Avioliitto ja naimisiinmeno

  • Echramath hahmo
Echramath
Ritari
Taso: 33
  • Viestejä: 351
Echramath vastasi aiheeseen: Avioliitto ja naimisiinmeno
20.01.2015 15:47 #21

Dyn kirjoitti: Meidän vanhat kihlasormuksemme vuodelta 2008 (jonkin aikaa ehdittiin siis olla kihloissakin) olivat hopeaa, ja itse asiassa vihkisormuksiksikin valikoitu (vähän kalliimpaa) Kalevalan hopeaa. Joten ei sitä kai pakko ole olla kultaa ja timantteja, jollei toki Se Valittu sitten kovasti odota niitä. :wink:


Itse pohdin jo 4130-terästä (fillariharrastajien sisäpiirivitsi), mutta sitä ei taida olla tarjolla. Titaani olisi varmasti hieno ei-huumorivaihtoehto.


Ydinräjähderikoksesta tuomitaan myös se, joka räjäyttää ydinräjähteen Etelämanneralueella....

Viimeksi muokattu: 20.01.2015 15:47 : Echramath.

  • Aemilia hahmo
Aemilia
Upseeri
Taso: 29
  • Viestejä: 143
Aemilia vastasi aiheeseen: Avioliitto ja naimisiinmeno
20.01.2015 19:08 #22

Echramath kirjoitti: Itse pohdin jo 4130-terästä (fillariharrastajien sisäpiirivitsi), mutta sitä ei taida olla tarjolla.


Luontevana offina: varmasti saisit, mitä haluat, kun kysyisit sopivalta artesaanilta joita tälläkin foorumilla toisinaan hengailee, vaikkapa koristettuna skandinaavisen uskon perinteisillä symboleilla...

Hmh, helppo nähdä tämän keskustelun perusteella, mitä rakkauden ja yhteiskunnan/kaupallisuuden liitolla tarkoitetaan. Miten paljon meitä (ja suhteitamme?) määrittävät ne valinnat, joista maksamme?


"Sinun tähtesi ovat niitä, jotka osaavat nauraa."

Viimeksi muokattu: 20.01.2015 19:12 : Aemilia. Syy: quote-edit

  • Emelie hahmo
Emelie
Verivelho
Taso: 56
  • Viestejä: 2457
Emelie vastasi aiheeseen: Avioliitto ja naimisiinmeno
21.01.2015 07:48 #23

Dyn kirjoitti: Olisihan se ollut tosi ällösöpöä päästä oikein romanttisen leffatyylin kosinnan kohteeksi, mutta näin ei taida tosielämässä käydä kovin usein.


Mä kyllä itse asiassa tiedän hämmentävän monta, joita on kosittu. :smile: Sitten toisaalta tiedän myös sellaisia pariskuntia, joissa toinen osapuoli on tivannut kauan (melkeinpä vuositolkulla..), että pitäisi mennä kihloihin ja sitten naimisiin, ja toinen osapuoli on suostunut suurin piirtein sen takia, että jankkaus loppuu. Tämä hiukan hämmentää ja samalla mietityttää, että kuinka hyvällä pohjalla tuollainen avioliitto sitten lopulta on.

Dyn kirjoitti: Sormuksien lukumäärästä, olisin mielelläni pitänyt kahta, sillä vihkisorumukseni on valittu niin, että kihlasormus sopii sen kanssa. Ikävä kyllä kihlasormus on sen verran vanha, ettei se mahdu enää sormeen, joten...


Eiköhän vanhojakin sormuksia pysty suurentamaan? Homma kai hoidetaan niin, että sormus katkaistaan, suurennetaan haluttuun kokoon ja syntynyt väli täytetään ja sitten hiotaan. Toki, tällaisen toimenpiteen hinnasta en osaa sanoa mitään.


I have seen the future .... and I do not wish to go there again.

  • Dyn hahmo
Dyn
Arkkivelho
Taso: 66
  • Viestejä: 3988
Dyn vastasi aiheeseen: Avioliitto ja naimisiinmeno
21.01.2015 13:54 #24

Emelie, hyvä huomio tuo suurentaminen. Kokoa tarvitsisi saada vain joku puolikas tai milli lisää, joten ehkä sormusta voisi vain... venyttää? Pistänpä työlistaan käydä kultasepällä kääntymässä.


