- Sitaattivuoropuhelu
- Leikkinurkka / Pisania
- Eilen 22:07
- Robin Hobb
- Lukusali / Jussi
- Eilen 21:35
- Tad Williams: The Last King of Osten Ard
- Lukusali / Jussi
- Eilen 18:31
- Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
- Teatteri / Mustelmann
- Eilen 16:16
- Terry Pratchett
- Lukusali / Jussi
- 23.10.2021 21:35
Muuttaminen ja asuminen
Muutin tammikuun alussa Irlantiin kahden matkalaukun voimin, ja seuraavat kaksi tulevat maaliskuun alussa perästä. Suomeen jää sekä Iivarin vastuulle että vanhemmilleni aika paljon tavaraa, erityisesti kirjoja, mutta suurimman osan omaisuudestani olen tässä yrittänyt karsia.
Irkkujen kämppäni vuokrasin kalustettuna ja ostin pyyhkeet, lakanat yms. painavammat käyttöesineet täältä, joten sinällään muuttokuorma on toistaiseksi koostunut lähinnä vaatteista ja henkilökohtaisesta tavarasta. En nyt kuitenkaan väittäisi, että tämä maasta toiseen muuttelu (erityisesti saarelle) on hirveän helppoa tai kivaa, jos haluaisi siirtää vaikkapa niitä kirjojaan, Tai no, rahalla saa kaikkea, mutta ei sitä rahaa nyt niin paljoa ole.
Irkkujen kämppäni vuokrasin kalustettuna ja ostin pyyhkeet, lakanat yms. painavammat käyttöesineet täältä, joten sinällään muuttokuorma on toistaiseksi koostunut lähinnä vaatteista ja henkilökohtaisesta tavarasta. En nyt kuitenkaan väittäisi, että tämä maasta toiseen muuttelu (erityisesti saarelle) on hirveän helppoa tai kivaa, jos haluaisi siirtää vaikkapa niitä kirjojaan, Tai no, rahalla saa kaikkea, mutta ei sitä rahaa nyt niin paljoa ole.
Muutan sunnuntaina toista kertaa elämässäni (jos ei lasketa niitä kertoja, kun olen muuttanut perheen kanssa). Keverit pitää hulluna, kun muutan Turusta Saloon ja Salolaiset työkaverit kauhistelee, kun muutan "huonomaineiselle alueelle". Mukavaa.
Tuleva asuntoni on kuitenkin kiva ja ainut olennainen asia, joka sieltä puuttuu on pakastin, mutta sen voin ostaa käytettynä jostain. Pyykkikonetta en myöskään omista, mutta taloyhtiössä sellainen kyllä on yleiskäytössä, sekin tosin toisessa rakennuksessa, joten ehkä ostan myös käytetyn pyykkikoneen piakkoin.
Eniten minua tässä muuttamisessa stressaa se, että muutan oikeasti aika kauas äidistä (enkä voi enää käydä siellä siis pyykkäämässä). Kevyesti myös jutut siitä alueesta jännittää, mutta toisaalta, ei minua ikinä Turussakaan pelottanut liikkua yöllä vaikka melko rääpäle olenkin.
Inhoan muuttamista, mutta uskon, että tämän muuton jälkeen edessä on vielä ainakin pari muuttoa riippuen vähän tulevaisuuden työkuvioista. En haluaisi muuttaa hirveästi, mutta en myöskään halua jäädä Saloon loppuelämäkseni.
Tuleva asuntoni on kuitenkin kiva ja ainut olennainen asia, joka sieltä puuttuu on pakastin, mutta sen voin ostaa käytettynä jostain. Pyykkikonetta en myöskään omista, mutta taloyhtiössä sellainen kyllä on yleiskäytössä, sekin tosin toisessa rakennuksessa, joten ehkä ostan myös käytetyn pyykkikoneen piakkoin.
Eniten minua tässä muuttamisessa stressaa se, että muutan oikeasti aika kauas äidistä (enkä voi enää käydä siellä siis pyykkäämässä). Kevyesti myös jutut siitä alueesta jännittää, mutta toisaalta, ei minua ikinä Turussakaan pelottanut liikkua yöllä vaikka melko rääpäle olenkin.
Inhoan muuttamista, mutta uskon, että tämän muuton jälkeen edessä on vielä ainakin pari muuttoa riippuen vähän tulevaisuuden työkuvioista. En haluaisi muuttaa hirveästi, mutta en myöskään halua jäädä Saloon loppuelämäkseni.
Minä toteutin tänä kesänä vuosikausien haaveen, ja ostin omakotitalon maaseudulta. Minä, pienituloinen nainen, yksin. Vei aika monta vuotta tajuta, että tämä on ihan oikeasti mahdollista. Edellisen asuntoni jouduin luovuttamaan ostajalle muutamaa viikkoa ennen kuin sain tämän uuden kodin avaimet, joten olen viettänyt osan kesää evakossa mökillä. Tänne uuteen kotiin siirtyminenkin on tapahtunut aika lailla asteittain, en voi sanoa mitään tiettyä päivää jolloin olisin varsinaisesti muuttanut tänne. Talon avainten saantia odotellessa jouduin ripottelemaan omaisuuteni vähän sinne ja tänne, ja vielä nytkin minulla on täällä talolla ehkä vasta vajaa puolet tavaroistani. Osa on yhdessä varastossa, osa mökillä ja niin edelleen.
