Kotimaan politiikka

Täällä on puhuttu turvallisuuspolitiikasta, vaaleista ja maahanmuutosta, mutta ei taida olla yleistä säiettä rakkaan kotimaamme poliittisesti kehityksestä ja poliittisista kuvioista.

Nyt on virkani tällaisia keskustelunaloituksia rustata, ja, sitä harjoittaissa, viimein, luulen minä, kiikahdan rakohon mustan mullan. Usko minua, ystäväni, meitä kaikkia kerran musta kuolo päähän koppaa.

Aihetta pidetään kauhean tylsänä, varsinkin meidän sukupolvemme keskuudessa, ja minusta tuntuu, että se oli kokolailla totta silloin kun olin nuori (eli 90-luvun lopulla). Pääpuolueissa tuntunut olevan mitään kummempaa eroa ainakaan omassa mielessäni ja sitten oli kommunistien jäänteitä, jotain ihmeen uskovaisia ja ruotsinkielisiä, joten päädyin äänestämään Vihreitä edes miettimättä asiaa enempää, sillä hei luonnonsuojelu ja sitäpaitsi Markus Drake oli huutanut, jotta kannabis pitäisi laillistaa ja se tietysti oli nuorta Ecchi-setää miellyttävää kapinahenkeä, vaikkei asia itseäni varsinaisesti koskettanutkaan.

(Olen myös kerran äänestänyt demareita, Tampereen kunnallisvaaleissa 2004 naapuriani. Käsittääkseni rikos on jo vanhentunut.)

Hienoista poliittiisista puheista saattoi myös saada sellaisen käsityksen, ettei asia nyt itseä koskettanutkaan, tai vaikka koskettaisikin, olisi ihan sama ketä äänestäisi, koska kaikki poliitikot ovat valehtelevia, korruptoituneita paskiaisia. Joka tapauksessa, teki mitä teki, kepu olisi hallituksessa. Pääpuolueet assosioi sarjakuvamaisiin hahmoihin Kari Suomalaisen pilapiirroksissa ja olen niin nuori, että missasin ajat, jolloin SKDL olisi halunnut kieltää suuresti harrastamani "CBM-pelit" (ts. poliittiset aikalaismuistoni ovat kaikki sentään Neuvostoliiton jälkeisiä). En ymmärtänyt, mitä Aamulehden Politikat-palstalla puhuttiin. Koulussakin annettiin ymmärtää eduskunnan koostuvan ihmisistä eikä puolueista hallituksen olevan jonkinlainen eduskunnasta erillinen asia ja vielä mitä kummallista.

Mutta nyt on 2017 ja poliittinen kenttä on muuttunut, meillä on edelleen ne tutut kolme puoluetta mutta ainakin kolme muuta puoluetta, jolla voi olla potentiaali isoksi tekijäksi (tästä myöhemmin). Lisäksi puolueet tuntuvat oikeasti eroavan toisistaan – nyt kun oikeistolaiset ovat päässeet valtaan, tekevät he omanlaistaan politiikkaa. Kuvassa Santeri Alkion ilme, kun hän pilven päältä näkee, mitä entisestä Maalaisliitosta on tullut:



Lisäksi politiikan kokee koskevan itseään eri tavalla, kun on jäänyt työttömäksi ja kuulee Li Andersson moittivan julkisen puolen palveluiden saatavuutta ja näin työterveyden piiristä pudonneena ja vaihteeksi kropan lahotessa ympäriltä kyllä huomaa, että julkisen puolen rattaat pyörivät hitaasti. Lisäksi saa paskat housussa pelätä, koska joutuu työttömyyskorvausta vastaan työhön johonkin puukyrvänsorvaamoon.

Meillä on siis eduskunnassa erilaisia puolueita, seuraavassa hyvin puolueellisia ja latautuneita arvioita:

Kokoomus, kykypuolue, ainainen riesa pitkäaikainen toimija tässä teatterissa jo itsenäistymisen ajoilta. Minun on punavihreänä vaikea välillä ymmärtää, miksi keskiluokka mokomaa äänestää, ehkä Alexander Stubbin kaltaisten hyvinvoivilla hampaillaan hurmaavien hahmojen vuoksi. Puolueella on myös melko erikoinen nuorisojärjestö ("kokkarit, jotka eivät vielä ole oppineet, ettei pidä suoraan sanoa mitä aikoo"), joka saattaa ehdottaa ihan mitä tahansa, syleillen välillä jopa anarkokapitalismia täysin riennoin. Tuskin kuitenkaan menossa mihinkään, kannatus pysyy vakiona.

Keskustan selittäminen ulkomaalaisille onkin oma harrastuksensa. Miten ihmeessä maaseudun puolueesta tuli rakennemuutoksen myötä koko Suomen maltillinen yleiskonservatiivipuolue? Tunnetusti pettää aina. Keskustan romahdusta on ennustettu niin kauan, etten ainakaan enää itse uskalla, vaikka olisikin ajatuksena kaunis, että Kepu saisi saman suhteellisen osuuden kuin Ruotsin Centerpartiet.

Perussuomalaiset, engl. Tesco Value Finns. Kun yhdistettiin Timo Soinin kansanmiehen karismaattinen hahmo, Veikko Vennamon protestiperintö ja kansallismielinen lauluyhtye Horts ja Wesselikuoro, saatiin melkoinen melkoinen ja luvalla sanoen vastenmielinen kimeira, jossa yhdistyvät heterocisnormatiivisuus, rasismi ja yleinen tyhmyys. Pienen kansan puolustajan sijaan hallituksessa on nähty lähinnä Kokoomuksen sylikoira ja tämän ovat huomanneet äänestäjätkin, pitkiin aikoihin jos ikinä on Suomessa on nähty keidenkään kannatuksen sulavan käsiin vaalien jälkeen näin nopeasti.