This is hard, but that's how I wanted it.

  • Diara hahmo
Diara
Paladiini
Taso: 39
  • Viestejä: 511
Diara vastasi aiheeseen: Avioliitto ja naimisiinmeno
21.01.2015 23:05 #25

Dyn kirjoitti: Olisihan se ollut tosi ällösöpöä päästä oikein romanttisen leffatyylin kosinnan kohteeksi, mutta näin ei taida tosielämässä käydä kovin usein. Jos haluaa naimisiin, asia kannattanee ottaa esiin, eikä jäädä odottamaan että toinen osapuoli ryhtyy arpomaan sormuksesi kokoa (miten ne elokuvissa *aina* sopii, uskomatonta).


Pakko nyt tätä kosintajuttua kommentoida. Itse en edes seurustele tällä hetkellä, joten omista kosinnoista nyt on turha puhua. Siskoni meni viime kesänä naimisiin. Hänen avomiehensä kosi ällöromanttisesti keskiyöllä kalliolla meren rannalla polvistuen ja vieläpä oli heidän ystäväpariskunnan häät menossa. Sormusta ei ollut, kävivät sitten seuraavalla viikolla yhdessä valitsemassa kivat ja sopivat. Loppu meni sitten hieman väärässä järjestyksessä, mutta kosinnasta seuraavana päivänä siskoni avomies sitten vielä soitti isälleni ja pyysi "tyttären kättä". Ihan kirjaimellisesti noilla sanoilla. Siskoni häissä sitten yhdessä vaiheessa iltaa koko juhlaväki pyydettiin ulos seisomaan. Sulhasen veli sitten pyysi avovaimonsa sinne kaikkien eteen, polvistui ja kosi. Tehdään sitä vieläkin :wink:

Itse olen sen verran vanhanaikainen, että odotan kyllä kosintaa, jos sen aika joskus tulee. Siskonkin kanssa keskusteltiin aika monta kertaa, että kai hänen avomiehensä tietää, että myös siskoni odottaa perinteistä kosintaa. Taisi hän tietää, kun oikein suunnitteli, kuulema useamman kuukauden. Vanhanaikaista sukua meillä. Sormusta en heti tarvitse, toivottavasti se on loppuiän sormessa, joten sen olisi sitten parempi olla sellainen kuin itse haluan.

Jossain vaiheessa ajattelin, että haluaisin ehkä pitää oman sukunimen. Nykyään olen sitä mieltä, että vaihdan (paitsi jos se nimi on jokin todella outo, kuten Kivessilta tai Inha, jälkimmäinen siis tämänhetken äidinkielen opettajani nimi). Helpottaa asioita, kun on sama nimi ja jotenkin se minusta osoittaa, että ollaan samaa perhettä. Siskokin otti miehensä nimen, ja vaikka se hetken tuntui haikealta, niin se oli myös luonnollista. Lisäksi kun tämä oma sukunimeni on myös erittäin yleinen miehen etunimi, niin helpottaa vähän, kun ei aina esimerkiksi puhelimessa asioidessa tarvitse sanoa, että kumpi on etunimi ja kumpi sukunimi. Jos joskus on lapsia, niin säästyvät hekin sukunimen aiheuttamalta pilkalta (olettaen, että sen puolison sukunimi on joku Virtanen tai muu suht. "normaali"). Kaksiosaiset nimet tuntuvat jotenkin hankalilta, joten tuskin sellaiseen lähden.

Itse haluan ehkä vähän ruusunpunaisesti uskoa siihen, että avioliitto kestää tosiaan siihen asti, että kuolema erottaa. Toki tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta haluaisin ajatella, että avioliitossa jaksetaan yrittää. Sen takia en missään nimessä suostu esimerkiksi vuoden seurustelun jälkeen menemään naimisiin, ei siinä vielä ehdi toista kunnolla tuntea. Pitää olla useampi vuosi yhdessä ja mielellään asuakin ensin yhdessä. Suhtaudun avioliittoon vakavasti, enkä todellakaan lähde siihen sillä mielellä, että aina voi erota. Omat vanhempani ovat olleet yhdessä 37 vuotta, joista 27 naimisissa. Heillä on ollut viime vuosina erittäin vaikeaa ja edelleen he ovat yhdessä. Pidän heitä tässä asiassa esikuvinani, jos hekin kaikista noista hankaluuksista ovat selvinneet, niin miksi en minäkin sitten joskus.


