Ihmissuhteet ja niiden sisältö

  • max hahmo
max
Kapteeni
Taso: 46
  • Viestejä: 594
max vastasi aiheeseen: Ihmissuhteet ja niiden sisältö
18.12.2015 09:32 #21

Ei toimi. Rooli päälle aina kun jossain on sosiaalista kanssakäymistä luvassa. Paitsi silloin kun en jaksa, mikä on aika usein, jolloin muut pääsevät nauttimaan resting bitch face ilmeestä ja puhumattomuudesta, ellei joku kysy jotain.
"Remember to always be yourself. Unless you suck." - Joss Whedon


  • Lupus hahmo
Lupus
Lentäjä
Taso: 34
  • Viestejä: 116
Lupus vastasi aiheeseen: Ihmissuhteet ja niiden sisältö
18.12.2015 21:46 #22

Dyn kirjoitti: Niinhän se vähän menee, että kaverit vaihtuvat kun kiinnostuksenkohteet muuttuvat ja uusia ihmisiä tulee elämään eri kautta.

Näin varmasti käykin, mutta minun kohdallani harjoituksien jättäminen ei silloin myöhäisteininä johtunut kiinnostuksen lopahtamisesta vaan muista asioista. Yhdelle ei enää ollut lukion takia aikaa ja toisen tekivät nivelkivut mahdottomiksi. Tilalle ei tullut uusia harrastuksia, joten siitä eteenpäin ainoa tapa tavata ihmisiä on ollut opiskella heidän kanssaan samoissa oppilaitoksissa.

Nylkky kirjoitti: Helppo tapa saada ystäviä on olla oma itsensä. On sit missä tahansa niin keino toimii. xD Turha luoda itsellee mitään kuvitelmaa ettei ole ystäviä. Ne vaan ovat odottamassa.

Tällänen yksinäinen ehkä vähä mielenvikanen löytäny ystäviä nii heleppoo se o muillekki.

Ymmärrän, että tarkoitat tällä hyvää, mutta minusta ei koskaan tunnu hyvältä lukea mitään missä sanotaan, että olen väärässä jos luulen, että minun on hankala toimia ihmisten kanssa. Myöskään "jos minä onnistuin niin onnistut sinäkin" ei oikein toimi yleisluontoisena rohkaisuna, koska meillä on kaikilla omat ongelmamme ja olemme tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa.

Toisia onnistaa, toisia ei.


Viimeksi muokattu: 18.12.2015 21:47 : Lupus.

  • Nylkky hahmo
Nylkky
Senesalkki
Taso: 43
  • Viestejä: 755
Nylkky vastasi aiheeseen: Ihmissuhteet ja niiden sisältö
18.12.2015 22:04 #23

Jos onnistun minäkin niin onnistut sinäkin. Lausahdus karskahtaa korvaan ja pahasti.

Tuo pitää omasta mielestä paikkansa. Jokaisella on omat ongelmansa, puutteensa ja mielipiteensä, mutta harvoin olen tavannut nykyään erakkoa. Vai onko täällä niitä?

Rooli päälle? Ihmettelen miten jaksatte henkisesti esittää jotakin mitä ette ole? Itselle omien pään sisäiste probleemien kanssa tukalaa olla jokun muu taibedes olla oma itseni. Mitä väliä jos sinnulla on haistakaa kuttu pitkä pukin parta -ilme tai kivikasvo. Eihän sillä ole paskaakaan väliä mitä muut sanovat vaan se et läheiset tietävät kuka ja mikä olet ja hyväksyvät sen.


Race like first!
Train like second!

Viimeksi muokattu: 18.12.2015 22:15 : Iivari.

  • max hahmo
max
Kapteeni
Taso: 46
  • Viestejä: 594
max vastasi aiheeseen: Ihmissuhteet ja niiden sisältö
18.12.2015 23:06 #24

Tietty läheisten kanssa voi olla miten on, mutta ketju onkin 'miten saan ystäviä'. Omalta kohdalta en tosin kummemmin tavoittele niitä. Yhdessä hyvässä ihmissuhteessa on tarpeeksi... Mutta on kyllä ihmisiä joilla ei ole edes sitä yhtä, mene siinä sanomaan että ole oma ittesi. Kyllä välillä itsekin miettii että olishan se siistiä jos olis sellainen 'oma jengi'.


  • Emelie hahmo
Emelie
Verivelho
Taso: 56
  • Viestejä: 2457
Emelie vastasi aiheeseen: Ihmissuhteet ja niiden sisältö
19.12.2015 09:37 #25

Lupus kirjoitti: Tästä syystä ärsyttävät kaikki sellaiset "hanki harrastus" -ystävänhankintaohjeet, kun se nyt vain ei toimi sillai.


