Kotipaikkakunnalle jääminen tai palaaminen

  • Hiistu hahmo Kirjoittaja
  • Hiistu
    Varjovelho
    Tasolla 61
    40.79

05.11.2022 21:10 #1 :: Hiistu
Kotipaikkakunnalle jääminen tai palaaminen
Täällä foorumilla on keskusteltu yleisemmin  muuttamisesta ja asumisesta . Olisi kuitenkin kiinnostavaa kuulla, millaisia ajatuksia tai kokemuksia teillä on omalle kotipaikkakunnalle asumaan jäämisestä tai myöhemmin elämässä sinne jonnekin lapsuuden maisemiin takaisin muuttamisesta. Tai onko se ylipäänsä sellainen asia, jota ihmiset erikseen miettivät? 

Tuntuu, että omassa elämässäni olen miettinyt asiaa paljonkin ja mielipide on vaihdellut. Vanhempani asettuivat aikoinaan asumaan lähelle omia vanhempiaan. Mikä ollut hyvin käytännöllistä, koska siellä ovat isovanhempien pellot ja metsät, joiden hoitamista isäni palkkatyön ohessa jatkoi. On myös sattunut niin, että sekä tätini että toiselta puolen sukua setäni ovat jääneet omaan lapsuudenkotiinsa asumaan. On siis sellainen malli, että kotikulmilta ei kovin kauaksi lähdetä. (Paitsi hyvin pakottavista syistä. Kummatkin isovanhempieni maapaikoista on perustettu sen seurauksena, että vanhat asuinpaikat jäivät rajan taakse.) 

Muistan, että jossain vaiheessa nuoruutta alkoi painaa mieltä, tulenko tuijottamaan samaa metsänreunaa koko ikäni. Sukulaiset ja kotimaisemat olivat rakkaita, mutta muutoin nuoren ihmisen elämä siellä aika yksinäistä ja tyhjää. Oli olo, että elämä tapahtui jossain muualla ja jäisin siitä paitsi. Opiskeluvuosina alkoivat ajatukset kääntyä enemmän siihen suuntaan, että kaipa sinne kotikulmille tulee palattua, jollei nyt ihan samalle kylälle niin jonnekin lähistölle kuitenkin. Oli kai sellainen ajatus, että niinhän sitä järkevä aikuinen ihminen toimisi. Ja siis minä olen kotoisin Vihdistä. Se on lähes pääkaupunkiseutua, siinä missä kaikki muut asuinpaikkani ovat olleet Uudenmaan ulkopuolella. Sikälikin siis olisi jotenkin tavanomainen muuttosuunta. 

Sittemmin on ajatus kääntynyt taas enemmän sellaiseksi, että en mene takaisin ja saatan jopa jäädä nykyiselle asuinseudulleni. Työtilanteen puolesta on sellainen onni itselläni, että asuinpaikkakunnan pystyy valitsemaan varsin vapaasti. Toisaalta sukulaisten suuntaan saattaa näyttää aika käsittämättömältä, miksi haluan asua jossain muualla mieluummin kuin heitä lähempänä, kun ei minulla täällä nykyisessä sijainnissa ole työpaikan lisäksi mitään sidoksia. On minulla toki omia syitäni, miksi tänne halusin, minkä lisäksi on vain jotenkin hyvä mieli siitä, että olen ihan itse saanut etsiä ja valita, missä asustelen. Nykyisin on vanhempien luokse parin tunnin ajomatka ja melko usein tulee siellä käytyä, joten eivät mitenkään hylätyiksi ole tulleet. Huolettaa kyllä, että jossain vaiheessa tulee huono tai entistä huonompi omatunto, jos ikääntyvät sukulaiset alkavat kaivata apua ja jos menee isovanhempien paikkoja tai lapsuudenkoti myyntiin. Täytyy sitten miettiä, mitä sitä tekee. 

Onko teillä ollut joskus ajankohtaista miettiä kotipaikkakunnalle jäämistä tai takaisin muuttamista? Oletteko joutuneet perustelemaan valintaanne, itsellenne tai toisille? 
Muokannut 05.11.2022 21:25 Hiistu

08.11.2022 11:22 #2 :: LordStenhammar
Kotipaikkakunnalle jääminen tai palaaminen
Minulla on porukoiden talo joku 25-30 kilometrin päässä omasta kämpästä, joten jos koti-ikävä tulee, sinne voi lumettomaan aikaan vaikka pyöräillä. Suuri kysymys on ollut viime vuodet, mitä talolle tapahtuu kun vanha väki väsyy sitä pitämään. Periaatteessa kiinnostaisi ottaa talo huolehdittavaksi - mutta ei näillä lääkkeillä! On siinä kuitenkin huomattavasti enemmän vaivaa kuin tämmösessä hippien ja juoppojen luhtitalossa asua. Talon sähkökulut on aika lähellä omaa nykyistä vuokraa, tai OLIVAT vielä ennen tätä nykyistä hintojen kiipeämistä, eli: taloudellisessa mielessä asuminen mahdollista!

En tiedä, mitä tsisko on asiasta ajatellut. Jospa muuttavat sieltä poronhoitoalueelta etelämpään ja alkavat pitää taloa. Mutta saa nähä. Kiva olisi talo säilyttää ihan siinäkin mielessä, että ukko on sinne viimeiset 15 vuotta duunannut kovaa remonttia. Ja siellähän ne meikäläisen juuret on, ja tutut ihanat maisemat. Talo ei sijaitse kaukanakaan siitä mökistä, missä suku on isän puolelta asunut monta sukupolvea.