Tämä talo on tosi vanha, osittain alkuperäiskuntoinen ja osittain 70-80-luvulla pintaremontoitu. Tänne kotiutuminen on eronnut aika radikaalisti aiemmista muutoista, sillä tämä on ensimmäinen asunto, jonka olen ostanut oikeastaan enemmän siinä näkemäni potentiaalin kuin nykytilan perusteella. Tavallaan tästä talosta täytyy tekemällä tehdä koti, sitten aikanaan remonttien myötä. En silti halua ylimodernisoida taloa, vaan säilyttää vanhan talon tunnelman ja hengen, aina retromallisia valokatkaisijoita ja vanhoja ovenkahvoja myöten. Epävarmuuden sietäminen on välillä vähän vaikeaa, sillä ainahan vanhan ja alkuperäiskuntoisen talon todellinen kunto on jossain määrin yllätys joka selviää vasta remonteissa rakenteita avaamalla, vaikka ostovaiheessa kuntotarkastukset ja muut onkin tehty. Olen silti iloinen siitä että uskalsin, kävi tässä miten vain.
Tämä talo on tosi vanha, osittain alkuperäiskuntoinen ja osittain 70-80-luvulla pintaremontoitu. Tänne kotiutuminen on eronnut aika radikaalisti aiemmista muutoista, sillä tämä on ensimmäinen asunto, jonka olen ostanut oikeastaan enemmän siinä näkemäni potentiaalin kuin nykytilan perusteella. Tavallaan tästä talosta täytyy tekemällä tehdä koti, sitten aikanaan remonttien myötä. En silti halua ylimodernisoida taloa, vaan säilyttää vanhan talon tunnelman ja hengen, aina retromallisia valokatkaisijoita ja vanhoja ovenkahvoja myöten. Epävarmuuden sietäminen on välillä vähän vaikeaa, sillä ainahan vanhan ja alkuperäiskuntoisen talon todellinen kunto on jossain määrin yllätys joka selviää vasta remonteissa rakenteita avaamalla, vaikka ostovaiheessa kuntotarkastukset ja muut onkin tehty. Olen silti iloinen siitä että uskalsin, kävi tässä miten vain.
Nyt kävi niin, että muutan lokakuun lopussa Ouluun. Tämä ulkomailta Suomeen muutto näyttää olevan vielä hankalampaa kuin Suomesta muualle: jostain tätä kamaa on taas kertynyt ylimääräisen matkalaukullisen verran. Koska tavaran lähettäminen erikseen on tuhottoman kallista, todennäköisesti vain ostan uuden matkalaukun, buukkaan sen ruumaan ja toivon, että saan kaiken kannettua sujuvasti. 
Jotain täytyy varmaan karsia ja jakaa pois Irlannissa ja ostaa uusiksi Suomessa.
Jotain täytyy varmaan karsia ja jakaa pois Irlannissa ja ostaa uusiksi Suomessa. Muokannut 21.08.2018 11:41 Dyn
Muuttaminen ja asuminen
Oulu kuulostaa todella paljon ankeammalta asuinpaikalta Irlantiin nähden. En voi tietenkään tietää varmaksi, koska en ole käynyt kummassakaan. Lempinimet Paska kaupunni ja Smaragdisaari kertovat kuitenkin jotain.
Saranthalle onnea omakotiasumiseen. Olet ehkä aloittanut elämän mittaisen projektin, joka varmasti vaatii, mutta myös antaa paljon.
Saranthalle onnea omakotiasumiseen. Olet ehkä aloittanut elämän mittaisen projektin, joka varmasti vaatii, mutta myös antaa paljon.
Muokannut 22.08.2018 17:36 Mustelmann
Tykännyt: Sarantha
Sarantha kirjoitti: Minä toteutin tänä kesänä vuosikausien haaveen, ja ostin omakotitalon maaseudulta. Minä, pienituloinen nainen, yksin. Vei aika monta vuotta tajuta, että tämä on ihan oikeasti mahdollista.
Onnea Sarantha uuteen kotiin ja onnittelut myös rohkeudesta. Olen itse haaveillut ihan samasta ja yksin selviytyminen kaikesta - paperiasioista remontteihin - vähän huolestuttaa. Minulla ei ole edes sellaisia tuttavia/sukulaisia, joiden puoleen voisin kääntyä vaikeissa asioissa. Luulen kyllä, että pienen kypsyttelyn jälkeen saan haaveeni toteutettua.
Tykännyt: Sarantha
Astorethein kirjoitti: Oulu kuulostaa todella paljon ankeammalta asuinpaikalta Irlantiin nähden. En voi tietenkään tietää varmaksi, koska en ole käynyt kummassakaan. Lempinimet Paska kaupunni ja Smaragdisaari kertovat kuitenkin jotain.
