Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

Kesäaika tulee kalliiksi kukkarolle kun tulee paljon vuokrailtua suoratoistopalveluista...

Good time - Aika hyvä pienen budjetin, yhteen iltaan ja yöhön sijoittuva elokuva pankkiryöstäjästä, joka yrittää saada poliisin nappaamaa kehitysvammaista veljeään vapaaksi. Realistinen ote ja väkivallan rajoittaminen vain välttämättömään on aina positiivista.

Darkest Hour - Winston Churchillistä kertova elokuva, joka keskittyy toisen maailmansodan... erm... synkimpään hetkeen jossa Hitlerin vyörytys Englannin yli alkoi näyttämään väistämättömältä. Maskeeraajille bonukset, sillä lähes tunnistamaton Gary Oldman onnistui näyttämään Churchilliltä enemmän kuin Anthony Hopkins Hitchcockilta. Ja bonukset myös Oldmanille, hyvää näyttelijäntyötä. Oscar ei mennyt väärään osoitteeseen.

The Greatest Showman - Hassua. Kuuluisasta 1800-luvun lopun humpuukkimaakari P.T. Barnumista kertovasta elokuvasta ei jäänyt juuri mitään mieleen kuin että se on musikaali, eikä nyt kauhean huono sellainen (enkä totta puhuen osaa sanoa parempiakaan nähneeni, koska yleisesti en pidä lajityypistä). Ja se, että leffan show-kohtaukset eivät vaikuttaneen ihan 1800-lukulaiselta tyyliltä.

Red Sparrow - Taas mennään realistisilla linjoilla pitäen väkivalta vain välttämättömissä mitoissa ilman räiskettä, räimettä ja kymmenien minuuttien takaa-ajoja. Enemmänkin sellaista wanhan ajan viitta ja tikari -meininkiä. Pidin aika paljonkin, vaikka Venäjä-kliseitä riitti ballerinoista karvahattuihin, ajankohta olisi suosiolla kannattanut sijoittaa kylmään sotaan, ja koukeroisen juonen viimeinen käänne meni juonittelun nerokkuudessa uskomattoman puolelle (siis suhteessa muuten realistiseen "kukaan mitään tiedä"-touhuun).

Game night - Leikkimielinen kidnauppausmysteeritapahtuma menee vähän pieleen kun juhlakalu oikeasti kidnapataan. Ensimmäisen puoliskon ajan tämän veli vaimoineen ja kavereineen ei edes tajua tilanteen olevan aito, mutta kumminkin onnistuvat jäljittämään kidnappaajat ja vahingossa vapauttamaan (hetkeksi) kidnapatun. Sitten homma alkaakin valottua henkilöille, kun toikkaroidaan vahinkolaukausten ja tarpeettomien luodinpoistojen kanssa, mistä saadaan kivasti eritehuumoria (vain veri tällä kertaa) pariinkin "mitä hittoa ne oikein touhuaa?"-kohtaukseen, kuitenkaan luopumatta ns. idioottijuonesta (siis juoni, joka voi toimia vain, jos olettaa kaikkien henkilöiden olevan idiootteja). Ei mikään klassikko, mutta kyllä tämän parissa viihtyi parin kaljan voimin.

Three Billboards Outside Ebbing, Missouri - Melkoisen synkkä tarina. Raiskatun ja kuoliaaksi poltetun tyttärensä kohtaloa sureva äiti (Frances McDormand, Coenin veljesten vakionäyttelijä, minkä takia leffa toikin kovasti mieleen Fargon) vuokraa kolme mainostaulua, joilla hän ahdistelee pikkukaupungin syöpään kuolevaa sheriffiä (Woody Harrelson), joka ei äidin mielestä ole saanut tarpeeksi aikaiseksi murhan selvittelyssä. Sen enempää ei juonesta viitsi paljastaa, mutta sanotaan näin että leffan teema pyörii monessa eri muodossa esiintyvän turhan ja aiheettoman syyttelyn ympärillä, joka tuottaa paljon tuhoa ennenkuin henkilöt itsekin alkavat loppukohtauksessa kyseenalaistamaan käytöstään. Taas hyvä elokuva, hieno näyttelijätyö, ja jotain merkitsevä juoni.

