Uusimmat viestit

Uusimmat keskustelut

(Netti)deittailusta ja kumppanin löytämisestä

  • Sarantha hahmo
  • Sarantha
    Liejuvelho
    Taso: 26
  • Viestejä: 87
25.03.2014 23:00 #81 : Sarantha
Meillä olisi alustavasti viikonloppuna irl-kontaktiin siirtyminen edessä. Arkielämässäni on "onneksi" muuten nyt aika paljon stressiä, joten en ehdi tuota hirveästi jännittämään. Vielä.

Tällä hetkellä fiilikseni tyypistä on, että tulen katumaan katkerasti, jos en tapaa häntä ja sitten käy niin että kirjoittelu jostain syystä jää. Sen verran mielenkiintoiselta tyypiltä vaikuttaa, että se kortti on katsottava. Jos ei nappaa puolin tai toisin, niin onpahan kuitenkin kokeiltu.

Wuntvorilta haluaisin vielä tiedustella, että miten tuo naisten pinnallisuus ja kirjoittelun vs. todellisen olemuksen eroavaisuudet ovat käytännössä näkyneet? Usein sanotaan, että kirjoittamalla voi saada ihmisestä täysin vääränlaisen kuvan ja blaa blaa, mutta olen vähän ymmälläni siitä, mihin tämä käytännössä perustuu. Kun omalla kohdallani ei ainakaan ole kysymys siitä, että olisin erityisesti kiinnostunut siitä mitä ihminen kertoo (vaikka sekin informaatio on tämän yhden kohdalla tuntunut lupaavalta), vaan enemmän siitä miten hän sen kertoo. Huomaan, että kiinnostun helposti kaikkein eniten tietynlaisesta sujuvasanaisuudesta, huumorista ja tavasta ajatella asioista monipuolisesti. Ja ne ovat asioita, joita ei yksinkertaisesti voi feikata. Toki esim. niin voi käydä, että ihminen on todellisessa elämässä esim. "rytmiltään" tai muuten olemukseltaan niin itsestä poikkeava, että sellaista syvempää henkilökemiaa ei kuitenkaan löydy, sen ymmärrän kyllä.

Kiva kuulla, että Diaran treffit menivät hyvin. Tästä topikista on tullut oikein kiva vertaistukiketju :smile:

"Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä,
suitsi mielesi pirut."

  • Jouni hahmo
  • Jouni
    Epäkuollut
    Taso: 25
  • Viestejä: 25
28.03.2014 18:38 #82 : Jouni
Vastaus käyttäjältä Jouni aiheessa (Netti)deittailusta ja kumppanin löytämisestä

Sarantha kirjoitti: Missä vaiheessa olette alkaneet miettiä keskustelukumppanin tapaamista? Jotain hyviä vinkkejä tähän, missä vaiheessa ja miten tavata, entä miten ehdottaa tapaamista?

Ja jos on käynyt niin onnellisesti että olette vielä tapaamisen jälkeen päätyneet pitämään yhteyttä, niin oletteko sen jälkeen siirtyneet kommunikoimaan "perinteisesti" (puhelin, FB, irl-tapaamiset jne.) vai palanneet vielä takaisin deittisivustolle keskustelemaan? Oletteko irl-tapaamisessa keskustelleet suoraan siitä, halutaanko vielä tämän jälkeen pitää yheyttä, vai onko joutunut jännityksellä odottamaan, kuuluuko toisesta enää mitään?


Omien nettideittikokemusteni perusteella sanoisin, että kannattaa tavata kohtuullisen pian. Jokusen viestin kun vaihtaa, niin näkee että onko toinen yhtään kiinnostava noin paperilla sekä muuten täysjärkisen oloinen. Mitä pitempään on pelkän viestinvaihdon varassa niin sitä voimakkaammin toisesta luo mielessään kuvaa, joka sitten kasvotusten tavatessa ei välttämättä pidäkään ollenkaan paikkaansa. Lisäksi ne kemiat/samat aaltopituudet ja toisen olemuksen pystyy kokemaan vain tapaamalla, ja nämä asiat ovat aika monelle ne jotka ratkaisevat.

Jos ensitapaamisesta jää selvästi positiiviset fiilikset, niin miksei sitä kertoisi suoraan tapaamisen lopuksi. Joskus tietysti voi olla hyvä ottaa hieman etäisyyttä ja sulatella fiiliksiä hieman, mutta kyllä mielestäni seuraavana päivänä ainakin olisi hyvä laittaa jotain viestiä puolin ja toisin. Mikään ei ole mielestäni tylsempää kuin se, että toinen häviää kuin tuhka tuuleen, ja toinen osapuoli sitten jää odottelemaan tyhjää. Jos yhteydenpito sitten jatkuu, niin tokihan sitä on luontevampi siirtyä puhelimen sunmuun kautta tekemään jos toista kohtaan tuntee yhtään luottamusta.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Rinja, iju

