Enneunet ja muut selittämättömät kokemukset

No, kirjoitetaan nyt taas tähänkin ketjuun kun kerran pöllöilen valveilla... vaikka minulla on olo että ei pitäisi. Ehkä kadun tätä huomenna.

"Tiede ei selitä kaikkea joten pitää olla jotain muutakin" on hyvin tuttu juttu johon törmää usein... koen sen tavallaan liiankin helpoksi selitykseksi. Siinä kannattaa kuitenkin muistaa että jos jollekin asialle ei vielä ole tieteellistä selitystä, niin se ei tarkoita etteikö sellainen joskus voisi tulla. Ihmisen mieli on myös siitä omituinen, että jokainen meistä elää käytännössä omassa maailmassaan jonka aivot luovat. Kukaan ei siis voi olla varma mikä on totta ja mikä ei, koska aivot luovat kaikki kokemuksemme, sekä todelliset että kuvitteelliset.

Olen kuitenkin siitä "outo" että minusta maailma on ihmeellinen jo ihan tällaisenaan. En tiedä olenko näkemyksieni kanssa yksin... Ihmisen aivot ovat ihmeelliset. Se maailma, jonka oma mieleni luo ja jonne pääsen öisin on ihmeellinen. Se on ihmeellistä että tietokone jolla kirjoitan on oikeastaan 99% tyhjää tilaa, ja että en voi koskaan oikeasti koskettaa tietokoneen näppäimiä. Sekin on ihmeellistä että toimin oikeastaan suureksi osaksi jonkun aivoissa olevan automaatin ohjaamana, päässäni asuu tavallaan joku toinen joka tekee suurimman osan asioista samalla kuin "minä" olen viimeinen joka saa tietää missä mennään. Sekin on ihmeellistä että edes tietoisuuteni ei automaattisesti ole pään sisällä vaan voi siirtyä sieltä ulos - näin on osittain käynyt kun kärsin esiintymisjännityksestä. Onneksi kukaan yleisöstä ei tainnut huomata mitään. Olisin silloin voinut potkaista sitä osaa joka jatkoi puhumista ja kaikki alkoi mennä pieleen.

Ehkä osa selittämättömistä kokemuksista johtuu jostain mitä tapahtuu kvanttitasolla? Jaa-a... se voidaan saada selville joskus tulevaisuudessa.

Se on kyllä aivan totta että omia tuntemuksiaan kannattaa kuunnella, ja unet jauhavat valvemaailman ongelmia: jos näkee koko ajan ahdistavia painajaisia voi miettiä että mikä omassa elämässä on pielessä. Toisaalta suurin osa ihmisten unista on tutkimusten perusteella ongelmia täynnä, joten siitä ei kannata kai liikaakaan huolestua jos joka yö on myöhässä jostain tai avaimet hukassa.

