Uusimmat viestit

Uusimmat keskustelut

Viihteen kyseenalaisuudesta

  • Kultasuu hahmo Kirjoittaja
  • Kultasuu
    Ritari
    Taso: 30
  • Viestejä: 264
04.02.2015 17:54 - 20.04.2015 17:02 #1 : Kultasuu
En halua olla mikään huumoriton ilonpilaaja, ahdistava käännyttäjä tai ikävä paasaaja, mutta olen monta kertaa ajatellut ja pohtinut yleensäkin kaiken nykyaikaisen viihteen merkitystä ja kuinka se palvelee ihmistä ja mikä ylipäänsä on viihteen merkitys yksittäisille ihmisille?

Jotenkin vaan tuntuu, että nykyään ihmiset unohtavat toisensa ja käyttävät päivästään erittäin suuren osan aikaansa joko elokuvien, pelien, musiikin tai netin parissa muutaman esimerkin mainitakseni. Ja, tähän sorrun tietenkin myös itsekin, ja teen sen tietoisesti koska kaipaan usein jonkinlaista eskapismia siitä maaailmasta joka on suoraan silmieni edessä. Ja niin tapahtuu koska en aina jaksa enkä kykene kohdata todellisuutta sellaisena kuin se on. Silti, joku raja minullakin on, en esim erkiksi katso lähes ollenkaan kauhuelokuvia, koska tiedän hyvin, että suhteellisen herkkänä ihmisenä se ei tee hyvää mielikuvitukselleni tai ylipäänsäkään minulle.Se ei niin sanotusti palvele minun sisäistä henkistä rakennetta joten jätän sen suosiolla muille viihteen kuluttajille. Suotakoon se heille.

Ja, lisäksi, kun ajattelen PC ja konsolipelejä ja elokuvia ylipäänsä ja huomaan, että molemmissa kauhu on genrenä ehkä ylivoimaisesti suosituinta, niin ihmettelen, että miksi niin on? Mikä kauhussa taiteena viehättää ja vetää ihmisiä puoleensa? Mikä siinä on "se juttu"? Voitteko te kertoa sen minulle? Itse ainakin koen, että kaikkein kehittävimmät ja kiehtovimmat taidemuodot ovat vaikkapa elokuvissa draama, fantasia sekä scifi. Niissä ymmärrän sen oivalluksen ja sanattoman jutun, mikä niistä tekee hyviä ja ihmistä kasvattavia ja kehittäviä kokemuksia, toisin kuin kauhussa. Mun mielestä elämä itsessään voi olla niin kauheata, että kauhuelokuvien katsominen on yhtä absurdia, kuin jos joku tavallinen rintamasotilas olisi lukenut juoksuhaudassa Sven Hasselia keskellä pahinta taistuelua.

En tiedä miksi, mutta en nyt oikein saanut puettua sanoiksi sitä mitä ajan takaa, mutta toivottavasti voimme siitä huolimatta keskustella viihteestä, sen syvemmästä merkityksestä kullekin ihmisille sekä sen kyseenalaisuudesta.
Viimeksi muokattu: 20.04.2015 17:02 Hiistu.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: River

  • maahinen hahmo
  • maahinen
    Kapteeni
    Taso: 46
  • Viestejä: 1199
04.02.2015 18:12 - 04.02.2015 21:12 #2 : maahinen
Vastaus käyttäjältä maahinen aiheessa Viihteen kyseenalaisuudesta
Kun ei normaalielämässä ole mitään pelättävää, ei petoja eikä henkiinjäämistaistelua, niin pelon elämyksiä pitää etsiä jostain muualta. Itse en kyllä ymmärrä, miten kauhugenre siinä toimii, minusta kun se on pelkästään koomista, tai perustuessaan eksplisiittiseen väkivaltaan, kuvottavaa.
Viimeksi muokattu: 04.02.2015 21:12 maahinen.

  • Kabal hahmo
  • Kabal
    Aseenkantaja
    Taso: 10
  • Viestejä: 17
04.02.2015 20:36 #3 : Kabal
Vastaus käyttäjältä Kabal aiheessa Viihteen kyseenalaisuudesta
Itseä ihmetyttää tämä television viihdetarjonta, uppoaako ihmisiin oikeasti niin hyvin tämä kaikki sudoviihde kuten putous, kingi, vinoshow ja muut naurettavat formaatit. Itseä ainakin ahdistaa kyseiset ohjelmat ja se, että niille on niin paljon kysyntää.