"It's dangerous business going out your front door" - J.R.R. Tolkien

Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Tapsa

  • StaCa hahmo
StaCa
Ritari
Taso: 31
  • Viestejä: 268
StaCa vastasi aiheeseen: Avioliitto ja naimisiinmeno
22.01.2015 17:56 #26

Kihlasormusta ei meillä ollut minkäänlaista, koska emme missään vaiheessa varsinaisesti kihlautuneet. Siis sellaisessa juhlallisessa mielessä. Kunhan totesimme, että voisi mennä naimisiin "ehkä vuoden päästä kesällä". Vihkisormuksetkin olisivat saattaneet jäädä hankkimatta, jollei minun sukuni syövereistä olisi kaivautunut kuin pyynnöstä kaksi juuri sopivaa (meille molemmille siis) yksinkertaista kultasormusta. Molemmat yli sata vuotta vanhoja.
Minä en muita koruja käytäkään, mutta sormus olkoon paitsi vihkisormuksena, myös perintökalleutena.

Eri uskonnot sotkeutuvat tähän toimintamalliin vaatimalla, että avioliitto vahvistetaan rituaalein ja kunkin uskonnon henkiolennon vahvistamalla valalla.


Siinähän sotkeutuvat. Tosin eivät ole sotkeutuneet mitenkään minun avioliittooni, joten en näe asiassa suurtakaan ongelmaa. Samalla tavalla en ymmärrä, miksi Suomessa vieläkin jaksetaan vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia Raamatulla lyömällä. Sellainen saatiin läpi jopa täällä patavanhoillisessa Ranskassa, kun kukaan ei uskalla sanoa ääneen, että uskonnon pitäisi hallita yhteiskuntaa.


Teiniromansseissa on aina liian vähän väkivaltaa.

stazzy.net/blogi

  • StaCa hahmo
StaCa
Ritari
Taso: 31
  • Viestejä: 268
StaCa vastasi aiheeseen: Avioliitto ja naimisiinmeno
22.01.2015 18:04 #27

Yhdistelmänimen takia lapsilla on miehen sukunimi. Joskus toivoin, että Suomessa olisi samanlainen käytäntö kuin Chilessä. Nainen pitää omat sukunimensä ja lapsi saa molemmilta vanhemmilta sukunimen. Tosin sielläkin eteenpäin siirtyy (iso)isien sukunimi.


Minä käytän parhaita puolia Ranskan nimilaista. Eli Ranskassa naimisiin mennessä oma sukunimi ei katoa mihinkään, mutta sen tilalla tai rinnalla voi käyttää puolison nimeä. Käytännössä virallisissa yhteyksissä on usein tyttönimi/syntymänimi, joten saattaa tulla hankaluuksia, jos sitä ei ole henkkareissa. On papereita joissa olen tyttönimelläni. Arjessa käytän miehen nimeä. Suomessa minulla on virallisesti kaksoisnimi, jotta molemmat näkyvät henkkareissa. Mutten käytä sitä oikeasti juuri missään... Verottajan kanssa asioidessa. :tongue:

Lapselle saa antaa isän tai äidin nimen, tai molemmat. Meillä lapsella on isän nimi. Olisi ollut hassua antaa minun nimeni, koska minäkin käytän miehen nimeä :D

//edit: En siis koe, että olisin jotenkin joutunut luopumaan sukunimestäni, koska enhän minä ole siitä millään tasolla luopunut. Siellä se on yhä, vaikka arjessa en juuri asiaa muistakaan.

//edit2: Ja tosiaan, koska täällä sukunimi ei virallisesti muutu, henkkareita tai muita kortteja ei tarvitse vaihtaa. Pankeille ja muille virastoille voi halutessaan ilmoittaa nimen, jota haluaa käytettävän. Esim. pankkikorttini ja sairausvakuutuskorttini ovat siis naidulla sukunimellä. Henkkarit ja ajokortti sen sijaan ovat samoja vanhoja, uusin ne vasta kun on tarve. Teoriassahan ne olisi pitänyt uusia jo kun ilmoitin Suomeen avioliitosta ja kaksoisnimestä, mutta eipä asia täällä ketään kiinnosta :D


Teiniromansseissa on aina liian vähän väkivaltaa.

stazzy.net/blogi

Viimeksi muokattu: 22.01.2015 18:16 : StaCa.