  • Lexei hahmo
  • Lexei
    Hirviö
    Taso: 24
  • Viestejä: 57
28.03.2014 20:37 #83 : Lexei
Vastaus käyttäjältä Lexei aiheessa (Netti)deittailusta ja kumppanin löytämisestä
Kaverini on löytänyt kaksi viimeisintä poikaystäväänsä netistä, tarkalleen kuvakkeen kautta. Kyseinen kaverini on siis naispuoleinen, ja kummatkin miehet ovat muuttaneet asumaan hänen luokseen eri kaupungeista. Ensimmäinen suhde jäi hieman lyhyeksi, en tiedä syitä. Mutta toinen netistä alkanut suhde on kantanut hedelmää, ja he ovat yhdessä vieläkin :D

  • Wuntvor hahmo
  • Wuntvor
    Kaartilainen
    Taso: 19
  • Viestejä: 73
28.03.2014 21:26 #84 : Wuntvor

Sarantha kirjoitti:
Wuntvorilta haluaisin vielä tiedustella, että miten tuo naisten pinnallisuus ja kirjoittelun vs. todellisen olemuksen eroavaisuudet ovat käytännössä näkyneet?



Vaikea kysymys. Yritän tehdä karkean jaottelun:

1. Naiset jotka etsivät täysin erilaista miestä kuin kertovat viesteissään. En ymmärrä miksi suostuivat tapaamiseen koska luulisin persoonallisuuteni tulleen viesteissä tarpeeksi hyvin esille?
2. Erittäin pinnalliset naiset, tapaamisen aikana huolehtivat enemmän ulkonäöstään kuin keskustelusta. Tapaamisen jälkeen joko katoavat maanalle tai viestissä lukee esim. ”Olet 2cm liian lyhyt mulle” tms. Onneksi nykyisin tunnistan noin pinnalliset naiset nopeasti.
3. Naiset joiden kanssa ei todellisessa elämässä ole mitään yhteistä vaikka kirjoittelu sujuu mainiosti.
4. Naiset jotka piilottavat oleellisia tietoja itsestään tai valehtelevat ennen tapaamista. Esim. ylipainoinen väittää olevansa hoikka, kirjallisuudesta täysin pihalla oleva väittää lukevansa monipuolisesti jne.

Olen vaihteeksi aavistuksen toiveikkaampi nettitreffien suhteen koska tapailemani nainen vaikuttaa samanhenkiseltä. :smile:


Lopuksi kaverin pyynnöstä pieni mainostus:

Tampereella pikadeitti ravintola Artturissa 1.4. klo 18 ikäryhmä 20-35 v.
Tarkemmat tiedot: www.kulttuuriyhdistyskeri.fi/2014/04/pik...ravintola-artturissa

  • Sarantha hahmo
  • Sarantha
    Liejuvelho
    Taso: 26
  • Viestejä: 87
31.03.2014 00:20 #85 : Sarantha
Okei, aika karuja nuo Wuntvorin esimerkit, en ihmettele jos turhauttaa. Voihan se olla, että joillakin ihmisillä (niillä pinnallisilla varmaan) nettideittailu noin niinkuin kontekstina saa todellisuuden vääristymään niin, että parisuhteen muodostamista alkaa ajatella jonkinlaisena tiettyjen ominaisuusryppäiden shoppailuna. Viitaten siis noihin "olet 2 cm liian lyhyt" -palautteisiin. Myös tuo valehtelu kuulostaa käsittämättömältä. Esim. itse olen ylipainoinen minkä koen aika isoksi miinukseksi, mutta laitoinkin sitten itsestäni ihan kokovartalokuvan profiiliin, oma taktiikkani on nimenomaan se, että eipä sitten treffikumppanille tule ikäviä yllätyksiä. Itseäni jännittää livetreffeille meneminen muutenkin ihan sairaasti, saati jos vielä olisi tietoisesti salaillut jotain "vikaansa" jonka tietäisi tulevan heti ilmi.

Itselläni on nyt tuo ilmoitus ollut reilun kuukauden, ja tässä kohtaa näkyy näköjään alkavan tippumaan noita "mennäänkö panemaan" -viestejä. En mä noista mitenkään järkyty, ehkä lievästi huvitun vain. Yksi seksitarjous oli jopa ihan asiallisen kohtelias ja siihen jopa vastasin yhtä asiallisen kieltävästi, muuten olen jättänyt noihin vain vastaamatta.

