Käytkö töissä?

Kestoaiheita! Minkä alan ihmisiä täällä liikkuu? Oman 'alan' lisäksi monella lienee työkokemusta myös vähän sirpaleisemmista hommista.

Itse siivosin lukioaikana ja vielä fuksivuonna uimahalleja, mikä oli melko veikeää eikä edes kovin raskasta puuhaa. Myös toimistoja ja yksityiskoteja tuli putsattua. Toiseksi yliopistovuodekseni sain akt-opettajan paikan aikuiskoulutuksesta, ja sen jälkeen menin kesäharjoittelijaksi seismologian instituuttiin tekemään lähinnä tieteellisen softan tekemiseen liittyviä hommia ja 'yleiskäpistelyä'.

Opiskelen tietojenkäsittelytiedettä Helsingin yliopistossa, ja meillä monet maisteri- ja myös kandivaiheen opiskelijat vetävät kursseilla laskuharjoituksia eli toimivat assareina. Minäkin pääsin tällaisiin hommiin, varmaan se aikaisempi atk-opettajuus vähän auttoi. Seismon kesätyö jatkui syksyyn ja seuraava kesätyöpaikka aukesi omalta laitokselta tutkimusryhmästä, jossa olen tänäpäivänäkin ja jossa nyt kirjoitan väitöskirjaani. Kursseja en enää assaroi, paitsi muun työajan puitteissa: opettaminen kun kuuluu melko kiinteästi myös tutkimushenkilökunnalle.

Vaikka minusta ei ehkä aineenopettajaksi olisi ollutkaan, pidän yliopistolla opettamisesta paljon. Kurssien aiheista avautuu itsellekin paljon uusia teemoja, kun niitä 'kertaa' opiskelijoiden kanssa. Ja toisin kuin peruskoulussa tai edes lukiossa, opiskelijoiden voi olettaa olevan sen verran aikuisia, että pystyvät myös itse hankkimaan tietoa tarvittaessa ja tekevät tehtävänsä ajallaan (kun tämä vielä tapahtuisi...) - ainakaan mitään kurinpitoa tai 'kasvattamista' ei tarvitse sisällyttää opettamiseen.

Minun matkani työelämään ja terveydenhuollon ihmeelliseen maailmaan alkoi kesätöissä Rautjärven Terveysasemalla kesällä 2001. Olin 17 -vuotias lukiolainen, ja päätehtäväni oli pestä talon ikkunat. Neuvolan ikkunat. Hammashuollon ikkunat. Taukotilan ikkunat. Lääkärin vastaanoton ikkunat. Röntgenin ikkunat. Olin tuohon aikaan todella kiinnostunut esimerkiksi biologiasta ja anatomiasta, ja haaveilin lääkärin tai eläinlääkärin ammatista. Niinpä olin ihan fiiliksissä työympäristöstäni, vaikka oma työnkuvani vähän yksitoikkoinen olikin.

Seuraavana kesänä sama organisaatio, eri yksikkö. Nyt olin jonkinlaisena hoitoapulaisen apulaisena vanhusten palveluasunnossa. Siellä piti ihan jopa uskaltaa koskettaa hoidettavia asiakkaita ja muuta sellaista kamalaa. Vaikka työtehtäväni olivat enimmäkseen vanhusten saattelua päiväsalin ja omien huoneiden välillä, satunnaista ulkoiluttamista sekä ruokatarjottimien kasaamista enkä joutunut osallistumaan varsinaisiin hoitotoimenpiteisiin, päätin silti ekan päivän jälkeen että ei hoitoalalle, ei ikinä. Ja että toivottavasti eutanasia on laillista silloin kun olen itse vanha.

Seuraavana kesänä olin kesätöissä kotipalvelussa ja kuinka ollakaan, olin juuri itse hakenut opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Opiskeluvuosien kesät kuluivat Lappeenrannassa terveyskeskuksen vuodeosastoilla lähihoitajan sijaisena, keikkailin myös Keskussairaalassa kaikilla mahdollisilla osastoilla lastentaudeilta teho-osastoon.

Inhosin ja inhoan rutiineita, joten ajattelin opintojen alussa, että voisin olla isona töissä vaikka ensiavussa tai leikkurissa - joka tapauksessa ei vuodeosastolla eikä ainakaan terveyskeskuksessa. Eikä vanhustyössä. Sitten psykiatrian teoriaopetus alkoi, ja ennakko-oletusteni vastaisesti tiesin heti, että tässä se on. Ihmisen pään sisäisestä toiminnastahan minä olen aina ollut kaikkein kiinnostunein (en vähiten siksi, etten oikein ymmärrä omankaan pääni toimintaa). Itse asiassa, harvasta asiasta olen elämässäni ollut yhtä varma.