  • Emelie hahmo
Emelie
Verivelho
Taso: 56
  • Viestejä: 2457
Emelie vastasi aiheeseen: Avioliitto ja naimisiinmeno
26.01.2015 08:41 #28

Diara kirjoitti: Itse haluan ehkä vähän ruusunpunaisesti uskoa siihen, että avioliitto kestää tosiaan siihen asti, että kuolema erottaa. Toki tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta haluaisin ajatella, että avioliitossa jaksetaan yrittää. Sen takia en missään nimessä suostu esimerkiksi vuoden seurustelun jälkeen menemään naimisiin, ei siinä vielä ehdi toista kunnolla tuntea. Pitää olla useampi vuosi yhdessä ja mielellään asuakin ensin yhdessä. Suhtaudun avioliittoon vakavasti, enkä todellakaan lähde siihen sillä mielellä, että aina voi erota. Omat vanhempani ovat olleet yhdessä 37 vuotta, joista 27 naimisissa. Heillä on ollut viime vuosina erittäin vaikeaa ja edelleen he ovat yhdessä. Pidän heitä tässä asiassa esikuvinani, jos hekin kaikista noista hankaluuksista ovat selvinneet, niin miksi en minäkin sitten joskus.


Minulla on samanlainen esimerkki, omat vanhempani ovat olleet yhdessä kohta 40 vuotta. Olen saanut myös todistaa vaikeita aikoja, mutta myös hyviä hetkiä.

Tällainen elinikäinen sitoutuminen on todella hieno asia ja ehkäpä jopa tavoiteltavakin seikka. Mutta, mutta... Tällainen ajattelu liippaa aika läheltä sitä ajattelua, että on olemassa Se Oikea. Ja tämä ei sovi minun ajatusmaailmaani, ei sitten millään. On olemassa ihmisiä, jotka ovat varmasti oikeampia juuri minulle puolisoiksi kuin jotkin toiset ihmiset, mutta se kuka on se oikeampi riippuu aika paljon elämäntilanteesta. Esimerkiksi aikaisempi seurustelukumppanini tuntui parhaalta mahdolliselta henkilöltä minulle juuri silloin. Tällä hetkellä avopuolisoni sitten taas tuntuu minulle oikeammalta henkilöltä.

Toki parisuhteessa pitää yrittää, välillä tuntuu, että moni luovuttaa liian nopeasti. Jos parisuhteeseen tulee ongelmia, se on varmasti usein tarpeellista ja tärkeääkin puhua asiasta kuin erota oikopäätä. Vaikka lopputulemana olisikin sitten ero, ainakin asiasta on puhuttu ja molemmat osapuolet tiedostavat miksi tuli ongelmia ja ehkä osaavat tulevaisuudessa välttää niitä (tämä on nyt taas mutuilua, mutta...). Joskus sitten taas ero on oikeasti se parhain ratkaisu kaikkien kannalta. Jos on suhteessa on ongelmia (riitoja tai vaan yksikertaisesti se, että toinen ei välitä toisesta enää samalla tavalla), on se molempien (ja joskus lapsienkin kannalta) parhainta, että lähdetään omille teille. Ero voidaan hoitaa sopuisasti, ilman että kaikille tulee paha mieli.

Minä kyllä lähden vähän kaikkiin parisuhteisiin (välittämättä lopputulemasta), sillä ajatuksella, että aina voi erota. Minä näen, että avioliittokin on nyt vain kahden ihmisen välinen sopimus, joka voidaan purkaa. Ei mikään ole ikuista. En varmaan pystyisi edes muodostamaan minkäänlaisia parisuhteita, tai viemään niitä satunnaista tapailua pidemmälle, jos en voisi ajatella, että aina voi erota. Mutta minä olenkin tällainen ainainen murehtija ja pakoreittien etsijä. :P


I have seen the future .... and I do not wish to go there again.