Mitä tuohon kauhuun tulee niin en itsekkään oikein ymmärrä. Ymmärrän kyllä psykologisen kauhun ja sellaisen mieltäpiinaavan, mutta toi ylilyövä splätteri vain lähinnä naurattaa. Tosin pelikonsoli puolella
rakastan Mortal kombat sarjaa, jo ihan pienestä pitäen. Se tuo paljon muistoja mieleen ja on ylilyövän väkivaltansa takia viihdyttävä kaverien kanssa :) siinä on vain sitä jotain, vaikka en muuten erityinen väkivallan/kauhun ystävä ole. Mutta ei se minusta huonoa ihmistä mielestäni ole tehnyt.

"May The Light Of Certitude Guide Your Efforts"

  • Kultasuu hahmo Kirjoittaja
  • Kultasuu
    Ritari
    Taso: 30
  • Viestejä: 264
04.02.2015 21:22 - 04.02.2015 21:23 #4 : Kultasuu
Vastaus käyttäjältä Kultasuu aiheessa Viihteen kyseenalaisuudesta

Kabal kirjoitti: Mutta ei se minusta huonoa ihmistä mielestäni ole tehnyt.


Joo, ei mullakaan ollut pointtina ajatella, että se tekisi kenestäkään huonoa ihmistä. Ihmiset vaan on erillaisia ja tykkää erillaissta asioista vaikkakin toisaalta olemme hyvin samanlaisia. Ota tästä sitten selvää :lol:

Mutta, mitä tulee television viihdetarjontaan, niin sielläkin pätee samat lainalaisuuden, on laadukasta ja vähemmän laadukasta ja itse lasken esim. jotkut hyvät dokumentit niihin laadukkaisiin ohjelmiin ja sellaisiin mitä voi jopa jaksaa välillä vaivautua katsomaan. Yleensä mulla on kyllä pääsääntöisesti television kiinni, ollut sellainen linja jo pidemmän aikaa.
Viimeksi muokattu: 04.02.2015 21:23 Kultasuu.

  • Kabal hahmo
  • Kabal
    Aseenkantaja
    Taso: 10
  • Viestejä: 17
04.02.2015 21:49 #5 : Kabal
Vastaus käyttäjältä Kabal aiheessa Viihteen kyseenalaisuudesta
Itellä on vähän sama linja, en juurikaan katso ohjelmia mitä tv suoltaa. Uutiset satunnaisesti ja jos bongaan mielenkiintoisen dokkarin tai vastaavan niin voin katsoa. Kuten viimeksi jäin tapittamaan Haapasalon "Kaukasia 30 päivässä". Tv on jotenkin lamauttava, ihmiset menettää oman mielikuvituksen ja niistä tulee melkeimpä laiskoja ja jokseenkin orjia noille "viihde" ohjelmille.

"May The Light Of Certitude Guide Your Efforts"

  • kyty hahmo
  • kyty
    Senesalkki
    Taso: 41
  • Viestejä: 804
04.02.2015 22:34 #6 : kyty
Vastaus käyttäjältä kyty aiheessa Viihteen kyseenalaisuudesta
Niin, en raakkaisi itse viihdettä suoraan hyväksi tai pahaksi... Se on kyllä totta että TV ja erityisesti netti passivoittavat ihmistä, mutta onkohan kyse enemminkin siitä että hyvästä rengistä on tullut isäntä?

Me katsoimme paljon telkkaria lapsina, eikä meistä tullut passiivisia ja mielikuvituksettomia vaikka Roald Dahl kovasti olisi ollut sitä mieltä... Tosin totuuden nimissä me myös luonnostamme dissasimme niitä kaikkein tyhmimpiä juttuja (lapsillakin on jotain tajua laadusta, vaikkei uskoisi kun katsoo mitä silloin fanitimme). Pelasimme myös Mortal Combatia, se oli silloin kovin peli mitä kaikkien itseään kunnioittavien lasten piti testata. Katsoimme myös paljon dokumentteja jo pienenä. Ja teimme muutakin. Sekä lapsena että aikuisena voi katsoa hölmöäkin viihdettä kunhan se ei ole elämän koko sisältö.

Tyhmää viihdettähän on aina ollut koska sillä valitettavasti on kysyntää, nyt sitä on vain enemmän. Minäkin olen ihmetellyt että pitävätkö ihmiset oikeasti hauskana kaikkia typeriä realityohjelmia ja kilpailuja ja ties mitä joita telkasta nyt tulee. Mutta mihin sitten vetää rajan, aina sitä kuulee ettei aikuisen ihmisen pitäisi esimerkiksi katsoa animaatioita koska se on lapsellista, ja samat tyypit töllöttävät itse jotain Vinoshowta... Pitää myös muistaa että kaikki viihteen muodot on käsitetty jossain vaiheessa haitallisiksi. Kirjojen lukeminen esimerkiksi oli hyvin haitallista, nykyään sitä taas pidetään ihmisen kehitykselle jopa suotavana.

