-
- Mitä olet viimeksi pelannut
- Konepaja / Mustelmann | Eilen 22:29
-
- Lukuhaaste: Popsugar 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 22:02
-
- Lukuhaaste: Helmet 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 21:58
-
- Lukuhaaste: Goodreads ATY 2024
- Lukupiiri / Pisania | Eilen 21:56
-
- George R.R. Martin - Tulen ja jään laulu: Kirjauutisia
- Lukusali / Jussi | Eilen 17:32
Mitä opiskelet/harkitset joskus opiskelevasi?
Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat esimerkiksi kirjallisuustiede ja teologia, kun taas toiseen lingvistiikka ja sekä yleinen historiatiede että kulttuurihistoria.
Mutta asiaan, minusta pitäisi tulla lähihoitaja 2015 keväällä. Vihdoin ja viimein. Yläasteen jälkeisiin opintoihin mahtuu kaikkea lukio-opinnoista alkaen. Kesken on jääny lukio, tarjoilija opinnot ja lähihoitajaopinnotkin kerran, välivuoden tapainenkin tuli vietettyä. Paluu koulun penkille tapahtui tänä syksynä, äitiysloman jälkeen on kummasti taas motivaatiota joka joskus silloin lukioaikana katosi totaalisesti. Lukioon meni aikanaan puoliksi pakosta, ei se oikeasti kiinnostanut mutta kun kaikki aina puhui "kyllä susta ylioppilas tulee, ja menet sitten yliopistoonkin. Kun oot noin fiksu". No ei tullut valkoista lakkia, ei tule yliopisto-opintoja. Tyytyväinen olisin ihan vain lähihoitajanakin (tosin pieni ajatus takaraivossa pyörii ajatuksesta hakeutua AMK:iin sitten joskus).
Eli tuleva lähihoitaja tässä hei. Mahtaako muita ihan vain ammattikoululaisia löytyä Risingilta?
Warriorgirl kirjoitti: Eli tuleva lähihoitaja tässä hei. Mahtaako muita ihan vain ammattikoululaisia löytyä Risingilta?
Et ole ihan ainokainen :)
Itse olen valmistunut lähihoitaja ja täytyy sanoa, että olen nyt jo harkinnut alan vaihtoa. Valmistuin ammattiini 2010 ja nyt jo 3 vuoden jälkeen on ammatin vaihto kovassa mietinnässä. Voi olla, että minulla on kirjaimellisesti *piip* tuuri tässä ammatissa. (Voin kertoa koko tarinan, kuinka selkäänpuukotus alkoi jo lähihoitaja koulusta.)
Mutta kyllä ammatin vaihto on mielessä, nostan niille hattua jotka jaksaa tässä ammatissa, mutta kysymys on vielä iso. Mitä haluan alkaa opiskelemaan. Sosionomin ja terapeutin hommat houkuttaa, mutta voi olla sitten sen jälkeen, kun saan rahaa kasaan enemmän.
Minun ei tarvinnut opiskella kirjallisuutta kauaa, ennen kuin tajusin, että tämä on juuri se minulle kaikkein omin oppiala. Alun perin tarkoituksenani oli alkaa lukea tiedostusoppia (tai journalistiikkaa tai millä nimellä sitä nyt missäkin kutsutaan). Tiedotusoppi on kuitenkin sen verran mediaseksikäs (heh, heh) ala, että sitä lukemaan ei ole aivan helppo päästä.
Ensimmäisenä vuonna hain ainoastaan tiedostusoppia lukemaan useampaan opinahjoon. En saanut opiskelupaikkaa, joten laajensin seuraavalla hakukerralla skaalaa kahdella muulla kirjoittamiseen liittyvällä oppiaineella, Suomen kielellä ja kirjallisuudella. Suomen kielen pääsykoekirja herätti minut tajuamaan, että koko aine oli käytännössä kieliopin opiskelua, mitä halusin koko maailmassa ehkä viimeiseksi tehdä. Niinpä en lopulta edes mennyt koko kokeisiin. Kirjallisuus sen sijaan kiinnosti enemmän, ja opiskeluoikeus tulikin sitten lopulta Tampereen kirjallisuustieteen piiriin.