Minä yleensä tulkitsen tämän kaltaisten "neuvojen" pointtina olevan sen, että jos viettää suurimman osan ajastaan yksin kotona, ei tapaa edes niitä potentiaalisia kavereita (lainaus on hiukan irroitettu asiayhteydestään, mutta sopi ajatuksiini). Eli pitää uskaltaa liikkua ja mennä paikkoihin. Kun minä uskalsin lähteä tekemään näin, löysin tosi nopeasti kavereita. Mutta tuo "hanki harrastus" on sinänsä myös ärsyttävä, sillä ihan kuin vain voisi tuosta noin päättää, että harrastanpa jotain. Ei siinä ole mitään järkeä lähteä harrastamaan jotain vain siksi, että tapaisi ihmisiä, kyllä sen tekemisenkin pitää olla itselle mielekästä.

Se, että tietyt ihmiset muodostuvat kavereiksi vain esim. harrastuksissa, on minusta aika normaalia. Olen joskus pohtinut, että pitäisikö itse yrittää olla rohkeampi ja kysellä tällaisia kavereita esim. kahville muulloinkin. Tämä palautuu siihen, että pitäisi uskaltaa ottaa riskejä eikä vaan odottaa, että se toinen ihminen tekee sen. Voi hyvinkin olla, että se toinen tyyppi on pohtinut samaa, muttei ole vaan uskaltanut.

Nylkky kirjoitti: Rooli päälle? Ihmettelen miten jaksatte henkisesti esittää jotakin mitä ette ole?


Roolin vetäminen ei välttämättä ole kauhean raskasta. Kun sitä tekee hetken aikaa, siihen tottuu ja se muuttuu helpoksi.

max kirjoitti: Tietty läheisten kanssa voi olla miten on, mutta ketju onkin 'miten saan ystäviä'. Omalta kohdalta en tosin kummemmin tavoittele niitä. Yhdessä hyvässä ihmissuhteessa on tarpeeksi...


Minäkin tavallaan ajattelen näin, mutta mitäs sitten jos se ainoa hyvä ihmissuhde katoaa syystä tai toisesta? Minäkään en kaivanne kuin sitä yhtä hyvää ihmissuhdetta, mutta jos se katoaa, olen ihan tyhjän päällä eikä sellainen tilanne oikein houkuta.


I have seen the future .... and I do not wish to go there again.

  • max hahmo
max
Kapteeni
Taso: 46
  • Viestejä: 594
max vastasi aiheeseen: Ihmissuhteet ja niiden sisältö
19.12.2015 11:10 #26

Emelie kirjoitti:
Minäkin tavallaan ajattelen näin, mutta mitäs sitten jos se ainoa hyvä ihmissuhde katoaa syystä tai toisesta? Minäkään en kaivanne kuin sitä yhtä hyvää ihmissuhdetta, mutta jos se katoaa, olen ihan tyhjän päällä eikä sellainen tilanne oikein houkuta.

Sitten ollaan pulassa.. Itse varmaan aktivoituisin fandomjutuissa tai muissa harrastuksissa ja korvaisin laadun määrällä eli ylläpitäisin jonkinlaista tuttujen verkostoa. En osaa kuvitella että aloittaisin jonkun oikein syvän uuden ihmissuhteen tässä vaiheessa elämää eikä siihen riitä energiakaan. Eii kai semmoista kantsi miettiä, optimistisesti vaan,


  • Dyn hahmo
Dyn
Arkkivelho
Taso: 66
  • Viestejä: 3988
Dyn vastasi aiheeseen: Ihmissuhteet ja niiden sisältö
19.12.2015 18:01 #27

Emelie kirjoitti: Mutta tuo "hanki harrastus" on sinänsä myös ärsyttävä, sillä ihan kuin vain voisi tuosta noin päättää, että harrastanpa jotain. Ei siinä ole mitään järkeä lähteä harrastamaan jotain vain siksi, että tapaisi ihmisiä, kyllä sen tekemisenkin pitää olla itselle mielekästä.


Koko asia "harrastus" on vähän hankala, varsinkin jos se tulee suosituksena erittäin aktiiviselta henkilöltä tyypille, joka oikeasti viettää vapaa-aikansa mieluiten kirjoja lukemalla tai muuten itsekseen. Harrastamisen autuutta markkinoidaan usein myös parempien elämäntapojen ja laihtumisen yhteydessä... Itselle kaikkinainen harrastuksiin hakeutuminen on aina käynyt melkein työstä: kurssit ja sellaiset eivät kiinnosta, koska sinne pitäisi jaksaa mennä, ja vapaa-ajalla kaikenlainen jaksaminen on muutenkin vähissä. Tapaan kyllä mielelläni ihmisiä, mitä tulee lounaalla tai kahvilla istumiseen, mutta kaikkinainen muu tekeminen tuntuu jo vähän ekstralta - sen vapaa-ajan pitäisi rentouttaa eikä muodostua toiseksi työksi.