Kauhun suosiosta voin arvailla sen verran että ihmisellä on luontainen tarve käsitellä omia pelkoja. Joka yö on jonkin asteista survival trainingia joten onko ihme että selviytymiskauhu on niin suosittua? Kamalat tarinat ovat viehättäneet ihmisiä niin kauan kun kirjoitettua historiaa on olemassa. Eli siinä mielessä kyse ei ole mistään uudesta ilmiöstä. Se on kai vähän kuin se että pitää katsoa vaikka pelottaa, pitää käsitellä sen kautta jotain.

Kauhunkin kanssa voi mennä överiksi, en esimerkiksi pitäisi pahimpia splattereita ja kidutusjuttuja mitenkään järkevänä viihteenä, ja joskus hermostuin kun kauhu miellettiin VAIN splatteriksi. Psykologinen kauhu on jotenkin paitsi pelottavampaa niin sen kautta myös pystyy käsittelemään asioita paremmin. Jos ihminen haluaa katsoa kun muita kidutetaan, niin siinä tulee mieleen aika ikäviä asioita.

Tässä yhteydessä tulee mieleen elokuva Return to OZ , mitä rakastimme pieninä. En edelleenkään tiedä oliko elokuva suunnattu lapsille vai aikuisille, ainakin sitä markkinoitiin riemastuttavana koko perheen seikkailuna (tai jotain siihen suuntaan). Ainakin se oli unenomainen, outo ja todella, todella pelottava... ja se piti katsoa uudestaan ja uudestaan.

Olen myöhemmin miettinyt että miksi elokuva oli niin ihana ja veti meitä puoleensa kuin kärpäsiä, ja osittain juuri siksi että se oli pelottava. Päädyin siihen että vaikka se on pelottava, Dorothylla on kuitenkin jotenkin langat käsissään. Hän menee ja tekee asioita, enkä muista että elokuva olisi ollut huonolla tavalla ahdistava tai että olisi ollut olo ettei Dorothy selviäisi vaikeuksista. Se oli tavallaan kuin lapselle suunniteltu paha survival-uni, josta kuitenkin selvitään aina kunnossa.

  • StaCa hahmo
  • StaCa
    Ritari
    Taso: 32
  • Viestejä: 278
04.02.2015 22:39 #7 : StaCa
Vastaus käyttäjältä StaCa aiheessa Viihteen kyseenalaisuudesta
Ennen kuin aletaan keskustelemaan viihteen haitallisuudesta, pitäisi määritellä mitä oikeastaan on "viihde".

Muuten yleensä käy niin, että yksi puhuu honkametsästä ja toinen omenapuutarhasta.

Teiniromansseissa on aina liian vähän väkivaltaa.

stazzy.net/blogi
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Hillo

04.02.2015 22:40 #8 : Piru Naiseksi
Vastaus käyttäjältä Piru Naiseksi aiheessa Viihteen kyseenalaisuudesta
Minä en pidä puoliksi pureskelluista viihdeohjelmista, jotka väkisin osoittavat katsojalle, missä kohdin hänen kuuluu nauraa. (Muinoin esitettiin TV-ohjelmia, joihin oli heitetty tarinasta irrallinen nauru ilmaisemaan huvittavat kohdat.) Väkisin älyllistäminen on yhtä kurjaa katsottavaa kuin väkisin naurattaminen.
Katsojaa huvittavat kohtaukset, joissa roolihenkilöt joutuvat noloon tilanteeseen tai heille käy jopa hullusti. Koomisiksi tarkoitetuissa kohtauksissa näyttelijälle sattuu jotain, joka tosielämässä vahingoittaisi häntä pahasti. Mietin, miksi tällainen toisen vahinko huvittaa - onko vahingonilo iloista aidointa?
Arveluttavaa on myös se runsas tosi-TV -tarjonta, jossa osallistujat saattavat joutua tosi pulaan tai nolaavat itsensä perusteellisesti ja nimenomaan niin, että katsoja tuntee myötähäpeää huvittumisen sijasta.
Onneksi nykyään on valinnanvaraa TV:n ohjemistossakin: toivottavasti mahdollisimman harvan tarvitsee toistuvasti töllöttää ohjelmia, jotka eivät kiinnosta ja jotka tuntuvat katsojaa halventavalta.
Silti joskus on ihan kiva katsella ´aivot narikkaan`-tyyppistä ohjelmaa - silloin, kun vaihtoehtojakin on tarjolla.