Irlanti on ihana maa, jonka luonto on mahtavaa, mutta matkailuesitteissä ei kerrota kaikkea. Kuten sitä, että asuminen on kriisissä, vuokra-asunnoista on todella kova pula, ja tonni kuussa on pikkuraha vuokraan laitettavaksi. Kodittomuutta on paljon, eikä sosiaalinen huolto toimi, joten tämä näkyy katukuvassa. Lääkehuolto, lääkkeet, sähkö, lähes kaikki muu paitsi ruoka on todella kallista. Ruoka on halpaa, koska se on vapautettu arvonlisäverosta.
Ihmiset ovat enimmäkseen todella ystävällisiä, mutta se on pintaa, jonka alla ongelmia ei tule näyttää tai niistä puhua. Todellisia ystäviä on vaikea saada, hyvänpäivän tuttuja toki. Asioista sopiminen on rentoa, mutta siinä on tuskastuttavat puolensa, jos yrittää vaikka saada putkimiehen kanssa aikatauluja yhteen, ja sitten parin viikonkin jälkeen tulee vettä katosta sisään kun äijää ei ole näkynyt. Katolisen kirkon asema on vahva, mikä näkyy toki sympaattisina kirkkoina joka kylässä, mutta myös erittäin vanhoillisina asenteina ja kirkon auktoriteettiasemaan nostamisena, mikä vaikeuttaa myös poliittista kehitystä.
Että joo. Tällä smaragdilla on vähän pölyä pinnassa.
Suurin osa mun syistä lähteä Irlannista ei tokikaan liity Irlantiin, vaan henkilökohtaisiin syihin. Sain paremman tarjouksen Oulusta, ja pääsen muuttamaan lähemmäs Iivaria.
Tykännyt: Mustelmann, Wicked-Willie
Wind kirjoitti: Onnea Sarantha uuteen kotiin ja onnittelut myös rohkeudesta. Olen itse haaveillut ihan samasta ja yksin selviytyminen kaikesta - paperiasioista remontteihin - vähän huolestuttaa. Minulla ei ole edes sellaisia tuttavia/sukulaisia, joiden puoleen voisin kääntyä vaikeissa asioissa. Luulen kyllä, että pienen kypsyttelyn jälkeen saan haaveeni toteutettua.
Myöhäiset kiitokset onnitteluista.
Sitä kypsyttelyä se juuri vaatii. Itselleni oli myös tärkeää kuulla muiden yksin talon hankkineiden (varsinkin naisten) kokemuksia, sitä kautta alkoi jotenkin jäsentymään että ei se talon omistaminen kuitenkaan pelkästään rakennusinsinöörin paperit kädessä syntyneiden miljonäärien hommaa ole, vaan siitä voi selvitä ihan tavallinenkin ihminen - myös siinä tapauksessa että ostaisi vanhan ja remonttia vaativan talon.
Minulla on pari sukulaista joilta saan monissa käytännön asioissa apua, mutta ihan jo Facebookista löytyy ryhmiä, joissa voi ihmetellä pieniä käytännön asioita yhdessä muiden kanssa ja saada neuvoja. Ja varsinkin vanhan talon remonttiasioissa kannattaa ottaa asioista itsekin selvää ainakin siinä määrin, että tietää millaisen ihmisen päästää talonsa rakenteisiin huseeraamaan, jos (maksullista) apua tarvitsee. Itse en osaa remontoida juurikaan (vielä), mutta olen jo suurista linjoista sen verran perillä, että tiedän jo suunnilleen esim. minkä tyyppiset rakenteet haluan taloon esim. eristeiden, pintamateriaalien, maalien jne. suhteen.
Täällä pikku tilallani pellon ympäröimänä on hyvä tunnelma. Nyt alkusyksystä olen nauttinut kovasti ihan jo siitä, että täällä ei ole katuvaloja. Tähtitaivaan näkee ihan eri tavalla kuin taajamassa. Koirien kanssa lenkkeillessä ollaan nähty niin kyykäärmeitä kuin kauriitakin. Ja korppeja lentelee tuolla metsässä ympärillä joka päivä.
Tykännyt: Kuurankukka, Wind
Olen tässä aloitellut muuttopakkaamista. Ostin valtavan matkalaukun, mutta nyt olen huolissani, tuleeko siitä hetkessä ylipainoinen. Täytyy varmaan vielä ennen lopullista muuttoa lokakuun lopussa tehdä tarkastus painon kanssa ja siirrellä tavaroita tarvittaessa laukusta toiseen. Tällä hetkellä pakkaan tavaraa kahteen erään: ne, jotka lähtevät mun maailmanvalloitusmatkalle Australiaan, ja ne, jotka jäävät kaverille Irlantiin muutamaksi viikoksi, kunnes haen kaiken täältä ja palaan Suomeen. Jännästi sitä tavaraa on taas kertynyt, täytyy sanoa.