Hiistu kirjoitti: Ei kai VanderMeeriä tunneta varsinaisesti scifikirjailijana?

Inherent Vice

Ei enää ensi-ilta leffa, mutta katsoin nyt sitten uudestaan. Oli vähän hämmentävä fiilis, sillä omasta mielestäni kun ensimmäisen kerran leffan katsoin, oli jotenkin selvää että iso osa tapahtumista oli huumehöyryisen päähenkilön vääristyneen perspektiivin muuntelemaa totuutta. Nyt kun katsoin, niin ihan tolkulliselta ja normaalilta touhu vaikutti. En ymmärrä miksi ensimmäisellä kerralla kuvittelin katsovani todella happoista elokuvaa. Olinkohan katsonut leffaa illan toisena pätkänä kaljakopan kanssa tai jotain... Tuon oivalluksen myötä lähti samantien vähän kunnioitusta elokuvalta, vaikka se hyvä, hauska ja mielipuolinen olikin (suosikkikohtaukseni: katsoo ruman lapsen valokuvaa, kirkaisee ihan niinku ohimennen, ja naama palautuu samantien pokkailmeeseen).


Ready Player One

Olen syntynyt 70-luvulla, viettänyt lapsuuteni 80-luvun alkupuoliskolla, ja elänyt vaikutuksille altteimmat teinivuoteni 80/90-lukujen vaihteessa. Muistan Galagat, MSX-koneet, Smurf Huntit, Burtonin Batmanin ensi-illan, sanomalehtien mustavalkoiset postimerkin kokoiset leffamainokset. Atari 2600 on ns. ennen minun aikaani, mutta tiesin kyllä Adventuren, Pitfallin, Defenderin jne. En ole kirjaa lukenut, mutta kuulemani perusteella odotin saavani elokuvasta nostalgiatripin.

Mitä vielä! Kasari ja ysäri triviaa heiteltiin kovasti ilmaan, mutta niin ettei synnyttänyt ainakaan minussa mitään muita tuntemuksia kuin halun valittaa, että nyt on lähtenyt tekijöiltä mopo käsistä knoppitietouden kanssa (ei kenenkään voi realistisesti odottaa muistavan elokuvakoulujen nimiä siinä laajuudessa millä päähenkilö testasi pahiksen omistautuneisuutta).

Elokuva oli enemmän tulevien vuosikymmenten fantasioita MMOiden kehityksestä kuin vanhoista jutuista. Sinänsä outoa, sillä on Spielberg ainakin ennen ymmärtänyt nostalgian päälle.

No nillitys sikseen, leffa oli efektipitoista toimintaräimettä, mutta suurena yllätyksenä niin ettei se alkanut kyrsiä (toisin kuin nykyisissä Marvel-leffoissa). Spielberg on osannut hienosti sekoittaa juonenkuljetuksen ja toimintakohtaukset niin, että on vaikea sanoa mistä saisi leikattua surutta kymmenen minuuttia pois ilman että kokonaisuus kärsisi. Viihdyin ja nautinkin elokuvasta, ja samalla muistin että se toinen Tintti-elokuvakin voisi joskus tulla ulos, mutta projekti lienee aika kuopattu ToDo-listan pohjille.

KiLLPaTRiCK kirjoitti: Johan se edellinenkin Tintti oli sellaista kusta, etten toivo toisten joutua nielemään.
Tuli mieleen Bluberry filmatisointi tai raiskaus, miten sen ihminen ottaa.
Valerian saa minulta paljon anteeksi sen takia, että näytti niin hyvältä, mutta hyvä jumala mitä sontaa saatiin aikaiseksi ehkä kaikkein upeimmasta SciFi sarjakuvasta.