Soinin eläkepäivien turvaajana puolue on tehnyt tehtävänsä ja myös sutkautteleekin plokiinsa lähinnä taskulämmintä dadaa pitääkseen pakan koossa vielä siihen asti, kun saa astua pois näyttämöltä seuraavassa puoluekokouksessa kaikkensa antaneena sankarina. Epäilemättä radikaalimmat kansallismieliset tahot aikovat nousta johtoon, toivottavasti Jussi Halla-aho, joka on kerännyt pistävillä blogeillaan kannattajia, mutta jolla on keskimääräisen tohvelieläimen tv-karisma. Luultavaa kuitenkin, että Sampo Terhohan sieltä on tulossa.

Persujen romahdus on tulossa, se tulee näkymään seuraavissa eu- ja eduskuntavaaleissa. En ihmettelisi jos EU-vastainen, maltillisesti kansallismielinen protestipuolue ja "ruskeapaidat" lähtisivät eri suuntaan – jälkimmäiset ovat kyllästyneet kompromisseihin ja ensimmäiset jälkimmäisten möläytyksiin ja ainaiseen "harjaustarpeeseen". Politiikka voi olla peliä, mutta yleensä puolueen uskolliset soturit sentään palkitaan, persujen rivikansanedustajilla sen sijaan on näillä näkymin vain uhrattavan moukan rooli – ja puhun nyt shakkinappuloista, vaikka osan sivistystasossakin voisi olla korjattavaa. Yllättävän moni näyttää polttavan poliittisen uransa vain Soinin eläkerahojen vuoksi, vaikka loikkaaminen tässä vaiheessa voisi olla ihan moraalisesti hyväksyttä.

Vihreät on sikäli onnistunut, että heitä pidetään yhtä aikaa sekä Kokoomuksen puisto-osastona että vanhojen stallarien pesäpaikkana – huolimatta siitä, ettei kukaan osaa nimetä muita entisiä taistolaisia kuin Satu Hassin ja toisaalta ko. liikehän imi mukaansa siihen aikaan kaikenlaista väkeä Björn Wahlroosista lähtien.

Vihreistä on tulossa luultavasti entistä laajemmin sellainen sivistyneenä itseään pitävän urbaanin ihmisen yleispuolue (sitä mitä SDP kaiketi oli), jos et tiedä oikein ketä äänestää, tässä on hyvä oletusvaihtoehto. (Muutoin nuori kaupunkilainen voi kannattaa myös Kokoomusta tai Vasemmistoa, RKP:tä jos puhuu kieltä, muille vaihtoehdoille nauretaan). Pidin joskus Osmo Soininvaaraa jonkinlaisen tolkun miehenä Eduskunnassa, mutta tästä on monta vuotta ja sen jälkeen Osmokin on kunnostautunut sammakkotehtaana. Puolue on muutenkin turhan oikeistolainen jos minulta kysytään ja pahimpia ovat helsinkiläiset kaupunkivihreät.

Vasemmisto sen sijaan on yllättävän hyvin karistamaan entisen Neuvostoliitto-fanikerhon nahan yltään – siinä kyllä meni yli kymmenen vuotta. Pahimmat änkyrät on saatu pois ainakin eduskuntaryhmästä ja sitäpaitsi maassa on ainakin kolme kommunistista puoluetta joihin liittyä – niistä yhdellä on peräti muutama varavaltuutettu.



RKP: Kuulemma Suomen ainoa oikeasti liberaalipuolue. Oletan kuitenkin, että jos RKP:tä kutsuttaisiin mukaan trotskilaiseen hallitukseen, he tahtoisivat lähinnä tietää onko se kaksikielinen trotskilaishallitus. Ruotsinkielisten määrä vähenee (eivätkä kaikki äänestä RKP:tä, käsittääkseni heillä on aika Dr Pepper -suhtautuminen siihen), mutta he valtaosin asuvat tiettyjen vaalipiirien alueella, nykysysteemillä RKP:n olemassaolo eduskunnassakin on turvattu pitkään.

KD: Kun silloista Kristillistä liittoa perustettiin, arkkipiispa paheksui moista, kristittyjen kun pitäisi mieluummin vaikuttaa kaikissa puolueissa. Niinpä tämä kerho edustaakin erinäisiä lahkoja. Tippuu toivottavasti pian äänikynnyksen alle.

Bubbling under: Piraatit, joista ei ikinä tiedä saako jollain tempauksella jotakin aikaiseksi. Viime eduskuntavaaleissa yhteiskannatus olisi riittänyt yhteen kansanedustajaan, mutta eiväh vaalit niin toimi. Ja Väyrynen on täysi villikortti. Saako mies aikaan oikeasti uuden puolueen, joka kerää "maltillisten EU-kriitikoiden" äänet – siitä huolimatta, että puolueen johdossa on Väyrynen ja muita sekalaisia hahmoja.

Nokkelimmat ovatkin jo huomanneet, että yksi oli joukosta poissa, koska tänään tapahtui jotain merkittävää, joka taisi jäädä isompien uutisten varjoon. SDP:n puoluekokous.

Demareista kun on tullut poliittinen ilmiö, josta minä en lainkaan saa otetta. En tunne demareita – en oikein edes tiedä ketä he ovat. Puolue edustaa minulle suuruudenaikojaan – ja niistä on osasto sata vuotta, osasto kolmekymmentä. Jossakin pilakuvassa mainostettiin "äänestä SDP:tä, jos et halua minkään muuttuvan ikinä". SDP tuntuu pysyvän olemassa pelkän inertian voimin, Suomessa on niin paljon ihmisiä, jotka ovat aina äänestäneet demareita, että puolue pysyy edelleen pääministeriehdokkaana.

Mutta ei sillä tavalla pysy olemassa loputtomiin, koska sellaiset kannattajat kirjaimellisesti kuolevat, tilastollisesti yhden vuosikurssin vuosivauhtia. Pitää kyetä vetoamaan myös nuoriin tai saamaan nuorena ehkä jotakin radikaalimpaa puoluetta äänestäneet siirtymään keski-iän koittaessa maltilliseen solisalirattiliikkeen äidinsyliin.