Olen muutaman viimeisen kuukauden aikana ruvennut näkemään todella paljon enneunia. Ja kaikki pitää aina paikkaansa. Esimerkkinä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä näin unta että nousin isän ajamaan autoon, autoon nouseminen tarkoittaa suunnitellun matkan muuttumista. Tämän viikon perjantaina oli tarkoitus mennä viikonlopuksi äitin luo ja sunnuntaiaamuna mietin mikä voisi mennä pieleen kotiin mennessä. Noh, sen päivän iltana sain kuulla perjantain lakosta ja varsinkin kun junat ei kulje ei perjantaina pääsisi lähtemään.
Elokuun loppupuolella parin kaverini oli tarkoitus tulla mun luo viikonlopuks mutta ei ne sitten koskaan tullutkaan, senkin sain tajuta jo ennen kuin sain heiltä siitä tietoa. Edellisenä yönä olin nähnyt unta autoon nousemista.
kesän puolenvälin tiennoilla näin unta että olin vaatekaupassa ja sain siellä jonkun lapun että 1.8 saisin paljon rahaa. Tämän unen tulkitsin suoraan että tuona päivänä tapahtuisi jotain mukavaa. Ja sinä päivänä menin kavereiden kanssa shoppailemaan.
Ensimmäinen muistamani enneuni tapahtui vähän reilu viisi vuotta sitten kun mun kissa ootti pentuja. Mun unessa meijän pihalla oli kolme kissanpentua: mustavalkonen, harmaavalkonen ja ruskearaidallinen. Myöhemmin meille syntyi musta- ja harmaavalkoiset pennut mutta se ruskea kissa hieman hämmensi. Siitä parisen vuotta myöhemmin naapurimme hankki ruskearaidallisen kissan. Se onkin ollut ainut täysin suora enneuni, muita joutuu enemmän tulkitsemaan ja ottamaan asioista selvää.
Nykyään suhtaudun uniini todella vakavasti ja intohimoisesti. Olen oppinut yhdistämään unistani tiettyjä asioita johonkin todelliseen ongelmaan tai asiaan. Tästä esimerkkinä olen pitkään nähnyt unta pelottavista karhuista ja susista. Niitä on yleensä monta ja tiedostan niiden uhkaavan henkeäni. Ne unet ovat todella ahdistavia ja olen usein nähnyt saman karhu/susiuninen moneen kertaan. Kunnes kesän loppupuolessa uneksin näin: kävelin tutulla hiekkatiellä ja näin karhun juoksevan pellon halki kohti. Menin vähän paniikkiin ja aloin juosta ja pudotin kuulokkeet. Hetkeä myöhemmin karhu tuli perässäni ja antoi kuulokkeet takaisin. Se oli ensimmäinen ystävällinen karhu unessa ja silloin tajusin että jokin asia on muuttunut tai muuttumassa. Mun kohalla karhu unessa tarkoittaa pelkoa, turhaa sellaista. Ystävällinen karhu tarkoitti turhan pelon voittamista. Olen kolme vuotta pelännyt kuollakseni hajuvesiä ja vahvoja hajusteita. En nyt kerro mistä se pelko lähti mutta siitä pelosta pääsin. Unen jälkeen hommasinkin itseni yllätykseksi hajuveden ja nyt käytän sitä joka päivä. Ihmeellistä todellakin.

Aiheesta hieman toiseen, nimittäin osaan aavistaa tulevia lähitulevaisuuden tapahtumia. Niiden aika vaihtelee muutamasta sekunnista muutamaan tuntiin. Tämän huomasin ensimmäisen kerran ala-asteella kun olin lähdössä pyörällä kotiin. Mielessäni kävi kuvasarja miten kaaduin pyörällä ja hetkeä myöhemmin kaaduin ihan oikeasti. Siinä tiellä ei ollut mitään kiveä eikä kuoppaa, kaaduin vain. Tälläisia samankaltaisia tulee vastaan todella usein, mutta olen tottunut jo ja kun se oikeasti sitten tapahtuukin, tulee jotenkin ennustajaeukkofiilis. Välillä vain tiedän mitä pian tapahtuu. Äidilläni ja pikkusiskollani on kuulemma myös taipumusta tällaiseen.

Lisäyksenä voisi vielä sanoa että muistan kaikki uneni todella hyvin. Muistan jopa useita vuosia vanhoja unia.

Tästä aiheesta voisin turista vaikka aamuun asti.

Itse uskon, että kaikkiin "yliluonnollisiin" juttuihin on "järkevä" selitys.

Tarkoitan, että aivot pystyvät mihin vain. Aivot ovat niin monipuolisia ja saavat aikaan mitä kummallisimpia juttuja. Aivojen pitää koko ajan olla aktiivisia ja tehdä jotain. Siksi uskon, että alunperin uniakin syntyy. Vaikka kehosi nukkuu, aivot eivät ja niissä liikkuu sähköä.