Emelie kirjoitti: Olen joskus pohtinut, että pitäisikö itse yrittää olla rohkeampi ja kysellä tällaisia kavereita esim. kahville muulloinkin. Tämä palautuu siihen, että pitäisi uskaltaa ottaa riskejä eikä vaan odottaa, että se toinen ihminen tekee sen. Voi hyvinkin olla, että se toinen tyyppi on pohtinut samaa, muttei ole vaan uskaltanut.


Mulla on tosi usein fiilis, että kaikilla muilla on parempaa tekemistä tai vähintään parempaa seuraa kuin meikäläinen. Joten ei sitten tule itsekään pyydettyä. Ja kun kukaan ei pyydä minua, niin mitä muuta sitä nyt sitten tulisikaan kuvitelleeksi. En tiedä onko se uskaltamista vai ennemminkin halua olla liiaksi tuppautumatta toisten elämään, jos heitä kerran ei niin välttämättä mun elämä kiinnosta. :sad:

Emelie kirjoitti: Roolin vetäminen ei välttämättä ole kauhean raskasta. Kun sitä tekee hetken aikaa, siihen tottuu ja se muuttuu helpoksi.


Minusta elämä on täynnä rooleja: On kotirooli, jossa löhötään sohvalla römppäkuteissa, joissa en tasan lähtisi roskalaatikkoa pidemmälle (enkä aina sinnekään asti, naapurin mummo voi nähdä). On työminä, joka on kotiminää hiukan upgradetumpi (niinku farkut ja huppari yökkärien sijaan), jossa yritän noin enimmäkseen käyttäytyä professionaalisti enkä esim. pillahtaa itkuun joka ikisestä vastoinkäymisestä (tosin paniikkihäiriön kanssa tätäkin joskus käy). On edustusminä, jossa vedän ykköset ylle ja nostan professionaalilevelin potenssiin x, erityisesti kun työjutuissa tulee pidettyä esitelmiä ja käytyä yritysvierailuilla - silloin ei höpötetä jonninjoutavia vaan nyökkäillään vakavasti, vaikka oikeastaan vähän olisikin eri mieltä, ja yritetään itse kuulostaa siltä, että tekemälläni tieteellä olisi hirveästikin väliä. Ja varmaan muitakin, keksi ja lisää. Kuinka moni meistä esimerkiksi puhuu vanhemmilleen samalla tavalla kuin puolisolleen tai kavereilleen? Tai omille lapsilleen? Taas muutama rooli lisää. Ei niistä pääse eroon, eikä minusta kuulukaan.

Ongelmia voi tulla siinä vaiheessa, kun roolista toiseen siirrytään yhä useammin saman tyypin läsnäollessa. Kun työkavereista tulee kavereita myös vapaa-ajalla, tai jonkun edustusihmisen tapaa pikkupöhnässä baarissa. Kun ihmisen elämästä paljastuu puolia, joita et aiemmin tiennyt: joku onkin poliittisesti ihan eri mieltä kuin aiemmin oletit, tai sen elämän rakkauden kanssa yhteen muutettua arki ei vaan sujukaan, koska elämäntavat ovat niin erilaiset. Roolien törmäys on minusta se isompi ongelma ystävien ja ihmissuhteiden kanssa ylipäätään, eivät niinkään ne roolit. Aika monelle ihmiselle "ole sellainen kun oikeasti olet" ohjeena kun on jo vähän epäselvä: mitä se tarkoittaa? Millainen minä oikeasti olen? Omana itsenään oleminen on sekin jonkinlaista yrittämistä.

max kirjoitti: Tietty läheisten kanssa voi olla miten on, mutta ketju onkin 'miten saan ystäviä'. Omalta kohdalta en tosin kummemmin tavoittele niitä. Yhdessä hyvässä ihmissuhteessa on tarpeeksi...


Yhdessä hyvässä (pari)suhteessa on minulle todella paljoksi, enkä haaveilekaan mistään peppu-ja-paita-henkisestä ystävyydestä yhdenkään toisen aikuisen kanssa. Eihän sellaiseen olisi edes aikaa. Oman puolisonkin kanssa on hyvä olla eri juttuja ja omia tekemisiä, eikä kaiken tarvitse millään tapaa olla yhteistä. Se mitä ehkä kaipaa, on sen verran luotettavia ystäviä, että joistain asioista (kuten juurikin vaikka parisuhteestaan) voisi puhua ilman, että se rasittaa puolisoa aivan kohtuuttomasti. Ja samalla saisi jonkinlaisen tukiverkoston senkin päivän varalle, kun puolisoa ei enää ole syystä tai toisesta. Eri ihmisten kanssa voi ylipäätään tehdä erilaisia asioita, mistä sinällään on iloa arkeen.


This is hard, but that's how I wanted it.

Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Iivari, Piru Naiseksi

  • Emelie hahmo
Emelie
Verivelho
Taso: 56
  • Viestejä: 2457
Emelie vastasi aiheeseen: Ihmissuhteet ja niiden sisältö
19.12.2015 19:00 #28

Elämänsä voi nähdä erilaisina rooleina ja minuuksina (työminä vs kotiminä), mutta niin kauan kun jossain seurassa toimiminen ei vaadi sitä, että esitän jotain, en näe sitä roolina. Esim. kotiminääni en pysty näkemään millään tavalla kotiroolina, koska en yritä esittää mitään muuta kuin mitä olen kotona. Mutta onhan tuokin tapa jäsentää elämäänsä (nähdä se erilaisina rooleina, ja hyvin kiinnostava tapa onkin), ei siinä mitään.

Jos puhutaan siitä, että "ole oma itsesi", niin silloin näen sen tarkoittavan, että luovutaan siitä, että yritetään näyttää olevan jotain muuta jos sitä ei oikeasti ole. Mutta tämäkin on varmasti hankalaa. Minä olen tehnyt niin paljon itseanalyysiä ja teen sitä jatkuvasti, että minä tiedän ihan tarkalleen kuka olen ja miten toimin. Minulle on helppoa olla oma itseni, jos haluan. Se on sitten ihan eri asia, kiinnostaako minua olla sellainen seurassa...

Dyn kirjoitti: Kuinka moni meistä esimerkiksi puhuu vanhemmilleen samalla tavalla kuin puolisolleen tai kavereilleen? Tai omille lapsilleen?


Näissä tilanteissa minä näkisin, että rooli on eri asia kuin seuraan mukautuminen. Minä puhun eri ihmisille hyvin eri tavalla, mutta ei se tarkoita, että esittäisin tai olisin jossain tietyssä roolissa. Minä vain mukaudun seuraan (jonkun mielestä se on rooli, minusta se on vain normaalia sosiaalista käyttäytymistä).

Dyn kirjoitti:

Emelie kirjoitti: Olen joskus pohtinut, että pitäisikö itse yrittää olla rohkeampi ja kysellä tällaisia kavereita esim. kahville muulloinkin. Tämä palautuu siihen, että pitäisi uskaltaa ottaa riskejä eikä vaan odottaa, että se toinen ihminen tekee sen. Voi hyvinkin olla, että se toinen tyyppi on pohtinut samaa, muttei ole vaan uskaltanut.


Mulla on tosi usein fiilis, että kaikilla muilla on parempaa tekemistä tai vähintään parempaa seuraa kuin meikäläinen.


Tämän ajatuksen ymmärrän, koska minäkin olen kärsinyt siitä. Se on kurjaa ja ikävää. Minusta kenenkään ei pitäisi joutua tuntemaan noin. Jossain vaiheessa minä opin sietämään tuota fiilistä ja nykyään en jaksa välittää edes koko asiasta. En oikeastaan tiedä mitä tapahtui noin puolisen vuotta sitten, kun koin tämän ahaa-elämyksen, mutta sen jälkeen elämä on ollut parempaa. Minä vain lakkasin välittämästä suuremmasta osasta asioita.

Dyn kirjoitti: Se mitä ehkä kaipaa, on sen verran luotettavia ystäviä, että joistain asioista (kuten juurikin vaikka parisuhteestaan) voisi puhua ilman, että se rasittaa puolisoa aivan kohtuuttomasti.


Ajattelen ihan samoin. Joskus on hyvä puhua jollekin sellaiselle ihmiselle, joka tuntee tilanteen ja siihen liittyvät ihmiset, jolloin itsekin saa erilaista inputtia ja ehkä osaa nähdä asioita eri kannalta (tämä varsinkin ristiriitatilanteissa). Ja ei omalle puolisolle aina viitsi tai haluakaan kertoa kaikkea.


I have seen the future .... and I do not wish to go there again.

  • Dyn hahmo
Dyn
Arkkivelho
Taso: 66
  • Viestejä: 3988
Dyn vastasi aiheeseen: Ihmissuhteet ja niiden sisältö
19.12.2015 20:27 #29

Emelie kirjoitti:

Dyn kirjoitti: Mulla on tosi usein fiilis, että kaikilla muilla on parempaa tekemistä tai vähintään parempaa seuraa kuin meikäläinen.


Tämän ajatuksen ymmärrän, koska minäkin olen kärsinyt siitä. Se on kurjaa ja ikävää. Minusta kenenkään ei pitäisi joutua tuntemaan noin. Jossain vaiheessa minä opin sietämään tuota fiilistä ja nykyään en jaksa välittää edes koko asiasta. En oikeastaan tiedä mitä tapahtui noin puolisen vuotta sitten, kun koin tämän ahaa-elämyksen, mutta sen jälkeen elämä on ollut parempaa. Minä vain lakkasin välittämästä suuremmasta osasta asioita.


Nuorempana tämä fiilis häiritsi joo aika paljon enemmän, varsinkin kun samalla näytti, että kaikilla muilla (luokkakavereilla, muilla saman ikäisillä) on laaja kaveripiiri ja "oma porukka", joihin ei kuitenkaan itsellä ollut mitään asiaa. Aikuisena ehkä ihmiset osaavat olla niin kiireisiä jo ihan omissa asioissaan, ettei senkään takia tule pidettyä yllä kovin monia perheeseen riippumattomia ihmissuhteita. Mulla ei ole ollut tuollaista suurta ahaa-elämystä tässä asiassa, ja vieläkin välillä huomaan, että olisi kiva jos tulisi nähtyä ihmisiä enemmän. Tietty voi laittaa Facebookiin viestin tyyliin "lähtiskö joku kahville", mutta vähän nekin hävettävät, jos niihin ei kukaan sitten edes vastaa. Että on tämä vaikeaa. :wink:

Eli ei, mulla ei vieläkään ole mitään käsitystä siitä, miten niitä ystäviä sitten saisi - paitsi että enimmäkseen ne näyttävät ilmaantuvan aika vahingossa jos ovat ilmaantuakseen.


This is hard, but that's how I wanted it.

Viimeksi muokattu: 19.12.2015 20:27 : Dyn.

  • Lupus hahmo
Lupus
Lentäjä
Taso: 34
  • Viestejä: 116
Lupus vastasi aiheeseen: Ihmissuhteet ja niiden sisältö
19.12.2015 22:05 #30

Nylkky kirjoitti: Jos onnistun minäkin niin onnistut sinäkin. Lausahdus karskahtaa korvaan ja pahasti.

Tuo pitää omasta mielestä paikkansa. Jokaisella on omat ongelmansa, puutteensa ja mielipiteensä, mutta harvoin olen tavannut nykyään erakkoa. Vai onko täällä niitä?

Se kai riippuu siitä, miä erakolla tarkoitetaan. Joitain vuosia sitten ainoat sosiaaliset kontaktini olivat lähikauppojen kassat ja työkkärin iloiset ihmiset, oikeastaan laskin sosiaaliseksi kontaktiksi senkin, jos joku törmäsi minuun kadulla. Onko erakko, jos elää sillä tavalla?

(Sivuhuomio: "Jos onnistun minä niin onnistut sinäkin" on minusta hankala rohkaisu sikälikin, että olen vasta nyt aikuisena ymmärtänyt, miten paljon aina automaattisesti vähättelen kaikkia saavutuksiani ja olen pitämättä niitä minkäänlaisina saavutuksina.)

Nylkky kirjoitti: Rooli päälle? Ihmettelen miten jaksatte henkisesti esittää jotakin mitä ette ole? Itselle omien pään sisäiste probleemien kanssa tukalaa olla jokun muu taibedes olla oma itseni. Mitä väliä jos sinnulla on haistakaa kuttu pitkä pukin parta -ilme tai kivikasvo. Eihän sillä ole paskaakaan väliä mitä muut sanovat vaan se et läheiset tietävät kuka ja mikä olet ja hyväksyvät sen.

Muut ovat jo hyvin availleet tätä rooliasiaa kuka mihinkin suuntaan. Minulla roolin vetämiseen vieraitten ihmisten edessä ei liity mitään erityisiä ponnisteluita, koska se tarkoittaa lähinnä sellaista normaalia asiallisuutta, etten esimerkiksi möläyttele ääneen kaikkea, mitä mieleeni juolahtaa, koska en voi tietää, mikä on kenestäkin hauskaa, eivätkä kaikki ihmiset lämpene sekalaisille "se kuulosti paremmalta ennen kuin sanoin sen ääneen" -pehmittelyille. Varmaan voisin "olla oma itseni" aina kaikissa tilanteissa ja olla välittämättä siitä, ettei kaikilla ihmisillä ole samanlainen huumorintaju kuin minulla, mutten halua olla sellainen ihminen.

On varmaan oma lukunsa, että käsittääkseni tämä asiallisuuteni ja jonkinlainen etäisyyden pito tulkitaan joskus niin, etten ole kiinnostunut ihmisistä tai heidän seurastaan.


Viimeksi muokattu: 19.12.2015 22:06 : Lupus.