Viime aikoina on tullut sattuneista syistä juteltua tästä aiheesta tuolla irl-kavereidenkin parissa. Aika jännää tuntuu olevan, että ihmisillä tuntuu olevan tosi kaksijakoisia kokemuksia nettideittailusta: toisaalta on näitä tapauksia, että on tavattu ihan hirveitä kumppaniehdokkaita pilvin pimein, ja sitten näitä että suunnilleen etsimättä on joku ihan järisyttävän ihana helmi osunut kohdalle. Tai sitten se helmi on löytynyt pitkän p*skassa kahlaamisen jälkeen. Yhteistä noille onnistumistarinoille on usein se, että usein on onnistanut juuri siinä kohtaa kun sitä on vähiten odottanut. Itselläni olisi varmaan siinä mielessä hyvät tsäänssit, mulla taitaa lukea profiilissakin suunnilleen, että olen kyyninen vanhapiika joka ei odota tältä touhulta mitään :cheesy: Ei nyt ihan noilla sanoilla, mutta melkein.

Tekisi mieli kirjoittaa noista omistakin irl-treffeistä, mutta olen alkanut pelätä että vastapuolikin voisi liikkua täällä, meillä kun on pelottavan paljon yhteisiä kiinnostuksenkohteita... Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että hyvin meni :smile:

"Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä,
suitsi mielesi pirut."

  • Q_Black hahmo
  • Q_Black
    Ritari
    Taso: 34
  • Viestejä: 107
20.04.2014 21:19 #86 : Q_Black
Itse olen tavannut jokusen tyypin netin kautta, mutta olen hirveän tarkka siitä millainen tyyppi on ja että saan tietää etukäteen kaiken oleellisen sekä nähdä ihmisen kuvan. Useimmat ovat asuneet kauempana, joten en ole edes suunnitellut mitään sen enempää koska minusta ei ole etäsuhteeseen.

Paitsi puoli vuotta sitten kun tutustuin helsingin reissulla aivan mahtavaan mieheen, jonka kanssa tuntui kemiat napsahtavat kohdilleen heti. Nähtiin sit kerran kuussa kun oli tuota välimatkaa yli 400 kilometriä, mutta olisihan se pitänyt arvata ettei homma toimi ja loppui vähän sotkuisesti.

Huonojen kokemusten takia taidan nyt heittää taas sinkkuvaihteen silmään koska se kuulostaa houkuttelevalta vaihtoehdolta. Olinkin kahdeksan vuotta ennen tuota yllä mainittua sinkkuna eikä minulla edes ollut mitään sutinaa kenenkään kanssa. Sinkkuus taitaa sopia mulle :lol:

I will TAKE what is MINE with FIRE & BLOOD
- Daenerys, GoT

  • Warghast hahmo Kirjoittaja
  • Warghast
    Ratsumestari
    Taso: 28
  • Viestejä: 210
01.06.2014 19:22 #87 : Warghast
Pitäisköhän taas repiä stressiä siitä että pian on jo helluntai ja "Jos ei heilaa helluntaina, niin ei sitten koko kesänä."
Näin kesän kynnyksellä tuo pariutumisvaisto tuntuu iskevän niskaan kun tonni tiiliä.. harmi vaan että tosiaan ei tiedä mitään paikkaa missä tutustua muihin ihmisiin ja eipä tuo netti tunnu oikein tuottavan tulosta..
pitäisiköhän tutustua ihmisiin jotka sitten parittaisivat eteenpäin?

01.06.2014 20:21 #88 : pihlajapuu
Hevonkukkua tuo sanonta, sanon minä. Kesähän on juuri parasta aikaa tutustua uusiin ihmisiin, kun kaikki ovat ensinnäkin liikenteessä (siis terasseilla, rannoilla, festareilla, harrastamassa, lomanvietossa) ja lisäksi vielä usein hyvällä tuulella sen sijaan, että kyhjöttäisivät kotona neljän seinän sisällä. Eli ei kannata ottaa stressiä kyseisestä juhlapyhästä! (mutta kotiin jääminen ei toki auta sitä ihmisiin tutustumista välttämättä)

  • Sarantha hahmo
  • Sarantha
    Liejuvelho
    Taso: 26
  • Viestejä: 87
02.06.2014 23:06 #89 : Sarantha
Minä voisin puolestani päivittää, että omalla kohdallani nettideittailu jäi hyvin lyhyeen. Syynä se, että olen nyt reilun kuukauden seurustellut tuon ensimmäisen tapaamani deittikumppanin kanssa :smile: Tsemppiä kaikille muillekin, ihmeitä näköjään tapahtuu, ja joskus voi tärpätä kerrastakin.

Sen verran vielä tästä omasta kokemuksesta huomiona, että kannattaa tosiaan varautua siihen, että ihmisestä ryhtyy melko lyhyenkin kirjoittelun perusteella luomaan mielikuvaa, joka ei sitten käytännössä koskaan ole yhtä kuin todellisuus. Itselläni oli muutaman ekan viikon tapailun aikana jännästi sellainen olo, että aina tapaamisten välillä mieleen palasi se kirjoittelun aikainen mielikuva, ja joka tapaamisella sitten tavallaan yllättyi uudestaan, että "ai niin, tuollainen se olikin". Aikaa myöten mielikuva ja todellisuus sitten hiljalleen tulivat lähemmäs toisiaan ja sulautuivat. Minulla kyse ei edes ollut siitä, että mielikuva olisi ollut jotenkin todellisuutta positiivisempi, vaan ainoastaan erilainen. Lisäksi se mielikuva tuntui pidemmän aikaa "tutummalta" kuin todellinen ihminen, mikä oli aika hämmentävää. Nettideittaillessa syntyy kirjoittelun kautta helposti sellainen harha kuin jo tuntisi ko. ihmisen, vaikka oikeasti se tutustuminen täytyy irl aloittaa ihan nollasta.

"Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä,
suitsi mielesi pirut."
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Kuurankukka, Piru Naiseksi

  • Luinwen hahmo
  • Luinwen
    Ritari
    Taso: 30
  • Viestejä: 96
10.06.2014 15:09 #90 : Luinwen

Sarantha kirjoitti: -- ja sitten näitä että suunnilleen etsimättä on joku ihan järisyttävän ihana helmi osunut kohdalle. -- Yhteistä noille onnistumistarinoille on usein se, että usein on onnistanut juuri siinä kohtaa kun sitä on vähiten odottanut.


Näinhän se menee. ;)

Itse löysin poikaystävän täysin sattumalta. Kaikki johtui oikeastaan siitä, että en ollut vielä ehtinyt asentamaan chromeen add blockia ja näin sitten vahingossa erään nettideittipaikan mainoksen (en edes muista minkäniminen se oli :D). Tuohon aikaan en oikeastaan edes kaivannut kumppania tai halunnut alkaa seurustelemaan tai mitään muutakaan; siksi kirjoitin profiiliinikin ytimekkäästi etsiväni leffa- ja peliseuraa eikä mitään muuta. Ajattelin lähinnä kokeilevani huvin vuoksi, että mitä tästäkin mahtaisi tulla. Odotukset olivat todella matalalla. En uskonut missään vaiheessa löytäväni ketään mielenkiintoista.

Ja kuinkas sitten kävikään. :3 Itse voin myös suositella, että kannattaa aika äkkiä sopia ensimmäinen tapaaminen. Kasvotuksin on paljon helpompi tutustua toiseen ihmiseen, vaikka sitten tapaisikin netin kautta. Itse ehdin olemaan koko nettideittihöskässä vain kuukauden ja sen jälkeen poistin profiilin. Että näin. Joskus vain käy tuuri. n___n

  • Wuntvor hahmo
  • Wuntvor
    Kaartilainen
    Taso: 19
  • Viestejä: 73
11.06.2014 21:55 #91 : Wuntvor
Onneksi joillakin on nettideittailun kanssa ollut parempi tuuri. Edellisessä viestissäni mainitsemani tapailu ei toiminut ja lopputuloksena sain tarpeekseni nettideittailusta. :sad:

Keskityn jatkossa harrastuksiin ja jos samanhenkinen nainen sattuu tulemaan vastaan saattaisin ehkä mahdollisesti kiinnostua… :grin:

pihlajapuu kirjoitti: Kesähän on juuri parasta aikaa tutustua uusiin ihmisiin, kun kaikki ovat ensinnäkin liikenteessä (siis terasseilla, rannoilla, festareilla, harrastamassa, lomanvietossa).


Muuten hyvä idea mutta jos ei viihdy paikoissa joissa on paljon ihmisiä (terassit, rannat, festarit yms.)?
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Ageha

  • Dyn hahmo
  • Dyn
    Arkkivelho
    Taso: 66
  • Viestejä: 4083
01.08.2014 21:12 #92 : Dyn
Vastaus käyttäjältä Dyn aiheessa (Netti)deittailusta ja kumppanin löytämisestä
Oletteko kokeilleet Tinder-sovellusta? Hesari kirjoitti siitä jutun ja vaikutti kiinnostavalta, toki aika ulkonäkökeskeiseltä tämäkin.

This is hard, but that's how I wanted it.

  • Warghast hahmo Kirjoittaja
  • Warghast
    Ratsumestari
    Taso: 28
  • Viestejä: 210
01.08.2014 21:21 #93 : Warghast
juu mulla on Tinder -tili.. eipä siitä tunnu oikein hyötyä olevan vaikka oon klikkaillu vihreää melekeen joka naisen kohralla jolla on ollu 10+ yhteistä asiaa...
Tinder on tosiaan aika turhan paljon ulkonäkökeskeinen, joku mun näkönen on helppo ohittaa äksästä klikkaamalla jos oletuksena on että seuraava mahdollinen on nuori George Clooney
ja itselle tuossa on se ongelma mikä kaikkialla muuallakin.. Miehen pitää tehdä aloite.. ja mua ahdistaa mennä tekemään aloitetta niin Tinderissä kun IRL

  • Sarantha hahmo
  • Sarantha
    Liejuvelho
    Taso: 26
  • Viestejä: 87
04.08.2014 00:43 #94 : Sarantha
Hah, Hesarin jutun luettuani tuli heti mieleen tämä ketju, ja mietin että pitäisikö tulla nostamaan tämä, mutta Dyn ehti ensin.

