Mielenterveysongelmat

Lepi
Peto
Taso: 16
  • Viestejä: 16
Lepi vastasi aiheeseen: Mielenterveysongelmat
22.10.2015 22:30 #41

No huh huh, mitä elämäntarinoita täällä. Ihme että on kaikki vielä hengissä :smile:

No kannan korteni kekoon, ohessa omat pokemonkorttini tähän nokitteluun.. heh =)

Isä/Vaari/isovaari/ Alkoholismia ja narsimia
Isän sisko/skitsofrenia
Isän serkku/skitsofrenia.

Äiti/hakkaan paskat pihalle sinusta poikani =)

Minä

Depersonalisaatiohäiriö/Up/down/Paniikkikohtaus/


Elämäni on aika normaalia, deper kun tulee päälle. se on ehkä kaikkein pelottavinta koska pelko siittä, että nyt menetin lopullisesti järkeni, on kova. Kohtaus tullut noin 4 kertaa elämän aikana ja jaksot aina pidentyneet. Viimeksi 2 viikkoa.

Eka paniikkikohtaus noin 5kk sitten. Piti soittaa ampulanssi kun luulin sydäriksi.

Ikää noin 30v nyt


  • Xerion hahmo
Xerion
Ritari
Taso: 31
  • Viestejä: 228
Xerion vastasi aiheeseen: Mielenterveysongelmat
30.10.2015 22:58 #42

Taidan minäkin avautua tänne.

Perheestä ehkä hyvä aloittaa. Isä on aina ollut dominoiva ja äiti vain myöntynyt näihin päätöksiin. Isä on niitä henkilöitä, jotka purkavat agression, vitutuksen yms. muihin. Tämän myötä hän on myös välillä vakivaltainen. Ole kärsinyt siitä aina ja tule varmaan kotona asuessa kärsimäänkin.

Isän väkivaltaisuuden seurauksena piti lapsena opetella puolustautumaan, mutta ei voimat toki riittänyt isolta mieheltä puolustautumiseen. Sen takia olen jo vuosia pitänyt kokoajan jonkinlaista roolia yllä, että ihmiset luulisivat kaiken olevan hyvin. Ala-asteella rooliin sisältyi yleinen sekoilu ja ihmisten kanssa tappeleminen. Olin aina ongelmissa. Siitäkös isä pitikin... Roolista johtuen jotkut ovat luoneet siihen perustuvan käsityksen minusta ja siitkös onkin vaikea päästä eroon.

Kiusattu olin koko peruskoulun ajan. Ja yläasteelle siirryttäessä se vain paheni. Olin vain se hullu, josta kukaan ei pidä. Mielenterveyden kannalta ongelmat alkoi ehkä muodostua tässä vaiheessa. Olin enemmän yksin ja oli aikaa ajatella asioita. En viihtynyt enää yhtään kotona ja aloin käymään joka ilta nuorisotiloilla.

Seiska ja kasiluokat meni normaalin ja masennuksen välillä vaihdellen. Yhdeksänen alussa tilanne alkoi tasoittua, mutta kohta tilalle tulikin mielialan vaihtelut. Tässä vaiheessa olin saanut hankittua pari hyvää kaveria, joille menin puhumaan yhdeksännen keväällä. Siitä sitten parin mutkan kautta hoidon piiriin.

Hoidossa ongelmana ollut kiusamisesta ja koti tilanteesta johtunut sulkeutuneisuus. Sen takia tässä puolessa vuodessa ei ole paljoakaan tapahtunut, mutta tänään päästiin siihen tilanteeseen että lääkäriaika varataan, syynä mielilan vaihtelut ja itsetuhoisuus.

Mielialan vaihtelu haittaa jokapäiväistä elämää. Siitä kärsii koulu ja ihmissuhteet. Vaihelua on muutaman päivän välei, mutta joskus vaihtelua on suuresti jopa päivän sisällä. Tunneilla keskittymiskyky on nolla, läksyjä en ole pystynyt tekemään koko syksynä kertaakaan ja kokeisiin lukematta.

Depressiivisissä jaksoissa on pelottavinta se, kuinka nopeasti ne alkaa. Niihin sisältyy suurelta osin pelko totaalisesta sekoamisesta, jota on joskus käynytkin. Kyse siis sellaisesta tilasta, jossa ei voi hallita itseään. Tässä tilassa olen myrkyttänyt itseni kolmesti melkein hengiltä ja kerran viilsin käsivarsia auki kuten Eragonin pitkien puukkojen koetuksessa. Siihen asti kun pysyy tajuissaan tai kykenee. iitos terävän veitsen ja luonnonlääkintään tutustumisen näillä näkymin ei arpia ole jäämässä. Kannatan kehäkukkkaa, mehiläisvahaa ja tervavoidetta.