  • Rinja hahmo
Rinja
Teknovelho
Taso: 48
  • Viestejä: 936
Rinja vastasi aiheeseen: Ihmissuhteet ja niiden sisältö
20.12.2015 00:37 #31

Kun muutin Turkuun joitakin vuosia sitten opiskelemaan, haasteenani oli luoda uusia ihmiskontakteja todella huonoilla sosiaalisilla taidoilla. Uskaltautuin paikallisen spefiseuran tapaamisiin, mutta lähinnä vain ahdistuin siellä, koska en osannut ottaa osaa keskusteluihin (en tiennyt, miten saisin ryhmäkeskustelussa edes puheenvuoron). Odotin aina muutaman tunnin, että joku haluaisi ruveta juttusille kanssani omasta aloitteestaan, ja koska näin tapahtui harvoin, lähdin yleensä pettyneenä pois. En uskaltanut itse tehdä aloitteita, koska olin varma siitä, että olisin muiden mielestä tylsä. Sen sijaan järkeilin, että jos joku muu aloittaisi keskustelun, tämän voisin ottaa takeena siitä että hän oikeasti haluaa puhua minun kanssani. Noh, tällainen ikuinen odottelu ei tietenkään ole mikään voittoresepti ihmissuhteita luodessa, joten ei ihme kun ei keskustelua syntynyt.

Olinkin jo luovuttamassa koko asian suhteen, kunnes minut kysyttiin yllättäen spefiseuran hallitukseen mukaan. Sinne tarvittiin äkkiä uusi tyyppi sihteeriksi, koska puheenjohtaja oli saanut työpaikan Briteistä ja edellisestä sihteeristä piti leipaista puheenjohtaja. Hallituksessa toimiminen sitoi minut vähän paremmin mukaan seuran juttuihin ja olin järjestämissämme tapahtumissa aiempaa enemmän paikalla, tuntien, että olin hallituslaisena jollain tapaa kaivattu tyyppi ja melkeinpä ns. inessä skenessä. Kesti kuitenkin lähemmäs vuoden, ennen kuin tunsin olevani oikeasti mukana jutuissa: keskustelutaitojen parantelu vaati melkoisesti harjoittelua ja vasta niitä saatuani pystyin kunnolla tutustumaan ihmisiin ja tuomaan myös omaa persoonaani esiin, jotta muut oppivat vastaavasti tuntemaan minut.

Olen nyt ollut spefiseurani toiminnassa mukana kolmisen vuotta, ja sosiaalinen kehitys jatkuu edelleen. Vasta tänä syksynä olen alkanut tutustua muutamiin seurani tyyppeihin sen verran lähemmin, että lähestyn sitä pistettä että voisin kuvitella kutsuvani heitä kylään joskus. Viimeisen puolen vuoden sisään olen myös alkanut saada kutsuja muiden ihmisten juhliin ja kommentteja siitä, että juttuni ovat hauskoja ja olen mahtavaa seuraa. Kesätöissäkin olin enemmän äänessä kuin kahtena aiempana kesänä ja työkaverit vaikuttivat hämmästyneiltä siitä, millainen tyyppi minusta on kuoriutunut.

Mikä sitten on muuttunut? En tunne esittäneeni rooleja sen enempää aikaisemmin kuin nytkään, vaan kyse on ennen kaikkea ollut sosiaalisten taitojen kehittämisestä ja oman paikan löytämisestä. Jälkimmäisellä tarkoitan sitä, että sekä töissä että seuran jutuissa tunsin aiemmin olevani ulkopuolinen ja olin siksi koko ajan puolustavalla ja vetäytyvällä kannalla. Sitten, kun aloin pikkuhiljaa tuntea olevani pätevä osa kalustoa, saatoin rentoutua. Vaikka itselläni tuntuukin kestävän iät ja ajat, ennen kuin tunnen olevani missään kotonani, uskon, että mitä enemmän tästä saan kokemuksia niin sitä helpompaa se on jatkossa.

Sosiaaliset taidot taas ovat kohentuneet vain harjoittelulla eli mm. sillä, että olen opettanut aivojani sanavalmiimmiksi ja välillä pakottanutkin itseni sanomaan ihan vain jotain, vaikka ei mitään sanottavaa tuntuisi oikeasti olevankaan. Olen tarkkaillut muita ihmisiä, peilannut omia kokemuksiani heihin ja lähtenyt liikkeelle siitä, että tuo toinen hiljainen tyyppi vaikuttaisi tuntevan samalla tavalla itsensä ulkopuoliseksi kuin mikä minullekin on tuttua, joten hän todennäköisemmin ilahtuu kuin harmistuu, jos puhun hänelle. Olen opetellut aloittamaan keskusteluja erilaisissa tilanteissa sekä tuttujen että vähemmän tuttujen tyyppien kanssa, ja tämän myötä olen pikkuhiljaa alkanut luottaa siihen, että voin jatkossa aloittaa keskustelun melkein kenen kanssa vain.