Nyt olen proseminaarissa vääntämässä kandintyötä, eikä vielä ole kaduttanut. Pelottavaa ajatella, miten sitä teki kaikkensa päästäkseen lukemaan nyttemmin hyvin luotaantyöntäviltä näyttäviä aineita, ja siihen kaikkein omimpaan päätyi melkein puolisattumalta.
Opiskelen Oulun yliopistossa historiaa. Aiempi Suomen ja Skandinavian historian ja yleisen historian jako poistui juuri aloittaessani opiskelut, joten kaiken kattavalla historialla tähän päivään asti on nyt menty. Historia on mulle ilo ja harrastus, en tiedä onko tästä ammatiksi asti, mutta pidän hissan valintaa opiskelualakseni siksikin onnistuneena että nautin siitä suunnattomasti. Opiskelin vuoden verran politiikkatieteitä Lapin yliopistossa ennen historialle hakemista ja voin sen perusteella sanoa, että ainakin mulle opiskeltavan alan on innostettava ja herätettävä kiinnostusta, jotta sitä jaksaa opiskella. Siksipä päädyin lukemaan hissaa, Ouluun lähinnä siksi ettei kotiin olisi kuin semmoiset 500 kilometriä.
Minussa tosin on pientä ikuisen opiskelijan vikaa. Minusta on tosi kiva kokeilla erilaisia sivuaineita, tällä hetkellä lyhyinä sivuaineina on valtio-oppia, kirjallisuutta sekä Itä- ja Kaakkois-Aasia-opintoja ja ainakin kahden ekan kanssa jatkan pidemmällekin. Näiden lisäksi olen kokeillut myös viestintää, saamelaista kulttuuria sekä englanninkielisen maailman kieli-, kirjallisuus- ja kulttuuriopintoja. Kävin myös viime vuonna vaihdossa Hongkongissa, mikä avarsi maailmankuvaa ja opetti kaikenlaista uutta ja kivaa elämästä noin yleensä. Siksipä toivonkin vielä opiskeluaikanani pääseväni tekemään harjoittelun jossain päin maailmaa.
Realiteetit alkaa kuitenkin tulla vastaan, olisihan se kai yliopistolta joskus valmistuttavakin. Esitin kandin työni viime viikolla ja tutkintopaperitkin varmaan tipahtavat postiluukusta tämän vuoden puolella. Ensi vuodeksi jää taklattavaksi iso-G eli gradu, mutta saa nyt nähdä mitä muita kivoja opintoja keksin siihen rinnalle vielä ottaa. Opiskelu on kivaa!
Warriorgirl kirjoitti: Glare et ole ainoa jota puukotetaan selkään jo koulussa. Vielä ei ole kahtakaan jaksoa takana ja johan nuo on ehtineet puukottamaan oikein urakalla selkään. On laitettu ylimääräistä työtä, pistetty tekemään 11 kysymyksen tentti yksin muiden tehdessä 3 kysymyksen tentin 5hlö ryhmissä (niin ja siis nuo samat 3 kysymystä oli mullakin ja niiden lisäksi vielä 8 muutakin). Ja mitähän muuta, niin juu poissaolojen kirjaamista luvattomiksi vaikka on lääkärintodistukset ja kaikki. Mutta vakaasti aion valmistua ja päästä työelämään. Pakkokin oikeastaan.
Joo, se on kumma homma, kuinka lapsellista porukkaa loppupeleissä tuolta opiskelun saralta löytyy. Itse jouduin tekemään loppupeleissä valituksen rehtorille eräästä opettajasta. Kadun vieläkin sitä, etten tehnyt sitä Oulunläänin opetushallitukseen.
Jos jaksat tässä työelämässä, nostan hattua. Mutta toivottavasti on parempi tuuri harjoittelujen suhteen, varsinkin kun ekassa vanhustenpaikan harjoittelussa oli ohjaaja ja varaohjaaja, jotka nauroivat näyttösuunnitelmalle. (Kirjoitusvirheitä täynnä, koska minulla sattuu olemaan lukihäiriö.)
Mutta Warrior, jos oikeasti alkaa tulla kuraa niskaan niissä työharjoittelupaikoissa, niin ota yhteys opettajaan. Ne eivät voi teettä työvoimana ja tähän on ikävä kyllä tullut jo törmättyä usein, että tykkäävät käyttää varsinkin hoitoalalla opiskelijoita työvoimana.
