(Netti)deittailusta ja kumppanin löytämisestä

Niin, minä jaan tuon lainaamani Kun sitä vähiten odottaa -blogin kirjoittajan tuskan, sillä itsekin olen kiinnostunut enemmän ihmisten korvienvälisistä kuin ulkoisista avuista. Itsekin kyllä koen samoin kuin pari edellistä kirjoittajaa, että muodollista kouluttautuneisuutta tärkeämpää on se, että ihminen on yleisesti kiinnostunut asioista ja on tietyllä tapaa henkisesti vireä ja tiedonhaluinen.

Mutta kyllä se meininki oikeasti on aika pinnallista. Alla esimerkki:

Liityin itse jokin aika sitten Facebookissa yhteen sinkkuryhmään. En etsi aktiivisesti parisuhdetta tällä hetkellä, mutta lähtöajatuksena oli, että jos tuota kautta saisi vaikka jotain mielenkiintoista juttuseuraa. No joo. Ryhmässä käydyt keskustelunaiheet vaihtelevat tylsistä pinnallisiin. Olisin etukäteen odottanut, että tuolla olisi ollut paljonkin esim. arvoihin tai kiinnostuksenkohteisiin (erilaiset harrastukset jne.) liittyvää keskustelua, sillä sellaiset asiathan usein ovat aika olennaisia kumppanissa. Mutta ei! Siedettävimmät keskustelut ovat tasoa "Mitä teette tällä hetkellä", "Mitä mielessä juuri nyt" yms. tylsää paskanjauhantaa. Ne pinnallisemmat keskustelunaiheet sitten ruotivat lähinnä sitä, millaisia ulkonäkökriteereitä ihmisillä on, ja sitten on tietysti paljon seksiaiheisia keskusteluja ja pikkutuhmaa flirttailua. Juhlimiseen liittyviä aiheita on paljon, tyyliin perjantai-iltana aloitettu keskustelu "Ketä selvinpäin tällä hetkellä?" Kuvaketjuista en sitten edes aloita, niiden viitekehykset vaihtelevat tavallisista selfieistä bikinikuviin ja tissivakojen esittelyihin.

Että joo. Taisin menettää uskoni ihmiskuntaan noin puoli tuntia tuohon ryhmään liittymisen jälkeen.

Helsingin kirjamessutkin ovat lähteneet deittailuun mukaan kirjatreffien muodossa. Teekupin väristä tunnistaa, onko juttukaveri vapaa vai varattu. Linkki

Kirjamessuille rakennetaan pop-up-kahvila, johon voi tulla oman lempikirjansa kanssa kohtamaan muita lukijoita. Tutustumisen vauhtiin pääsee keskustelemalla kirjallisuudesta ja suosittelemalla lukemista toisille kirjojen ystäville. Sinkut ja varatut kirjanystävät tunnistaa Lempikahvilassa värikoodeista; vihreä vapaa, punainen varattu.

Niin ja mainostettakoon vielä, että aimminkin mainitsemani Kansallismuseon deitti-ilta saa opiskelijaversion, johon siis ehkä on odotettavissa nuorempaa porukkaa.

Match Made in Museum! - Student edition sinkku-ilta ke 25.11.2015, yhteistyössä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan HYY:n kanssa.

Tampereen kissakahvila Purnauskis järjestää sinkkujen illan 12. helmikuuta. Erikoisuutena paikalta voi bongata itselleen myös kodittoman kissan, jos ihmisdeitti ei osu kohdalle!

Tinderistä etsitään varmaankin enimmäkseen seksiseuraa, joten se yksi ja oikea löytyy kenties helpommin muualta. Toisaalta moni avioliitto on alkanut rennosta viikonloppuvierailusta, eli kyllä Tinderiäkin kannattaa ainakin testata. Kaikkihan sitä käyttävät, paitsi tietysti minä, koska inhoan puhelimella säätämistä.

Happypancake ja OkCupid ovat minulla sellaisessa puoliaktiivisessa käytössä ja ihan hyviä palveluitahan ne ovat. Tarkoitan siis, että tajuan suunnilleen, miten ne toimivat. Mitään konkreettista en toki ole kummankaan avulla saavuttanut.