois jollain muulla tavalla kuin kauhealla kiireellä homeen vuoksi.

Nyt sitten vain jännitetään, että kuka korvaa ja mitä. Olen jo maksanut toukokuun vuoran, yritän saada puhuttua sen takaisin (vaikka vaikeaksi voi mennä). Ja sitten kuka tekee ja mitä sohvalle ja sängylle. *sigh*

Olemme juuri Iivarin kanssa käyttäneet päivän siivoamiseen ja kirjojen pakkaamiseen. Edessä on 2.6. ensin muutto väistökämppään vesivahinkorempan tieltä (ihan tuohon 300m päähän ulko-ovesta, onneksi). Tarkoitus on syksymmällä muuttaa kokonaan pois opiskelija-asunnosta, joten tämänpäiväisen pakkaamisen aiheena on ollut saada tavaroita kahteen läjään: niihin, jotka menevät varastoon (jäävät nykyiseen asuntoomme sivuhuoneeseen) ja niihin, joita aiomme tarvita seuraavan puolen vuoden aikana. Suurin osa kirjoista hengaa nyt pahvilaatikoissa, joita toivottavasti ei pureta ennen kuin oikeasti uudessa osoitteessa joskus syksyllä. :)

Aika rankkaa puuhaa tämä pakkaaminen, varsinkin kun sattuu omistamaan niitä kirjoja... monta.

Kirjojen muuttamiseen liittyvänä vinkkinä, tässä on sekä me että Rituri nyt hyväksi havaittu Alkon viini- ja viinalaatikkojen kestävyys ja muoto! Sopivat erinomaisesti kirjojen kuljetteluun, ja kohtuullisen pienikokoinen laatikko on helposti pakattavissa kevyemmänkin ihmisen nostettavaksi. Hyvänä kakkosena pysyttelevät yhä banaanilaatikot, joita saa yleensä jokaisesta ruokakaupasta nätisti pyytämällä.