  • Kultasuu hahmo Kirjoittaja
  • Kultasuu
    Ritari
    Taso: 30
  • Viestejä: 264
04.02.2015 22:55 - 04.02.2015 23:03 #9 : Kultasuu
Vastaus käyttäjältä Kultasuu aiheessa Viihteen kyseenalaisuudesta

StaCa kirjoitti: Ennen kuin aletaan keskustelemaan viihteen haitallisuudesta, pitäisi määritellä mitä oikeastaan on "viihde".

Muuten yleensä käy niin, että yksi puhuu honkametsästä ja toinen omenapuutarhasta.


Mä näen sen niin, että viihde on sitä millä ihminen tappaa aikaa, koska ympäröivä todellisuus ei häntä jaksa kiinnostaa tai koska hän jostain muusta hyvästä syystä haluaa paeta sitä. Ja, tietenkin jokainen valitsee viihteen muotonsa omista henkilökohtaisista mieltymyksistään ja lähtökohdistaan. Yksi fanittaa Saweja, toinen muumeja tms.Eli, mun mielestä on olemassa joko viihdettä, tai sitten itsensä kehittämista, ja ne on tosiaankin kaksi eri asiaa ainakin mulle. Siitä huolimatta, että molempia voi tehdä vaikkapa television avulla. En minä aikaan sitä sen paremmin osaa määritellä, ja jokaisella on varmaan omat näkemyksensä tästä asiasta.
Viimeksi muokattu: 04.02.2015 23:03 Kultasuu.

  • Tapsa hahmo
  • Tapsa
    Vampyyri
    Taso: 32
  • Viestejä: 253
04.02.2015 23:11 #10 : Tapsa
Vastaus käyttäjältä Tapsa aiheessa Viihteen kyseenalaisuudesta
Entäs sitten viihteen ja taiteen ero? Onko kyseessä yksi ja sama asia ja kyseessä vain mielipidekysymys? Vain elämää -ohjelma on suosittu ja viihteellisenä pidetty musiikkiohjelma, mutta musiikkihan on taiteenlaji. Mikä tarkkaan ottaen tekee Jare Henrik Tiihosen musiikista viihteellistä ja Jean Sibeliuksen musiikista taidetta, ja jos jälkimmäisen musiikista tehtäisiin kansansuosikki-TV-ohjelma, tulisiko siitäkin viihdettä? Eikö loppuviimein "viihde" ole käsitteenä vain naamio, jota käytämme olkinukkena pilkataksemme alempiarvoisempina pitämiämme tuotantoja?
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Lupus, StaCa

  • Kultasuu hahmo Kirjoittaja
  • Kultasuu
    Ritari
    Taso: 30
  • Viestejä: 264
04.02.2015 23:20 - 04.02.2015 23:26 #11 : Kultasuu
Vastaus käyttäjältä Kultasuu aiheessa Viihteen kyseenalaisuudesta

Tapsa kirjoitti: Entäs sitten viihteen ja taiteen ero? Onko kyseessä yksi ja sama asia ja kyseessä vain mielipidekysymys? Vain elämää -ohjelma on suosittu ja viihteellisenä pidetty musiikkiohjelma, mutta musiikkihan on taiteenlaji. Mikä tarkkaan ottaen tekee Jare Henrik Tiihosen musiikista viihteellistä ja Jean Sibeliuksen musiikista taidetta, ja jos jälkimmäisen musiikista tehtäisiin kansansuosikki-TV-ohjelma, tulisiko siitäkin viihdettä? Eikö loppuviimein "viihde" ole käsitteenä vain naamio, jota käytämme olkinukkena pilkataksemme alempiarvoisempina pitämiämme tuotantoja?


Vaikka minä en ole mikään asiantuntija tässä aiheessa(muutkin esittävät toivottavasti ajatuksensa siitä, että mitä viihde on ja miten se määritellään), niin silti mä jakaisin taiteen ja viihteen eri lokeroihin. Taiteessa on enemmän kyseessä itsensä kehittäminen ja eteenpäin vieminen ja viihteessä taas on kyseessä itsensä unohtaminen keskittymällä katsomaan vaikkapa vain elämää-ohjelmaa. Viihde on mulle jonkinlaista paikalleen jämähtämistä ja turtumista kun taide taas tosiaan vie eteenpäin ja antaa uusia näkemyksiä. Ja, tämä on tosiaan vaan mun näkemys ja mullakin on oikeus omaan mielipiteeseen, vaikka se tuntuisi huonolta logiikalta ja ajattelulta
Viimeksi muokattu: 04.02.2015 23:26 Kultasuu.