Tämänpäiväinen mukaanlukien on ollut kaksi yli tunnin mittaista paniikkikohtausta. Molemmat isän laukaisemia jollain tapaa. Moesti menee nopeammin ohi, mutta näitä sattuu. Ensimmäinen oli saksassa keskiyöllä ja toinen kotona illalla.

Koska ahdistavimmat tilanteet on lähes poikkeuksetta olleet kotona + se että isä on viikonloput kotona, on aieuttanut sen että en pysty olemaan edes kotona ilman ahdistusta. Ainoa pakokeino tästä olut kirjat, mutta senkin isä haukkuu "turhana satukirjojen lukemisena". Tätä pitäisi vielä kestää kaksi vuotta.

Jonkinlainen tukiverkosto on hyvä olla. Nyt on kavereita joille puhua ja tyttöystävä, joka ymmärtää ja kuuntelee. Ihmettelempä vaan etten ole sitä onnistunut häätämään. :lol:


I'm shy at first, but I do stupidest random shit when I get comfortable.

  • Dyn hahmo
Dyn
Arkkivelho
Taso: 66
  • Viestejä: 4069
Dyn vastasi aiheeseen: Mielenterveysongelmat
12.10.2016 02:05 #43

Itä-Suomen yliopisto kerää kyselyllä materiaalia koulukiusaamisesta. Linkitän tänne, jos muutkin kiusaamista kokeneet kiinnostuisivat vastaamaan.


This is hard, but that's how I wanted it.

  • Diara hahmo
Diara
Paladiini
Taso: 39
  • Viestejä: 514
Diara vastasi aiheeseen: Mielenterveysongelmat
13.10.2016 13:48 #44

Ihan hyvä kysely jo siinä mielessä, että ensimmäisen sivun täytettyäni soitin YTHS:lle, koska vastauksiani katsoessa huomasin, että 7 vuotta kiusaamisen loppumisesta ja edelleen minulla on melkoinen kasa ongelmia. Aika psykologille on 2 viikon päästä, jos se toipuminen vaikka vihdoin siitä alkaisi.


"It's dangerous business going out your front door" - J.R.R. Tolkien

Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Kuurankukka

  • Dyn hahmo
Dyn
Arkkivelho
Taso: 66
  • Viestejä: 4069
Dyn vastasi aiheeseen: Mielenterveysongelmat
18.03.2017 17:01 #45

Meillä ei näemmä ole erillistä koulukiusaamiskeskustelua, mutta koska aihetta on sivuttu tässä paljon, jaan tämän tänne. Meeri Koutaniemen ja Arman Alizadin dokumenttisarjassa on yksi osa aiheesta, katsottavissa Ruudusta ilmaiseksi vielä joitakin viikkoja.

Toisin kuin monet muut dokumenttisarjan osat, tämä meni niin lähelle, etten pystynyt katsomaan jaksoa kerralla vaan pätkissä. Itsensä arvostaminen, herkkyys ja pelko sosiaalisia tilanteita kohtaan tulivat kaikki esille - koulukiusattu miettii helposti vielä aikuisenakin, kelpaanko minä näin ja mitä minussa on vialla. Ehkä koskettavin kohta tuli kuitenkin äidin suusta, asia jonka tunnistan itsekin: kiusaamista vähätellään ja kiusattua osasyyllistetään helposti. Eli vieraat aikuiset, opettajat ja kouluhenkilökunta näkevät tilanteen helposti niin, että kun eihän kukaan ole yksin syyllinen, niin kiusatun pitäisi myös muuttaa käytöstään. Herkkä ja alistettu ihminen kuitenkin helposti reagoi niin kuin reagoi, eikä tilanne todellakaan mene ohi sillä, että sanotaan, että koettaisit nyt vain kestää tai käyttäytyä itse esimerkillisesti.


This is hard, but that's how I wanted it.

