Uusimmat viestit

Uusimmat keskustelut

Häpeätkö ikinä sci-fi/fantasiaharrastusta?

  • max hahmo
max
Kapteeni
Taso: 46
  • Viestejä: 627
max loi aiheen: Häpeätkö ikinä sci-fi/fantasiaharrastusta?
24.10.2013 12:15 #1

Mikä saa sinut lukemaan-ketjusta tuli mieleen tällainen asia mikä aina välillä painaa mieltä. Häpeättekö ikinä sci-fi/fantasia/muu spefi harrastustanne? Eräällä ulkomaisella fantasiasivulla tästä oli äänestys ja 33% häpesi. Varsinkin "perinteiset" fantasiakannet julkisella paikalla hävettävät monia. Tabletit ovat onneksi poistaneet tämän ongelman.

Luonnontieteellisissä opinnoissa jonkinlaiset nörttiharrastukset on varmaan enemmän normi kuin poikkeus, mutta muualla se saa aikaan lähinnä tyhjiä katseita tai jopa peiteltyä huvittuneisuutta, jos kertoo lukevansa fantasiakirjoja. Etenkin nk. oppineemmissa piireissä tämä ongelma korostuu (jotkin asiat ei muutu, huudeltiinhan Tolkienillekin aikanaan Oxfordissa että mitä hobiteille kuuluu), reaktiot on pahimmillaan vähän ivallisia ja helposti ne myös tulkitsee sellaisiksi.

Dekkarit tuntuu olevan sellainen "hyväksytty" viihdemuoto johon juuri ja juuri voi alentua ja jota voi jopa coolisti analysoida, mutta spefikirjallisuutta kohtaan enemmistöllä on melkoiset ennakkoluulot. Kyseessä on aika marginaalinen harrastus loppujen lopuksi ja asiaa pahentaa se, että ne suuret hitit on yleensä juuri teineille/nuorille suunnattu.

Välillä jokin (yleensä tylsä ja mahdollisimman korkeakirjallinen) teos sentään nostetaan framille, esim. Teemestarin kirja. Asiaa siis pahentaa se, että lisäksi tuntuu olevan olemassa enemmän ja vähemmän hyväksyttyä fantasiaa. Esim. Tolkienin haltiakieltä osaavat on semmoista hyväksyttyä, mutta klingonia osaavat vähän säälittävää marginaalia. Itse nimittäin luen sitä säälittävämpää marginaalia, ja korkeakirjallisempi spefi tuntuu yhtä epäkiinnostavalta kuin yleinen kaunokirjallisuus.

Toisaalta olen ylpeä nörttiydestäni enkä aio harrastusta lopettaa, mutta toisaalta en koe sellaista nörttiyden hyväksyntää oikeasti syntyneen mistä esim. vähän aikaa sitten tulleessa Nörttiplaneetta (tms.) dokumentissa puhuttiin. Pidän mielessä Gene Wolfen lausahduksen, että "realistinen" fiktio on fantasiaa siinä missä muukin, mutta silti.. Kun tartun siihen uusimpaan avaruusoopperahittiin jonka tiedän tempaavan minut mukaansa, tulee silti mieleen että miksen lue uusinta Jari Tervoa tai vastaavaa "normaalia".

Mitä muut on mieltä, onko ajanhukkaa lukea fantasiaa kun voisi lukea vaikka Sodan ja rauhan tai Sofi Oksasta? Onko maailman pelastava taikurimaalaispoika sen nolompaa kuin maailman pelastava suomalainen poliisi? Peitteletkö fantasiakirjojen kansia julkisella paikalla? Vai oletko ylpeä nörtti TKK:lla ja ihmettelet mistä edes puhun, eihän fantasiakirjoja enää väheksytä?


Viimeksi muokattu: 20.04.2015 17:05 : Hiistu.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Sini, Xariel

  • Nafisan hahmo
Nafisan
Tähtipilotti
Taso: 44
  • Viestejä: 171
Nafisan vastasi aiheeseen: Häpeätkö ikinä sci-fi/fantasiaharrastusta?
24.10.2013 12:39 #2

Minä itseasiassa puhuin miehelleni eilen, että onneksi minulla on ollut lukevia ystäviä jo pienestä alkaen, ei ole koskaan tullut sellaista nolostumista harrastuksestani johtuen. Aloitin fantasian/scifin lukemisen vakavissani joskus yläasteella. Sain ystävistä sellaisen laajan keskustelu verkoston, he nimittäin lukivat samoja tai samantyylisiä kirjoja kuin minä.

Nyt 14 vuotta myöhemmin on tullut välillä ajatuksia, voinko enää lukea nuorten kirjoja, mutta yleensä heitän sellaiset ajatukset romukoppaan. Nuorten kirjallisuuden puolelle kun ilmestyy paljon mielenkiintoista scifiä ja fantasiaa.

Kun tulin opiskelemaan yliopistoon 2008 sain ihastuksekseni huomata, että tuolloiset arkeologian opiskelija tutut lukivat myös paljon fantasiaa ja scifiä (lisäksi joukossa oli paljon roolipelaajia). Nyt kun vaihdoin pääaineeni kirjallisuuteen, on porukka aikaisempaa enemmän samanhenkistä. Täällä kun osa lähilukee myös lastenkirjallisuutta. Eli en ole kokenut joutuvani koskaan selitämään miksi luen jotain epärealistista (paitsi äidilleni).