Ensimmäiset viitisen vuotta olin töissä suljetulla osastolla, josta myös aika nopeasti sain vakipaikan. Viimeiset pari vuotta olen ollut töissä avopuolella. Käytännössä pidän vastaanottoa ja teen myös jonkin verran kotikäyntejä. Asiakkaiden ongelmat, joiden kanssa työskennellään vaihtelevat harhaluuloisuudesta masennukseen ja päihteiden väärinkäytöstä pakko-oireisiin. Työ on vaihtelevaa, mielenkiintoista, vaativaa, huonosti palkattua ja asiakkaat pääosin erittäin ihania.

Joskus yläasteikäisenä olin kesätöissä työmaakoneita ym. muita työmaalla tarvittavia asioita korjaavassa paikassa. Työ ei ollut sitä kivointa mahdollista, sillä naispuolisena jouduin yleensä tyytymään joko maalaamiseen (työkoneita, metallihääkyröitä etc) tai sitten siivoamiseen, mutta sai siitä rahaa. Yliopistoaikana tein parina kesänä töitä hotellin kerrossiivoojana, joka oli omalla tavallaan ihan kivaa, mutta raskasta työtä.

Ennen graduvuotta minulla kävi tuuri, ja pääsin osittain opintojani vastaaviin kesätöihin, joka sitten poiki palkallisen gradupaikan. Siitä sitten jatkoin suoraan samassa paikassa, jossa olen edelleenkin. Ja toivottavasti olen vielä pitkään. Matematiikan (teoreettisen) pääaineopinnoista ei kyllä nykyisissä tutkijan töissäni ole mitään hyötyä, joten kohta puoliin alkaviin jatko-opintoihin vaihdan sen soveltavaan matematiikkaan. Minulla on vähän normaalista poikkeava tausta näihin nykyisiin töihini, mutta onneksi työpaikassani (ja esimiehelläni) on se mentaliteetti, että tekemällä oppii. Ja sehän onkin varmaan töideni parhain puoli, opin koko ajan uutta, ja ehkä jossain vaiheessa kehityn niin pitkälle, että voin hyödyntää matemaattista ajattelutapaani tutkimuksessani.

Rid kirjoitti: Media-alalle luonnollisesti tyypikkäänä työsuhteet ovat olleet varsin lyhyyttä pätkää (3 kk kesätyöt pisimpiä), viime keväänä laskin, että kahden vuoden aikana mulle oli tehty 14 työsopimusta samaan firmaan... Että lapset, älkää tulko media-alalle. Hermot siinä menee.

Uh huh! Meillä on työpaikalla linjaus, että väitellyt saa vakipaikan eli käytännössä kaikki jatko-opiskelijat (arviolta ehkä 50-60% ? tutkijakollegoistani) ovat määräaikaisilla sopimuksilla, mutta meillä on sentään varmaan aina vuoden mittaiset sopimukset kerrallaan. Sekään ei ole kivaa, joten voin vain kuvitella kuinka kurjaa tuollainen on.

Emelie kirjoitti: Meillä on työpaikalla linjaus, että väitellyt saa vakipaikan eli käytännössä kaikki jatko-opiskelijat (arviolta ehkä 50-60% ? tutkijakollegoistani) ovat määräaikaisilla sopimuksilla, mutta meillä on sentään varmaan aina vuoden mittaiset sopimukset kerrallaan.

Meillä ei kyllä ole 'vakipaikkoja' kuin ihan muutamille harvoille... proffat, lehtorit, osa senioreimmista tutkijoista, jotka usein ovat ryhmiensä johtajia. Väitelleet suorastaan heitetään ulos talosta muualle maailmalle kansainvälistymään. :)

Jatko-opintoaika on ehkä turvatuinta, koska laitos sitoutuu rahoittamaan opintoja sen neljä vuotta - vaikka työsopimukset tällä ajalla ovat vähän rahoituslähteestä riippuen vuoden tai muutaman mittaisia kerrallaan, niin tietoa jatkosta on kuitenkin olemassa. Tutkimusassarinimikkeellä teetetään mitä tahansa pätkiä täysin vapaalla pituudella, mutta 'gradupaikka' on järjestään 6kk kerrallaan.

Dyn kirjoitti:

Emelie kirjoitti: Meillä on työpaikalla linjaus, että väitellyt saa vakipaikan eli käytännössä kaikki jatko-opiskelijat (arviolta ehkä 50-60% ? tutkijakollegoistani) ovat määräaikaisilla sopimuksilla, mutta meillä on sentään varmaan aina vuoden mittaiset sopimukset kerrallaan.