Ja nyt oli SDP:n puheenjohtajavalinta, ja SDP:n puheenjohtajahan on Antti Rinne, jotakuinkin harmaa (sekä fyysisesti että henkisesti), 50 vuotta täyttänyt ammattiyhdistysjyrä. Tarjolla oli kaksi nuorempaa ehdokasta, Timo Harakka ja Tytti Tuppurainen. Sinälläänhän ikä nyt ei ole mikään kriteeri ja esim. Soininvaaralla oli muitakin nuoria faneja kuin allekirjoittanut, mutta ainakin Harakka oli myös kovasti kampanjoinut, että puolueen pitäisi jotenkin uudistua, kun Kekkonenkaan ei enää ole vallassa.

Mutta puoluekokous valitsi edelleen Rinteen. Ilmeisesti kyseessä oli joku paikallaoleva eliitti, en ole ainakaan kuullut, että demarit olisivat toimineet samoin kuin Vihreät ja Vasemmisto, joiden molempien puheenjohtajat ovat edellisen kerran valittu kaikkien jäsenten postiäänestyksellä. (Ihan virallisesti sellainen äänestys ei ole pätevä, joten pj:t valittiin kyllä puoluekokouksissa, mutta molemmisssa tapauksissa edustajat olivat de facto sitoutuneet jäsenäänestyksen tulokseen ja Vasemmiston tapauksessa ainakin kaikki muut kuin Andersson luopuivat ehdokkuudesta tuloksen kuultuaan).

Mutta SDP valitsi edelleen Rinteen.

Ja nyt jätän tähän ennustuksen, jolla voitte käydä siinä vaiheessa jo pahemman kerran keski-ikäistynyttä allekirjoittanutta kiusaamassa: SDP:n inertia loppuu ja palataan 60-70-lukujen tilanteeseen, jossa maassa on kaksi suunnilleen samankokoista vasemmistopuoluetta.

Miten SDP koskaan valitsi kaikista maailman ihmisistä Mikael Jungnerin puoluesihteeriksi?

Itsellä on alkanut olla entistä vaikeampaa arpoa, ketä sitä äänestäisi. Mikään puolue ei oikein nappaa, ja jos löytää jonkun fiksun oloisen ihmisen, pitäisi tykätä myös koko puolueesta ja niistä, jotka sinne todennäköisimmin valitaan. Keiken lisäksi olen huono seuraamaan mitään politiikkaa missään päin maailmaa kovinkaan ihmislähtöisesti, eli en ole selvillä kuka ajattelee mitäkin enkä osaa arvioida poliitikkojen ammattitaitoa. Osaan vain todeta luonnonhistorianäkökulmasta miksi metsien biodiversiteetin köyhtyminen on äärimmäisen huono asia myös ihmisen kannalta, mutta en osaa hahmottaa kuka tai mikä taho sille jotain tekisi. Tunnen joitakin aktivisti/anarkistisuuntautuneita ihmisiä, mutta en tunne hengenheimolaisuutta heidänkään kanssaan.

Vaikuttaa myös siltä, että vaikka Suomessa ympäristönsuojelu on paremmalla tolalla kuin monessa muussa maassa, täälläkin on jonkinlaista samaa oireilua kuin rapakon takana koskien rahan ympärillä pyörimistä, ja täälläkin ollaan sen takia huolissaan paitsi kaivosoikeuksista niin myös metsistä ja suoalueista, joita säädökset aina uhkaavat uhata. Tietysti taloutta ja yksittäisten ihmisten intressejä haittaa aina, jos joku yksittäinen aine tai toiminta kielletään, vaikka olisi aiheestakin.

Kauhea pöhinä meneillään epävaaleista – ei, ei kunnallisvaaleista, ne ovat oikeat vaalit ja monien elämän kannalta ehkä tärkeimmätkin – valtuusto kuitenkin päättää yhdestä sun toisesta asiasta ympäristössä ja sitäpaitsi pienissä kunnissa saattaa olla ihan muutamasta äänestä kiinni, kuka nousee valtuustoon, kuka jää varalle ja kuka rannalle – listojen sisällä siis, listojen keskinäiset erot ovat vähän isompia.

Listojen, koska valtuustoon voi päästä eduskunnan ulkopuolisten puolueiden edustajia, kuten Helsinkin SKP:n Yrjö Hakanen tai vallan puolueiden ulkopuolisten listojen ehdokkaita, kuten Turun pitkäaikainen vakiohahmo, erinäisiäkin kansallismielisiä listoja ja puolueita edustanut Olavi Mäenpää.

Puhun tietysti ensi vuoden presidentinvaaleista. Suomessa on yhden ainoan kerran (Svinhufvud 1937) istuva presidentti hävinnyt vaalit (Ahtisaari ei asettunut uudelleen ehdolle toiselle kaudelle, jos häntä muistelette). Ei niin käy nytkään, se on lähestulkoon varmaa, Niinistön virallista ilmoitusta jatko-aikeista odotellaan toki vielä. Mutta ehdolle kannattaa silti asettua, koska vaalipaneeli tarjoavat hyvän tilaisuuden puhua suurelle tv-yleisölle tärkeiksi näkemistään aiheista (ja nostaa vähän omaakin mediapersoonaansa). Toisin sanoa, erästäkän poplaritakkista tuttisuuta mukaillakseni, vaaleihin lähdetään hetken mielijohteesta ja toissijaisista motiiveista ja ne ovat lähinnä vaivaannuttava kokemusta niin ehdokkaalle kuin äänestäjällekin.

Ehdottaisinkin, että presidentin valtakausi muutettaisiin 6+6-vuotiseksi, eli viidennen vuoden jälkeen presidentti saisi ilmoittaa, jatkaako toiselle kaudelle, jollain tästä pelleilystä voitaisiin luopua. Jos tämä kuulostaa liian pitkältä, myös 4+4 on ihan mahdollinen.