  • Diara hahmo
Diara
Paladiini
Taso: 39
  • Viestejä: 511
Diara vastasi aiheeseen: Avioliitto ja naimisiinmeno
26.01.2015 11:48 #29

Kyllä minäkin seurustelusuhteessa voin ajatella niin, että jos ei suju, niin voi erota. Siinä ei kuitenkaan ole papin aamenta välissä. Avioliitossa pitäisi jaksaa yrittää ja hakea apua, jos on ongelmia. Omassa kaveripiirissäni on paljon eronneita pariskuntia, joissa on erottu todella nopeasti. Yksikin hyvä kaverini kertoi minulle, että heillä on vähän ongelmia, ja kuukautta myöhemmin he erosivat. Sitä kuukautta ennen ei ollut mitään ongelmia. Mielestäni todella nopeaa toimintaa, ja nyt kun he molemmat ovat kokeilleet parisuhteita muualla, puhuvat he oman perheen yhdistämisestä. Heillä kun on yhteinen lapsikin. Tekisi mieli välillä ravistella tätä kaveria ja sanoa, että olisiko sitä pitänyt yrittää vähän enemmän ennen eroa. Hänen jutuistaan tuli vaan sellainen olo, että riitoja oli tavallista useammin, joten kannatti erota. Minusta riidat kuuluvat parisuhteeseen, ne eivät ole mikään syy erota. Riitojen varsinainen lähde voi olla syy erota, mutta ei pelkästään se, että riidellään tavallista useammin suurinpiirtein siitä, kuka käy ruokakaupassa.

Toki ihmiset muuttuvat vuosien varrella ja rakkaus voi vain loppua. Siksi ajattelenkin avioliiton lopullisuudesta ruusunpunaisesti. Kun ei sitä oikeasti voi tietää, mitä tapahtuu. Parisuhde voi toimia vuosia hyvin ja sitten jossain vaiheessa kaikki toisessa ärsyttää. Joskus voi olla vaan parempi lähteä omille teilleen. Varsinkin silloin, jos molemmat ovat onnettomia. Lapsien takia pitäisi mielestäni yrittää mahdollisimman pitkään, mutta ei omasta elämästä kannata tehdä onnetonta vain sen takia, että lapsilla on ehjä perhe.


"It's dangerous business going out your front door" - J.R.R. Tolkien

  • Emelie hahmo
Emelie
Verivelho
Taso: 56
  • Viestejä: 2457
Emelie vastasi aiheeseen: Avioliitto ja naimisiinmeno
30.05.2016 14:32 #30

Pakko tulla tähänkin ketjuun kommentoimaan, nyt kun olen ollut hurjat 5 päivää aviossa. :p

Emelie kirjoitti: En oikein tiedä miten avioliittoon ja naimisiinmenoon pitäisi suhtautua. Minä näen kyllä tulevaisuudessa hyvinkin mahdollisena skenaariona sen, että olen naimisissa, mutta naimisiinmeno ei ole koskaan ollut sellainen juttu, jota odottaisin tai josta olisin joskus haaveillut.


Tämä tulevaisuus tulikin nopeammin eteen kuin olin kuvitellut, 1.5 vuodessa itseasiassa. Ilahduttavasti minua kosittiin, tosin hyvin epämuodollisesti, ja kihloissa oltiin runsaat 3 kuukautta. Päätettiin mennä sitten naimisiinkin samalla rupeamalla, mitä sitä pitkittämään. Yksillä sormuksilla mentiin, joten kihlasormuksista tuli sitten vihkisormukset. Sormukset ovat itsessään hopeareunuksisia titaanisormuksia. Niissä on hiukan steampunk-henkeä ja sopivasti maskuliinisuutta. Kesällä pitänee käydä kaiverruttamassa niihin oleelliset tekstit. Pohdittiin, että ehkä sitten jossain välissä teetetään uudet sormukset, mutta se on vielä harkinnassa.