Päällimmäinen ajatus on kyllä aina siellä käydessä, että "tänne voisi jäädä ikiajoiksi". 

  
Muokannut 09.11.2022 11:27 LordStenhammar

  • kyty hahmo
  • kyty
    Senesalkki
    Tasolla 42
    94.76

08.11.2022 23:08 #3 :: kyty
Kotipaikkakunnalle jääminen tai palaaminen
Itsellä on samanlaisia fiiliksiä, mutta kyse on kerrostaloasunnosta. Tuntuu että se on sitä tärkeämpi mitä vanhemmaksi tulee, eikä tällaisena yksineläjänä ole muutenkaan rakentanut sitä ns. "omaa elämää" minnekään muuallekaan. Periaatteessa fiilikset ovat kahtiajakoiset, toisaalta on olo että voisi hyvin muuttaa lapsuudenkotiin johon on vahvempi side kuin omiin vuokrakämppiin, jotka eivät ole koskaan tuntuneet kodilta eivätkä omalta paikalta - ja kuinkas vuokrakämppä sellaiselta kai voisi tuntuakaan, koska se ei ole oma. Mutta sitten taas toisaalta tuntuu että olisiko se lopulta liian ahdistavaa, kun kaikki muistuttaisi entisistä ajoista ja ihmisistä joita ei jonain päivänä enää ole? Kaiken lisäksi asunto on alueella, joka on sen verran vaurastunut etten taida voida enää unelmoidakaan sinne takaisin muuttamisesta, tunnen että minut on potkaistu sieltä ulos. Parempien ihmisten tieltä. En tiedä selviäisinkö edes perintöveroista tai yhtiövastikkeesta. Mutta ajatus asunnon myymisestä stressaa jo nyt ihan hirveästi.

Lisänsä tuo se että kesämökin takia olen ollut aina toinen jalka maaseudulla ja toinen jalka kaupungissa. En tiedä voisinko asua kummassakaan pysyvästi, mutta koen kummatkin lapsuuden kotiseuduksi. Varsinkin koska puolet suvusta on kotoisin kyseisestä maakunnasta, ja sen takia se mökkikin siellä on, sukulaisten naapurissa. Se, onko minulla mahdollisuutta pitää mökkiäkään on asia erikseen, mutta välillä tuntuu että voisin asua niillä seuduilla. Toisaalta maalla asuminen ei houkuta, vaikka samaan aikaan kaipaan sitä. Kaipaan luonnon rauhaa, aamukahveja portailla ja kirkasta tähtitaivasta, mutta toisaalta en kaipaa yksinäisyyttä, pitkää välimatkaa palveluihin tai pieniä piirejä, joissa henki on huono. Enkä varsinkaan kaipaa kirkonkyläasumista. Kaupungissa on se hyvä puoli että köyhänäkin voi tehdä asioita, monipuoliseen luontoon pääsee helpommin ilman autoa (kyllä!), ystävät asuvat lähellä ja jos seinät kaatuvat päälle, voi aina lähteä jonnekin. Toisaalta taas kaupungissakin on paljon sellaisia puolia joista en pidä, ja sellaisia jotka suorastaan ahdistavat.

Tuntuu oudolta kun puolet minusta haluaisi eristäytyä johonkin metsämökkiin ja toinen puoli taas haluaa asua kivassa kaupunkiasunnossa kivalla alueella, ja kumpikin on sitä lapsuudenmaisemaa jonne veri on alkanut vetää ja joihin tuntee kuuluvansa.

21.11.2022 11:46 #4 :: aituriar
Kotipaikkakunnalle jääminen tai palaaminen
Lapsena minua harmitti, kun asuimme maaseudulla, mielestäni tolkuttoman kaukana kaikesta. Toivoin (turhaan tietenkin), että olisimme muuttaneet edes vähän lähemmäksi kaupunkia. En tuossa iässä osannut arvostaa sitä, että oli paljon tilaa, omaa rauhaa ja kaunista luontoa ympärillä.

Tästä huolimatta ajattelin, etten aio koskaan muuttaa pois kotipaikkakunnaltani. Asuimme nimittäin Tampereen maaseutuvoittoisessa pohjoisosassa. Uskoin jonakin päivänä muuttavani Tampereen keskustaajaman sisäpuolelle mutten sen kauemmaksi synnyinseudultani.

Lukiossa löysin kuitenkin oman alani, jonka opinnot veivät minut Turkuun(!). Tarkoitukseni oli vain käydä täällä pyörähtämässä ja valmistumisen jälkeen palata takaisin Tampereelle. No, ihan niin ei ole käynyt, kun olen yhä täällä, vaikka valmistumisesta on jo neljä vuotta. Eräs nimeltä mainitsematon seikka (ei, ei ole ihminen) estää minua toteuttamasta haavettani kotiinpaluusta. Muuttaminen nyt tekisi asioista liian hankalia, joskaan ei mahdottomia.

Mutta kyllä minä vielä jonakin päivänä palaan. En takaisin maalle, en ainakaan vielä moneen vuoteen. Mutta Tampereelle, jonka seudulla kaikki minulle rakkaimmat ihmiset asuvat. Aina he välillä kyselevät, että joko minä kohta muutan

Valvojat: IivariSarantha