Muuttaminen ja asuminen

Muutin tammikuun alussa Irlantiin kahden matkalaukun voimin, ja seuraavat kaksi tulevat maaliskuun alussa perästä. Suomeen jää sekä Iivarin vastuulle että vanhemmilleni aika paljon tavaraa, erityisesti kirjoja, mutta suurimman osan omaisuudestani olen tässä yrittänyt karsia.

Irkkujen kämppäni vuokrasin kalustettuna ja ostin pyyhkeet, lakanat yms. painavammat käyttöesineet täältä, joten sinällään muuttokuorma on toistaiseksi koostunut lähinnä vaatteista ja henkilökohtaisesta tavarasta. En nyt kuitenkaan väittäisi, että tämä maasta toiseen muuttelu (erityisesti saarelle) on hirveän helppoa tai kivaa, jos haluaisi siirtää vaikkapa niitä kirjojaan, Tai no, rahalla saa kaikkea, mutta ei sitä rahaa nyt niin paljoa ole.

Minä toteutin tänä kesänä vuosikausien haaveen, ja ostin omakotitalon maaseudulta. Minä, pienituloinen nainen, yksin. Vei aika monta vuotta tajuta, että tämä on ihan oikeasti mahdollista. Edellisen asuntoni jouduin luovuttamaan ostajalle muutamaa viikkoa ennen kuin sain tämän uuden kodin avaimet, joten olen viettänyt osan kesää evakossa mökillä. Tänne uuteen kotiin siirtyminenkin on tapahtunut aika lailla asteittain, en voi sanoa mitään tiettyä päivää jolloin olisin varsinaisesti muuttanut tänne. Talon avainten saantia odotellessa jouduin ripottelemaan omaisuuteni vähän sinne ja tänne, ja vielä nytkin minulla on täällä talolla ehkä vasta vajaa puolet tavaroistani. Osa on yhdessä varastossa, osa mökillä ja niin edelleen.

Tämä talo on tosi vanha, osittain alkuperäiskuntoinen ja osittain 70-80-luvulla pintaremontoitu. Tänne kotiutuminen on eronnut aika radikaalisti aiemmista muutoista, sillä tämä on ensimmäinen asunto, jonka olen ostanut oikeastaan enemmän siinä näkemäni potentiaalin kuin nykytilan perusteella. Tavallaan tästä talosta täytyy tekemällä tehdä koti, sitten aikanaan remonttien myötä. En silti halua ylimodernisoida taloa, vaan säilyttää vanhan talon tunnelman ja hengen, aina retromallisia valokatkaisijoita ja vanhoja ovenkahvoja myöten. Epävarmuuden sietäminen on välillä vähän vaikeaa, sillä ainahan vanhan ja alkuperäiskuntoisen talon todellinen kunto on jossain määrin yllätys joka selviää vasta remonteissa rakenteita avaamalla, vaikka ostovaiheessa kuntotarkastukset ja muut onkin tehty. Olen silti iloinen siitä että uskalsin, kävi tässä miten vain.

Nyt kävi niin, että muutan lokakuun lopussa Ouluun. Tämä ulkomailta Suomeen muutto näyttää olevan vielä hankalampaa kuin Suomesta muualle: jostain tätä kamaa on taas kertynyt ylimääräisen matkalaukullisen verran. Koska tavaran lähettäminen erikseen on tuhottoman kallista, todennäköisesti vain ostan uuden matkalaukun, buukkaan sen ruumaan ja toivon, että saan kaiken kannettua sujuvasti. Jotain täytyy varmaan karsia ja jakaa pois Irlannissa ja ostaa uusiksi Suomessa.

Oulu kuulostaa todella paljon ankeammalta asuinpaikalta Irlantiin nähden. En voi tietenkään tietää varmaksi, koska en ole käynyt kummassakaan. Lempinimet Paska kaupunni ja Smaragdisaari kertovat kuitenkin jotain.

Saranthalle onnea omakotiasumiseen. Olet ehkä aloittanut elämän mittaisen projektin, joka varmasti vaatii, mutta myös antaa paljon.

Dyn kirjoitti: Nyt kävi niin, että muutan lokakuun lopussa Ouluun.