Onhan niitä tarinoita, kun ihmiset ovat seonneet, kun ovat olleet pimeässä, ilman ääntä ja täysin liikkumatta. Ja joskus kaverin kanssa pitänyt kokeillakin sellaista, että peittää silmät, makaa täysin paikallaan vaikka kuinka tekisi mieli liikkua ja pistetään korville kuulokkeet, josta kuuluu vain hiljaista statiikkia, kuten vaikka televisiosta "lumisateen" aikana. On aika hulluja tarinoita mitä ihmiset ovat nähneet kuulleet ja tunteneet tuona aikana.

Uskon että suurinosa näistä "yliluonnollisista" jutuista tullaan tulevaisuudessa selvittämään, kun kokoajan opimme aivoista lisää. Tähän tosin lainatakseni Einsteinia: "Jos aivomme olisi niin yksinkertaiset, että ymmärtäisimme niitä, olisimme niin tyhmiä, ettemme ymmärtäisi niitä."

Déjà Vusta olen itse kuullut sellaisen selityksen, että aivopuoliskot kummatkin hallitsevat toista silmää. Kun jotain tapahtuu, toinen aivopuolisko (toinen silmä) on havainnut asian mikro- tai millisekunin aikaisemmin kuin toinen ja on luonut siitä jo muiston. Sitten kun toinen silmä havaitsee saman tapahtuman, tuntuu kuin se olisi tahtunut aikaisemmin. Tämäkin teoria tietysti selviäisi sillä, että kysyisi sellaista, jolla on vain yksi silmä, että kokeeko hän näitä.

Sabe kirjoitti: Onhan niitä tarinoita, kun ihmiset ovat seonneet, kun ovat olleet pimeässä, ilman ääntä ja täysin liikkumatta. Ja joskus kaverin kanssa pitänyt kokeillakin sellaista, että peittää silmät, makaa täysin paikallaan vaikka kuinka tekisi mieli liikkua ja pistetään korville kuulokkeet, josta kuuluu vain hiljaista statiikkia, kuten vaikka televisiosta "lumisateen" aikana. On aika hulluja tarinoita mitä ihmiset ovat nähneet kuulleet ja tunteneet tuona aikana.

Ihminen alkaa hallusinoida yllättävän helposti. Joskus siihen riittää se ettei ärsykkeitä ole tarpeeksi. Eskimot kutsuvat ilmiötä kajakkitaudiksi. Aivot on myös helppo saada huijattua uskomaan kaikenlaista .

Jotkut sanovat että sensorinen deprivaatio aiheuttaa hallusinaatioita jo lyhyen ajan sisällä, mutta en tiedä johtuuko se enemmän rentoutumisesta. Ihminen nimittäin näkee ja kuulee siirtymävaiheessa ennen nukahtamista nk. hypnagogisia hallusinaatioita, jos vain pysyy tietoisena. Niitä ei kuitenkaan pidetä varsinaisina hallusinaatioina, sillä ne ovat pään sisällä ja alkuun hyvin epäselviä. Herätessä saattaa nähdä hypnopompisia hallusinaatioita, jotka unihalvaukseen liittyvien näkyjen tapaan ovat pään ulkopuolella. Samoin hypnoosissa, väsyneenä ja kipeänä saattaa nähdä tai kuulla olemattomia. Useilla ihmisillä on näitä kokemuksia ainakin kerran elämässään, ja hallusinaatioita esim nukahtaessa voi saada esiin keskittymällä, joskus ne kertovat unihäiriöistä ja esimerkiksi narkoleptikoilla hallusinaatiot ovat yleisiä.

Oliver Sacks kuvailee Hallucinations-kirjassaan henkilöä, jonka näkökentästä katosi palanen, ja kohta täyttyi paremman puutteessa erilaisilla kuvilla.

Jos ei sitä joku jo mainostanut, niin jos täällä on joku joka näkee säännöllisesti toteutuvia enneunia tai vastaavaa, niin kannattaa käydä koppaamassa parikytä tonnia Skepsiksen haasteesta ja ostaa sillä rahalla lippu amerikkaan hakemaan miljoona Randilta . Niillä rahoilla voi sitten vaikka kustantaa kunnon kesäretken Risingille, jos ei itse koe rahalle käyttöä.

