JPAP kirjoitti: Ainut keino toipua tälläisestä on mennä rohkeasti niitä tilanteita ja tunteita kohti mitkä pelottaa. Ei ole muuta keinoa.
Kultasuu kirjoitti:
JPAP kirjoitti: Ainut keino toipua tälläisestä on mennä rohkeasti niitä tilanteita ja tunteita kohti mitkä pelottaa. Ei ole muuta keinoa.
Tässä olen hyvin paljon samaa mieltä JPAP:n kanssa. Mulla menee usein niin, että olen kovin ahdistunut matkalla esim. kauppaan, postiin, jne, mutta sitten kun pääsen sinne mihin olen päättänyt mennä, niin ahdistus katoaa. Tai muuttuu ainakin siedettäväksi ja itse paikan päällä tilanne ei tosiaan ahdista enää niin paljon, kuin se matka sinne. Ja, paikan päällä edes ne mielessä pyörivät ahdistavat ns. mielikuvat ei tunnu enää niin pahoilta.
Wanderer kirjoitti:
JPAP kirjoitti: Ainut keino toipua tälläisestä on mennä rohkeasti niitä tilanteita ja tunteita kohti mitkä pelottaa. Ei ole muuta keinoa.
Ymmärrän kyllä tämän ajatuksen. Näinhän se ihannetapauksessa menisi. Olisi aika loistavaa, jos se olisikin näin helppoa, harva kärsisi masennuksesta tai panikkihäiriöstä, ainakaan kovin kauaa. Tämä on vähän sama kuin sanoisi: "otat itseäsi vaan niskasta kiinni ja menet kouluun!". Siksi kai sitä mielenterveysongelmaksi kutsutaankin, koska ei vain yksinkertaisesti pysty tekemään muille itsestäänselviä ja tavallisia asioita.
Joka ihmisen kohdalla ongelmat ovat yksilöllisiä, ja se mikä toimii jollekulle, ei toimi toiselle.
Wanderer kirjoitti: Ymmärrän kyllä tämän ajatuksen. Näinhän se ihannetapauksessa menisi. Olisi aika loistavaa, jos se olisikin näin helppoa, harva kärsisi masennuksesta tai panikkihäiriöstä, ainakaan kovin kauaa. Tämä on vähän sama kuin sanoisi: "otat itseäsi vaan niskasta kiinni ja menet kouluun!". Siksi kai sitä mielenterveysongelmaksi kutsutaankin, koska ei vain yksinkertaisesti pysty tekemään muille itsestäänselviä ja tavallisia asioita.
Joka ihmisen kohdalla ongelmat ovat yksilöllisiä, ja se mikä toimii jollekulle, ei toimi toiselle.
Ageha kirjoitti: Se on jotenkin... tosi traumaattista tajuta miten ohi koko elämä on näiden sairauksien kanssa mennyt. Sinällään ironista, koska nämä sairaudet nimenomaan ovat suoraan perua erilaisista traumoista ja periaatteessa toimineet pelastaakseen minut niiltä. :b
Sinäkin vähän yleistät nyt. Vertaat kouluun menoa mielenterveysasioihin
Wanderer kirjoitti: Kultasuulle valtavasti stemppiä jaksamiseen. Paniikkihäiriö on katala tauti.
En tarkoittanut, että ahdistaviin tilanteisiin meno ei auttaisi. Tottakai se auttaa, jos sen pystyy tekemään.
Ageha kirjoitti: Hmm, mielenterveysongelmien kanssa selviytymisestä puhuminen on aina vähän tulenarkaa, koska ne tosiaan ovat kaikilla erilaisia; jopa kahdella samoista oireista kärsivillä auttava ratkaisu tilanteeseen voi olla keskenään täysin päinvastainen, koska ihmismielet toimivat keskenään hyvin eri tavalla.
Wanderer kirjoitti: Ja tarkoitin tällä sitä, että masennuksesta tai ahdistuksesta tai paniikkihäiriöstä kärsivälle asia ei ole noin yksinkertainen.
MannhaiKotka kirjoitti: Tuppisuuksi ei pidä noiden asioiden kanssa missään tapauksessa jäädä, sillä se vain pahentaa tilannetta.
MannhaiKotka kirjoitti: Ainakin omasta puolestani voin sanoa, että epäsäännöllinen kolmivuorotyö oli yksi niistä osasyistä, miksi päässä aikoinaan poksahti. On niin armoton tämä nykyinen työkulttuuri, varsinkin jos on niistä "perusduuneista" kysymys.