En tunnusta olevani impulsiivinen ihminen, mutta tänään ehkä olin. Ostin elämäni ensimmäisen asunnon. Eilen oli näyttö ja tänään sitten hetken pallottelun jälkeen löydettiin molemmille osapuolille sopiva ratkaisu hinnan suhteen. Olen toki puolivillaisesti seuraillut kaupungin asuntotilannetta jo reilun vuoden ajan, mutta yleensä myyntiajat ovat vähän pidempiä ja harkintaakin olisi voinut käyttää enemmän. No, tässä ihastuin kämppään ja koska aluekin on erinomainen, päätin antaa mennä. Koska kyseessä on jo vanhempi taloyhtiö, pohjaratkaisu ja säilytystilat ovat ihan ylivoimaiset verrattuna tuoreempaan rakennuskantaan. 70-luvulla rakennettussa kiinteistössä pikantti lisä on myös kellarista löytyvä uima-alla. Kauppakirjat toki kirjoitetaan vasta kuukauden päästä ja muutto tapahtuu ensi vuoden puolella, mutta kyllä tässä jo fiilistellä voi.
Ja mikä tietysti tärkeintä: saan ensimmäistä kertaa 12 vuoteen kaikki kirjani saman katon alle!
Kauppakirjat toki kirjoitetaan vasta kuukauden päästä ja muutto tapahtuu ensi vuoden puolella, mutta kyllä tässä jo fiilistellä voi.Ja mikä tietysti tärkeintä: saan ensimmäistä kertaa 12 vuoteen kaikki kirjani saman katon alle!
Onnea Skie!
Mutta jotenkin jäi sanomatta, että minkä kaupungin? ;)
Minähän muutin Utsjoelle Helsingistä jo kaksi ja puoli vuotta sitten, muutama kuukausi Ellan Irlantiin muuton jälkeen ja muutamaa kuukautta Ouluun muuttoa ennen. Jälkimmäiseen tosiaan minullakin oli jotakin vaikutusta.
Aika tarkkaan kaksi vuotta ollaan eletty tällä tavalla, minä Utsjoella Oulussa käyden ja Ella Oulussa Utsjoella käyden.
Olen asunut koko ajan kunnan 1980-luvun alun vuokrarivarin keskiasunnossa. Neliöitä on reilut viisikymmentä ja vuokra on siihen nähden halpa 430 euroa kuussa. Siihen tosin pitää sitten lisätä sähkölasku, joka sähkölämmityksen takia on kesäkuukausina 40-60 euroa kuukaudessa mutta talvella lähemmäs parisataa. Tammikuu 2019 oli tähän mennessä kallein, silloin maksoin sähköstä ja sen siirrosta yhteensä 199,16 euroa.
Asunnossa ei sinänsä ole suurempaa vikaa, mutta sitä ei ole rempattu juurikaan 1990-luvun alun jälkeen, joten pinnat on vanhoja eikä talo itsekään enää kovin kummoisessa kunnossa. Valinnanvaraa täällä Utsjoella ei tosin liiemmin ole, ja juuri kaksivuotispäiväänsä viettävä kunnan uusin rivari parin tontin päässä ei sekään hintoineen houkuttele: yksiö kuussataa, kaksio 850 euroa kuussa - niissä sentään lämmitys sisältyy hintaan.
Kun korona tuli, ja siirsi Oulun yliopiston etätöihin, Ella vietti täällä sen verran enemmän aikaa kuin normaalisti (muutama viikko parin kuukauden välein), että jotenkin kesällä ruvettiin puhumaan tonteista, kun vuonna 2007 alkuunpantu kirkonkylän asemakaava alkoi olla vahvistamisivaiheessa ja uusia kunnalta vuokrattavia/ostettavia tontteja kaava-alueelta varattavissa.
Jokin aika juteltiin, ja kun vaikutti, että naapuriin olisi tulossa kivoja tyyppejä, jotenkin siitä päädyttiin siihen, että käytiin syyskuussa allekirjoittamassa kunnanjohtajan kanssa maanvuokrasopimus, jossa vuokrattiin noin 2500 neliön tontti, jolla on rakentamisoikeutta 300 neliötä. Vuokrasopimuksessa on kirjattuna tonttiin osto-oikeus, jos kolmen vuoden kuluessa eli vuoden 2024 loppuun mennessä ollaan rakennettu tontille talo.
Eihän sitä tiedä, vaikka semmoinen talo määräaikaan mennessä tontille ilmestyisikin! Vaikka on tässä kyllä hommaa säästämisestä ja lainanhausta talon itsensä rakennuttamiseen aika paljon edessä ennen kuin voi polleana olla talonomistajaksi tituleerattu. Van saapa nähdä. Hauska tämä prosessi on kyllä silti kokeilla.
Mutta jotenkin jäi sanomatta, että minkä kaupungin? ;)
Minähän muutin Utsjoelle Helsingistä jo kaksi ja puoli vuotta sitten, muutama kuukausi Ellan Irlantiin muuton jälkeen ja muutamaa kuukautta Ouluun muuttoa ennen. Jälkimmäiseen tosiaan minullakin oli jotakin vaikutusta.