Kognitiotieteeseen, psykologiaan ja muihin sellaisiin tutustuminen kannattaa, jos haluaa saada selvyyttä siihen miten esimerkiksi nuo joidenkin mainitsemat kokemukset "arkipäivän telepatiasta" tai unihalvauksen kaltaiset hallusinaatiot syntyvät. Ellei sitten mielummin fantasioi paranormaaleista kyvyistä tai jostain elämää suuremmasta. Minusta maailmankaikkeus on liian fantastinen sellaisenaan, jotta sen päälle pitäisi liimata jotain ylimääräistä. Pidetään taikatemput mielummin viihteen puolella.

Lisätääs vielä tämä, joka avaa hiukan tuota asiaa, että miksi osa ihmisistä mahdollisesti kokee enemmän tällaisia "mystisiä kokemuksia": Miksi ihmiset uskovat yliluonnolliseen?

^ Itselläni on ollut paljon mystisiä kokemuksia, joista kuulee tarinoissa. En vain osaa pitää niitä mitenkään yliluonnollisina kun tiedon myötä niistä puuttuu mystisyys. Sen sijaan aina hämmästelen sitä ettei ihminen oikeastaan asu oman päänsä sisällä "yksin", ja toimii suurelta osin automaatilla. Tosin se taas auttaa minua kävelemään ja puhumaan jonkun kanssa samaan aikaan, joten en valita. Olisi oikeastaan kamalaa jos kaikki pitäisi aina tehdä tietoisesti itse.

Astorethein kirjoitti: Muutakaan kummallista tai yliluonnollista en ole koskaan kokenut, mikä vähän harmittaa. Tyhmää olla arkinen tavis, jota universumin mystiset energiavirrat eivät ikinä kosketa.

Jos se yhtään lohduttaa, niin kaikki näkevät unia, vaikka niitä ei muistaisi. Tietysti unien muistamista voi myös opetella, lähinnä kirjaamalla ylös kaiken mitä joskus sattuu muistamaan.

Ja jotain hypnagogisia hallusinaatioita tai vastaavia ilmiöitä näkee melkein jokainen rentoutumisen alkuvaiheessa, jos niihin osaa kiinnittää huomiota - mikäli siis esimerkiksi se silmien edessä hilluva vihertävä/värikäs söttö lasketaan hallusinaatioksi, ainakin sitä näkee myös silmät auki. Mutta jos mustuuteen kiinnittää huomiota, siellä voi näkyä pieniä "patterneja", jotka ovat hyvinkin hailakoita. Samaisessa Sacksin kirjassa mainittiin lääkäristä, joka harmistuneena totesi ettei koskaan nähnyt ilmiöitä itse, mutta huomasikin sitten ilokseen ettei vain koskaan ollut kiinnittänyt niihin huomiota, ja ainakin niitä hentoja kuvioita näkyi kun niitä vain osasi katsoa.

Olen tosin miettinyt onko selkouneksinta oikeasti terveellistä, itsellä on aina pöhnäinen olo ja häiriöitä heräämisvaiheessa jos kirjoitan uniani enemmän ylös ja näen sen seurauksena selkounia. Tosin se voi johtua myös siitä että silloin yleensä myös nukkuu pidempään. Joka tapauksessa jotkut ihmiset ovat usein luonnostaan tietoisia unessa, joten se ei ihan epänormaaliakaan ole. Olin jo pienenä sellainen että saatoin yrittää herätä ikävästä unesta väkisin, tai ainakin häipyä muihin tapahtumiin aina kun se oli mahdollista.

Muistan aina myös sen että joskus henkilöltä, joka saa paljon unihalvauksia ym löytyy esimerkiksi uniapnea, vaikka tuollaisten saaminen ei itsessään olekaan vaarallista.