  • kyty hahmo
  • kyty
    Senesalkki
    Taso: 41
  • Viestejä: 804
04.02.2015 23:30 - 04.02.2015 23:30 #12 : kyty
Vastaus käyttäjältä kyty aiheessa Viihteen kyseenalaisuudesta

Tapsa kirjoitti: Entäs sitten viihteen ja taiteen ero? Onko kyseessä yksi ja sama asia ja kyseessä vain mielipidekysymys? Vain elämää -ohjelma on suosittu ja viihteellisenä pidetty musiikkiohjelma, mutta musiikkihan on taiteenlaji. Mikä tarkkaan ottaen tekee Jare Henrik Tiihosen musiikista viihteellistä ja Jean Sibeliuksen musiikista taidetta, ja jos jälkimmäisen musiikista tehtäisiin kansansuosikki-TV-ohjelma, tulisiko siitäkin viihdettä? Eikö loppuviimein "viihde" ole käsitteenä vain naamio, jota käytämme olkinukkena pilkataksemme alempiarvoisempina pitämiämme tuotantoja?


Minä en osaisi jakaa viihdettä ja taidetta mitenkään erityisemmin, sillä osa viihteestä on taiteellisempaa ja osa taiteesta taas viihteellistä. Raja on häälyvä, ja riippuu henkilöstä ja aikakaudesta että miten se määritellään. En ole ainakaan itse keksinyt mitään aukotonta määritelmää miten nämä kaksi asiaa voisi erottaa toisistaan, kaikkiin liittyy se "mutta".

Ihminen viihdyttää itseään monin tavoin, joka on juuri tuota Kultasuun mainitsemaa todellisuuden pakenemista. Yhdelle se on Big Brother ja toiselle klassinen musiikki, kolmannelle Muumikirja ja neljännelle dokumentti, jotka nekin voivat olla viihteellisempiä tai vakavampia.
Viimeksi muokattu: 04.02.2015 23:30 kyty.

  • River hahmo
  • River
    Soturi
    Taso: 21
  • Viestejä: 89
04.02.2015 23:30 - 04.02.2015 23:31 #13 : River
Vastaus käyttäjältä River aiheessa Viihteen kyseenalaisuudesta
No niin, olen Kultasuun kanssa jälleen samaa mieltä kaikesta. Itse olen tehnyt sen huomion, että joillakin on vaikea suhtautua ns. oikeassa elämässä ihmisiin, koska nämä eivät noudatakaan jotain tiettyä kaavaa, jota esim. jokin televisiosarjan hahmo noudattaa. Eli siis ihmiset lokeroidaan tällaisiin hahmokategorioihin, koska elämä ja aivopiuhat ovat pitkälti kiinni elokuvissa, peleissä jne. Kun tällaiseen törmää, niin se häkellyttää. On kummallista, jos ja kun joku sanoo suoraan, että "muistutat tätä tai tätä tyyppiä" ja sitten esim. minun ja hänen välisensä dynamiikka ajatellaan näiden hahmojen dynamiikan kautta eikä sen kautta mitä siinä hetkessä tapahtuu. Eli siis selkeästi huomaa, että on ihan sama mitä itse sanoo tai tekee, kun minun toimintani motiivit tai tulevat tapahtumat ovat ns. jo tiedossa. Ja sitten kun asiat eivät mene tämän "ennustuksen" mukaan, niin sitten kilahdetaan tai ei osata suhtautua yhtään asioihin. Se on häiritsevää, koska itse olen juuri sitä tyyppiä, joka tykkää porautua toiseen uniikkina yksilönä.

Ja tämä ei nyt sinänsä liity suoraan tähän aiheeseen, mutta nykyisin kun näkee ihmisiä, niin kaikki istuvat naama kiinni älypuhelimissa. Siis toisin sanoen, jos tullaan kylään, niin ollaan hiljaa koko aika ja naputetaan puhelinta. Sitten lähdetään. Se on käsittämätöntä. Siinä mielessä esim. oman mummun luona on mukava käydä kylässä, kun siellä oikeasti istutaan kasvotusten, rupatellaan ja samalla juodaan ja syödään jotain hyvää.

It's never too late to become what you could be.
Viimeksi muokattu: 04.02.2015 23:31 River.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Kultasuu

  • kyty hahmo
  • kyty
    Senesalkki
    Taso: 41
  • Viestejä: 804
04.02.2015 23:41 #14 : kyty
Vastaus käyttäjältä kyty aiheessa Viihteen kyseenalaisuudesta

River kirjoitti: Itse olen tehnyt sen huomion, että joillakin on vaikea suhtautua ns. oikeassa elämässä ihmisiin, koska nämä eivät noudatakaan jotain tiettyä kaavaa, jota esim. jokin televisiosarjan hahmo noudattaa. Eli siis ihmiset lokeroidaan tällaisiin hahmokategorioihin, koska elämä ja aivopiuhat ovat pitkälti kiinni elokuvissa, peleissä jne.