Teen muuten graduani Teemestarin kirjasta. Kirjallisuuden opinnoissa joutuu pakostikin lukemaan klassikoita, joiden aihepiiri on tukevasti ralismissa. Ja vaikka yleensä ennakko-odotukset on matalat, saan silti usein pettyä ja ihmetellä miksi tämäkin teos on klassikko. Sofi Oksaseen en koska edes pitkällä tikulla.

Viimeaikaisista kirjoista eniten ehkä olen häpeillyt lukiessani S. Kolan satunovellikokoelmaa Ruususen iholla. Sen kansi ja tarinat kun ovat vahvasti eroottisesti latautuneita.


Olen vieras tässä maailmassa. Olen muukalainen eikä kukaan ymmärrä sieluni puhetta. K. Gibran

  • Dyn hahmo
Dyn
Arkkivelho
Taso: 66
  • Viestejä: 4083
Dyn vastasi aiheeseen: Häpeätkö ikinä sci-fi/fantasiaharrastusta?
24.10.2013 13:12 #3

Mä olen viimeksi hävennyt kirjojani luettuani Fifty Shades -triologiaa julkisella paikalla. :lol: Fantasian ja scifin kanssa moista ei ole tullut ajateltua enää hetkeen, toisaalta nykyään kuluu vähemmän räikeäkantista nuortenkirjallisuutta. Sen sijaan on ollut hauska huomata, että selkeästi genrekirjasta saattavat ihan satunnaiset vastapäätä istujat tulla kysymään, mitä luet, kun taas dekkarista tai vastaavasta sellaista todennäköisesti ei tehtäisi. Harrastus yhdistää. :)


This is hard, but that's how I wanted it.

Viimeksi muokattu: 24.10.2013 13:12 : Dyn.

  • kyty hahmo
kyty
Senesalkki
Taso: 40
  • Viestejä: 724
kyty vastasi aiheeseen: Häpeätkö ikinä sci-fi/fantasiaharrastusta?
24.10.2013 13:28 #4

En ole jostain syystä koskaan hävennyt fantasian lukemista, vaikka olenkin saanut siitä jonkin verran vinoja katseita. En häpeä edes satunnaista nuortenkirjojen lukemista. Vaikka lasten- ja nuortenosastoa ei enää kokonaisuutena jaksakaan, en jätä hyvää kirjaa lukematta vain siksi että se on kategorisoitu nuortenkirjaksi. Ehkä asiaan vaikuttaa se, että lähipiiristä löytyy niin paljon samanhenkistä porukkaa.

Enemmistöllä nyt tuntuu olevan ennakkoluuloja melkein mitä kohtaan tahansa... ehkä se on peruja teini-iästä, jolloin ei saanut olla kiinnostunut oikein mistään jos se ei ollut muidenkin suosiossa. Oli todella paha jos erehtyi pitämään bändistä joka ei ollut saanut yleistä hyväksyntää, tai ylipäätään pitää mistään liikaa (ainakin jos muutkin eivät tehneet niin). Tai ehkä se on iän tuomaa jääräytymistä, uusia asioita ei vain osata omaksua. Tai pakollista aikuiseksi kasvamista, jolloin kaikki "lapsellinen" pitää hylätä.

Voi olla, ettei enemmistöllä edes ole yhtä paljoa mielikuvitusta kuin sci-fi- ja fantasiaharrastajilla, joten he kokevat mukavammaksi kuluttaa arkisempaa viihdettä josta saavat enemmän irti. Tai ehkä osa haluaisi lukea fantsua, muttei uskalla, koska "mitä ihmisetkin ajattelisivat?"

Siksihän LotR ja Potterit ovat niin suosittuja, kaikki muutkin lukevat joten kukaan ei katso vinoon jos minäkin luen... (No, kaikki eivät ajattele edes noin, mutta se on silti yleisempää kuin hakea säännöllisesti lukemista sci-fi- ja fantasiahyllyltä.)


Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Tapsa

  • noreen hahmo
noreen
Vampyyri
Taso: 32
  • Viestejä: 255
noreen vastasi aiheeseen: Häpeätkö ikinä sci-fi/fantasiaharrastusta?
24.10.2013 14:47 #5

Harmikseni minun on todettava, että kyllä, joskus häpeän. Ei pitäisi, koska en näe tässä asiassa oikeastaan mitään hävettävää. Olen vain saanut niin ivallisia kommenteja ja vinoja katseita asiasta kerrottuani, että on tullut vähän sellainen fiilis, että niitä saa aina, jos harrastuksestaan mainitsee. Fantasiakirjojen lukeminen julkisella paikalla ei kyllä hävetä. :D Jos joku katsoo niin tarkkaan, mitä luen, niin siinäpähän katsokoot. Harry Potter - harrastusta näytetään pitävän jo vähän eri asiana kuin fantasiaharrastusta, eikä siitä saa ihan niin vinoja katseita osakseen. Yleisesti ottaen LOTRin tai Hobitin fanittamista ei pidetä ihan niin "outona" ja taitaapa tuo Game of Throneskin pudota jo sinne hyväksytty - kategoriaan. Mutta mitä väliä sillä on, sillä aivan kuten kyty sanoi, ihan mistä tahansa voi saada ennakkoluuloja osakseen. Jos sitä alkaa miettimään, että mitä muut tästäkin ajattelevat, huomaa pian, ettei voi tykätä mistään muusta kuin valtavirran hyväksymistä jutuista. Sen takia en haluaisikaan hävetä omaa harrastustani.