Itselläni on ollut todella negatiivinen kuva Tinderistä juuri sen ulkonäkökeskeisyyden vuoksi, mutta jutun luettuani mielikuva hiukan laajeni. On tavallaan mielenkiintoinen ajatus, mitä kaikkea itsestään - ja nimenomaan omasta persoonastaan, ei niinkään puhtaasti ulkonäöstä - voisi kertoa muutamalla kuvalla. Se voisi teoriassa ajatellen olla mielenkiintoinen haaste, vaikka oikeasti nettideittailu ei minulle ajankohtaista enää olekaan.

"Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä,
suitsi mielesi pirut."

29.08.2014 15:35 - 29.08.2014 16:08 #95 : pihlajapuu
Mie oon testannut tota Tinderiä nyt muutaman päivän ajan, ja en kyl voi sanoa hirveesti tykkääväni. Ensinnäkin pelkkä kuva(t) kertoo tosi vähän, ja voi saada ihan väärän mielikuvan helposti - lisäksi elämänasenne/itsevarmuus/olemus tekee ison osan vaikutelmasta livenä, ja tuollaisessa palvelussa se vaikutelma jää valtaosan kohdalla syntymättä. Moni myös selkeästi yrittää luoda jotain mielikuvaa itsestään (esim. pitkät hiukset on monella "piilotettuna" profiilikuvassa, varmaan siksi, että ajatellaan osan naisista klikkaavan rastia sen takia). Lisäksi rassaa se miestn kuvapolitiikka muutenkin (vähän joka toisella on joko kaikissa kuvissa aurinkolasit, pelkästään jotain huumorikuvia, kaikissa kuvissa moottoripyörän selässä kypärä päässä tms). Aika harvalla myöskään on mitään esittelytekstiä laitettuna, vaan se on joko tyhjänä tai sit joku yksi mietelause tms. vain. Päättele siinä sitten mitään ko. tyypistä.

Niiden matchien perusteella, mitä on tullut, voi myös todeta, että aika epäluontevaa tuo keskustelu tuollaisessa sovelluksessa tuntuu olevan, kun ei ole oikein mitään tarttumapintaa mihinkään, vaikka meikäläinenkin kuitenkin on tottunut juttelemaan netissä tuntemattomien tai puolituttujen kanssa.
Viimeksi muokattu: 29.08.2014 16:08 pihlajapuu.

  • Wuntvor hahmo
  • Wuntvor
    Kaartilainen
    Taso: 19
  • Viestejä: 73
31.08.2014 23:39 #96 : Wuntvor
En ole testannut Tinderiä mutta suhtaudun jo periaatteesta varauksellisesti ulkonäköön perustuvaan palveluun. Kiinnostun naisesta persoonan ja luonteen perusteella, ulkonäkö ei ole asia johon kiinnitän ensin huomiota. En tarkoita ettenkö arvostaisi naiskauneutta mutta älykkyys ja persoonallisuus vetoaa puoleensa kauneutta enemmän.

  • Warghast hahmo Kirjoittaja
  • Warghast
    Ratsumestari
    Taso: 28
  • Viestejä: 210
04.09.2014 16:59 #97 : Warghast
Fuuuuck.. pyysimpä sitten erästä hetken aikaa mun kanssa kirjotellutta naista ulos.. saas nährä kuinka kuseen sitä itsensä sai tuolla lailla heittäytymällä.. olis aivan hyvin voinu jatkaa pelkkää nettikirjottelua.. se toimi.. sai olla "anonyymi" eikä paineita siirtyä netin ulkopuolelle... nyt sitten hirvitetään vastausta monta päivää ja vielä enemmän jos tulee myöntävä.. mitäs pirua mä SITTEN teen?

Paron my language. minor freak-out..

  • Dyn hahmo
  • Dyn
    Arkkivelho
    Taso: 66
  • Viestejä: 4083
26.01.2015 22:06 #98 : Dyn
Vastaus käyttäjältä Dyn aiheessa (Netti)deittailusta ja kumppanin löytämisestä
Kansallismuseo järjestää ystävänpäivänä museodeittailua Helsingissä: www.nba.fi/fi/kansallismuseo/tapahtumat#sinkkuilta Sopii ainakin ihmisille, joita historia kiinnostaa?

This is hard, but that's how I wanted it.

  • River hahmo
  • River
    Soturi
    Taso: 21
  • Viestejä: 89
27.01.2015 23:29 #99 : River
Vastaus käyttäjältä River aiheessa (Netti)deittailusta ja kumppanin löytämisestä
Mehevä aihe.
Näin naisnäkökulmasta nämä kaksi okcupid- profiilia sekä tässä ketjussa esiintyneet käyttäjien mielipiteet naisista tuovat esille kaksi isompaa probleemaa, jotka ehdottomasti vaikuttavat naisen löytämiseen.