Aika tarkkaan kaksi vuotta ollaan eletty tällä tavalla, minä Utsjoella Oulussa käyden ja Ella Oulussa Utsjoella käyden.
Olen asunut koko ajan kunnan 1980-luvun alun vuokrarivarin keskiasunnossa. Neliöitä on reilut viisikymmentä ja vuokra on siihen nähden halpa 430 euroa kuussa. Siihen tosin pitää sitten lisätä sähkölasku, joka sähkölämmityksen takia on kesäkuukausina 40-60 euroa kuukaudessa mutta talvella lähemmäs parisataa. Tammikuu 2019 oli tähän mennessä kallein, silloin maksoin sähköstä ja sen siirrosta yhteensä 199,16 euroa.
Asunnossa ei sinänsä ole suurempaa vikaa, mutta sitä ei ole rempattu juurikaan 1990-luvun alun jälkeen, joten pinnat on vanhoja eikä talo itsekään enää kovin kummoisessa kunnossa. Valinnanvaraa täällä Utsjoella ei tosin liiemmin ole, ja juuri kaksivuotispäiväänsä viettävä kunnan uusin rivari parin tontin päässä ei sekään hintoineen houkuttele: yksiö kuussataa, kaksio 850 euroa kuussa - niissä sentään lämmitys sisältyy hintaan.
Kun korona tuli, ja siirsi Oulun yliopiston etätöihin, Ella vietti täällä sen verran enemmän aikaa kuin normaalisti (muutama viikko parin kuukauden välein), että jotenkin kesällä ruvettiin puhumaan tonteista, kun vuonna 2007 alkuunpantu kirkonkylän asemakaava alkoi olla vahvistamisivaiheessa ja uusia kunnalta vuokrattavia/ostettavia tontteja kaava-alueelta varattavissa.
Jokin aika juteltiin, ja kun vaikutti, että naapuriin olisi tulossa kivoja tyyppejä, jotenkin siitä päädyttiin siihen, että käytiin syyskuussa allekirjoittamassa kunnanjohtajan kanssa maanvuokrasopimus, jossa vuokrattiin noin 2500 neliön tontti, jolla on rakentamisoikeutta 300 neliötä. Vuokrasopimuksessa on kirjattuna tonttiin osto-oikeus, jos kolmen vuoden kuluessa eli vuoden 2024 loppuun mennessä ollaan rakennettu tontille talo.
Eihän sitä tiedä, vaikka semmoinen talo määräaikaan mennessä tontille ilmestyisikin! Vaikka on tässä kyllä hommaa säästämisestä ja lainanhausta talon itsensä rakennuttamiseen aika paljon edessä ennen kuin voi polleana olla talonomistajaksi tituleerattu. Van saapa nähdä. Hauska tämä prosessi on kyllä silti kokeilla.
Iivari kirjoitti: Onnea Skie!
Mutta jotenkin jäi sanomatta, että minkä kaupungin? ;)
Haha, Rovaniemen toki, tämä alkaa olla eteläisin kohde jonne suostun semi-pysyvästi asettumaan. Onnea talonrakennusprojektiin, sittenpä saa ainakin juuri sellaisen minkä haluaa! Ja lämmityskulujakin alhaisemmaksi. :)
Muuttaminen ja asuminen
Muistelin että täällä oli joku tämäntapainen ketju, ja taisinkin osua kultasuoneen. Tilanteeni on lähes identtinen aloitusvestin kanssa. Muutin siis eilen omaan soluhuoneeseen (vaikka tarkkaan ottaen tämä on ylioppilaskoti, ei soluasuntola), ja tarkoitus olisi majailla täällä n. kuusi vuotta, eli valmistumiseen asti. Oma huoneeni on 14 neliöinen, yhteiskäytössä ovat sali, keittiö, suihku ja vessa. Oli kyllä oikea Luojan lykky että sain tietää paikasta: törmäsin talvella Hesarin sivuilla uutisotsikkoon, jossa mainittiin "himottu talo jonne pääsevät vain harvat ja valitut", mutta en lukenut koska no, ei kiinnostanut. Sitten paras ystäväni jakoi minulle jonkun toisen lehden uutisen samasta talosta mutta otsikolla, josta kävi ilmi että kyseessä on teologiopiskelijoille suunnattu asuntola. Silloin sitten päätin että tuonne haen jos opiskelupaikka napsahtaa, ja niinhän se napsahti ja niinhän minä hain ja pääsin.