Emelie kirjoitti: Minun mahdolliset hääni tulevat olemaan itse virallisen osuuden puitteissa niin pienet kuin mahdollista, siviilivihkiminen maistraatissa ja läsnä toivottavasti vain pakolliset todistajat. Tämän virallisen osuuden jälkeen voin ihan hyvin järjestää jotkin juhlallisuudet ilman perinteisiä hääjuhlaan liittyviä juttuja (kuten puheita). Mutta toki, tämä on vain minun ajatukseni häistä, avioliittoon osallistuvalla toisella osapuolella saattaa olla muita ajatuksia asiaan.... :tongue:


Näinhän ne menivät (pakolliset todistajat = molempien vanhemmat). Teema oli pitkälti: minimi effortilla. Vihkimistilaisuus oli nopea, pari minuuttia. Suurin osa ajasta meni siihen, että se vihkijä sanoi meidän nimiä, on ne kyllä sen verran pitkät... Ja ei, ei muutettu sukunimiämme. Näin on hyvä. Käytiin ihan kuvaajalla ottamassa hääkuvat vihkitilaisuuden jälkeen, jotka onnistuivat meidän hämmästyksemme oikein hyvin.

Illasta oltiin ravintolassa syömässä, siellä vieraina olivat sitten vanhemmat ja sisarukset perheineen. Oikein onnistunut tilaisuus. Lahjoja emme halunneet, mutta saimme siitä huolimatta. Ilahduttavasti myös useammat vieraat olivat hiffanneet, että mitä ne musteläiskät meidän hääkutsujen kannessa olivat (kissan tassujen jälkiä, meidän ajatus oli, että "koko perhe osallistuu näihin talkoisiin").

Dyn kirjoitti: Avioliitto kelpaa siirtymäriitiksi sekä yksilölle että parisuhteen mittakaavassa: vaikka puolisossa tai suhteessa ei mitään muuttuisikaan, ehkä se sitoutuminen tuntuu sen tahdon-sanan jälkeen vähän vakaammalta.


Nyt sitten lopulta tämän ketjun ehkä pointtiin. Että mitä avioliitto merkitsee, miltä se tuntuu. Oikeasti, mikään ei muuttunut meidän suhteessamme. Parisuhde tuntuu edelleen ihan samalta, suhtaudumme toisiimme ihan samalla tavalla ja tasolla kuin aikaisemminkin. Ainoa asia, joka tuntuu muuttuneen on se, että nyt minulla on anoppi.

Minulle ei tullut sitä oloa, että avioituminen olisi ollut parisuhteemme huipentuma, se tuntui lähinnä vaan luontevalta asialta tehdä.


I have seen the future .... and I do not wish to go there again.

Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Tapsa

  • Dyn hahmo
Dyn
Arkkivelho
Taso: 66
  • Viestejä: 3988
Dyn vastasi aiheeseen: Avioliitto ja naimisiinmeno
30.05.2016 15:51 #31

Emelien avioliitto tuli ehkä pienoisena yllätyksenä jos ei aivan shokkina... Jotenkin en osannut yhtään odottaa. Olen tietysti ollut pois kuvioista nyt koko kevään, joten en ole päässyt haistelemaan vinkkejä, mutta hyvin te kyllä pelasitte. Ja kyllä, ne hääkuvat oli tosi söpöjä. :heart:


This is hard, but that's how I wanted it.

Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Emelie

  • Emelie hahmo
Emelie
Verivelho
Taso: 56
  • Viestejä: 2457
Emelie vastasi aiheeseen: Avioliitto ja naimisiinmeno
30.05.2016 17:14 #32

^ Eipä sitä kuulemiemme kommenttien perusteella osannut odottaa kovin moni muukaan. :D Hämmästystä taisi lisätä se, että kovin moni ei ollut hiffannut, että me ollaan kihloissa - kun ei siitäkään pidetty ääntä.

Mutta joo, oltiin ihan hissun kissun asiasta. Osittain siksi, että me ei haluttu lahjoja, osittain siksi, että me ei haluttu kumpikaan polttareita. Ja minä vielä osittain siksi, että ihmiset eivät alkaisi kyttäämään mun mahan seutuani kovin innokkaasti/kyselemään lasten perään. Tekee ne sitä kuitenkin, mutta sainpahan olla kevään rauhassa. :p


I have seen the future .... and I do not wish to go there again.

Valvojat: IivariSarantha
Paikalla 3 jäsentä ja 66 vierailijaa
punnort, duiduli79, PercyJacksonfani
Uusin jäsen: Aleksi
Jäseniä yhteensä: 7452