Koetin miettiä, mikä on sanan 'aivovuoto' vastakohta. Aivoimu? Mutta hyvä Oulu, saavat hyvät aivot.

Astorethein kirjoitti: Oulu kuulostaa todella paljon ankeammalta asuinpaikalta Irlantiin nähden. En voi tietenkään tietää varmaksi, koska en ole käynyt kummassakaan. Lempinimet Paska kaupunni ja Smaragdisaari kertovat kuitenkin jotain.

Irlanti on ihana maa, jonka luonto on mahtavaa, mutta matkailuesitteissä ei kerrota kaikkea. Kuten sitä, että asuminen on kriisissä, vuokra-asunnoista on todella kova pula, ja tonni kuussa on pikkuraha vuokraan laitettavaksi. Kodittomuutta on paljon, eikä sosiaalinen huolto toimi, joten tämä näkyy katukuvassa. Lääkehuolto, lääkkeet, sähkö, lähes kaikki muu paitsi ruoka on todella kallista. Ruoka on halpaa, koska se on vapautettu arvonlisäverosta.

Ihmiset ovat enimmäkseen todella ystävällisiä, mutta se on pintaa, jonka alla ongelmia ei tule näyttää tai niistä puhua. Todellisia ystäviä on vaikea saada, hyvänpäivän tuttuja toki. Asioista sopiminen on rentoa, mutta siinä on tuskastuttavat puolensa, jos yrittää vaikka saada putkimiehen kanssa aikatauluja yhteen, ja sitten parin viikonkin jälkeen tulee vettä katosta sisään kun äijää ei ole näkynyt. Katolisen kirkon asema on vahva, mikä näkyy toki sympaattisina kirkkoina joka kylässä, mutta myös erittäin vanhoillisina asenteina ja kirkon auktoriteettiasemaan nostamisena, mikä vaikeuttaa myös poliittista kehitystä.

Että joo. Tällä smaragdilla on vähän pölyä pinnassa.

Suurin osa mun syistä lähteä Irlannista ei tokikaan liity Irlantiin, vaan henkilökohtaisiin syihin. Sain paremman tarjouksen Oulusta, ja pääsen muuttamaan lähemmäs Iivaria.

Wind kirjoitti: Onnea Sarantha uuteen kotiin ja onnittelut myös rohkeudesta. Olen itse haaveillut ihan samasta ja yksin selviytyminen kaikesta - paperiasioista remontteihin - vähän huolestuttaa. Minulla ei ole edes sellaisia tuttavia/sukulaisia, joiden puoleen voisin kääntyä vaikeissa asioissa. Luulen kyllä, että pienen kypsyttelyn jälkeen saan haaveeni toteutettua.

Myöhäiset kiitokset onnitteluista.

Sitä kypsyttelyä se juuri vaatii. Itselleni oli myös tärkeää kuulla muiden yksin talon hankkineiden (varsinkin naisten) kokemuksia, sitä kautta alkoi jotenkin jäsentymään että ei se talon omistaminen kuitenkaan pelkästään rakennusinsinöörin paperit kädessä syntyneiden miljonäärien hommaa ole, vaan siitä voi selvitä ihan tavallinenkin ihminen - myös siinä tapauksessa että ostaisi vanhan ja remonttia vaativan talon.

Minulla on pari sukulaista joilta saan monissa käytännön asioissa apua, mutta ihan jo Facebookista löytyy ryhmiä, joissa voi ihmetellä pieniä käytännön asioita yhdessä muiden kanssa ja saada neuvoja. Ja varsinkin vanhan talon remonttiasioissa kannattaa ottaa asioista itsekin selvää ainakin siinä määrin, että tietää millaisen ihmisen päästää talonsa rakenteisiin huseeraamaan, jos (maksullista) apua tarvitsee. Itse en osaa remontoida juurikaan (vielä), mutta olen jo suurista linjoista sen verran perillä, että tiedän jo suunnilleen esim. minkä tyyppiset rakenteet haluan taloon esim. eristeiden, pintamateriaalien, maalien jne. suhteen.