Itselle tulee mieleen, tälläinen vanha suvun kertomus.

Mummoni Vaari oli metsässä töissä ja sitten urakan uuvuttamana meni makaamaan puuta vasten.

Hetken kuluttua hän havahtuu kun joku sanoo : Nouse, Vanha panee maate.

Ja kun hän sitten nousi paikaltaan, samassa kaatui vanha ja suuri puu niille paikoille, missä makasi.

Deja-vu tapahtumat ompi tuttuja.
Ihan penikkana niitä tuli tosi paljon nähtyä!

Nykyään niitä näkee vuosi toisensa jälkeen vähemmä.
Niitä tuli sen verran paljon nähtyä, että vielä niitä tuleville vuosillekin taitaa riittää?

Rasimus kirjoitti: Ei viitsi omaa aihetta asiasta tehdä, mutta onneksi löytyi aihe, jossa on ainakin aasinsilta artikkeliin muistin ihmeellisestä toimintatavasta . Usein voi miettiä, kumpi olikaan oikeasti ensin: ennenuni vai tapahtuma?

Usein, mutta ei aina. Itsellä on ollut pari "enneunta", jotka häiritsivät hyvän aikaa ennen kuin asia todella tapahtui. Veikkaan kuitenkin enemmin sitä että olin alitajuisesti nähnyt asioista merkkejä jo aiemmin, ja aivot järjestelivät niistä ratkaisun unessa vaikkei sitä valveilla heti tajunnut. Paitsi nyt jälkeenpäin ajateltuna, kyllä ne merkit olivat ilmassa.

Tuo on kyllä mielenkiintoista asiaa, vaikkakin aika pitkälle tuttua itselle (luulisin ).

Lepi kirjoitti: Hetken kuluttua hän havahtuu kun joku sanoo : Nouse, Vanha panee maate.

Ja kun hän sitten nousi paikaltaan, samassa kaatui vanha ja suuri puu niille paikoille, missä makasi.

Muistan kuulleeni tarinan aiemminkin, siitä on itse asiassa useita eri versioita SKS:n kokoelmissa. Voi olla, että tarina on sulautunut osaksi suvun tarinaperinnettä, sillä niin käy usein, tai sitten metsänhaltijat herättelivät ihmisiä niin tiheästi että niistä on säilynyt paljon tarinoita. Tarinasta on maininta tuolla: www.sll.fi/mita-me-teemme/ymparistokasva...nonhenkien-satupolku

Itse asiassa muistan lukeneeni että hallusinaatiot ovat jostain syystä usein matalia ääniä, mutta pitäisi tarkistaa tämä tieto. Liittyi jotenkin Third Man factoriin tai hallusinaatioihin selviytymistilanteissa tms...

Voipi olla juurikin näin kyty.

Toinen mikä tulee äkkiseltään mieleen, kun olimme hankkimassa koiraa ja maksaneet kyseistä koirasta etumaksun. Näki uskovainen anoppimme unta meidän tulevasta koirasta. Ja kuvaili meille koiran väriyhdistelmän ja kertoi sen nimen.

No siihen totesimme että ei voi olla mahdollista. koska kyseisestä pentueesta ei voi sellaisen väristä koiraa tulla.

No mutta kävi kuitenkin niin, että kyseisen pentueen kaikki koirat kuolivat.

Ja koira haaveet jäivät vähäksi aikaa. Selailin kuitenkin apulaa, aika ajoin ja sieltä tuli vastaan sekarotuinen pentue jossa oli vielä yksi koira jäljellä, jossa olisi juuri yksi osa tätä rotua jonka halusimme alunperin. Kun menimme katsomaan emännän kanssa koiraa. oli se juuri sen näköinen kuin anoppi oli kuvaillut. toinen silmä ruskea, muuten valkoinen.

Koiralle sitten tuli se nimi jonka anoppi kuuli unessa.