Rakennus on 1880-luvulta (ylin kerros on uudempi kuin muut talo, mutta en tiedä kuinka paljon) ja ylioppilaskoti on ollut toiminnassa vuodesta 1920, eli ikää on tälläkin. Se passaa minulle kun olen vanha sielu :D Talon ikä näkyy kivasti pienissä yksityiskohdissa, kuten holvikaarissa, syvennetyissä ikkunoissa ja ovissa, vanhoissa takoissa ja koristeellisessa porraskaiteessa. Omassa huoneessani on jätetty näkyviin jonkun vanhan takan takaosa (?), mikä tuo vähän särmää. Yleisissä tiloissa eniten on miellyttänyt tähän asti remontoidut kylppäri ja vessa, kunnon roskien lajittelusysteemi keittiössä sekä selkeät ohjelaput kaikkialla. Jälkimmäinen helpottaa paljon uuden asukkaan elämää. Pakko on myös kehua muita asukkaita, jotka ovat tähän asti olleet kaikki oikeasti ystävällisiä ja avuliaita, ja vastanneet WhatsApp-kyselyihini nopeasti.
Tämä oli elämäni ensimmäinen muutto, ja täytyy kyllä sanoa että aivan hirveä kokemus. Vaikka kyseessä oli vain yksi huone eikä matka vanhemmiltani (joiden luota siis muutin) tänne kestä kuin reilun tunnin autolla, oli mukaanlähtevien tavaroiden valitseminen, pakkaaminen ja autoon sullominen järkyttävän stressaava operaatio, siinä määrin etten vieläkään ole jaksanut purkaa kuin vain osan tavaroista, vaikka pitäisi kyllä, muuten aika hankala sopeutua kun koti on kuin pommin jäljiltä. Huonekalut tuotiin tänne aikaisemmin.
Taidan olla itsekin sellainen ihminen, joka ei pidä suurista muutoksista kodissaan, sillä vaikka minulla on ollut jo monta vuotta järjetön itsenäistymisen kaipuu, ovat ensimmäiset illat uudessa paikassa olleet yllättävän shokeeraavia. Olen ihminen joka ei tavallisesti itke, mutta eilen ja tänään illalla on ollut kyllä melkoinen työ saada kyyneleet pidettyä sisällä. En olisi vielä viikko sitten uskonut miten paljon sitä ikävöisi vanhaa kotikaupunkia ja ympäröivää luontoa. Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta kaipaan todella paljon myös perinteistä televisiota. Täällä on yhteiskäytössä sellainen, mutta silti lisäisi paljon turvallisuuden tunnetta jos itselleenkin saisi pienen asennettua. Ei ole valitettavasti mahdollista. Nyt pitää vain toivoa että tunteet tästä pian tasaantuvat, en erityisemmin nauti ailahtelevasta mielialasta.
Rakennus on 1880-luvulta (ylin kerros on uudempi kuin muut talo, mutta en tiedä kuinka paljon) ja ylioppilaskoti on ollut toiminnassa vuodesta 1920, eli ikää on tälläkin. Se passaa minulle kun olen vanha sielu :D Talon ikä näkyy kivasti pienissä yksityiskohdissa, kuten holvikaarissa, syvennetyissä ikkunoissa ja ovissa, vanhoissa takoissa ja koristeellisessa porraskaiteessa. Omassa huoneessani on jätetty näkyviin jonkun vanhan takan takaosa (?), mikä tuo vähän särmää. Yleisissä tiloissa eniten on miellyttänyt tähän asti remontoidut kylppäri ja vessa, kunnon roskien lajittelusysteemi keittiössä sekä selkeät ohjelaput kaikkialla. Jälkimmäinen helpottaa paljon uuden asukkaan elämää. Pakko on myös kehua muita asukkaita, jotka ovat tähän asti olleet kaikki oikeasti ystävällisiä ja avuliaita, ja vastanneet WhatsApp-kyselyihini nopeasti.
Tämä oli elämäni ensimmäinen muutto, ja täytyy kyllä sanoa että aivan hirveä kokemus. Vaikka kyseessä oli vain yksi huone eikä matka vanhemmiltani (joiden luota siis muutin) tänne kestä kuin reilun tunnin autolla, oli mukaanlähtevien tavaroiden valitseminen, pakkaaminen ja autoon sullominen järkyttävän stressaava operaatio, siinä määrin etten vieläkään ole jaksanut purkaa kuin vain osan tavaroista, vaikka pitäisi kyllä, muuten aika hankala sopeutua kun koti on kuin pommin jäljiltä. Huonekalut tuotiin tänne aikaisemmin.
Taidan olla itsekin sellainen ihminen, joka ei pidä suurista muutoksista kodissaan, sillä vaikka minulla on ollut jo monta vuotta järjetön itsenäistymisen kaipuu, ovat ensimmäiset illat uudessa paikassa olleet yllättävän shokeeraavia. Olen ihminen joka ei tavallisesti itke, mutta eilen ja tänään illalla on ollut kyllä melkoinen työ saada kyyneleet pidettyä sisällä. En olisi vielä viikko sitten uskonut miten paljon sitä ikävöisi vanhaa kotikaupunkia ja ympäröivää luontoa. Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta kaipaan todella paljon myös perinteistä televisiota. Täällä on yhteiskäytössä sellainen, mutta silti lisäisi paljon turvallisuuden tunnetta jos itselleenkin saisi pienen asennettua. Ei ole valitettavasti mahdollista. Nyt pitää vain toivoa että tunteet tästä pian tasaantuvat, en erityisemmin nauti ailahtelevasta mielialasta.