Täällä pikku tilallani pellon ympäröimänä on hyvä tunnelma. Nyt alkusyksystä olen nauttinut kovasti ihan jo siitä, että täällä ei ole katuvaloja. Tähtitaivaan näkee ihan eri tavalla kuin taajamassa. Koirien kanssa lenkkeillessä ollaan nähty niin kyykäärmeitä kuin kauriitakin. Ja korppeja lentelee tuolla metsässä ympärillä joka päivä.

Olen tässä aloitellut muuttopakkaamista. Ostin valtavan matkalaukun, mutta nyt olen huolissani, tuleeko siitä hetkessä ylipainoinen. Täytyy varmaan vielä ennen lopullista muuttoa lokakuun lopussa tehdä tarkastus painon kanssa ja siirrellä tavaroita tarvittaessa laukusta toiseen. Tällä hetkellä pakkaan tavaraa kahteen erään: ne, jotka lähtevät mun maailmanvalloitusmatkalle Australiaan, ja ne, jotka jäävät kaverille Irlantiin muutamaksi viikoksi, kunnes haen kaiken täältä ja palaan Suomeen. Jännästi sitä tavaraa on taas kertynyt, täytyy sanoa.

Onnea Skie!

Mutta jotenkin jäi sanomatta, että minkä kaupungin? ;)

Minähän muutin Utsjoelle Helsingistä jo kaksi ja puoli vuotta sitten, muutama kuukausi Ellan Irlantiin muuton jälkeen ja muutamaa kuukautta Ouluun muuttoa ennen. Jälkimmäiseen tosiaan minullakin oli jotakin vaikutusta.

Aika tarkkaan kaksi vuotta ollaan eletty tällä tavalla, minä Utsjoella Oulussa käyden ja Ella Oulussa Utsjoella käyden.

Olen asunut koko ajan kunnan 1980-luvun alun vuokrarivarin keskiasunnossa. Neliöitä on reilut viisikymmentä ja vuokra on siihen nähden halpa 430 euroa kuussa. Siihen tosin pitää sitten lisätä sähkölasku, joka sähkölämmityksen takia on kesäkuukausina 40-60 euroa kuukaudessa mutta talvella lähemmäs parisataa. Tammikuu 2019 oli tähän mennessä kallein, silloin maksoin sähköstä ja sen siirrosta yhteensä 199,16 euroa.

Asunnossa ei sinänsä ole suurempaa vikaa, mutta sitä ei ole rempattu juurikaan 1990-luvun alun jälkeen, joten pinnat on vanhoja eikä talo itsekään enää kovin kummoisessa kunnossa. Valinnanvaraa täällä Utsjoella ei tosin liiemmin ole, ja juuri kaksivuotispäiväänsä viettävä kunnan uusin rivari parin tontin päässä ei sekään hintoineen houkuttele: yksiö kuussataa, kaksio 850 euroa kuussa - niissä sentään lämmitys sisältyy hintaan.

Kun korona tuli, ja siirsi Oulun yliopiston etätöihin, Ella vietti täällä sen verran enemmän aikaa kuin normaalisti (muutama viikko parin kuukauden välein), että jotenkin kesällä ruvettiin puhumaan tonteista, kun vuonna 2007 alkuunpantu kirkonkylän asemakaava alkoi olla vahvistamisivaiheessa ja uusia kunnalta vuokrattavia/ostettavia tontteja kaava-alueelta varattavissa.

Jokin aika juteltiin, ja kun vaikutti, että naapuriin olisi tulossa kivoja tyyppejä, jotenkin siitä päädyttiin siihen, että käytiin syyskuussa allekirjoittamassa kunnanjohtajan kanssa maanvuokrasopimus, jossa vuokrattiin noin 2500 neliön tontti, jolla on rakentamisoikeutta 300 neliötä. Vuokrasopimuksessa on kirjattuna tonttiin osto-oikeus, jos kolmen vuoden kuluessa eli vuoden 2024 loppuun mennessä ollaan rakennettu tontille talo.

Eihän sitä tiedä, vaikka semmoinen talo määräaikaan mennessä tontille ilmestyisikin! Vaikka on tässä kyllä hommaa säästämisestä ja lainanhausta talon itsensä rakennuttamiseen aika paljon edessä ennen kuin voi polleana olla talonomistajaksi tituleerattu. Van saapa nähdä. Hauska tämä prosessi on kyllä silti kokeilla.