Minulla on myös vaihtoehtoisia ehdotuksia, mutta ne saattavat olla vielä kovempia paloja purtavaksi suurelle yleisölle.

Monet tällaiset politiikkanörtit ovat ihmisiä, joille vaalit ovat maailman parasta aikaa. Minua nykyään yököttää koko puuha - tänäkin vuonna. Vakioaiheiksi on muodostunut muukalaisvastaisuus, valkoisen heteromiehen kärsimystentie, kaupunkilaisten kollektiivinen tyhmyys ja kaiken, paitsi polttomoottoriteknologian hirveys. Eipä siinä, voisihan nuo epäjutut jättää lukematta, mutta ne aina leviävät omiinkin teksteihin, vaikka aiheena olisi vaikka se, miten opiskelijoiden mielenterveysongelmien ehkäisyyn voisi kohdentaa tehokkaasti varoja. Tämän voi tunnetusti teilata kymmenen eläkkeellä olevan ukon toimesta sanomalla vuorotellen, "nykyaikuiset ovat laiskoja luusereita, minä opiskelin hiihtäen kesät talvet ja täryporalla keihästin jäätyneitä oravia ruoaksi". Sen jälkeen tämän oikein ovelan aasinsillan kautta voi ottaa puheeksi jonkin edellä listatuista aiheista. Pah. Pakko sensuroida kommenttiosiota, paitsi jos kiinnostaa hirveästi huudella seinille.

Noin, nyt on avauduttu. Muihin uutisiin. Turun ikioma Olavi Mäenpäähän lyhensi juuri YLSS:n SS-puolueeksi, eli kovaa mennään. Puolue on myös sinänsä hauska, että Olkkuhan saa tunnetusti selkeästi yli tuhat ääntä ja on pääsääntöisesti listansa ainut valittu. Varavaltuutettu sai viimeksi suunnilleen 45 ääntä. Muilla Turun puolueilla varavaltuutetut tulevat valituksi noin 150-170 äänellä. No, listan - tai puolueen - henkeen sopinee moinen hegemonia.

Tällä kertaa minäkin päädyin ehdolle. Huomasin puolustavani yhtä puoluetta aina väittelyissä kuulumatta itse siihen, joka alkoi ärsyttää. Lisäksi asuinalueelle tuli joitain pöljiä muutoksia kun joku keksi, että tätäkin seutua pitää "nuorentaa" tuomalla viimeiselle kohtuuhintaiselle, mutta hiljaiselle alueelle melua. Kukaan ei vain viitsinyt höpöstellä alueen nuoren polven kanssa, joka etsii nyt asuntoa muualta kun täällä alkaa vesiskootterit päristä. Suututti kun en itse voinut vaikuttaa. Nyt sentään yritän.

Maakuntauudistus taas jännittää. Seudun keskuskuntana tästä voi olla hieman jopa positiivisia muutoksia sillä verokertymäähän varuu perinteisesti keskuskunnasta ympäristökuntiin, joka heikentää oman SoTen järjestämistä. Toisaalta taas maakuntahallitus nappaa aika moisen namun veroäyristä, niin pitää katsoa, miten siihen joutuu sopeutumaan. Lisäksi maakuntahallitukseen pääsenee vahvahkoon asemaan keskuskaupungin pikkupuolueet, eli PS ja Keskusta. Ei täällä kukaan halua antaa niille lisää paukkuja päättää keskuskunnan terveysasioista, mutta niin ne vain tulee moisia saamaan.

***
Ach, Echramathin spoileriin unohtui heittää, että paras mitä pohjoismaille voisi tapahtua olisi kunnon liittovaltio ;) Salainen haaveeni.

Onko änkyröillä vielä mahdollisuus uudestaan yrittää lain kumoamista? Ainakin aitosivulla oli katkera teksti, jossa uhottiin että nyt tästä aiheesta on puhuttava entistä enemmän.

Onko änkyröillä vielä mahdollisuus uudestaan yrittää lain kumoamista? Ainakin aitosivulla oli katkera teksti, jossa uhottiin että nyt tästä aiheesta on puhuttava entistä enemmän.

Nykylainsäädännöllä ei voi. Kenenkään oikeudet eivät saa keikkua - eikä kenenkään oikeuksia huonontaa. Tätä suojaa perustuslain 2. luku - yhdenvertaisuus. Lain muuttaminen tai alasajo vaatisi perustuslain muutosta. Jos eduskunnassa 2/3:n enemmistö haluaa tosissaan avata perustuslain ja muuttaa tätä kohtaa, niin silloin heikkenisi kaikkien turva tasavertaisiin oikeuksiin. Perustuslain toisessa luvussa käsitellään suomalaisten ja Suomessa oleskelevien oikeuksia, velvollisuuksia ja vastuuta.

www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731#P20

Joskus minua ärsyttää änkyröinti, jossa ei oteta selvää, miten paljon voi vaikuttaa jos haluaa vaikuttaa. Tai oikeammin miten, sillä kaikkeenhan voi vaikuttaa. Tänä maailmanaikana voi vain olla aika hankalaa löytää 2/3:n enemmistöä perustuslain muuttamisen kannalle. Etenkään oikeuksien rajoittaminen mielessä.