Tosin kategoriointia on ollut aina, se on ihmisille jokin pakonomainen tarve. Nykyään elokuvissa ja kirjoissa on kuitenkin paljon realistisempaa hahmonkuvausta kuin vielä pari sataa vuotta sitten. Olen muistavinani että hahmon kirjoittaminen henkilöksi on fiktiossa oikeastaan aika uusi juttu.

Nyt meillä on tiettyjä stereotyyppejä joiden perusteella ihmiset lokeroivat toisiaan ja joita media vahvistaa, mutta tilanne on silti jotenkin parempi kuin esimerkiksi keskiajalla, jolloin viihteessä oli tiettyjä perushahmoja jotka olivat aina mukana tarinasta toiseen. Ehkä ihmiset eivät edes halunneet että asiat olisivat mitenkään toisin. Kaikki tiesivät mikä oli sankarin rooli, mikä ilkeän äitipuolen ja mikä narrin. Sinänsä ei ole yllättävää että nykyäänkin suositaan monasti tarinoita, joissa ei tapahdu mitään liian yllättävää.

Ja tämä ei nyt sinänsä liity suoraan tähän aiheeseen, mutta nykyisin kun näkee ihmisiä, niin kaikki istuvat naama kiinni älypuhelimissa. Siis toisin sanoen, jos tullaan kylään, niin ollaan hiljaa koko aika ja naputetaan puhelinta.


Tämä on tätä ongelmaa minkä mainitsin jo aiemmin, se on ihan tutkittu juttu että netti heikentää keskittymiskykyä, tekee riippuvaiseksi ja aiheuttaa sellaista silmäilykulttuuria että mihinkään ei oikein pysty keskittymään: huomio hyppii asiasta toiseen ja koko ajan pitää tarkistella onko tullut viesti. Vika ei sinänsä ole älylaitteissa itsessään, vaan siinä että niillä pääsee koko ajan nettiin, ja palveluissa jotka koukuttavat ihmisiä.

  • Kultasuu hahmo Kirjoittaja
  • Kultasuu
    Ritari
    Taso: 30
  • Viestejä: 264
04.02.2015 23:42 #15 : Kultasuu
Vastaus käyttäjältä Kultasuu aiheessa Viihteen kyseenalaisuudesta

River kirjoitti: Ja tämä ei nyt sinänsä liity suoraan tähän aiheeseen, mutta nykyisin kun näkee ihmisiä, niin kaikki istuvat naama kiinni älypuhelimissa. Siis toisin sanoen, jos tullaan kylään, niin ollaan hiljaa koko aika ja naputetaan puhelinta. Sitten lähdetään. Se on käsittämätöntä. Siinä mielessä esim. oman mummun luona on mukava käydä kylässä, kun siellä oikeasti istutaan kasvotusten, rupatellaan ja samalla juodaan ja syödään jotain hyvää.


Joo, tuota juuri tarkoitin ja mustakin se on todella käsittämätöntä. Siinä unohtuu täysin kaikki yhteinen ja inhimillinen vuorovaikutus ja toinen toistensa rehellisesti kohtaaminen ja toisen hyväksyminen sellaisenaan. Ei ihmekään, että nykyään on niin paljon mielenterveysongelmia kuten myös huumeongelmia. ja luulen, että jatkossa niitä tulee olemaan vielä paljon enenmmän mitä enemmän ihmiset eristyvät tosistaan ja pakenevat fantasiamaailmoihinsa. Tämä maailma sortuu vielä omaan mahdottomuuteensa.

05.02.2015 00:50 #16 : Morgan Blood
Vastaus käyttäjältä Morgan Blood aiheessa Viihteen kyseenalaisuudesta
Keskustelu on hauska, koska koen työskenteleväni molemmin puolin rajaa, eli taiteen ja viihteen parissa. Viihde on minusta suoraviivaisempaa ja selvempää ja niin vaikeiden kuin helppojen asioiden käsittelyyn käytetään kaavoja ja reseptejä eikä lopputulos perustu yhtä lailla intuitioon (kyllä, suurin osa taiteeksi mielletystä materiaalista kuten maisemat ja muotokuvat ovat minusta pääosin viihdettä ja koriste-esineitä, ei taidetta). Taiteessa ajatus on abstraktimpi ja häilyvämpi. Ero on kuitenkin veteen piirretty viiva.