Muokannut 28.08.2021 23:50 Adolfina Romanov
Uuden asunnon etsiminen ja tavaroiden pakkaaminen on kieltämättä yksi stressaavimpia asioita elämässä. Suurin osa ihmisistä reagoi suuriin muutoksiin stressaamalla, ja ymmärtääkseni aivot menevät helposti jonkinlaiseen hälytystilaan jopa silloin kun muutos on neutraali tai jopa positiivinen. Totuttelemiseen menee aikaa kuten kaikissa isoissa elämänmuutoksissa. Vanhat talot ovat kyllä mahtavia, varsinkin jos niissä on jäljellä yksityiskohtia. Persoonallisuus unohdetaan nykyään liian usein. Kai se sitten maksaa liikaa ja sotkee ihmisten sisustuksen.
Jännä juttu se televisio, muuten. Kun itsellä on ollut orpo olo, olen usein tukeutunut telkkariin. Myös tietokoneen näytön kautta katsominen on ok kunhan ohjelma vain tulee suorana. Kun itse lähdin opiskelemaan, katsoin pari kertaa jopa uutiset. En ollut ikinä aiemmin katsonut tarkoituksella uutisia, mutta silloin niistä tuli mukavan kodikas olo.
Jännä juttu se televisio, muuten. Kun itsellä on ollut orpo olo, olen usein tukeutunut telkkariin. Myös tietokoneen näytön kautta katsominen on ok kunhan ohjelma vain tulee suorana. Kun itse lähdin opiskelemaan, katsoin pari kertaa jopa uutiset. En ollut ikinä aiemmin katsonut tarkoituksella uutisia, mutta silloin niistä tuli mukavan kodikas olo.
Muuttaminen ja asuminen
Nyt ekojen päivien jälkeen olen henkisesti jo tasaantunut, mutta nyt tilalle on tullut kunnon katupölyallergia. Pitäisi taikoa itselleni tänne nenäsuihke, muuten räjähtävät poskiontelot. En kyllä kehtaa lähteä ihmisten ilmoille tällaisena törinänokkana, ajat kun ovat mitä ovat. Koronaoireisiin tämä ei täsmää, mutta kuitenkin. Onneksi suurin osa yliopiston jutuista on vielä etänä.
Minulla sama. Vaikka täällä se yhteistelkkari onkin niin jotenkin olen niin hyvään tottunut että pitää totutella ajatukseen että nyt ei ikiomaa ole, eikä herkkinä hetkinä voi mennä yhteisiin tiloihin mököttämään. Käytän itse suoratoistopalveluita, mutta suoratoisto-ohjelmia en itse voi käyttää taustahälynä, enkä osaa katsoa sellaisia ns. toisella silmällä. Ja onhan se mitä tahasa ohjelmaa mukavampi katsoa isolta ruudulta. Toisaalta muut asukkaat vaikuttavat kaikki viihtyvän niin hyvin omassa rauhassaan, että sali on joka päivä suurimman ojasta ajasta tyhjillään, joten voisin periaatteessa alkaa viettää siellä enemmänkin aikaa. Eilen korkkasin salin katsomalla Rambo III:n alusta loppuun ilman pienintäkään häiriötekijää.
Jännä juttu se televisio, muuten. Kun itsellä on ollut orpo olo, olen usein tukeutunut telkkariin. Myös tietokoneen näytön kautta katsominen on ok kunhan ohjelma vain tulee suorana.
Minulla sama. Vaikka täällä se yhteistelkkari onkin niin jotenkin olen niin hyvään tottunut että pitää totutella ajatukseen että nyt ei ikiomaa ole, eikä herkkinä hetkinä voi mennä yhteisiin tiloihin mököttämään. Käytän itse suoratoistopalveluita, mutta suoratoisto-ohjelmia en itse voi käyttää taustahälynä, enkä osaa katsoa sellaisia ns. toisella silmällä. Ja onhan se mitä tahasa ohjelmaa mukavampi katsoa isolta ruudulta. Toisaalta muut asukkaat vaikuttavat kaikki viihtyvän niin hyvin omassa rauhassaan, että sali on joka päivä suurimman ojasta ajasta tyhjillään, joten voisin periaatteessa alkaa viettää siellä enemmänkin aikaa. Eilen korkkasin salin katsomalla Rambo III:n alusta loppuun ilman pienintäkään häiriötekijää.
Muokannut 31.08.2021 11:03 Adolfina Romanov
Muuttaminen ja asuminen
Noniin, nyt minäkin olen keskellä muuttoprosessia ostamaani kämppään - ja tulen ihan kohta hulluksi :D Nykyinen asuntoni on vuokrakämppä, joten luonnollisesti se halutaan vuokrata nopeasti eteenpäin. Tämähän sitten hoitui niin, että kesken jäätävien työpaineiden ja muuttosekaannuksen päättää vuokranvälitysfirma tulla kurkkaamaan kämpän kunnon huomenna klo 11:20. Siihen meneekin lounastuntini, kun tällä hetkellä rentouttavat hetket olisi paikallaan. Toisekseen joudun siivoamaan sitä huomista varten ja keksin tällaista oheistoimintaa, kuten kirjoittaa Risingshadowiin.