//Muoks. nippelilisäys:
Yhdysvaltain mormoneiden parissa elää ajatus, jonka mukaan Yhdysvaltoihin pitäisi saada niin kutsuttu teodemokratia. Teodemokratiassa yhdistettäisiin perustuslaki, uskonto ja republikaani-demokraattiset ajatukset. Tällaisellä himmelillä voisi paukuttaa raamatuntulkintaa avioliittolain muutosta vastaan. Sen verran järkiporukkaa löytyy myös Yhdysvaltain raamattuvyöhykkeellä, ettei asia ole sielläkään saanut mainittavaa tuulta alleen :P

Tänään koetamme ymmärtää elämää suurempaa ilmiötä ja miestä sen takana. Hahmoa, jonka tuloa politiikkaan minäkään, foorumin varttuneempaa(?) puoliskoa edustavana, en edes voi muistaa edes lapsuudesta. Kestojyrää, joka esiintyy jo Kari Suomalaisen pilapiirroksista, mutta on vakiohahmoista ainoana on edelleen mukana kuvioissa – valtaosahan on jo edesmennyt, enkä ihmislajin peruslainalaisuuksien vuoksi anna 93-vuotiaalle Mauno Koivistollekaan kummoista eliniänodotetta. Pilapiirtäjän suosikkia, jonka kasvonpiirteet kuvastivat Juicen mukaan erinomaista ulkopolitiikkaa ja kansan mielestä puolestaan Mercedes-Benzin W210-korimallia. Jopa spekulatiivisen fiktion aihetta .



Puhun tietenkin Paavo Väyrysestä, joka valittiin eduskuntaan 23-vuotiaana vuonna 1970 ja istui siellä keskeytyksettä vuoteen 1995, jolloin siirtyi Euroopan parlamenttiin, myöhemmin hän toki välillä palasi eduskuntaan kunnes jokusen vuosi sitten teki väärän arvion ja siirtyi kotopuolestaan Keminmaalta ehdolle Helsinkiin, missä kilpailu olikin paljon kovempaa. Väyrynen on toiminut neljä kertaa ulkoministerinä ja muitakin salkkuja kantanut, lisäksi oli Kepun puheenjohtaja kymmenen vuoden ajan.

Väyryseen on liitetty kaikenlaisia skandaaleja, klassisimpana varmaankin kuuluisa jalasmökki – Väyrynen haki eduskunnasta kulukorvauksia asunnon pidosta sekä Helsingissä että Keminmaalla, selvisi, että jälkimmäisessä hänellä kuitenkin oli nimenomaisesti vain erittäin pieni mökki. Tämä todettiin kumminkin lailliseksi. Kaikenlaista muutakin Väyrysen ainakin väitettiin tehneen.

Ei ole salaisuus mikä Väyrysen näkemys omasta asemastaan on ollut – hän on oleva esikuvansa Urho Kekkosen seuraaja, tasavallan presidentti, vaikka nyt pari demaria harmillisesti onkin päässyt ohi. Hän oli ehdolla presidentiksi 1988 ja 1994, valitettavasti "mediapeli tuli väliin", muutenhan hänet olisi valittu – tamperelainen kaikkien vaalien kestoehdokas Seppo Lehto liittyy tapaukseen.



Ei-kepulaisena Väyrystä on ollut hauska seurata vähän puoli-ironisena sympatisoida, ensinnäkin mies pullahtaa esiin kuin korkki uudelleen ja uudelleen, toisaalta puolueessa revitään hiuksia päästä, Väyrynen voi keksiä lähes mitä tahansa eikä hänelle oikein voi mitään (ainakin lähes mitä tahansa). Presidentinvaaliin 2012 SDP lähetti Lipposen häviämään, Niinistön kansansuosiota eikä Haaviston kansanliikkeettä hän ei voinut haastaa, mutta puolueen kunnia vaatii jonkin veteraanin asettuvan ehdolle. Keskusta päätti samalla logiikalla uhrata Väyrysen – joka ei ollut ollenkaan juonessa mukana, vaan alkoi tavoilleen uskollisena kampanjoimaan tosissaan ja menestyi hämmentävän hyvin.

Tämä saattoi kuitenkin olla viimeinen tilaisuus. Väyrynenkin on kuolevainen (tai ainakin luulen niin) ja aika käy vähiin. Seuraavat presidentinvaalit on jo ratkaistu, Suomen kansa ei käytännössä ikinä vaihda istuvaa presidenttiä, Niinistö on melko pidetty ja kaiketi hakee toista kautta. Tästä vaalista Väyrynen on jo kieltäytynyt ja tuppeensahatun uuniperunakasansa alla piilotellut Matti Vanhanen on lupautunut ehdokkaaksi. Seuraavan vaalin aikana Väyrynen onkin jo ikämies ja Keskustan jäsenkantakin uudistunut niin paljon, että puoluekokouskin alkaa pitää häntä kirjaimellisena dinosauruksena. Tähän asti kaikki mitä Väyrysen CV:ssa on näyttänyt ihan loogiselta kamalta, mitä presidentin Wikipedia-sivulla voi lukea ennen virkaanastumista, mutta itse presidenttijuna näyttää menneen.

Väyrystä on pidetty yhtenä niistä poliitikoista, joiden takia politiikan sanotaan olevan peliä tai vain peliä, mutta myös taitavan pelaajana – tai reaalipoliitikkona. Nimitys "kokenut kettu" liitetään häneen. Niinpä kun kuulin Väyrysen lähtevän luomaan uutta Kansalaispuoluetta, oletukseni oli, että homma on hanskassa. Olemalla perinteisellä tavalla kansallismielinen ja ajamalla eroa EU:sta hän saisi paljonkin EU-vastaisia äänestäjiä, joita persuissa vieraannuttavat halla-aholaiset sekä infantiilia dadaa "plokiinsa" suoltava puoluejohtaja. Erikoinen jäsenmenettelykin kuulosti järkevältä, Väyrysen piti jotenkin varmistaa, keitä puolueen jäseniksi ainakin alkuvaiheessa huolitaan, muuten kaikenlaiset äärioikeistolaiset ja kylähullut valtaavat puolueen ennen kuin kissaa ehtii sanoa. (Ja voi tosiaan olla, että hän pyrkii tämän puolueen eikä Keskustan (josta hän sivumennen sanoen ei ole vieläkään kai eronnut eikä erotettu) presidenttiehdokkaaksi).