Minusta hyvä taide ei noudata informaation saattelun kaavoja kun taas kaikenlainen viihde tekee niin. Tästä syystä materiaali, mitä pidän puhtaasti taiteena enkä viihteenä, onkin melko vähäistä :D Lähes kaikki musiikki, elokuva, kirjallisuus, sarjakuva, pelit ja muukin perinteisen luova tuotanto on minusta viihdettä. Ehkä tästä syystä sana viihde on kokenut korvissani inflaation. Arkikielessä se on haukkumasana luovalle materiaalille, mitä ei arvosta kuin teoksia, mitkä kokee taiteeksi. Viittaan tässä subjektin kokemukseen mausta.

Näine pohjustuksin, minusta viihde ei ole maailman tuho, mutta kova riippuvuus viihteestä aikansa täytteenä voi olla henkilön tuho ja tie ongelmiin (tai lähimmäisten kova viihteenkulutus yksinäisyydentunteeseen). Ihminen on siitä dorka possu, että kokee hedonistisen lössöilyn ja mässäilyn palkitsevana ja sitähän palkintoa nykyään riittää useamman elämän tarpeisiin.

Älypuhelin seurueessa on muuten hassu juttu. Kerron nyt vähän toisenlaisen kokemuksen. Istuimme tyttöystäväni kanssa oluella ja juttelimme ystäväni valokuvanäyttelystä. Selasimme kuvia kännykällä ja nauroimme eräälle otokselle. Viereisessä pöydässä istuvat tyypit päättivät ottaa projektiksi tuhahdella tarpeettoman kovaan ääneen, että on se kumma kun treffeillä ei ole enää muuta yhteistä kuin älypuhelin. Siinäkään pöydässä kännykkä ei ihan laukunpohjalla pysynyt. Esineestä on tullut huomaamaton osa arkea, mitä arvostelee turhan helposti muiden keskenäisen kanssakäymisen pilaajana :) (Silti, on minustakin erilaisia viihteenkulutuslaitteita liikaa).

Ars Longa Vita Brevis

  • StaCa hahmo
  • StaCa
    Ritari
    Taso: 32
  • Viestejä: 278
05.02.2015 11:16 #17 : StaCa
Vastaus käyttäjältä StaCa aiheessa Viihteen kyseenalaisuudesta

Lähes kaikki musiikki, elokuva, kirjallisuus, sarjakuva, pelit ja muukin perinteisen luova tuotanto on minusta viihdettä. Ehkä tästä syystä sana viihde on kokenut korvissani inflaation. Arkikielessä se on haukkumasana luovalle materiaalille, mitä ei arvosta kuin teoksia, mitkä kokee taiteeksi. Viittaan tässä subjektin kokemukseen mausta.


Tämä onkin ongelmallinen kohta. Mikä on viihdettä itse kullekin, ja pitääkö viihde automaattisesti luokitella taidetta alemmas? Jos pitää, niin miksi? Seuraammeko me vielä jalanjälkiä jostain 1700-luvulta, jossa viihde ja taide piti erottaa toisistaan, jotta niitä kuluttavat ihmiset saatiin erotettua toisistaan? Eihän rahvaan sovi sekoittua tavoiltaan sivistyneistöön. Jonnekin sinne saakka ihmiset eivät yleensä kokeneet tarpeelliseksi erottaa viihdettä ja taidetta toisistaan. Kumpaa esim. teatteriesitys on?

Käytämmekö "viihde"-sanaa yhä jonkinlaisena parempi-ihmisyyden osoituksena? Koska minä osaan nauttia taiteesta, minä olen vähän parempi ihminen kuin ne, jotka nauttivat viihteestä. Etenkin ne, jotka kuluttavat mielellään viihdettä, ovat vähän tyhmempiä ja rajoittuneempia kuin taidetta tuntevat.

Teiniromansseissa on aina liian vähän väkivaltaa.

stazzy.net/blogi

  • StaCa hahmo
  • StaCa
    Ritari
    Taso: 32
  • Viestejä: 278
05.02.2015 11:20 #18 : StaCa
Vastaus käyttäjältä StaCa aiheessa Viihteen kyseenalaisuudesta

Taiteessa on enemmän kyseessä itsensä kehittäminen ja eteenpäin vieminen ja viihteessä taas on kyseessä itsensä unohtaminen keskittymällä katsomaan vaikkapa vain elämää-ohjelmaa. Viihde on mulle jonkinlaista paikalleen jämähtämistä ja turtumista kun taide taas tosiaan vie eteenpäin ja antaa uusia näkemyksiä. Ja, tämä on tosiaan vaan mun näkemys ja mullakin on oikeus omaan mielipiteeseen, vaikka se tuntuisi huonolta logiikalta ja ajattelulta


Kyllä se itse asiassa tuntuu vähän huonolta logiikalta. Tuohon verraten on esim. täysin mahdoton luokitella kirjallisuutta viihteeseen ja taiteeseen. Hyvinkin viihteellinen kirja voi parhaimmillaan antaa ajateltavaa. Ns. korkeakirjallisuus taas voi olla omiin käsityksiinsä jumiutunutta, eikä anna mitään uutta.

