(Netti)deittailusta ja kumppanin löytämisestä

No niin, naisnäkökulmaa, olkaa hyvät:

Tosiaan, kyllähän tuosta hyvin vahva nörttifiilis välittyi. Se, onko se hyvä vai huono asia, riippuu naisesta. Esimerkiksi minulle välittyi sinusta profiilisi perusteella tosi sympaattinen kuva, mutta minä olenkin kolmikymppinen pleikkaria takova lelukeräilijä, en mikään ihan tavisnainen. Sinun tilanteessasi olisi varmaan tosi tärkeää löytää ne "oikeat markkinat", että kysyntä ja tarjonta mätsäisivät paremmin (ai että minä inhoan käyttää tällaista kieltä parisuhdekontekstissa ). Olisit varmasti ihan helmi juuri sille oikeantyyppiselle naiselle

Minä olen myös ikisinkku, tai vanhapiika niin kuin usein sanon. Itselläni itsetunto-ongelmat vaikeuttavat parinetsintää huomattavasti, en vain saa päästäni deletoitua sitä haittaohjelmaa joka väittää, että olen niin toivoton tapaus ettei kannata yrittääkään.

Olen kuullut sanottavan, että nainen kuulemma AINA löytää kumppanin jos vaan vähän pudottaa rimaa, kun taas miehistä 10 % jää ilman vaikka tekisi mitä. Tiedä häntä, itse en ainakaan koe, että olisin se osapuoli jolla on varaa jopa valita. Ja toisaalta on jotenkin hirveän ikävää ajatella, että ihmisellä olisi joku oma "tasonsa" jolta pitäisi löytää se kumppani. En haluaisi ajatella tuolla tavalla, mutta silti oikeastaan uskon olevani kai sitä naisten alinta kastia.

Hiukan pelkään vastata tähän aiheeseen, sillä olen sitten taas sellainen ihminen, joka ei ole oikein koskaan erityisemmin välittänyt seurustelusta tai edes hakenut parisuhdetta, mutta on päätynyt niihin vähän kuin puolivahingossa.

Warghast, komppaan Saranthaa siinä, että profiilistasi välittyy varsin sympaattinen kuva. Omalla tavallaan pidän myös siitä innostuksesta millä kerrot omista mielenkiintosi kohteista.

Warghast kirjoitti: onhan se kyllä ikävä tosiasia että nörttineidot ovat harvassa, tai ainakin harvemassa kuin nörttimiehet. Itsellä tuo vaatimus on lähinnä siitä kumpuava, että haluaisin tavata jonkun jonka kanssa tietäisi mistä jutella.
Helpoin konstihan siihen olisi, että molemmilla olisi eres joitain yhteisiä harrastuksia.

Warghast kirjoitti: Olenkin etsimässä juuri sellaista nörtti-neitoa, joka olisi kiinnostunut pelaamisesta, fantasiasta ja yleensä spekulatiivisestä fiktiosta. Joka olisi yhtä innokkaana lähtemään coniin istumaan luennoilla tai pelipöydissä kuin olen itsekkin.

Tämä on ihan totta, onhan se helppo lähtökohta avata keskusteluyhteys jonkin sellaisen avulla, mistä tietää molempien tietävän/pystyvän kommunikoimaan jotain. Tosin välillä tulee vastaan ihmisiä, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä, mutta silti heidän kanssaan tulee hyvin toimeen. Ymmärrän kyllä tarpeen haluta löytää sellainen ihminen, joka omaa samankaltaisia ajatuksia ja intressejä, mutta ... Henkilökemia on jännittävä juttu. Ja monista asioista oppii pitämään vähän kuin huomaamattaan, joten se "tavisnainenkin" saattaa kiinnostua "nörtemmistä" jutuista muun ohella. Eli ajattelisin, että ehkä tuollainen juuri spesifikoidun henkilön hakeminen ei ole se parhain tapa? Henkilökohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että nykyisen mieheni kanssa minulla ei ole mainittavasti yhteistä, mutta silti minusta tuntuu että olen löytänyt itselleni sen parhaimman ihmisen. Ja olen tässä ohessa kiinnostunut hänen harrastuksistaan (mm. figut, niiden maalaaminen ja niillä pelaaminen), jotka eivät koskaan aikaisemmin kiinnostaneet yhtään.

Moonlord kirjoitti: katsellaan vain sitä omaa prinssiä, parasta mahdollista, oli oma oikea taso sitten mikä hyvänsä.

Tämä on aika .... jännä ajatus. Tavallaan ymmärrän tuon, sillä koen itsekin nykyisessä parisuhteessa, että oma kumppanini on minua selvästi korkeammalla tasolla ts. hän on valinnut liian matalalta. Mutta toisaalta, mitä vikaa siinä on? Kai kaikilla on oikeus ja mahdollisuus haluta jotain, olisi se sitten se unelmiensa prinssi (vaikka itse olisikin sammakko)?

Ymmärrän ihmisten halun löytää itselleen kumppani ja ehkä minun on helppo tai väärin sanoa tätä, mutta ei se parisuhde takaa onnea ja helpotusta. Niissäkin on omat ongelmansa. Pitäisi osata luovia ja tehdä kompromisseja, ehkä jopa luopua jostain omista jutuista (ideaalitapaushan olisi se, että näin ei kävisi, mutta aika vähissä nämä tilanteet ovat, ainakin minun empiirisen tutkimukseni mukaan).

Sarantha kirjoitti: en vain saa päästäni deletoitua sitä haittaohjelmaa joka väittää, että olen niin toivoton tapaus ettei kannata yrittääkään.

Hei, hei, ei noin saa ajatella! Totta kai kannattaa yrittää, jos vaan itse sitä haluaa. Jokainen ihminen ansaitsee sen oman "toisen puoliskon" (vähän korni termi, mutta menköön paremman puutteessa).

Nettideittailuissahan on kaksi puolta, oman ilmoituksen jättämisen lisäksi pitäisi vastailla muidenkin profiileihin. Jos jokainen tekee profiilin ja jää odottamaan vastauksia, aika harva niitä saa? Joten rohkeasti vain ottamaan yhtään kiinnostaviin yhteyttä? Viestittelyn voi toki lopettaa siihen paikkaan kun vastapuoli kertoo, että lukeminen on sitten tylsintä ikinä ja pelaamista tuetaan vain jääkiekkokaukalossa.