Fantasiakirjat voivat käsitellä ihan yhtä syvällisiä tai ajankohtaisia aiheita kuin muukin kaunokirjallisuus ja lisäksi niissä on usein historiallinen ote. Minä ainakin olen oppinut monia asioita historiasta juuri fantasiakirjoista, vaikkei niitä tietenkaan aina ihan historiallisesti korrekteina voi pitää, mutta eipä voi kaikkia muitakaan kirjoja.


Viimeksi muokattu: 24.10.2013 14:48 : noreen.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Tapsa

  • VMN hahmo
VMN
Painajainen
Taso: 35
  • Viestejä: 229
VMN vastasi aiheeseen: Häpeätkö ikinä sci-fi/fantasiaharrastusta?
24.10.2013 14:51 #6

Armeijan juuri käyneenä sain kyllä muutamia outoja katseita fantasiaharrastuksesta, tai oikeastaan jo siitä, että luin hyvin paljon. Toisaalta se ei edes yllättänyt, toisaalta taas joo. Miten niin moni ihmettelee jos luen? Mitä erikoista lukemisessa on? Tähtivaeltajan kannet saivat monet heittämään vitsiä että luen hentaita. Eipä tämä mitenkään minua häirinnyt, hassua se enemmänkin olin mutten välittänyt.

Minähän luen ja kirjoitan ihan mitä tahdon. Ei se minua haittaa jos joku näkee mikä kirja käsissäni on.


Blogi kirjoittamisesta ja kirjoista:
kirjailijankellarissa.blogspot.fi/

  • Knox Gargol hahmo
Knox Gargol
Paladiini
Taso: 39
  • Viestejä: 688
Knox Gargol vastasi aiheeseen: Häpeätkö ikinä sci-fi/fantasiaharrastusta?
24.10.2013 14:57 #7

Minut saatiin kiinni lukemasta Eragonia julkisella paikalla (lukion ensimmäinen vuosi, kemian oppitunti). Niinkään häpeällistä ei ollut se, että luin tunilla, tein sitä yläasteella ja lukiossa vähän väliä. Eragon oli kyllä vähän nolompi juttu sinänsä. Perillinen trilogia on siinä mielessä mielenkiintoinen, että siinä näkee Paolinin kehityskaarta kirjailijana, mutta ei niitä silti halua julkisesti sanoa lukeneensa.


Your body and soul,
Each others' mate,
The twain shall split,
My blade to sate.

  • Vanamo hahmo
Vanamo
Lentäjä
Taso: 33
  • Viestejä: 306
Vanamo vastasi aiheeseen: Häpeätkö ikinä sci-fi/fantasiaharrastusta?
24.10.2013 15:41 #8

En muista ikinä varsinaisesti hävenneeni harrastusta. Nuorempana en luultavasti halunnut kaikille kertoa siitä, mutta nykyään en näe asiassa mitään peiteltävää ja mielelläni kerron ihmisille. Varsin usein aihe herättää kiinnostavaa kirjakeskustelua. En muista törmänneeni koskaan mihinkään pahantahtoiseen suhtautumiseen. Minä taidan olla juuri sellainen "ylpeä nörtti", joka on nyt hämmästynyt ajatuksesta, että fantasiaharrastusta edelleen väheksyttäisiin.


  • Noora hahmo
Noora
Hirviö
Taso: 24
  • Viestejä: 128
Noora vastasi aiheeseen: Häpeätkö ikinä sci-fi/fantasiaharrastusta?
24.10.2013 15:48 #9

En kyllä ole koskaan hävennyt fantasian lukemista ainakaan muistaakseni.
Se johtuu varmaan siitä,että en ole koskaan vielä törmännyt negatiiviseen suhtautumiseen asian tiimoilta. Ja tietenkin Fantasiasta riittää aina puhuttavaa muunmuassa kummitätien kanssa jotka on asiasta tavallaan kiinnostuneita,joten ei mulla ole mitään syytä hävetä kirjamakuani.


A reader lives a thousand lives before he dies, The man who never reads lives only one(GRRM)

  • Rinja hahmo
Rinja
Teknovelho
Taso: 48
  • Viestejä: 988
Rinja vastasi aiheeseen: Häpeätkö ikinä sci-fi/fantasiaharrastusta?
24.10.2013 16:32 #10

Juttelin taannoin erään fantasiakirjallisuutta kuluttavan kaverini kanssa, ja hän kertoili, että oli vielä ammattikorkeassakin varonut tarkkaan paljastamasta, mitä harrastaa ja mistä tykkää. (Hänellä oli kylläkin amisajoilta huonoja kokemuksia ulkopuolelle jäämisestä, ja halusi siis ammattikorkeassa olla mahdollisimman paljon niin kuin muutkin.) Minä sitten tuumasin tähän, että itse en ainakaan näe mitään hävettävää fantasian lukemisessa ja että kysyttäessä kerron kyllä sitä lukevani (ja että sentäs korkeakoulussa luulisi ihmisten olevan kutakuinkin avarakatseisimmillaan jne.).

No, usein tekemiseni ja lukemiseni eivät kiinnosta ketään varsinaisten spefipiirien ulkopuolelta, joten eipä ole kauheasti tarvinnut kenenkään tenttailuihin vastailla. Sitten minusta tuli tämän vuoden alussa yliopistoni scifi- ja fantasiaseuran sihteeri ja olen ravannut sen kokouksissa ja muissa jutuissa. Tällaiset ns. konkreettiset menemiset tietenkin ovat tulleet puheeksi vaikka kenen kanssa, ja olen huomannut ympäripyöreästi puhuvani vain "seurasta" ja tarkempia tietoja tivattaessa "kirjallisuusseurasta". Viisikymppinen kämppikseni kysyi suoraan, että minkäsorttista kirjallisuutta, ja minähän lopulta asian sitten paljastin. Hän oli kovasti yllättynyt. Syystä tai toisesta. Vai vaikutankohan ehkä niin kuivalta ihmiseltä, että fantasian mainitseminen harrastuksekseni itse asiassa vain parantaa kuvaa minusta? ^^

En harrasta kirjojen lukemista julkisella paikalla, mutta jos nyt satun jotain kirjaa julkisesti kädessäni pitämään niin peittelen sen kantta kyllä joka tapauksessa. Tänäänkin tsekkasin pari juttua historiaopintoihini liittyvästä kirjasta yhteiskuntatieteellisen tiedekuntarakennuksen aulassa, ja peittelin kirjan kantta jotta eivät luule jonkun humanistin sinne eksyneen (niin kuin siellä ei muka humanisteja olisi) :D Vastaavasti varmaan historiatieteiden rakennuksessa peittelisin sosiologian kirjaa. Ehkä mulla vaan ylipäätään on varsin suuri tarve sulautua ympäristöön ja olla erottumatta joukosta.

Spefin ns. laadustakin on tässä ketjussa ollut puhetta. Risingilla myönnän lukevani oikein mieluusti nuortenkirjallisuutta, ehkä siksi että näin ns. aikuisena on vaan coolia olla rohkeasti nuorekas (ja varmaan siksikin että Risingilla on monta muutakin ihmistä, jotka eivät ole lopettaneet nuortenspefin lukemista iän karttuessa, ja nuortenspefi yleisestikin tunnustetaan laadukkaaksi). Risingilla myöskin tunnustan mieluusti pitäväni fantasiasta eniten. Näissä Turun spefipiireissä sen sijaan jostain syystä spefi on yhtä kuin scifi, ts. scifi on yleisnimitys joka kattaa myös fantasian (mikä on aivan uusi ilmiö minulle, vaikka ilmiönä itsessään vuosikymmeniä vanha). Scifin harrastajia tuntuu myös olevan suhteessa varsin paljon. Laumaeläin minussa ei haluaisi paljastaa heille että lukee fantasiaa, myyh.

Joo siis. Häpeän, mutta en kovin yksiselitteisesti. Elämässäni on kyllä monta muutakin asiaa, joita en kertoile kelle tahansa, vaan vasta silloin, jos olen tulkinnut keskustelukumppanin luultavasti ymmärtävän asiasta jotain. Fantasian lukeminen on niin yleisesti väärinymmärretty harrastus, etten edes viitsi kokeilla kenen tahansa randomin tutun kanssa kepillä jäätä.


"Sillä ei ole niin väliä, tapahtuiko tämä oikeasti. Pääasia että tapahtui."

Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Tapsa

  • tiarAnon hahmo
tiarAnon
Lentäjä
Taso: 33
  • Viestejä: 275
tiarAnon vastasi aiheeseen: Häpeätkö ikinä sci-fi/fantasiaharrastusta?
24.10.2013 16:39 #11

Joo, kyllä nörttiys/giikkiys on nykyään niin salonkikelpoista ja katu-uskottavaa, että aika paljon saa hakea, jos haluaa jonkinlaista häpeää siitä tuntea. Tietysti aina löytyy ihmisiä, jotka on valmiita käyttämään mitä tahansa kiusaamisen välikappaleena, mutta iän karttuessa ne on helpompi ja helpompi jättää omaan arvoonsa, enkä todellakaan olisi valmis puhumaan niistä edes enemmistönä tai valtavirtana.

Kun lähin opiskelemaan kirjallisuutta, olin vähän varautunut: pelkäsin, että genrekirjallisuuteen painottunut kirjallisuusmakuni saisi osakseen halveksuntaa tai pilkkaa. Toisin kuitenkin kävi. Kun henkilökunta kyseli ensimmäisellä kahvihetkellä viimeksi luettuja kirjoja, kokeilin kepillä jäätä ja vastasin totuudenmukaisesti, että Philip K. Dickin The Three Stigmata of Palmer Eldritch ja Neil Gaimanin Whatever Happened to the Caped Crusader? Henkilökunta vaan nyökytteli hymistellen. Sen jälkeen oon tehny tutkielman cyberpunkista, kirjottanu kandini Frankensteinista ja järkkäilly lukupiiriä posthumanismista, enkä oo saanu minkäänlaista vähättelevää kommenttia. Päinvastoin, oon saanu paljon positiivista palautetta ja hyviä arvosanoja.

Opiskellessa on tullu myös huomattua, että vaikka tietysti eniten huomiota saa klassikot ja selkeesti korkeakirjallisuutena pidetyt teokset, ihan arvostettujenkin kirjallisuustieteilijöiden keskuudessa on aika suuri keskittymä geeksuja. Siinä sitten sovitellaan omia intressejä akateemisen hyväksynnän kanssa yhteen: kandeja tehdään Cormac McCarthysta , Haruki Murakamista , Kurt Vonnegutista ja Kazuo Ishigurosta , graduja taas Jeff Smithistä ja Margaret Atwoodista . Lukupiirissä me käytettiin yhtä väikkäriä, joka käsittelee eläviä kuolleita, ja tiedän ainakin yhen, joka on valmisteilla Grant Morrisonin The Invisiblesistä . (Pitääkin naputella tää loistosarjis tietokantaan jossain vaiheessa.)

Lyhyesti sanottuna: siinä vaiheessa, kun mulle rakkaat kirjat on tarpeeks arvokkaita ollakseen akateemisen huomion kohteena, en todellakaan jouda häpeämään niitä.


"It was never the death you feared, it was emptiness."
365x100.blogspot.fi/

Viimeksi muokattu: 24.10.2013 16:42 : tiarAnon.

  • Hiistu hahmo
Hiistu
Varjovelho
Taso: 60
  • Viestejä: 3085
Hiistu vastasi aiheeseen: Häpeätkö ikinä sci-fi/fantasiaharrastusta?
24.10.2013 16:43 #12

En häpeä.. en vain puhu asiasta.

Ei minua haittaisi, jos joku tietäisi, millaisia fantasia-kirjoja oikeasti luen (niistä juttelisin mielelläni), mutta minua haittaa, millaisia kirjoja joku saattaa luulla minun lukevan, jos kuulisi minun lukevan "fantasiaa". Fantasiassa on eroa, mikä tuntuu olevan joillekin genrestä vähemmän tietäville vaikea ymmärtää. En ole ikinä kokenut mitään kiusaamista tai muuta mulkkausta aiheesta, eikä muiden mahdollisilla mielipiteillä olisi mitään vaikutusta lukuharrastukseeni.. mutta periaatteesta harmittaa, jos ihmiset luulevat tietävänsä minusta jotain, ja käsittävätkin minulle tärkeän asian oikeasti ihan pieleen.

Esimerkiksi äitini hyvää hyvyyttään joskus kirpputorilla kiertäessämme saattaa tempaista käteensä minkä hyvänsä fantasiakirjaksi tunnistamansa kirjan, olkoon nyt vaikka tuo Eragon, ja kysyä, joko olen lukenut sen. Joo, olen.. Sitten kysyy, että onko minulla sitä omana. Ei, enkä kiitos tarvitse. Sitten ollaan närkästyneitä, kun ei mikään kelpaa. Vielä pahempaa, jos paikalla on myös myyjä, jolta voi kysyä, olisiko hänellä myynnissä fantasiakirjoja, kun meidän tyttö sitä lukee. Sitten pohditaan yhdessä, että mitä se sellainen fantasia oikein on, ja mieleen saattaa muistua nimikkeitä, joita joskus alakoulussa olen lukenut.. Silloin hävettää.

Ei siinä mielestäni mitään pahaa, jos joku aikuinen lukee nuortenfantasiaa, saatii että nuorempana on lukenut, mutta itseäni harmittaa, jos minun luullaan lukevan vain ja ainoastaan jotain sellaista, mitä aikoinaan luin tai jota en ole ehkä ikinä edes tykännyt lukea. Koska se ei ole totta - nykyään tykkään enemmän lukea jotain toisenlaista. Toisaalta tykkään yhä niistä kirjoista, joista aikoinaankin enemmän tykkäsin, joten en kykene esim. äidilleni antamaan mitään perusteellista selitystä, mikä sitten on sitä sellaista fantasiaa, jota luen tai ostan omaksi, ja kuinka se eroaa siitä, jota en lue enkä todellakaan tahdo omaksi. Voin vain yrittää sanoa, etten lue kaikkea fantasiaa.

Scifiä en ole lukenut yhtä kauaa kuin fantasiaa.. En itse asiassa tiedä, tietävätkö esim. kotona, että scifi on jokin muu juttu kuin fantasia. Yleisesti uskoisin scifin olevan "arvostetumpaa" lukemista kuin fantasia, onhan se sentään.. tieteiskirjallisuutta. Jollei siitä tajua mitään, ollaan ehkä auliimpia ajattelemaan, että vika voi olla lukijassa eikä vain kirjassa.


Julkisilla paikoilla, esim. junassa, käytän kankaisia irtokannenpäällisiä lukiessani ei-tenttikirjoja, olipa kyse sitten mistä hyvänsä romaanista. Minusta on epämukava ajatus, että joku kuka hyvänsä vieras näkisi, mitä minä luen.. Lukeminen on niin kokonaisvaltaista ajattelua ja tuntemista ja ylipäänsä henkisesti jossain ihan muualla olemista, että minulle varsin intiimi toimitus. Harvoin kyllä kaunoa edes kuljettelen mukanani, niin että lukisin jossain muualla kuin kotona.


Viimeksi muokattu: 24.10.2013 17:05 : Hiistu.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Tapsa, Xariel

  • Nafisan hahmo
Nafisan
Tähtipilotti
Taso: 44
  • Viestejä: 171
Nafisan vastasi aiheeseen: Häpeätkö ikinä sci-fi/fantasiaharrastusta?
24.10.2013 17:00 #13

Knox Gargol kirjoitti: Minut saatiin kiinni lukemasta Eragonia julkisella paikalla (lukion ensimmäinen vuosi, kemian oppitunti). Niinkään häpeällistä ei ollut se, että luin tunilla, tein sitä yläasteella ja lukiossa vähän väliä.


Minä luin Eragonia kun olin valmistunut lukiosta. Olin Talouskoulun kotitalouslinjalla (puolen vuoden koulutus) ja toiseksi viimeisenä päivänä menin ja myöhästyin koulusta, kuin olin aamulla jäänyt lukemaan kirjaa kotiin ennen bussiin menemistä. Se oli aika noloa (en ollut koskaan myöhästynyt aikaisemmin). Tosin en nolostele Eragonin lukemista, vaikka se ei kovin korkeakirjallinen teos ole. Pidin siitä hyvin paljon tuolloin vuonna 2005.


Olen vieras tässä maailmassa. Olen muukalainen eikä kukaan ymmärrä sieluni puhetta. K. Gibran

  • max hahmo
max
Kapteeni
Taso: 46
  • Viestejä: 627
max vastasi aiheeseen: Häpeätkö ikinä sci-fi/fantasiaharrastusta?
24.10.2013 18:05 #14

Tätä harrastusta lukuunottamatta olen niin "tavallinen" kuin olla ja voi, mikä ehkä tekee asian vaikeammaksi omalla kohdallani, mutta kiva kuulla ettei sentään ihan kaikilla ole niin.. Itselläni häpeä on kaksikerroksista, ensin on huono omatunto "miksen lue jotain järkevää" (koska en jaksa tai halua) ja sitten "miksen lue edes jotain yleiseen valtavirtaan kuuluvaa" (koska pidän fantasiasta). Kolmas kerros voisi ehkä vielä olla että miksi en lue tuollaista tiarAnonin mainitsemaa "akateemisesti hyväksyttyä spefiä" (koska pidän viihteellisestä fantasiasta) jolla voisi pelastaa edes kunnioituksen rippeet.

Vaikka kaikkiin noihin "häpeänsyihin" on hyvä perustelu eli en muuta haluakaan lukea, niin silti oma mieltymys pistää aina hävettämään, etenkin kun massamielipide on sellainen että Pratchett-kirjakannen nähdessään joku kysyy että luetko useinkin lastenkirjoja (tosielämän esimerkki). Jos pääharrastukseni olisi sarjakuvat, niin tunne olisi varmasti moninkertainen.. Olen tosin onneksi alkanut pääsemään tästä yli tai ainakin sen verran ettei häpeäni sinänsä vaikuta mihinkään, mutta siellä se silti on taustalla..

Itselläni tämä korostuu ehkä sen takia, että suurin osa ystäväpiiristäni ei ole ystäviä fantasiaharrastuksen takia tai kautta, eli olen suhteellisen yksin asian kanssa perus-arkielämässä. Jos kaikki ystäväni harrastaisivat myös fantasiaa, niin kokisin asian varmasti toisin, mutta nyt se on enemmän sellainen oma "erikoinen" juttu, joka muuttuu jaetuksi vain internetissä ja erikoistapauksissa (conit ja vastaavat).

Harry Potterista tuli vielä mieleen että siitä hän julkaistiin juuri pari vuotta sitten englanniksi aikuisten painokset joissa on vähemmän hävittävät kannet. Sci-fin helpompi hyväksyttävyys tulee ehkä siitä ettei sitä samallalailla yhdistetä lapsuuteen, itsekin miellän sci-fin tavallaan aikuisemmaksi niinkuin Hiistu sanoi vaikka luenkin molempia. Ehkä pitäisi ryhtyä täyspäiväiseksi scifistihifistiksi..


Viimeksi muokattu: 24.10.2013 19:43 : max.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Tapsa

  • VMN hahmo
VMN
Painajainen
Taso: 35
  • Viestejä: 229
VMN vastasi aiheeseen: Häpeätkö ikinä sci-fi/fantasiaharrastusta?
24.10.2013 20:11 #15

Tuohon maxin sanomaan, niin itsellä on ihan sama juttu. Olen täysin perusjannu, josta ei ulkoapäin varmasti mitenkään näkyisi mielenkiintoni. Itse asiassa olen jollain tasolla vielä äärimilleen päinvastaiseen suuntaan tästä "nörtistä". Olen hyväkuntoinen ja minulta usein kysytään ensimmäisenä käynkö salilla (kyllä käyn) ja siihen liittyvää. En jotenkin vain kuulu "siihen" perusolettamuksena toimivaan muottiin.

Usein asia ei sen enempää tule ilmi, ja jos tulee, niin voin asiasta keskustella. Kukaan ystäväpiiristäni ei ole asiaa mitenkään kommentoinut. Itse asiassa Tulen ja jään laulu on hyvinkin suosittu, niin tv:ssä kuin kirjanakin, joskin siihen muiden fantasiainto jää. Sarjakuvatkin kiinnostavat hitosti.

Turha sitä on ressata mitä muut ajattelevat. Ei vain keskustele asiasta sen enempää, mutta ei sitä salatakaan tarvitse. Muistan kyllä lukiossa kun WoWiin tuli se, että voit Facebookin avulla saada tuttusi kavereiksisi. Hitto vie kun yllätyin kuinka moni ihminen, joka ei MITENKÄÄN olisi voinut olla WoWin pelaaja oli yhtäkkiä kaverilistallani.

Lukee mitä kiinnostaa.


Blogi kirjoittamisesta ja kirjoista:
kirjailijankellarissa.blogspot.fi/

  • Lupus hahmo
Lupus
Lentäjä
Taso: 34
  • Viestejä: 116
Lupus vastasi aiheeseen: Häpeätkö ikinä sci-fi/fantasiaharrastusta?
24.10.2013 20:38 #16

En häpeä. Jos SF-harrastuksessani jotain ujostelen, niin huonoa lukeneisuuttani. Minusta on jotenkin kummallista miten onnistuin peruskouluaikoina intoilemaan fantasiasta vuositolkulla lukematta lopulta kovinkaan monia fantasiakirjoja jotka "kaikki" ovat lukeneet. Kun myöhemmin kiinnostuin scifistä, sama vaivasi siinäkin ja vaivaa edelleen.

Luen paljon nuortenkirjoja ja välillä myös lastenkirjoja. Päätin olla välittämättä ihmisten kommenteista viimeistään siinä vaiheessa kun eräs tuntematon ihminen sanoi että "sitä luetaan ihan kuvitettua kirjaa", joka sattui olemaan Vernen Matka maan keskipisteeseen.

Tutut eivät yleensä kommentoi lukemisiani, mikä tosin voi johtua siitäkin että luen lopulta aika lailla mitä sattuu, myös klassikoita, ja pidän kaikenlaisista kirjoista. On varmaan tarpeen vaatiessa helpompi selitellä ihmisille että Nälkäpeli on tullut luettua kuin perustella miksi ensinkään luki Pariisin Notre-Damea ja vielä piti siitä...

kyty kirjoitti: Voi olla, ettei enemmistöllä edes ole yhtä paljoa mielikuvitusta kuin sci-fi- ja fantasiaharrastajilla, joten he kokevat mukavammaksi kuluttaa arkisempaa viihdettä josta saavat enemmän irti. Tai ehkä osa haluaisi lukea fantsua, muttei uskalla, koska "mitä ihmisetkin ajattelisivat?"

En usko että kyse on niinkään mielikuvituksesta. Eri ihmiset pitävät erilaisista asioista ja ovat kiinnostuneita eri asioista. Itse koen monesti saavani historiallisista romaaneista vähän samanlaisia säväreitä kuin fantasiasta vaikkei tapahtuma-aika olisi kovin kaukainenkaan.


Viimeksi muokattu: 24.10.2013 20:39 : Lupus.

  • Fantasyfan hahmo
Fantasyfan
Arkkivelho
Taso: 36
  • Viestejä: 119
Fantasyfan vastasi aiheeseen: Häpeätkö ikinä sci-fi/fantasiaharrastusta?
24.10.2013 21:05 #17

En muista että olisin koskaan joutunut häpeämään kirjamakuani, mutta minun kaveripiirini onkin aika siihen suuntaan painottunut. Jos selaan Facebookin kaverilistaani niin pitää oikeasti etsiä ihmisiä joita ei fantasia ja scifi kiinnostaisi. Lukiossakin luin avoimesti välitunneilla fantasiakirjoja eikä minulle ole koskaan vinoiltu lukumaustani (ainakaan niin että olisi jäänyt mieleen).

Enemmän huomiota herättää animen katsominen ja sitä vielä kamalampaa on se, että olen entinen larppaaja :shock:


Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Ageha

  • Emelie hahmo
Emelie
Verivelho
Taso: 57
  • Viestejä: 2721
Emelie vastasi aiheeseen: Häpeätkö ikinä sci-fi/fantasiaharrastusta?
25.10.2013 09:00 #18

En ole koskaan hävennyt fantasia- ja (vähäistä) scifilukuharrastustani. Aloitin ilmeisesti sen verran nuorena, etten mieltänyt siinä olevan mitään outoa. En myöskään koskaan saanut mitään vinoja kommentteja siitä, mutta se taas osaltaan saattaa johtua siitä, että fantasiakirjat olivat vain osa kaikkia muita lukemiani kirjoja. Tai sitten se johtui siitä, että koulussa osa luokan suositummista tytöistäkin luki fantasiaa ja scifiä, joten se oli ehkä sen takia hyväksytympää. Mene ja tiedä.

Hömppäromaaneja (perusrakkausromaaneja ja paranormaali romantiikka -genret kirjoja) en viitsi julkisella paikalla lukea, sen miellän hitusen noloksi. Ne ovatkin "salainen paheeni", joista yleensä nautin oman kämpän suojissa. Tosin lukulaite on sitä varten, että niitä kehtaa lukea muuallakin. :wink:

Varsinaisista spefiharrastuksista oikeasti hiukan häpeilen anime- ja mangaharrastustani, joka on kylläkin viime aikoina ollut aika vähäisessä osassa elämässäni.


Ja en voinut vastustaa kiusausta, vaikka saatan mennä jonkun verran off-topicin puolelle. maxin ja VMN:n kommentointi "tavallisuudesta" ja "perusjannuudesta" herätti ajatuksia:

Tuollaisissa määreissä mennään kategorisoinnin puolelle, josta itse en välitä yhtään. Minä näen, että jokainen ihminen on yksilö. Kuten Tiina Raevaara taisi todeta viime keväänä (puhuen kylläkin kirjoista), että kun tarpeeksi kategorisoidaan, päädytään tilanteeseen, jossa jokaisessa kategoriassa on vain yksi kirja. Sama voidaan esittää ihmisten kohdalla. Ja varmasti termit "normaali" ja "tavallinen" ovat melko subjektiivisesti määriteltävissä. En ihan aina sisäistä, miksi jotenkin pitäisi kuulua johonkin tiettyyn kategoriaan, jotta jonkin tietyn asian tekeminen olisi hyväksytympää. Tai että pitäisi olla jonkun tietyn kaltainen, jotta voisi kuulua johonkin kategoriaan.


I have seen the future .... and I do not wish to go there again.

  • Karajishi hahmo
Karajishi
Kaartilainen
Taso: 18
  • Viestejä: 21
Karajishi vastasi aiheeseen: Häpeätkö ikinä sci-fi/fantasiaharrastusta?
25.10.2013 09:17 #19

En ole koskaan hävennyt fantasialukuharrastustani enkä varmaan koskaan tule häpeämäänkään. Varsinkaan, kun lähes kaikki tuttavapiirissäni ovat samanlaisia kuin minä. Joskus se on kyllä vähän ärsyttänyt, jos joskus jonkun vieraamman ihmisen kanssa on tullut kirjallisuus puheeksi ja käy ilmi, että hän lukee vain ja ainoastaan esimerkiksi tositapahtumiin perustuvia teoksia, joita en ole koskaan lukenut. Ja sitten on tietenkin niitä, jotka paheksuvat fantasiaa ja sanovat ettei se oikeastaan edes ole kirjallisuutta. Scifi on eri asia, sitä ainakin täällä päin arvostetaan, mutta toisaalta minä en ole koskaan välittänyt siitä mitä muut ajattelevat. Jos törmään johonkin sellaiseen ihmiseen, joka paheksuu harrastustani, pyrin pitämään puheenaiheet hyvin hyvin kaukana kirjallisuudesta.


'' I'm a simple person with a complicated mind ''

  • max hahmo
max
Kapteeni
Taso: 46
  • Viestejä: 627
max vastasi aiheeseen: Häpeätkö ikinä sci-fi/fantasiaharrastusta?
25.10.2013 10:18 #20

Emelie kirjoitti: Ja varmasti termit "normaali" ja "tavallinen" ovat melko subjektiivisesti määriteltävissä. En ihan aina sisäistä, miksi jotenkin pitäisi kuulua johonkin tiettyyn kategoriaan, jotta jonkin tietyn asian tekeminen olisi hyväksytympää. Tai että pitäisi olla jonkun tietyn kaltainen, jotta voisi kuulua johonkin kategoriaan.

Laitoinkin sen siksi lainausmerkkeihin, mutta kyllähän se on totuus että on helppo löytää asioita jotka kuitenkin on "normaalimpia" kuin toiset. Siksihän se sana on olemassa että maailmasta saisi jotain selvää.. Kyllä joku animea katsova diplomi-insinööri väistämättä tuntuu loogisemmalta ja vähemmän erikoiselta kuin animea katsova presidentti.

Tavallisuudesta poikkeamisessa ei siis ole mitään väärää, mutta kyllä tietyissä ympäristöissä nörttijutut on yleisempiä ja luontevampia kuin toisissa. En ole urheilua vihaava pitkähiuksinen tietokonenörtti enkä muutenkaan kuulu mihinkään alakulttuureihin (hevimetallityypit tai vastaavat) vaan enemmänkin ns. konservatiivinen pukutyyppi, joten omassa elämässäni niitä erikoisempia asioita arvostavia ympäristöjä ei tule automaattisesti vastaan. Sitä vain tarkoitin..


Viimeksi muokattu: 25.10.2013 10:19 : max.

Valvojat: IivariSarantha
Paikalla 35 vierailijaa
Uusin jäsen: Emilia Suzi
Jäseniä yhteensä: 8703