Teiniromansseissa on aina liian vähän väkivaltaa.

stazzy.net/blogi

  • Kultasuu hahmo Kirjoittaja
  • Kultasuu
    Ritari
    Taso: 30
  • Viestejä: 264
05.02.2015 11:42 - 05.02.2015 11:45 #19 : Kultasuu
Vastaus käyttäjältä Kultasuu aiheessa Viihteen kyseenalaisuudesta

StaCa kirjoitti: Kyllä se itse asiassa tuntuu vähän huonolta logiikalta. Tuohon verraten on esim. täysin mahdoton luokitella kirjallisuutta viihteeseen ja taiteeseen. Hyvinkin viihteellinen kirja voi parhaimmillaan antaa ajateltavaa. Ns. korkeakirjallisuus taas voi olla omiin käsityksiinsä jumiutunutta, eikä anna mitään uutta.


Joo, voihan se olla, että olen pahastikin väärässä ja lietson elitismiä ja tykkään liikaa genre-ajattelusta, mutta niin mä silti tykkään tämän asian nähdä. Ja, mitä tulee siihen, että esim. joku kirja on omiin käsityksiinsä juuttunutta, niin sellaisen kirjan luokittelisin yksinkertaisesti huonoksi taiteeksi enkä niinkään viihteeksi. Pahoittut, vaikka olen tällainen jääräpää, en tarkoita mitään pahaa vaikka tykkään ajatella asioista näin.
Viimeksi muokattu: 05.02.2015 11:45 Kultasuu.

  • Puolikuu hahmo
  • Puolikuu
    Riivaaja
    Taso: 40
  • Viestejä: 585
05.02.2015 11:59 #20 : Puolikuu
Vastaus käyttäjältä Puolikuu aiheessa Viihteen kyseenalaisuudesta
Käsitteiden määrittely on hirveän vaikeaa, mitä esim. on taide? Onko Kiasmassa oleva tehosekoitin, jossa pyörii verta ja spermaa yhtä lailla taidetta, kuin Da Vincin maalaukset? Ei minusta, sillä ensimmäisestä puuttuu mielestäni taito. Niin ja Kiasmassa on muuten oikeastikin ollut tällainen työ.

Minä erottelee viihteen ja taiteen aika intuitiolla toisistaan. Urheilu on viihdettä, se ei tuota maailmaan mitään pysyvää ihmisiä koskettavaa ja kehittävää vaan on enemmänkin kertakäyttöistä (pahoitteluni, en ole urheilun ylin ystävä). Joku kirja voi olla viihdyttävä, mutta ei sen enempää. Kirjallisuudesta luokittelisin selvästi viihteeksi vaikkapa harlekiini-romaanit. Tämäkään jaottelu ei ole täsmällinen tai ongelmaton ja sellaista on mielestäni aika mahdotonta tehdä. Taide voi viihdyttää, mutta viihde-sanalla on ainakin minusta negatiivinen kaiku. Ehkäpä palaan myöhemmin kirjoittamaan enemmän aiheeseen liittyen muutamasta tosi tv-ohjelmasta...

Ainiin, Wikipedia määrittelee taiteen ja viihteen näin:

"Taide tarkoittaa yleisesti kaikkia niitä toimintoja ja tuotteita, joilla ihminen aistein havaittavin keinoin koettaa herättää toisissa itsessään kokemiaan tunnevaikutuksia. Erityisesti sana taide viittaa kuvataiteisiin.[1]"

"Viihde on yleisnimi kevyelle ajanvietteelle[1], sellaisille tapahtumille, esityksille tai toiminnoille, joiden tarkoitus on tuottaa huvia tai mielihyvää yksittäiselle ihmiselle tai suuremmalle yleisölle. Yleisö voi osallistua viihteeseen passiivisesti (esimerkiksi television katsominen) tai aktiivisesti (esimerkiksi videopelin pelaaminen).

Esimerkkejä perinteisestä viihteestä ovat muun muassa sirkus, tanssi, huumori, taikuus, musiikki, elokuvat, pelit, huvipuistot, urheilu, teatteri, kirjat, televisio, radio ja lehdet. Useilla edellä mainituilla viihteen muodoilla on kuitenkin muitakin tarkoituksia kuin pelkkä viihdyttäminen."

Yo yo this hard-core ghetto gangster image takes a lot of practice

Valvojat: IivariSarantha
Paikalla 2 jäsentä ja 55 vierailijaa
Pisania, Fievre
Uusin jäsen: Per Horjanheimo
Jäseniä yhteensä: 9457