Seuraavia työharjoitteluita odotellessa, päiväkodissa harjoittelu on kuitenkin se helpoin harjoittelu, jatkossa varmasti paljon pahempaakin odotettavissa.
Warriorgirl kirjoitti: Glare oot ihan oikeassa. On tullut jo tutuksi miten mieluusti käyttävät työvoimana. Nyt olen päiväkodissa ollut kohta 6 viikkoa ja oon tiukasti pitänyt kiinni oikeuksistani ja suoraan ilmoittanut etten ole mikään heittopussi joka tekee kaiken, ja saanut jopa kiitosta ohjaajaltani siitä että uskallan sanoa suoraan. Mulla on onneksi ihan huippu ohjaaja joka ei pomputa mutta muut työntekijät kyllä yritää vähän väliä pomputella tekemään kaikkea mitä eivät itse viitsi (ja istuvat samalla itse kahvilla jopa tunnin tai puolitoista juoruamassa).
Seuraavia työharjoitteluita odotellessa, päiväkodissa harjoittelu on kuitenkin se helpoin harjoittelu, jatkossa varmasti paljon pahempaakin odotettavissa.
Joo, niitä on edessä. Mutta minusta on mielenkiinoista, että näin naisvaltaisella alla loppupeleissä vaietaan, että kuinka kiusaaminen ja se nokkiminen alkaa jo koulussa. Välillä tekisi mieli kertoa ihan yleisesti se ns. vaiettu asia.
Mutta myös muutkin miettivät hoitoalalle lähtöä, niin kannattaa tosiaan miettiä pariin kertaa jaksaako sitä sorsimista/valitusta koko aikaa. Warriorille haluan tässä vielä sanoa, älä missään nimessä vanhusten puolella ala hoitamaan mitään 100kg vanhusta, joka ei yksin nouse. Sillä jos selkä pamahtaa kokonaan, silloin ei ole naurun asia. Varsinkin kun harjoittelut tulee muuttumaan raskaammaksi hiljalleen. Tosin en tiedä miten on nykyinen lähihoitaja kouluissa, että onko vikana vuonna kuinka pitkät työharjoittelut? Itse meidän koulussmme oli kokeiluvaihteella 15viikkoa harjoittelua, eli kentällä koko ajan ja perjantaina oltiin kotona itsekseen opiskelemassa.
YO-kirjoitukset stressaavat, koska niillä on niin paljon vaikutusta yliopistovalintoihin. Venäjä ja äidinkieli ovat kai ne tärkeimmät (jälkimmäisestä varmistui jo laudatur, jippii!) ja menestys muissa aineissa on tietysti plussaa.
Kääntäminen vaikuttaa juuri siltä hommalta, mitä haluan tehdä. Enkä tarkoita vain kirjallisuuden kääntämistä - olen tällä hetkellä mukana tietokonepeliprojektissa vapaaehtoisena kääntäjänä (tosin en venäjän vaan englannin), ja se on laajentanut näkökulmaa kääntämistyöhön. Ja yrityksissähän kääntäjiä tarvitaan sopimusten, lakitekstien jne. kääntämiseen, mikä lienee alan rahakkainta hommaa. Pelkästään venäläisiä romaaneja kääntämällä tuskin kukaan pystyy elättämään itseään!
Takaisin itse opiskeluun: ykkösvaihtoehtonani on Tampereen yliopisto, ja kakkosvaihtoehto olisi Jyväskylä, mikäli siellä voi erikoistua kääntämiseen. Täytyy vielä selvitellä asiaa.
Elenna kirjoitti: Pelkästään venäläisiä romaaneja kääntämällä tuskin kukaan pystyy elättämään itseään!
Venäläiset kirjoittaa vaikka mitä jännää scifiä ja fantasiaa, sinne olisi hyvä suomalaisten kustantajien kyllä laajentaa. Että ei kuin omaa osaamistasi markkinoimaan!
Ja Elennalle onnittelut ällästä, meilläkin oli tänänään lukio täynnä kirjoitustulosten tunnelmaa...