1) Yh- äitien karttaminen ja se, ettei tykätä lapsista.
Okei, "ikävä" tosiasia on, että suurin osa naisista, jotka etsivät seuraa netistä, ovat yh- äitejä. Syy on ihan siinä, että yh- äideillä on rajatummat mahdollisuudet lähteä baareilemaan tai osallistua sci-fi- meetteihin jne. Ja mikä olennaisempaa, monet yh- äidit eivät edes tahdo käydä baareissa tai eivät juo lainkaan alkoholia! Eivät edes viinilasillista perjantai-iltana. Tämä tällainen vaikuttaa heti ja suoraan siihen, miten hommat kotona toimivat. Väsynyt/krapulainen äiti ei mitenkään pyörittää taloutta ja hoitaa lapsia, se on fakta. Monet eivät tahdo miestä, joka juo, koska yh:ksi tulemiseen on todennäköisesti vaikuttanut se, että entinen mies on ollut liian viinaan menevä.

Mihin sitä sitten mennään, jos tahdotaan sosialisoida muiden ihmisten kanssa? Itse olen yh- äiti, ja minulle lapset ovat tärkeintä koko maailmassa. En juo alkoholia tai kofeiinipitoisia juomia, en käytä aineita ja olen kasvissyöjä. Missä on mahdollisuus solmia kontakteja muihin aikuisiin, joilla on terveet elämäntavat ja järkeä päässä? Ihan kokemuksesta voin sanoa, että kauppajonot eivät ole kovin hyviä paikkoja. Ennen yh- aikaa (eli alle 20- vuotiaana ja hieman sen jälkeen) ja myös yh- aikana olen pari kertaa kohdannut kauppajonossa kunnollisen oloisen miehen, joka on kohteliaasti tarjonnut paikkaansa jonossa, hymyillyt ja laittanut kapulan hihnalle minun ja omien ostoksien väliin. "Naurettavan" kohteliaita pikkujuttuja siis. Mutta kun olen kiittänyt ja hymyillyt takaisin, ovat nämä henkilöt menneet täysin lukkoon. En tiedä, onko se niin outoa, että nainen vastaa kohteliaisuuksiin.

Viimeisin esimerkki on kolmen viikon takaa. Oli lauantai-ilta ja kohtelias miekkonen jonossa edelläni. Korissa ei hänellä kaljan kaljaa ja teki kaikki edellä mainitut kohteliaisuudet, joista pidän. Sormustakaan ei ollut sormessa. Kun lausuin kiitoksen, niin miekkonen näytti siltä kuin joku olisi lyönyt lekalla päähän, eikä saanut sanaakaan suusta. Minulla ei ollut edes lapsia mukana, koska olin saanut lapsenvahdin kauppareissun ajaksi, eli reaktion syy ei voinut olla tässä "miehenkarkottimessa".

Kirjastosta en ole seuraa löytänyt, en ennen yh-aikaa tai yh:na. Kahviloista en myöskään, vaikka niissä nuorempana kävin. Nykyisin en käy niissäkään, koska monissa on täysin olemattomat ruoka- ja juomavaihtoehdot sellaisille ihmisille, jotka noudattavat samanlaista ruokavaliota ja elämäntapaa kuin itse.

Urheiluhallit/paikat kuhisevat enemmän varattuja miehiä, jotka käyvät ottamassa ns. aikalisää perhe-elämään. Sinkkumiehet taas ovat porukassa liikkuvia urheilija-amiksia, joiden naismakuun en mahdu. He kiinnittävät huomion vain voimakkaasti pakkeloituihin ja merkkivaatteisiin pukeutuneisiin naisiin. Itse olen saanut kommenttia esim. sulkapallokentällä, että "katsokaa tuota hippiä" ja naureskelua. Ja kyse ei ole voinut olla siitä, että pelaan surkeasti, koska olen pelannut sulkapalloa ihan seuratasolla. Tyylini ei vain miellytä, piste.

Yliopistolla aikoinaan ajattelin törmääväni mielenkiintoisiin ihmisiin. Yhden miehen löysinkin, ystäväksi, mistä olen onnellinen. Hänen kanssaan olen pelaillut ja katsellut ohjelmia ja yhteisymmärrys vallitsee. Seksuaalinen suuntautuminen on vain eri, eli mikään muu ei ole ollut edes mahdollista. Muuten opistosta... Ihmiset viihtyivät omissa pikkuporukoissaan, yleensä baareissa. Ne kenen kanssa pääsin juttelemaan enemmän lopettivat itse kommunikoinnin siihen, kun kuulivat, että olen poliittisesti sitoutumaton. He itse kun olivat vasemmisto-vihreitä- aktiiveja tai keskustanuoria tai muita sitoutuneita. Jäi vähän se kuva, että juttelussakin oli loppujen lopuksi ollut kyse siitä, että saadaan rekrytoitua porukkaa omaan puolueeseen.