Vaikka siis vähän pelottaakin ajatus siitä, että joudun ehkä muuttamaan Turusta pois ja aloittamaan ihmiskontaktien luomisen alusta, minulla on kuitenkin nyt sosiaalisia työkaluja ja tieto siitä, että kun vaan uskaltaudun uusiin juttuihin (kuten yhdistyksiin, kerhoihin ja esim. avointen lautapeliporukoiden säännöllisiin tapaamisiin) ja sinnikkäästi roikun niissä mukana, se todennäköisesti palkitaan. Se on toki oma asiansa, kuinka tällaiset uudet jutut voisi löytää jos niihin ei ole mitään kontakteja. Jos sattuu asumaan paikassa, jossa on korkeakoulu, on ainakin melkoisen todennäköistä että jotain nörttiporukoita tai peliseuroja on hollilla, ja monet niistä ovat kokemukseni mukaan avoimia kaikille, myös muille kuin opiskelijoille. Itse ajattelin lähteä niistä liikkeelle, jos Turusta pois joudun.


"Sillä ei ole niin väliä, tapahtuiko tämä oikeasti. Pääasia että tapahtui."

Viimeksi muokattu: 20.12.2015 00:39 : Rinja.

  • Dyn hahmo
Dyn
Arkkivelho
Taso: 66
  • Viestejä: 3988
Dyn vastasi aiheeseen: Ihmissuhteet ja niiden sisältö
20.12.2015 02:05 #32

Toisin kuin Rinjalla, mulla ei kai varsinaisesti ole ollut ongelmaa saada suutani auki sosiaalisissa tilanteissa. Päinvastoin, välillä varmaan puhun liikaakin ja vääristä asioista, välillä ainakin tuntuu siltä. Jos jaksaisin enemmän vain hengata ja keskittyä muihin ihmisiin, ehkä tämä sosiaalisuuteni siitä paranisi. Loppupeleissä taidan vain olla niin ikävä itsekäs paskiainen, että haluan huomion keskipisteeksi, ja siinä sitten menetän mahdollisuuden minkään syvemmän ihmissuhteen luomiseen, kun kaikki pitävät jos nyt ei pellenä niin ainakin jonkinasteisena idioottina. Että jooh. :sad:


This is hard, but that's how I wanted it.

  • Aderyn hahmo
Aderyn
Kaartilainen
Taso: 17
  • Viestejä: 9
Aderyn vastasi aiheeseen: Ihmissuhteet ja niiden sisältö
01.01.2016 01:09 #33

Celestine, sinäkö tylsä ihminen? Blogisi perusteella vaikutat kyllä kaikkea muuta kuin tylsältä! :D

Ystävien saaminen esim. koulusta riippuu todella paljon siitä, millainen ilmapiiri siellä vallitsee. Jos kaikki hyväksytään omina itsenään ja oppilaita kannustetaan tutustumaan toisiinsa, syntyy siinä varmasti yksi jos toinenkin ystävyyssuhde. Jos taas koulu on täynnä ennestään tuntemattomia tyyppejä (tai mikä vielä pahempaa, kiusaajia vanhasta koulusta), voi olla aika hankalaa ruveta puhumaan ihmisille.

Uuden jakson alkaessa kannattaa mennä rohkeasti yksin istuvan, tuntemattoman tyypin viereen ja alkaa jutella aivan luonnollisesti vaikka ensin tehtävistä, sitten kysyä jotain (Mikä sun nimi on? Mistä koulusta tulet? Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? jne.). Kun olet päässyt puheväleihin tämän ihmisen kanssa, voit mennä välitunnillakin tuon henkilön luo - saatat tutustua hänen kavereihinsa ja siitä edelleen pääset "laajentamaan ympyröitä".

Harrastuksissa on taas vähän eri juttu, riippuu todella paljon harrastuksen luonteesta. Minä olen harrastanut mm. joogaa (en saanut kavereita), vesijumppaa (en tässäkään) ja taidekoulua (josta löysin elämäni parhaat ystävät). Sanataidekoulun kuvittelisin olevan sellainen, että sieltä löytyisi samanhenkisiä ihmisiä, mutta tiedän kokemuksesta, miten vaikea tuollaisiin ryhmiin on päästä mukaan (ensimmäiset kaksi-kolme vuotta taidekoulussa minäkin vain istuin hiljaa paikallani). Dynamiikka on jo muovautunut ja kaikki muut tuntevat toisensa, mutta itse on aivan ulkopuolinen.

Netistäkin toki löytää seuraa ja kavereita, mutta usein asuinpaikat ovat aika kaukana toisistaan, eikä juttelu reaaliajassa ole ollenkaan helppoa. Myös luotettavuus on vähän niin ja näin, riippuu toki paljon siitä, mistä juttuseuransa etsii.

Ai niin, jos olet käynyt rippikoulun/protun, leirikavereihin kannattaa pitää yhteyttä.

Toivottavasti löydät ystäviä! Ei kannata vaipua epätoivoon, vaikka aluksi yksinäisyys kalvaisi. Kuvittelin ensin, etten saisi lukiossa yhtään uutta ystävää ujouteni vuoksi, mutta sitten ihmiset alkoivatkin jutella minulle - ja todellakin sain kavereita :)

Totaalinen off topic, mutta Dyn, oletko tehnyt MBTI-testin? Tuon yhden viestin perusteella vaikutat ihan ENFP:ltä :)


Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Iivari

  • Morgan Blood hahmo
Morgan Blood
Ritari
Taso: 32
  • Viestejä: 271
Morgan Blood vastasi aiheeseen: Ihmissuhteet ja niiden sisältö
25.03.2017 10:59 #34

Kirjoitan harvoin hirvittävän henkilökohtaisia asioita Internetiin, mutta välillä on aika. Se kuitenkin selvittää päätä kun kirjoittajapersoona on.

Kolme ja puoli vuotta kestänyt avoliittoni päättyi hyvin yllättäen eroon. Yllättää se on erityisesti siksi, että meillä ei ole ollut mikään puhumaton parisuhde, vaan ongelmia on aina setvitty ja toistemme kanssa oltu. Kuitenkin, käytännössä yhden viikonlopun aikana avovaimo totesi, että tämä on sitten tässä. Kaipaa kuulemma isompia piirejä kuin ne, mitä Turku voi tarjota. Pakko päästä Helsinkiin. Minä kieltäydyin, sillä koko rakenne oli vähän sellainen, että tarkoitus on lakaista Turussa olevat hankaluudet maton alle ja hakea uutta starttia. Minä en sellaiseen usko. Kompromissirakennettakaan ei syntynyt. Tyhjä olo.

Olen hirvittävän sosiaalinen eläin, mutta jostain syystä minulle on kertynyt erittäin paljon keskustelutaidottomia kavereita. Onneksi sentään yksi suostuu kuuntelemaan hölinääni ja pohdintaani, mutta kyllä tässä vähän ystävyyksiä punnitaan. Olen kuitenkin monia vuosien varrella kuunnellut, mutta vastavuoroisuutta en näköjään saa. On ilmeisesti kiusallista, jos jonkun on suru. Pah. Kaljaseuraa saisin, mutta se ei ole minun tapani ratkoa murheita. Mieluummin pakkaan rinkan ja lähden laavulle, jos seuraani ei selvinpäin kestä. Maalata ja kirjoittaakin osaan, jos tämä meni nyt yksinäiseksi itsen selvittämiseksi.

Ekstrahaastetta tähän tuo vaalit ja työnhaku, sillä pari kuukautta olen ollut vailla duunia. Jos neiti olisi saanut suunsa puhtaaksi aikaisemmin, en olisi esimerkiksi ehtinyt myymään osakkeitani sen eteen, että eletään normaalielämää. Olisin maksanut niillä uuden asunnon takuut. Varsin varakas avovaimon perhe nimittäin tukee häntä suurillakin summilla tarvittaessa, mutta minun perheelläni on velkaa yhtä paljon, kun heillä varaa. Perheestä olen ainoa, joka ei ole taantunut välinpitämättömyytään velkojen suohon. Suomeksi, olen kusessa. Yritän pysyä nykyisessä asunnossa, mutta vuokraemäntämme on varsin epäluuloinen varattomia kohtaan. Saa nähdä.

En kuitenkaan aio jäädä tuleen makaamaan. Eteenpäin on tarkoitus mennä. Kolmekymmentäkään ei ole vielä täynnä ja sen verran raastimia on tullut läpi kuljettua, että enköhän kesällä pääse etsimään kestävempää suhdetta, jossa kumppaniehdokas on käsitellyt nuoruuten kriisinsä ja itsensä etsinnän pahimmat vaiheet, mutta ei ole kotiin jähmettynytkään. Ei auta kuin kulkea kohti uusia mahdollisuuksia.


Ars Longa Vita Brevis

  • Dyn hahmo
Dyn
Arkkivelho
Taso: 66
  • Viestejä: 3988
Dyn vastasi aiheeseen: Ihmissuhteet ja niiden sisältö
25.03.2017 22:31 #35

Aderyn kirjoitti: Totaalinen off topic, mutta Dyn, oletko tehnyt MBTI-testin? Tuon yhden viestin perusteella vaikutat ihan ENFP:ltä :)


Olen, kuten olen tehnyt myös monta "mikä satuhahmo olet" -testiä pitkin internettiä. Mutta voidaan keskustella psykologiasta, tieteen kriteereistä ja mindfulnessin hyödyllissyydestä jossain muualla kuin tässä ketjussa.


This is hard, but that's how I wanted it.

Valvojat: IivariSarantha
Paikalla 3 jäsentä ja 63 vierailijaa
punnort, duiduli79, PercyJacksonfani
Uusin jäsen: Aleksi
Jäseniä yhteensä: 7452