Siivousrupeama ei edes jää tähän kämppään, vaan toisessa päässä minua odottaa aikaisempien asukkaiden karmeaan kuntoon jättämä asunto. Ensimmäisenä sieltä sai pestä vanhan asukkaan ralliraidat pöntöstä ja jääkaappi on ihan läpimätä. Lattiat pitää pestä, ja joku tee-se-itse -mestari on värkännyt oma-aloitteisesti parketit ja ne irvistelee kaikkialla. Ensimmäisenä saa tehdä lattiaremppaa ja kaataa vähän itsepystytettyä seinää :D Noh, vaikeuksien kautta eteenpäin!
Siivousrupeama ei edes jää tähän kämppään, vaan toisessa päässä minua odottaa aikaisempien asukkaiden karmeaan kuntoon jättämä asunto. Ensimmäisenä sieltä sai pestä vanhan asukkaan ralliraidat pöntöstä ja jääkaappi on ihan läpimätä. Lattiat pitää pestä, ja joku tee-se-itse -mestari on värkännyt oma-aloitteisesti parketit ja ne irvistelee kaikkialla. Ensimmäisenä saa tehdä lattiaremppaa ja kaataa vähän itsepystytettyä seinää :D Noh, vaikeuksien kautta eteenpäin!
Muuttaminen ja asuminen
Toivottavasti ostit ihan tietoisesti "remontoijan unelman", etkä todennut kämpän kuntoa vasta sitten, kun kaupat oli jo tehty.
Olen itsekin harkinnut asunnon ostamista jo pitkään, mutta en ole toistaiseksi tehnyt asian eteen mitään. Kohteen olen tosin jo valinnut ja se olisi tämä kerrostalokämppä, jossa olen asunut vuokralla nyt neljä vuotta. Pois ei ole kiire, joten voisihan tuon ostaa omaksi, kun rahaakin saa pankista. Omistaja on kyllä taatusti halukas myymään, hintapyyntö vain saattaa olla kova.
Olen itsekin harkinnut asunnon ostamista jo pitkään, mutta en ole toistaiseksi tehnyt asian eteen mitään. Kohteen olen tosin jo valinnut ja se olisi tämä kerrostalokämppä, jossa olen asunut vuokralla nyt neljä vuotta. Pois ei ole kiire, joten voisihan tuon ostaa omaksi, kun rahaakin saa pankista. Omistaja on kyllä taatusti halukas myymään, hintapyyntö vain saattaa olla kova.
Muuttaminen ja asuminen
Joo, osto oli ihan tietoinen valinta. Sain kuitenkin 100 000€ halvemmalla, kuin samalta alueella myydyt, muut vastaavankokoiset kämpät. Siinä kohtaa oli jo selvää, että vikaa on. Ongelma on toki inhimillinen. Kämppä on hyvin iso, joten siinä on asunut isoja lapsiperheitä, joilla ei aina välttämättä ole rahaa saati aikaa remppaan. Kerrostalo on 60-luvulta, joten sen modernisointi kokonaan olisi aika kallista. Onneksi en ole turhan tarkka, joten voin remontoida vaihe kerrallaan. Ensin kaadan seinät, jotka on rakennettu olohuoneen jakamiseen jälkeenpäin, ja silti jää 90 neliötä elintilaa. Sen jälkeen muihin huoneisiin. Taloyhtiö on tuttu kaverin takia ja itse taloyhtiön puoli on hoidettu hyvin. Putkirempat ja ulkosivurempat tehty ihan 15 vuoden sisään ja vastikettakin kerätään sen verran, että jää yhtiöllekin. Kämpän sisäpuoli on lähinnä se, joka ei vastaa Pohjoismaisen ihmisen esteettisiä odotuksia tai nykytarpeita. Aikanaan oli ilmeisesti hyvä idea rakentaa toinen olohuone, jota erottaa kapea ovi, ja sanoa sitä ruokailuhuoneeksi :D
Minullakin oli muuten ajatus ostaa ensin nykyinen kaksioni, mutta lopulta kävi ilmi, että tämä olisi ollut kalliimpi, kuin tuo lukaali. Nykytalo on jonkun arkkitehdin suunnittelema asuntomessukämppä, joten se näyttää nostavan hintaa aika hulppeasti. Ei tosin siinä, hyvä kämppä on ollut.
Minullakin oli muuten ajatus ostaa ensin nykyinen kaksioni, mutta lopulta kävi ilmi, että tämä olisi ollut kalliimpi, kuin tuo lukaali. Nykytalo on jonkun arkkitehdin suunnittelema asuntomessukämppä, joten se näyttää nostavan hintaa aika hulppeasti. Ei tosin siinä, hyvä kämppä on ollut.