Ennen yh- aikaa kävin silloisen kaverin ja tämän poikakaverin mukana peli-illoissa. Siellä miehet tuijottivat vain korttejaan tai pelilautoja ja keskittyvät vain miespuoleisiin kavereihinsa. Eivät ne ole paikkoja aloittaa keskustelua! Monesti tuntui, että keskusteluyritykset pikemminkin häiritsivät tauoilla, koska ihmisten ajatukset olivat niidenkin aikana strategioissa yms. Kerran olisi ollut mahdollisuus lähteä treffeille yhden tyypin kanssa, nämä kaksi kaveriani petasivat vielä juttua, mutta lopulta tämä poika perui tapaamisen, syynä se, että miksi hänen täytyy maksaa bussiraha keskustaan, tulisin itse sinne hänen pitäjälleen. Ja bussimaksu oli yhteen suuntaan tuolloin 2,50.... .. .

Kun viimeksi vuosi sitten kävin Fantasiapeleissä ostamassa mangaa (ilman lapsia), niin satuin juuri samaan aikaan paikalle, kun joku porukka oli suunnittelemassa peli-iltaa. Tunnelma oli vähän sama kuin lampaalla, joka astuu nälkäisten susien luolaan. Kaikki kääntyivät tapittamaan, mutta kukaan ei puhunut mitään, edes siihen peli-iltaan liittyen, ja tilaakin tuli itse pyytää, että pääsi kassalle maksamaan. Kun sitten hippuloin ulos liikkeestä, yksi nuorukainen uskaltautui mangahyllylle katsomaan, että mitä olin ostanut mukaan.

Nettiin en ole seuranhakua koskaan laittanut, koska nettisaitit ovat täynnä viinaan meneviä ja seksiseuraa etsiviä "alfoja", joiden seuranhakukriteereiden perusteella pelkkä pumpattava riittäisi hyvin. Sitten on jokseenkin sekopäisen oloista porukkaa, joiden ilmoituksista tulee kylmät väreet ja punaiset liput alkavat heilua. Kuvatkin ovat sellaisia, missä nämä tyypit istuvat ilman paitaa nettikameran edessä tms. "Nörtit" ovat taas yleensä amiksen tai tekun puolelta ja kriteerit naisten suhteen ovat samat kuin aiemmin mainitsemillani urheilija-amiksilla. He saavat pornoa katsomalla ja oman käden oikeudella kaiken tarvittavan.

2)Etsittävän naisen tulisi vastata (tieteis)sarjojen naisia tai kriteerit liittyvät muuten ulkoisiin asioihin, joita ihminen voi halutessaan itse muuttaa esim. hiuksia leikkaamalla ja värjäämällä, laihduttamalla tai lihottamalla tai ostamalla uusia vaatteita. Tai jotka muuttuvat ulkoisista syistä, esim. jos ihminen joutuu onnettomuuteen ja naama menee säpäleiksi. Jos kumppanin on valinnut sen perusteella, miltä pärstä näyttää, niin miten paljon voi luottaa, että tällainen ihminen pysyy rinnalla, jos elämässä tapahtuu jotain, joka vaikuttaa pysyvästi ulkonäköön???????

Okei, jos minä panisin seuranhaun kriteerein: "etsin miestä, joka näyttää samalle kuin Gary Oldman Sirius Mustan tai Gordonin roolissa", niin kuinka realistista olisi odottaa yhtään vastausta? Niin, aivan! Elokuvissa ja sarjoissa voi olla kivannäköisiä miehiä ja naisia, mutta se että etsii kumppania, joka vastaisi jotakuta heistä osoittaa, ettei ihminen elä tässä maailmassa ja hetkessä. Se ei herätä luottamusta. Se luo kuvaa, että jos olisi parisuhteessa tällaisen ihmisen kanssa, niin joutuisi olemaan jatkuvasti suurennuslasin alla ja että kohta kumppani olisi ehdottamassa, että pitäisikö ilmoittaa sinut tuohon "Rakas, sinusta on tullut pullukka"- ohjelmaan tms. Vanha ja kulunut sanonta, totuus on tarua ihmeellisempää, pätee myös ihmissuhteissa. Jos avaa silmänsä ihmisille ympärillään ja vetää aivopiuhansa irti ohjelmastreemistä, voi löytää parempaa ja syvällisempää kuin mitä ruudulla on tarjota.