Mutta viime päivinä en ole ymmärtänyt, missä Väyrynen menee. Hän on päätynyt kunnallisvaaleihin Kristillisdemokraattien kanssa vaaliliittoon Terve Helsinki -nimisen listan kanssa (missä hän aikoo ilmeisesti estää Helsingin kasvua, nähtäväksi jää miten hän muka haitallisen kaupunkeihin keskittymisen pysäyttää kunnallisella tasolla), lisäksi mukana tuli täysin vanhan koulun juutalaissalaliittokamaa syytävä lääkäri(!), josta Väyrynen ei edes suorin vartaloin irtisanoudu. Missä oikein mennään?

Echramath kirjoitti: nähtäväksi jää miten hän muka haitallisen kaupunkeihin keskittymisen pysäyttää kunnallisella tasolla

No, miten sitä muuttoliikettä nyt nykypäivänä on tapana hillitä...

Joka tapauksessa Väyrynen on toi mukanaan KD:n listalle myös kolme Suomi Ensin -järjestön aktiivia, mukaan lukien yhdistyksen puheenjohtaja Marko Argenta. Suomi Ensinhän on viime aikoina kunnostautunut pitämällä viikkokausien mielenosoitusta, ellei peräti leiriä, keskellä Helsinkiä, lisäksi keräävät kannattajakortteja Ilja Janitskinin presidentinvaalikampanjaan (minä en tiedä miten varsinainen ehdokkuus menee yksiin sen kanssa, että poliisi etsii yhä Janitskinia). "Suomi Maidan"-nimellä kulkeva mielenosoitus ei ole kerännyt lainkaan samanlaista väkimäärää kuin Ukrainassa 2014, mutta aiheesta on toki runsaasti materiaalia mm. Punk in Finlandilla sekä vastaavasti googleosumista päätellen MV-lehdessä, kuten myös. tuntikaupalla itse mielenosoittajien videota Youtubessa. (Älkää menkö sinne tai älkää ainakaan sanoko, etten varoittanut)

Jossakin vaiheessa tosin Argenta oli jonkinlaisessa riidassa tai ristiriidassa muun Suomi Ensin -porukan kanssa ja yhdistyksellä oli kaksi erillistä ja erilaista nettisivuakin, mutta tipuin kärryiltä viimeisimpien käänteiden suhteen.

Joka tapauksessa, Väyrynen on joutunut kokolailla outoon seuraan. Toveri Ahponen kommentoi.

Väyrysen KD-liitto heijastui hienosti Turkuunkin. Tosin asialla oli KD itse ottaen listoilleen kaksi henkilöä, jotka ovat kunnostautuneet mielenosoituksilla valtuuston ulkopuolella niin, että se on häirinnyt valtuuston toimintaa. Aiheena on ollut, mikäpä muukaan kuin maahanmuutto. Tämä myös silloin - tai erityisesti silloin - kun aihe ei ole ollut millään tavalla esillä valtuustossa. Erityisesti silloin siksi, että aihe nyt harvemmin on esillä valtuustossa. Paitsi tietenkin Olavi Mäenpään kommenteissa silloin kun herraa huvittaa. KD:n ainoaa edustajaa ei tietenkään kauaa jaksa asiasta näpäytellä, mutta väitteet siitä, etteivät KD:ssä tiedä, keitä nämä ehdokkaat ovat, ovat aika hömelöitä. Tai sitten ovat puolueessa niin hömelöitä, etteivät oikeasti tiedä, mitä Turussa tapahtuu kirjaimellisesti ikkunan alla. Vaikka huutajia olikin se kymmenkunta, niin silti. Jos minun kokouksiani häiritään, otan varsin nopeasti selvää, kuka keskenkasvuinen paviaani on seuraavalla kerralla kahvinkeitto- ja tarjoiluvuorossa.

Toisen elefantin siirtyminen kohti hautausmaata tapahtui aamulla kun Timo Soini kertoi vetäytyvänsä PS:n päämiehen pallilta. Ukko on ollut niin kauan puolueensa nokkamies, kun minä olen mitään ymmärtänyt politiikasta. Oli hänen puoleestansa mitä mieltä tahansa (niin kuin minä olen), niin silti kasvutarina on ollut suomalaisittain erikoinen. Saa nähdä, mitä muutoksia uusi puheenjohtaja tuo mukanaan - vai tuoko mitään. Muututaanko yleispuolueesta puhtaasti rasistipuolueeksi, vai mitä tapahtuu. Veikkaan, että yleispuoluelinja ja puolueen johto yrittää saada Terhosta tai Niinistöstä jatkajaa - razistisiipi taas kaipaa Halla-ahoa johtoon.

Vihreiden puheenjohtajavaihdoksessa taas on vastassa se, matkataanko kohti vasempaa laitaa ulostuloissa vai siirrytäänkö takaisin keskemmälle. Minä toivon liikesuunnan taitosta kohti keskustaa.

PS:n yleispuoluelinjaa kannattavilla ei taida olla kovin hyviä vaihtoehtoja, sillä Terho ja Halla-aho edustavat samaa ns. maahanmuuttokriittistä skeneä (Halla-ahohan testamenttasi eurovaaliäänensä Terholle 2009), vaikka Terho edustaakin sitä hieman hillitymmin sanankääntein. Niinistö taas katselee maailmaa varsin sinimustasävytteisten silmälasien läpi (hän kuvaili Lapuan liikkeestä kirjoittamassaan kirjassa muilutuksia "juurevalla kansanhuumorilla ryyditetyksi hevosenleikiksi").

Toisaalta, hallitus voi kaatua! Torilla tavataan!

Elämme merkillisiä aikoja.

Arvelin itsekin persujen kyllä hajoavan, mutta tämä kuvio tuli silti täytenä yllätyksenä. Olisin jotenkin uskonut Soinin jäävän loppuun asti "perussuomalaiset"-nimiseen osaan. Toki Halla-ahon menestys tuli Soinillekin yllätyksenä.