Meillä ei kyllä ole 'vakipaikkoja' kuin ihan muutamille harvoille... proffat, lehtorit, osa senioreimmista tutkijoista, jotka usein ovat ryhmiensä johtajia. Väitelleet suorastaan heitetään ulos talosta muualle maailmalle kansainvälistymään. :)

Joo, täytynee kyllä sanoa, että kyllä meilläkin 'rohkaistaan' väitelleitä lähtemään ulkomaille hakemaan kokemusta aika pian valmistumisen jälkeen. Ja tietystikään se, että väittelee/valmistuu ei automaattisesti takaa vakituista työsopimusta, mutta siitä huolimatta meillä taitanee silti olla parempi tilanne kuin teillä tässä suhteessa.

Katotaas... Mä olen ollut kesäduuneissa / lyhyissä väliaikaisissa duuneissa siivojana ja kiinteistöhuoltomiehenä. Viimeksi mainittu työ on jäänyt mieleen loppujen lopuksi parhaimpana hommana koko työuralta: liikuntaa, ulkoilmaa, omaa rauhaa, itsenäistä työskentelyä ilman niskaanhengittäjiä jne.

Sähköalan opiskelijana tuli oltua työharjoitteluiden merkeissä autosähköasentajana Rakennusvirastossa, sekä nykyisen työnantajani laitehuoltopuolella. Viimeksi mainitussa hommassa olin määräaikaisella sopimuksella, jonka päättyessä hakeuduin saman firman softa-R&D-puolelle.

Syynä uran vaihtoon sähköhommista ohjelmistohommiin oli se, että osasin nyt kuitenkin softapuolen harrastepohjalta paljon paremmin kuin sähköpuolen pelkältä opiskelupohjalta. Päätöstä auttoi pari-kolme mun kohdalle osunutta räjähdystä. Siis kirjaimellisesti räjähdystä, mun firma kun on tuolla vahvasähköpuolella megawattiluokkaankin kohoavalla kalustolla. Vaikka posahdukset olivatkin odotettavissa (eikä mitään henk. koht. virheistä tai huolimattomuudesta johtuvia) ja ne tapahtuivat turvallisissa olosuhteissa, panivat ne kyllä miettimään että ei taida olla ihan mun hommaa tää. (Voisin muuten kertoa erään hauskan ydinvoimalaan liittyvän tarinan, mutta luulen sen olevan aika luottamuksellinen )

Virallisesti softapuolella on oltu kohta kymmenen vuotta normaalina ajankuluna (eli ei miestyövuosia). Nykyisellä työnantajalla kuusi vuotta, pari-kolme taas opiskeluiden ja päätyön ohella satunnaisia keikkahommia tehden eräälle pienelle startup-R&D-puljulle (vihonviimeinen homma sekaantua tällasiin. En suosittele). Sinä aikana olen oppinut kauhistelemaan miten leväperäistä ammattimainen softatyöskentely osaakaan olla, ja kuinka ei ne muutkaan osaa jos itselläkin oli uraa aloittaessa epävarma olo lähinnä harrastepohjaisesta osaamisesta

Rasimus kirjoitti: (Voisin muuten kertoa erään hauskan ydinvoimalaan liittyvän tarinan, mutta luulen sen olevan aika luottamuksellinen )

Ydinvoimala on myös softa-alalla (ja sen koulutuksessa) se varmaan yleisin esimerkkitapaus 'tilanteesta, jossa yksinkertaisesti mikään ei saisi mennä pieleen'.

Mäkin voisin ehkä päivittää, että sain yliopiston rahoittaman tutkijakoulupaikan neljäksi vuodeksi. Aika rauhassa saa siis keskittyä väitöskirjan tekemiseen. ^^ Työnimike on yhä sama kuin mikä tässä syksylläkin, eli tohtorikoulutettava, mutta käytännössä tutkijan hommia teen muun ryhmän mukana.

Sapfo kirjoitti:

tutkijan hommia teen muun ryhmän mukana.

Mitä Dyn tutkii??

Hajautettua tiedonlouhintaa ja reaaliaikaista koneoppimista suurille datamäärille, jotka liittyvät mm. mobiililaitteiden energiankulutukseen. Tuo on viimeisin projekti, lisätietoja softasta carat.cs.berkeley.edu/ mutta meikäläinen puuhastelee siis pilvilaskennan ja data-analyysin puolella. Saa asentaa puhelimeensa, jos haluaa auttaa tiedettä. :wink: