Anime

Olen nyt katsonut kolme ensimmäistä jaksoa sarjasta ReLIFE . Juoni on lyhykäisyydessään se, että 27-vuotias elämässä feilaaja saa nuorennuspillerillä mahdollisuuden elää uudestaan lukion viimeisen luokan ja kehittyä ihmisenä. Yllätti ihan positiivisesti, odotin jotain tylsää koulusarjaa, mutta sarja meneekin aiheessa hieman syvemmälle. Miinuksena tosin se, että se saa minut tuntemaan itseni vielä vanhemmaksi kuin anime yleensä, omasta näkökulmasta kun 27-vuotias on vielä nuori.

Joo, toi on kouluelämästä kertovana animena tavanomaista mielenkiintoisempi. Aihetta sivuten: nyt kesäkaudella joutuu olemaan tarkkana sarjojen nimien kanssa, kun samaan aikaan rullaavat ReLIFE, Rewrite ja Re:ZERO.

Itse olen nyt kattonu kaikki tähän mennessä ilmestyneet D'grayman hallowin jaksot ja täytyy sanoa, että rakastan sitä lähes yhtä paljon ku alkuperäatä sarjaa. Eniten siin ehkä häiritsee, et ne yrittää tunkee 13 jaksoon suunilleen saman verran mangaa, ku alkuperäsessa 103 jaksossa.
Mut näin suurena fanina animen jatkuminen oli jo maailman paras asia.

Vuodenaika ja animekausi vaihtuivat jälleen, joten on taas aika heittää tänne pari arviota päättyneistä sarjoista.


91 Days on raadollisen tyly mafiatarina klassisten gangsterielokuvien tyyliin. Tapahtumat sijoittuvat 1930-luvun Amerikkaan, paheelliseen ja korruptoituneeseen Lawless-nimiseen kaupunkiin jonka alamaailman herruudesta rikollisjärjestöt taistelevat. Päähenkilö Angelo Lagusa selvisi lapsena täpärästi raa'asta hyökkäyksestä, jossa hänen koko perheensä surmattiin. Vuosia myhöhemmin, saatuaan nimettömältä lähettäjältä murhaajien henkilöllisyydet paljastavan kirjeen, Angelo palaa Lawlessiin ja soluttautuu Vanettin mafiaperheeseen mielessään vain yksi asia: kosto. Veristä tilintekoa pakkomielteisesti tavoitellessaan hän ajautuu aina vain syvemmälle juonittelujen ja petosten maailmaan, jossa henki on halpaa eikä keneenkään voi luottaa. Sarja tavoittaa varsin hyvin tyylilajinsa ominaisilmeen ja tunnelman animaation keinoin. Keskeisimpiin henkilöhahmoihin saadaan riittävästi syvyyttä, että heidän kohtaloistaan alkaa välittää, vaikka kyse onkin väkivaltaisista rikollisista. Päähenkilön vääjäämätön moraalinen syöksykierre tosin tekee hänestä pikku hiljaa aina vain vähemmän sympaattisen.


Re: Zero Kara Hajimeru Isekai Seikatsu alkaa tavallaan tutun kaavan mukaisesti, mutta kuitenkin omalaatuisesti, kun nuori miehenpuolikas nimeltä Natsuki Subaru huomaa yllättäen siirtyneensä jonkinlaiseen miekka & magia -tyyliseen fantasiamaailmaan. Hänen reaktionsa tapahtuneeseen ei suinkaan ole järkytys, vaan kasvoille leviävä innostunut virne - genretietoisena videopelinörttinä Subaru olettaa oitis olevansa tähän vaihtoehtomaailmaan kutsuttu sankari, jolle on varattuna suuriin seikkailuihin ja urotekoihin johdattava kohtalo, ja jonka ympärillä koko maailma varmastikin pyörii! Pudotus todellisuuteen on varsin kivulias, sillä mitään moista ei ole luvassa hänen sinnikkäistä harhakuvitelmistaan huolimatta. Sen sijaan Subaru saa pian huomata, että hänellä on ilmeinen kyky palata ajassa taaksepäin tiettyyn hetkeen aina kuoltuaan. Tästä alkaa hurmeinen tarina, jossa alati yli-innokas Subaru sotkeutuu kuningaskunnan valtapeleihin ja ajautuu vaaroihin, jotka useimmiten päättyvät hänen kannaltaan erittäin kuolettavasti. Re:Zero on varsin kummallinen keitos kuvankaunista fantasiamiljöötä, romantiikkaa, äkkiväärää huumoria, sensuroimatonta verilöylytystä ja paikoitellen piinaavan tehokasta psykologista kauhua. Näistä aineksista muodostuu yllättävän hyvin toimiva kokonaisuus, joka on ihan ansaitusti yksi kuluvan vuoden suosituimpia animesarjoja.


Orange n päähenkilö, 16-vuotias Naho saa oman itsensä lähettämän kirjeen yli kymmenen vuoden päästä tulevaisuudesta. Kirjeessä kerrotaan mm. että hän rakastuisi samana vuonna luokalleen siirtyvään vaihto-oppilaaseen nimeltä Kakeru. Se myös varoittaa, että Kakeru tulisi kuolemaan vielä saman vuoden talvena, ellei Naho kykene estämään sitä. Kun kirjeen ennustamat tapahtumat alkavat käydä yksi toisensa jälkeen toteen, hän alkaa vähitellen uskomaan sen varoituksiin. Tulevaisuuden muuttaminen osoittautuu kuitenkin vaikeaksi tehtäväksi. Luvassa on draamaa, romantiikkaa ja lämminhenkistä ystävyyttä Japanilaisessa kouluympäristössä. Sarja onnistuu herättämään tunteita ja tarina kulkee sopivalla tahdilla maaliinsa, vaikka ontuukin välillä. Parasta Orangessa on Nahon ystäväpiirin empaattisuus ja hahmojen väliset henkilökemiat. Itse päähenkilö on kylläkin ajoittain ärsyttävän epävarma ja ymmärtämätön.

Katsoin hypetyksen takia ekan jakson sarjasta Yuri!!! On ICE . Ensin olin käsittänyt nimen perusteella, että kyseessä olisi jokin tyttörakkausanime, sitten että se on BL:ää, sitten sain tietää että se on urheiluanime ja katsottuani ensimmäisen jakson en ole ihan varma mitä katsoin. Sarjan draamaosuus vaikuttaa ensimmäisen jakson perusteella kovasti mielenkiintoiselta, sillä osuu aika lähelle että joku yrittää vuosia edetä urallaan, mutta ei menesty ja nuoremmat alkavat ajaa ohi. Itseälläni ei ole mitään intohimoja taitoluistelua kohtaan, mutta sitten taas teemat ovat pohjimmiltaan aika universaaleja ja sopivat myös muuhun pyrkimiseen. Toisaalta sitten sarjassa on todella paljon hölmöjä vitsejä, joista tulee itselle lähinnä kiusaantunut olo (ja joista muut taas kuulemma kovasti pitävät.) En ole ihan varma, onko päähenkilö ihastunut mieheen vai ei, ainakin siihen suuntaan kovasti vihjaillaan, mutta toisaalta se saattaa olla pelkkää vitsailua ja baitingia sillä kyseessä on "normaali" sarja, ja Japani on ollut kovin genreuskollinen siinä että selkeitä homoja saa olla vain BL-sarjoissa, vaikka missä tahansa normisarjassa voi olla fanipalvelua jossa vihjaillaan siihen suuntaan. Jos tuo on nyt sitä miltä näyttää, kyseessä saattaa olla ensimmäinen näkemäni sarja, jossa päähenkilö on homo mutta juoni on hyvä, vaikka todennäköisesti asia ei ole näin, ja muutenkin ensimmäisen jakson perusteella on vaikea sanoa mihin juoni lähtee kehittymään.

Tätä suosittelisi ehkä taitoluistelusta kiinnostuneelle ihmiselle, jota ei haittaa että sarjassa on mahdollisesti mihinkään etenemättömiä vihjailuja BL:n suuntaan.

Laitetaan nyt uusi viesti sen sijaan että muokkaisin edellistä, kun tänään tuli katsottua lisää animea, molemmat fantasiaa.

Katsoin ensimmäisen osan kolmiosaisesta The Ancient Magus’ Bride: Those Awaiting a Star -animesta, joka oli kai jopa teatterilevityksessä. En ole lukenut mangaa, ja katsoessa oli olo että anime oli suunnattu niille joille manga on jo ennestään tuttu. Siinä oli kuitenkin heti mukava tunnelma, ja hahmot tuntuivat eläviltä ja mietityiltä. Lisäksi laatu oli luonnollisesti parempaa kuin TV-sarjoissa ja varsinaista silmäkarkkia. Ehkäpä pitäisi tutustua mangaan, sillä olen kuullut siitä kehuja. Sarjassa on 3 osaa, ja seuraavia saa odottaa pitkään, sillä ne julkaistaan myöhemmin.

Toinen sarja mistä katsoin ensimmäisen osan oli Izetta: The Last Witch . Sarja sijoittuu kuvitteelliseen Eurooppaan ennen toista maailmansotaa. Sarja ei kuitenkaan näin ensimmäisen jakson perusteella jaksanut innostaa. Kaikesta dramaattisuudesta jne huolimatta tuntui, että tapahtumat jäivät jotenkin latteiksi ja hahmot kovin ohkaisiksi. Se on kuitenkin saanut ihan hyvät arvostelut, joten en tiedä pitäisikö sarjalle antaa vielä mahdollisuus...

Näkemisen arvoinen lyhytelokuva/musiikkivideo:

"Shelter tells the story of Rin, a 17-year-old girl who lives her life inside of a futuristic simulation completely by herself in infinite, beautiful loneliness. Each day, Rin awakens in virtual reality and uses a tablet which controls the simulation to create a new, different, beautiful world for herself. Until one day, everything changes, and Rin comes to learn the true origins behind her life inside a simulation."

Shelter oli tosi kiva, eniten animessa rassaa katsomiseen kuluva aika ja tyhjäkäynti. Shelterissä mennään suoraan asiaan ja musiikkikin toimii. Itse katsoin viimeksi Final Fantasy XV:ta pohjustavan sarjan ja leffan, jotka oli ihan ok, Re:Zeron (en tiedä miksi, varmaan KonoSuba-höyryissä), joka oli todella huono, ja tältä kaudelta ajattelin seurailla Great Passagea, joka on aika perussarja, mutta jotenkin sympaattinen. Kertoo sanakirjojen tekemisestä. Occultic;Nineakin testasin masokistisesti, mutta eiköhän ReZero jo täyttänyt kurasarjojen kiintiön tänä vuonna. Eniten haluaisin nähdä sen Makoto Shinkain uuden leffan.

Arisa Ahokainen

!

Välillä oli taukoa animen katselusta mutta nyt olen taas urakoinut vähän. Tuoreeltaan tuli katsottua pari sarjaa. Juuri päättynyt Fuuka ja Demi-chan wa Kataritai.

Fuuka kertoo opiskelijoista jotka päättävät perustaa bändin. Pääosissa lähinnä sinihiuksinen tyttö joka paljastuu hyväksi laulajaksi ja ennestään musiikkia harrastamaton poika jonka tyttö puoliväkisin nappaa mukaan bändiinsä. Lisäksi mukana kuvioissa on pojan nuoruudenihastus josta on kasvanut yksi musiikkimaailman idoleista. Eli slice of lifeä ja kolmiodraamaa luvassa. Tätä on moni näemmä haukkunut kliseiseksi mutta minä pidin. Välillä sarjassa oli todella hyviä kohtia eikä musiikkikaan ollut hassumpaa.

Vielä enemmän pidin Demi-chan wa Kataritai (Interviews with Monster Girls) sarjasta missä koulun biologian opettaja saa oppilaikseen harvinaisia "hirviö" tyttöjä. Vampyyri, dullahan ja jäätyttö. Kaiken lisäksi opettajaksi saapuu succubus. Opettaja ottaa innostuneena vastaan tilaisuuden päästä haastattelemaan näitä ja tutustua paremmin hirviöiden elämään. Hauskaa komediaa ja pikkuisen romantiikkaakin mukana kun yksi tytöistä ja succubus ihastuvat fiksuun ja komeaan opettajaan. Piristävä, elämäniloinen sarja. Alkupuoli on upea, loppupuoliskolla taso vähän tipahtaa. Pitää toivoa että tämä jatkuu vielä pitemmälle kuin 12 jaksoon asti.

Oho tää on kyllä uskomaton. Ei oikein jäänyt huomaamatta että hahmo sanoo "moi". "Aho" tarkoittaa pölkkypäätä niin että on tölväisykin saatu tuohon vielä.

Louhikäärme kirjoitti: Arisa Ahokainen

!

YLE Teemalla on jälleen tarjolla Japanilaisen animaation herkkupaloja:

15.4. Klo 18.00
Teemalauantai: Ghiblin siivillä
Porco Rosso (7) (Kurenai no buta)
Tuuli nousee (7) (Kaze tachinu)
Unten ja hulluuden valtakunta (Yume to kyoki no ohtoku)
Pääsiäislauantain erikoispitkä teemailta on omistettu Ghibli-studiolle ja erityisesti animaatio-ohjaaja Hayao Miyazakille, jolta nähdään kaksi lentämistä käsittelevää mestariteosta: kansainvälinen läpimurto Porco Rosso (1992) ja – toistaiseksi – viimeinen ohjaus Tuuli nousee (2013), maaginen elokuva lentokoneiden suunnittelusta, rakkaudesta, unelmista, katoavaisuudesta ja hetken kestävästä luomisvoimasta. Illan päättää Mami Sunadan ohjaama dokumenttielokuva Unten ja hulluuden valtakunta, joka kertoo vuonna 1985 perustetun Ghibli-studion tarinan ja jossa seurataan erityisesti Tuuli nousee -elokuvan tekoprosessia. Elokuvat esitetään japaninkielisinä alkuperäisversioina.

Keskiviikon elokuvapaikalla 12.4. esitetään lisäksi Ghibli-animaatio Prinsessa Kaguyan taru, jonka on ohjannut Isao Takahata.

Mä olen pitkästä aikaa löytänyt jotain uutta (uutta ja uutta, 2010 tää on ilmestynyt) animea katsottavaksi. Viimekerrasta onkin aikaa. Kyseessä on Rainbow - Nisha Rokubou no Shichinin , eli siis ihan vaan Rainbow.
Nimi saattaa ehkä kuulostaa siltä, että tarjolla on kukkasia, värejä ja hymyileviä ihmisiä. Näin ei kuitenkaan ole. Päinvastoin. Rainbow on erittäin synkkä sarja.

Tapahtumat sijoittuvat siis 1950 luvulle, joten japani on juuri hävinnyt sodan ja se näkyyn. Pääosassa seitsemän poikaa päätyy jonkinnäköiseen koulu/vankilaan ja koettavat selviytyä sen rankoista oloista ja pitää omista unelmistaan kiinni.

Joillakin on sitten ollut aikaa ja luovaa hulluutta risteyttää NGE ja Kemono Friends:

Kehuttu ja kohuttukin Mahou Tsukai no Yome lukeutuu tämän kauden mielenkiintoisimpiin animesarjoihin. Chise on rikkinäisen perheen hyljeksitty tyttö, jolla on kyky nähdä keijukaisia sun muita tavallisille ihmisille näkymättömiä maagisia olentoja. Epätoivoon vajonneena Chise päätyy kauppaamaan itsensä maanalaisessa huutokaupassa ja sitä myöten salaperäisen velhomestari Eliaksen oppilaaksi ja morsiameksi. Velhon, jolla on pään paikalla lehmän pääkallo. Karmivista lähtökohdista huolimatta tarina huokuu toivoa ja optimismia, ja luo parhaimmillaan samanlaista kiehtovaa tunnelmaa kuin studio Ghiblin elokuvissa. Harvoin on magia saatu näyttämään näin taianomaiselta. Katsominen kannattaa aloittaa kolmella prequel-OVA:lla jotka ilmestyivät jo kuukausia ennen varsinaisen sarjan alkamista.

Katsoin kaksi ensimmäistä jaksoa sarjasta A Place Further Than the Universe , ja vaikuttaa todella huolella tehdyltä. Lähtökohta on hieman epäuskottava - teinityttöjen yritys päästä käymään Antarktiksella - mutta eipä sillä uskottavuudella näissä sarjoissa muutenkaan ole merkitystä. Ehkä se tökkii minua tässä siksi, että sarja on muuten kovin realistinen. Toinen mikä häiritsee on se tyypillinen mesoaminen nuoruudesta ja siitä miten pitää tehdä asioita koska ainoa mahdollisuus siihen on koululaisena, mutta silti päähenkilöt ovat liian nuoria liittymään retkikuntaan. Ehkä paljastuu, että tämä "ainoa mahdollisuus" onkin tyttöjen oma päähänpisto.

Muutenkaan en ole täysin varma, mikä minua aina vetää katsomaan koulusarjoja, vaikka ne ja anime ylipäätään saavat minut tuntemaan itseni vanhaksi... Animemittapuulla kun ihminen on ikäloppu jo viimeistään 26-vuotiaana, johtuen ehkä osittain sarjojen nuoresta kohderyhmästä. Ehkä se johtuu siitä, että koen jotenkin jääneeni itse jostain paitsi kun varsinkin opiskeluaikoina istuin vain yksin kotona sen sijaan, että olisin nähnyt kavereita, tehnyt reissuja ja viettänyt "opiskelijaelämää", ja nyt tuntuu kuin jotain olisi mennyt hukkaan. Onneksi monen muunkaan elämä on tuskin ollut kovin kummoisempaa, eihän näitä sarjoja muuten edes tehtäisi!

Etelämannersarja on tosiaankin yksi parhaita tänä talvena alkaneita uusia animesarjoja, kenties jopa paras. Henkilöhahmot ovat kaikki miellyttäviä ja mielenkiintoisia, varsinkin Shirase. Tarina lähtee rullaamaan aina vain parmmin kun kaikki neljä päähenkilöä ovat yhdessä ja kunnolla tutustuneet toisiinsa.

Muita uusia mainitsemisen arvoisia sarjoja:
* How to Keep a Mummy - Poika saa omituiselta maailmanmatkaajaisältään paketin, jossa on sisällä pienenpieni mutta eloisa muumio. Siitä sitten täytyisi yrittää pitää huolta. Pojan kaveritkin saavat pian osakseen kummallisia "lemmikkejä".
* Karakai Jozu no Takagi-san - Takagi on enkelinkasvoinen piru alakoulutytöksi, joka kiusoittelee jatkuvasti samalla luokalla olevaa poikaa. Lähinnä siksi että on tähän selvästi ihastunut, mutta poika on siitä tietenkin tyystin tietämätön ja yrittää aina turhaan päästä tasoihin, vain nolatakseen itse itsensä. Aika hauska ja söpö sarja.
* Darling in the FranXX - Jättirobotti-anime, jossa on tavallista vähemmän jättirobotteja ja enemmän seksuaalista vihjailua. Tai ei tuota edes voi vihjailuksi kutsua, kun sarja on tyyliltään yhtä hienovarainen kuin päälle rynnivä sarvikuono, ja dialogi paikoittain tarkoituksellisen pornahtavaa. Päähenkilö Hiro haluaa mechapilotiksi, mutta on heikkojen tulosten vuoksi jäämässä rannalle. Sitten hän kohtaa räväkän pinkkitukkaisen, sarvipäisen 02:n, joka ensinäkemältä päättää ottaa hänet omakseen... pilottiparina ja ilmeisesti muutenkin.