Halltuksen pohjaa pidetään kyseenalaisena, kun Kokoomus, Keskusta ja Uusi Lahden Sininen Vaihtoehtotulevaisuus ovat galluptulosten perusteella vähemmistöhallitus. Mandaatti kuitenkin on listavaalissakin henkilökohtainen. Muutenkin kannatus varmaan elää. Tällä hetkellä puoluerekisteriin pyrkivä Sininen Tulevaisuus on 10. suurin puolue, muiden eduskuntapuolueiden ohella Piraatitkin nauttivat laajempaa kannatusta.

Toisaalla: kauppareissuillaan soitelleet Touko Aalto ja Juha Sipilä bondailevat twitterissä, eikä varmaan syyttää. Mikäli alkiolaiset eivät herää ja onnistu savustamaan Sipilää ulos, herrat tapaavat paitsi vaalitenteissä hyvin todennäköisesti myös seuraavassa valtioneuvostossa. Kokoomus sen kuin porskuttaa ja sille varmaan sopii erinomaisesti ottaa kumppaneikseen molemmat vihreät sävyt ja eiköhän RKP:kin palaa päiväjärjestykseen luonnonvastaisesta oppositioasemastaan.

Vasemmisto tuskin erehtyy toista kertaa Kokoomuksen kanssa samaan hallitukseen, varsinkin mikäli jälkimmäinen on pääministeripuolue. Villikortiksi muodostuukin SDP, joka on ollut kokolailla tuuliajolla viimeiset kymmenen vuotta – minä aikana se on hävinnyt kaikki eduskunta-, euro- ja kuntavaalit, mikäli häviön määritelmänä on menettää kannatusprosenttiyksiköitä edelliseen vastaavaan vaaliin verrattuna (nythän kuntavaaleissa demarit toki ylöspäin ek-vaaleistä, mutta hivenen taaksepäin edellisistä kuntavaaleistä). Voisiko SDP nousta vanhaan loistoonsa ja johtaa punamultaisaa kansanrintamahallitusta? Sanna Marin, pelasta meidät!

Jahas, Laura Huhtasaari sitten valittiin kuin valittiinkin Perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi. Saas nähdä, alkaako USA-tyylinen teekutsuhörhöily rantautua Suomeen, käsittääkseni kun kyseinen henkilö on saanut herätyksensä juuri siellä päin, tai ainakin tuntuu kovasti fanittavan Trumpia... Ainakin veikkaisin, että hän saattaa päästä korkealle, kun on sen verran hyvä puhuja (osaa kierrellä vakuuttavan oloisesti kuten Pressiklubissa kysymykseen tieteestä: kyllä minä arvostan tiedettä ja tiede on tuonut ihmisille paljon hyvää mutta *köhköh*evoluutio on uskonvapausasia*köhköh*) ja media on antanut hänelle ja hänen mielipiteilleen runsaasti tilaa.

Sinänsä jännä, että muslimeja on vastustettu noissa ympyröissä esimerkiksi siksi, että vanhoillisissa piireissä ei hyväksytä evoluutiota ja homoja. Mutta samankaltaiset mielipiteet kotikentällä eivät haittaa sitten yhtään.

Olihan se vain ajan kysymys, milloin tämän tyyppinen ehdokas saadaan presidentinvaaleihin täälläkin. Toivon, että Huhtasaarta haastetaan asiakysymyksiin kunnolla ja hän joutuu vastaamaan todellisia kantojaan, joita kritisoidaan asiallisesti. Mikäli niistä tehdään vaan vitsiä, niin se on vain Huhtasaaren eduksi.

Noissa piireissähän he nappaavat tuollaiset asiat keppihevosikseen, jotka pyöräytetään vain koetun vastapuolen niskoille. Itselle toki ne sallitaan, koska se on vain "rationaalista". Muut ovat sitten epärationaalisia ja "toimivat tunteillaan - niin kuin naiset", mutta kommenttia ei koeta samalla tavalla naisia syrjiväksi, kun se tulee omasta suusta :D

Muutoinhan Echramathin kuvailema tilanne heinäkuulta ei ole liikkunut paljon mitenkään. Mitä nyt gallupit pyörittelevät kutakin, mutta lopulta ne ovat vain gallupeja. Seuraan niitä uteliaisuudesta, mutta tunteita ne eivät herätä suuntaan tai toiseen. Jos niistä liikaa innostuisi, sotkeutuisi vain ajatus nykyisen Eduskunnan rakenteesta. Siniset ovat ainakin vielä hyvin matalissa lukemissa. Teoriassa minua huvittaisi kirjoittaa kannattajakortti nähdäkseni, minkälaisen aseman he ottaisivat varsinaisissa vaaleissa.

Juu, ajan kysymyshän se kai olikin... Ehdokkaana olo ei tietenkään takaa vielä mitään, mutta nyt kun konservatiivisuus ja äärioikeisto on taas huudossa vähän joka puolella, ei ole kai mikään ihme jos Huhtasaarikin vielä saa paljon ääniä... Varsinkin Jenkeissä tuntuu olevan vallalla ajatus, että esimerkiksi maahanmuuttoasiat, evoluutio ja ilmastonmuutos ovat jotain liberaalien juttuja, ja jos kuuluu vastapuolelle niin niitä kuuluu vastustaa ihan periaatteesta tai muuten maan asiat alkavat luisua kohti tuhoa ja kuolemaa. Sitä ei toivoisi että tuon kaltainen polarisoituminen rantautuisi tänne, mutta kaikuja jenkkimeiningistä taitaa olla Euroopassa jo... tai ehkä pikemminkin natsimeiningistä. Se ei käsittääkseni ole ollut kaikilta osin edes kovin peiteltyä.