  • Diara hahmo
Diara
Paladiini
Taso: 39
  • Viestejä: 514
Diara vastasi aiheeseen: Mielenterveysongelmat
19.03.2017 19:38 #46

Viime vuoden lokakuussa havaitsin, ettei minulla ole kaikki ihan hyvin. Koulukiusaamisesta oli jäänyt isoja traumoja, jotka heijastuvat elämääni koko ajan, vaikka en niitä aina tiedostakaan. Soitin YTHS:lle tämän tajutessani ja pääsin psykologin juttusille. Ensimmäisen istunnon lopussa hän ilmoitti, että olen ilmiselvästi henkisen väkivallan uhri. Olen jatkanut psykologilla käytejä sen jälkeen noin kerran kuussa, jonka aikana hän on kartoittanut, missä minä oikeasti olen menossa ja yrittänyt tarjota keinoja selviytymiseen.

Ensimmäisenä hän pisti minut koulukiusattujen ryhmäterapiaan. Kertoja oli vain 5, mutta ne olivat sitäkin tärkeämpiä. Tästä aiheesta ei pahemmin puhuta, ja monet kiusatut häpeävät menneisyyttään niin paljon, etteivät asiasta kasvotusten puhu. On siis vaikea löytää kaltaisia, joiden kanssa yrittää selvitä. Nyt istuin kerran viikossa 6 muun opiskelijan kanssa, jotka olivat yhtä vakavasti kiusattuja kuin minä. Ryhmä antoi paljon, oli hienoa kohdata muitakin uhreja, ja opin paljon itsestäni. Löysin paljon tukahdutettuja tunteita, niin itseeni kuin muihin kohdistuneita. Löysin paljon kipeitä muistoja, jotka olin haudannut niin syvälle, etten edes muistanut niiden olemassaoloa. Nyt ne palaavat pikkuhiljaa kaikki mieleen, mikä on samaan aikaan valaisevaa ja tuskaista. Elää se kaikki uudelleen, mutta samalla löydän lisää syitä, miksi oloni on tällainen. Sekä ryhmäistunnoissa että kahdestaan psykologin kanssa kyyneleiltä ei ole vältytty, asioista on kipeää puhua vaikka se samalla vähän auttaa.

Viime viikolla psykologi ilmoitti arvionsa olevan valmis. Hän lähetti minut yleislääkärille diagnosoitavaksi ja varasi ajan psykiatrille, että saan lausunnon. Näiden jälkeen pääsen aloittamaan kela-korvatun terapian. Koska YTHS:llä on vain yksi psykiatri, on oma aikani vasta kesäkuussa. Terapian aloittaminen venyy kesän takia väkisinkin syksylle. Saan jatkaa psykologilla kerran kuussa käyntiä siihen asti, vaikka normaalisti vastaanotolla saa käydä 5 kertaa, joista olen nyt käyttänyt 4.

Yleislääkäri diagnosoi viime viikolla minulla olevan keskivaikean masennuksen ja lievän ahdistuneisuushäiriön. Sana masennus on kummitellut päässäni diagnoosista lähtien. Tiesinhän minä jo syksyllä, mitä on edessä, mutta silti oli kova isku kuulla ne sanat. Sairastin lukiossa lievän masennuksen kiusaamisen takia, ja nyt se on vuosien kuluessa tullut takaisin pahempana. Uskon, että tästä mennään vain ylöspäin, sillä saan nyt apua. Lisäksi uskon siihen, että pystyn pääsemään traumoistani yli ja jossain vaiheessa tulee se hetki, kun pystyn elämään elämääni niin, ettei kiusaaminen varjosta tekemiäni valintoja.

Lopuksi täytyy todeta, miten ihmeellinen laitos YTHS on. Olen maksanut säätiölle noin 50€ vuosimaksun. En edes kehtaa laskea, miten paljon enemmän olen heille maksanut tämän prosessin aikana. Edes yhtä psykologin käyntiä yksityisellä puolella ei makseta tuolla vuosimaksulla. On hienoa, miten hyvin mielenterveysongelmat on siellä hoidettu, miten nopeasti pääsin vastaanotolle ja miten paljon olen tuolla pienellä vuosimaksulla saanut. Avun soittaminen oli kova paikka, joten oli helpottavaa, että minut otettiin heti vakavasti ja apua järjestettiin näinkin paljon.


"It's dangerous business going out your front door" - J.R.R. Tolkien

Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Astorethein, Rinja, Fiktiivi

Valvojat: IivariSarantha
Paikalla 2 jäsentä ja 30 vierailijaa
metamorfimaagi, LordStenhammar
Uusin jäsen: metrowhuk
Jäseniä yhteensä: 8168