Ja viimeisenä sanasena. Itse tiedostin varsin hyvin yh:ksi alkaessani (kyllä, alkaessani, sillä parempi olla yksin ja näin ollen turvata lasten ja itseni oikeus rauhalliseen ja hyvään elämään, kuin elää epävarmassa ja pelottavassa ilmapiirissä viinaan menevän ja muulla tavoin ongelmaisen miehen kanssa, jolla ei mitään mielenkiintoa hakea apua ongelmiinsa ja olla luotettava aikuinen ja perheenjäsen), että ns. romanttinen rakkaus ja seurustelu ovat siitä eteenpäin itseni osalta poissuljettuja. Syy puhtaasti siinä, että valtaosa miehistä suhtautuu Suomessa naisiin, etenkin yh- äiteihin, todella alentuvasti. Minulle riittäisi ihan vain aikuinen, täysipäinen, itsestään huolehtiva, sydämellinen ja avoin ystävämies/miesystävä, jonka kanssa voisi keskustella asiasta kuin asiasta ilman että toinen on tuomitsemassa tai etsimässä väärää toisen sanomisista ja olemuksesta. Joskus olisi kiva esim. katsella ohjelmia yhdessä ja saada halaus. Ja sitä rataa. Mitään elättäjää tai varaiskää en todellakaan kaipaa, olen hoitanut ja hoidan nyt ja jatkossa asiat ihan itse. Romanttinen unelmoija siis olen ja pidän mielen ja aistit aina avoinna, mutta realistisesti ajateltuna tiedän ja olen tiennyt jo kauan, että haaveiksi tuollaisenkin ihmisen löytyminen jää.

It's never too late to become what you could be.

  • Lucilla hahmo
  • Lucilla
    Mekaanikko
    Taso: 13
  • Viestejä: 24
28.01.2015 11:54 #100 : Lucilla
Riverin teksti oli sen verran pysähdyttävä, että pakko kommentoida. Ymmärrän täysin sen, että nettideittailu on houkutteleva vaihtoehto, kun muuten "luonnolliset" kohtaamispaikat ovat vähissä. Jos baarit eivät kiinnosta tai tule kysymykseen syystä toi toisesta, niin missä niitä kohtaamisia syntyy?

Opiskeluaikana (kaukaisella 90-luvulla) alkoholi "kuului" rentoutumiseen kavereiden kanssa, mutta ei se seurustelukumppanin löytymistä yhtään helpottanut. Baareista kyllä olisi löytänyt seksiseuraa, mutta itse halusin enemmän. Kavereita oli myös miespuolisia, mutta suhteet olivat joko platonisia tai sitten toinen osapuoli oli varattu. 24-25-vuotiaana kyllästyin baarikuvioon; been there, done that. Sitten olikin vaikea löytää muuta kohtaamispaikkaa kun netti. Omat harrastukset olivat enemmän naisten mieleen, joten ei siellä miehiä kohdannut, enkä halunnut aloittaa jotain harrastusta vain sen takia, että siellä olisi miehiä. Aika feikkiä olisi ollut teeskennellä kiinnostusta!

Mutta, mutta. Nettideittailu on oma viidakkonsa. Hyvällä tuurilla kumppanin löytää nopeasti, mutta joskus se vie aikaa. Välillä joutuu aivan surkuhupaisiin tilanteisiin. Kirjoitteluvaiheessa kaikki voi sujua hyvin, mutta sitten livenä kaikki kemia puuttuu tai tuntuu, että kaksi päätä vain puhuu toistensa ohi. Joskus olen keksinyt tekosyitä, että pääsen livahtamaan tilanteesta, ja deittikumppanin, luota pois. Joskus oli vaikea hyväksyä sitä, että toinen ei kelpuuttanut minua jonkun itsestä irrelevantin seikan vuoksi. Eli nämä Riverinkin mainitsemat ulkoiset seikat, joiden suhteen mielestäni pitäisi olla hyvinkin joustava, sillä koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Omasta kokemuksesta ja lähipiiristä tiedän, että toinen voi sairastua vakavasti, vammautua tai kokea jonkun lamauttavan menetyksen. Jos sellainen syy on syy jättämiseen, niin, noh, surulliseksi vetää. Säälin sitä jättäjää.

Olen siis käynyt monilla, monilla nettideiteillä, seurustellutkin osan kanssa, kunnes on käynyt selväksi, ettei meistä elämänkumppaneiksi ole.

Mutta sitten: jo lähes nelikymppisenä ajattelin koittaa vielä kerran ja silloin löytyi oikea kohdalle. Menimme pian naimisiin ja meillä on pieni lapsi. Emmekä taatusti olisi tavanneet ilman nettideittailua!

Lisäksi: tunnen monia aviopareja, jotka ovat löytäneet toisensa netin kautta. Joten kyllä elämänkumppanin löytäminen sitä kautta on täysin mahdollista :)

Kummassakin tavassa, livenä ja netissä tapaamisessa, on hyviä ja huonoja puolia. Oman kokemuksen pohjalta neuvoisin elämään omaa elämää eteenpäin ja antamaan uusille ihmisille ja mahdollisuuksille tilaa. Joskus elämä heittää eteen lahjoja aika yllätyksellisissäkin kääreissä :)
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Iivari, Rinja, Kuurankukka, Ageha

Valvojat: IivariSarantha
Paikalla 1 jäsen ja 31 vierailijaa
Jossu89
Uusin jäsen: Ruska
Jäseniä yhteensä: 9376