Toivottavasti tosiaan osataan suhtautua asiallisesti niin ettei vasemmiston reaktioista saada taas lyömäasetta. Ei siellä kuitenkaan tajuta että itse ollaan oltu vielä pahempia. Pahinta on, jos ääripään edustaja on asiallinen ja ns hyvisten puolella aletaan pilkata ja raivota. Olen seuraillut somessa keskustelua aiheesta "saako natseja lyödä", ja perustelu on ollut aika pitkälti sitä että saa ja pitääkin, koska väkivalta on ainoa jolla estetään äärioikeiston nousu. Aika harva tosin tuntuu miettivän, missä sitten menee se raja että ihminen on tarpeeksi natsi jotta väkivalta häntä kohtaan on oikeutettua. Onneksi tilanne ei Suomessa ole mennyt ihan tähän (ainakaan vielä), vaikka saman henkistä porukkaa täältäkin jonkin verran löytyy.

En oikein jaksa uskoa, että kaikki äärioikeistoa ja maahanmuuttokritiikkiä hipovien puoluiden äänestäjät olisivat varsinaisia natseja, Suomessa tai muuallakaan, mutta heitä äänestävät varmasti monet joita huolettaa maailman tilanne, ja jotka kokevat että nämä ehdokkaat ovat ainoita jotka kuuntelevat ns. tavallisen ihmisen murheita. "Perinteinen" politiikka ei ole ainakaan auttanut asiaa. Ja ns maahanmuuttokriittisille puolueille on varmasti saatu paljon lisää kannatusta sillä, että oikeistakin maahanmuuttoa ja islamia koskevista ongelmista puhuminen oli vasemmistolle pitkään niin vaikeaa (ja on sitä ehkä edelleen), ja se keskustelu jätettiin sitten pelkästään niille, joilla on pakkomielle dissata kokonaisia ihmisryhmiä - syyllistyen samalla itse samaan mitä kritisoimissaan äärivanhoillisissa tahoissa niin kovasti pelkäävät. Samaa kuraa ne ovat kaikki, jotkut ehkä väkivaltaisempia kuin toiset mutta asenteet silti vahingollisia.

Huhtasaari saanee aika paljon ääniä, siitä ei ole epäilystä. Linja on niin eri tyyppinen ja ne vastannee niin monen eri ryhmän tarpeita, vaikka sinänsä ne ryhmät ovat sirpaleisia. Kuuluuhan pakettiin evoluution kieltäminen, Schengenistä irtautuminen jne. Vaikka Suomi on pinta-alaltaan ja väestöltään pienempi kuin monet maat, niin onhan täälläkin alueita, joilla "on takanaan loistava tulevaisuus". Se luo katkeruutta ja Huhtasaari antaa kuvan, että hän palauttaisi 70-80 lukujen tilan ja työpaikkojen jakaantumisen myös vanhoihin teollisuuskuntiin ja -kaupunkeihin ja palauttaisi vanhat moraaliarvot vallitsiviksi. Sinänsä voimme vertailla joidenkin Suomen maakuntien tilaa vaikkapa Itä-Saksaan ja Yhdysvaltain teollisuusalueisiin.

En jotenkin usko, että Eurooppa polarisoituu yhtä pahasti kuin vaikkapa Yhdysvallat. Tai ainakin toivon näin, vaikkakin tämän presidentinvaalin avauksessa onkin tullut joitain sen suuntaisia kirjoituksia Huhtasaaren kannattajiltakin. Joillain Suomea isommilla politiikan pelikentillä yhteisvastuulliset asiat, kuten koulutus, tasa-arvo tai ympäristön ongelmat on kiinnitetty ns. toisen puolen niskaan. Se on vaarallista. Tältä suojaa Euroopan huomattavasti Yhdysvaltoja syvemmin monipuoluejärjestelmään sitoutunut politiikka. Jopa Saksan järjestelmä tasoittui viimeisimmissä vaaleissa.

Minä koen ongelmaksi sen, että integraation ongelmakohdista ei yleisesti puhuta. Kärjistetyn nationalistiset puolueet eivät taas vuorostaan näe kuin ongelmakohtia ja integroitumattomuutta. Nyt liian iso osa maahanmuuttoa pohtivista puheenvuoroista on tämän porukan hallussa, jota Suomessa edustaa Huhtasaaren puolue, PS. Tässä olen kanssasi kyllä täysin samaa mieltä! Kaikki tunnistavat kyllä ongelmakohdat ja niistä pitäisi uskaltaa puhua. Sokeat pisteet ovat vaarallisia.

kyty kirjoitti: Jahas, Laura Huhtasaari sitten valittiin kuin valittiinkin Perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi. Saas nähdä, alkaako USA-tyylinen teekutsuhörhöily rantautua Suomeen, käsittääkseni kun kyseinen henkilö on saanut herätyksensä juuri siellä päin, tai ainakin tuntuu kovasti fanittavan Trumpia...

Teekutsuiluhan oli lähinnä Obaman ajan protestiliike, ja enemmän perinteistä jenkkikonservatismia? Nyt on nousussa alt-right, joka on nähdäkseni melko erilainen liike.

Vaikka yhdysvaltalainen hörhöily, ensin oikeisto- ja sitten vasemmisto-, onkin tunkenut Suomen poliittiseen keskusteluun internetin kautta jostain vuosituhennen vaiheen paikkeilta, Trumpin kohdalla Eurooppa voisi katsoa peiliin. Trumphan on oikeastaan varsin eurooppalaistyylinen maahanmuuttovastainen populisti. Yhdysvalloissa on nyt myös näkynyt uusnatsien marsseja, mitä luulin aiemmin niin eurooppalaiseksi ilmiöksi että sitä tuskin Ameriikassa voisi juuri esiintyä. Ja antifasistien vastamielenosoituksia, hyvin eurooppalaiseen tyyliin nekin. Ehkäpä amerikkalaiset ovatkin nyt vaihteeksi omaksumassa eurooppalaista hörhöilyä?