Uusimmat viestit

Uusimmat keskustelut

    • Kustantajat.
    • Kirja: Jäänvartija (Konetrilogia, #3)
    • 1 kommentti (Tonttu 3 päivää sitten)
    • Voihan Shazam ...
    • Elokuva: Shazam!
    • 2 kommenttia (Adolfina Romanov 109 päivää sitten)

Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

08.07.2019 11:07 - 08.07.2019 11:13 #641 : Piru Naiseksi
Vastaus käyttäjältä Piru Naiseksi aiheessa Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Kävin katsomassa Bohemian Rhapsody -elokuvan runsas viikko sitten - Itiksen uudessa LUXE-salissa. Tilat ovat hienot, väkeä oli vähän päivänäytöksessä. (Suosin niitä, koska niissä on yleensä tilaa, esitys ei jatku yömyöhään - etu etenkin pimeänä vuodenaikana - ja usein aikataulu sopii niin työ- kuin muihin harrastusaktiviteetteihini.) Elokuvahan kertoo the Qoeen-yhtyeen laulusolistin Freddie Mercuryn elämästä.
Osa kohtauksista oli selkeästi näyteltyjä, mutta ilmeisesti mukaan oli saumattomasti liitetty aitoja konserttitaltiointeja. Ajankuva näkyi ja loi läheisen, mutta silti menneen maailman tunnelmaa.Näyttelijä muistutti uskottavasti esikuvaansa. Puhetyylin tai liikekielen aitoutta minun on vaikea arvoida, koska en tiedä, miten F.M. puhui tai liikkui esiintymislavan ulkopuolella.
Elokuvan aikana paljastui, että Freddie Mercurylla ja minulla on hieman epätavallinen yhteinen piirre: meillä kummallakin on ollut Delilah-niminen kissa!

Tunnettuja hahmoja on vaikea luoda valkokankaalle tai teatterilavalle, sillä niin monella on heistä jo selkeä mielikuva, jonka rikkominen tekee kalvaa fiktiosta uskottavuutta.
Mietinkin, mitkä ovat yleisesti tunnetun henkilön ne piirteet, jotka ovat keskeisiä samasta henkilöstä luodussa fiktiossa.
Viimeksi muokattu: 08.07.2019 11:13 Piru Naiseksi. Syy: lisäys

09.07.2019 01:21 - 09.07.2019 11:48 #642 : KiLLPaTRiCK
Vastaus käyttäjältä KiLLPaTRiCK aiheessa Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

Piru Naiseksi kirjoitti: Osa kohtauksista oli selkeästi näyteltyjä, mutta ilmeisesti mukaan oli saumattomasti liitetty aitoja konserttitaltiointeja.


Bohemian Rhapsody on fiktiivinen ELOKUVA Freddie Mercuryn elämästä.
Kaikki konserttitaltioinnit on kuvattu uudestaan elokuvaa varten ja niissä näyttelee elokuvan pääesiintyjä Rami Malek.
Kaikki kohtaukset on selkeästi näyteltyjä varmaan jokaikisessä elokuvassa? Jopa siinä sinun lempi pornoelokuvassa.
Viimeksi muokattu: 09.07.2019 11:48 Thialfi. Syy: Mode muokkasi viestiä (quote lisätty) selvyyden vuoksi.

19.07.2019 10:40 - 19.07.2019 10:48 #643 : Piru Naiseksi
Vastaus käyttäjältä Piru Naiseksi aiheessa Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Jos ne muutamat aidonnäköiset konserttikohtauksetkin olivat näyteltyjä, niin huolitellen ne oli kuvattu. Toisinaan fiktiivisiin, mutta tosielämän tapahtumiin ja henkilöihin perustuviin tuotoksiin liitetään mukaan aitoa materiaalia. Siksi ajattelin, että tässäkin oli mukana muutama sekunti aitovanhaa.
Toki esimerkiksi Hymyienä mies -elokuva on täysin fiktiivinen, mutta kovin aidon oloinen yleisö siinä valui Olympiastadionin lehtereille muka elokuussa 1962. Jos en olisi itse osallistunut statistina noiden kohtauksien filmaamiseen, olisin saattanut luulla, että palanen vanhaa taltiointia oli liitetty tuoreeseen elokuvaan.
Viimeksi muokattu: 19.07.2019 10:48 Piru Naiseksi. Syy: Lisäys

  • Mustelmann hahmo Kirjoittaja
  • Mustelmann
    Teknovelho
    Taso: 43
  • Viestejä: 942
19.07.2019 21:56 #644 : Mustelmann
Vastaus käyttäjältä Mustelmann aiheessa Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
The Little Hours

Keskiajalle sijoittuva seksikomedia, joka mainospuheen mukaan perustuu kahteen Decamerone-teoksen novelliin. Italialaisen nunnaluostarin rauha häiriintyy, kun uudeksi talonmieheksi saapuu Dave Francon esittämä komea nuorukainen, joka saa siveät siskot kiimasta sekaisin. Miesraukkaa ahdistellaan ja käytännössä väkisinmaataan useaan otteeseen, mutta koska nunnat ovat hotteja, alkaa uhrin asema tuntua yllättävän hyvältä. Meno on härskiä ja rietasta, mutta edes American Pie-levelille ei päästä. Paavikin voisi nauraa tälle, mikäli alkeellinen penis/pilluhuumori sattuisi häntä huvittamaan. Itse hörähdin pari kertaa, mutta enimmäkseen fiilikseni oli vaivautunut.

Wet Hot American Summer

Kovassa maineessa oleva kulttileffa, jossa jenkkinuoriso viettää kesäleirin viimeistä päivää kultaisella 80-luvulla. Tiesin suunnilleen, mitä odottaa ja kyllähän tämä iski nauruhermoon aika hyvin, vaikka randomi sekoilu ilman juonta kävikin ajoittain vähän rasittavaksi. Visuaalisuus, musiikki ja muu tyyli on kondiksessa ja olisin varmasti luullut tätä aidoksi kasarileffaksi, ellen olisi tiennyt sitä parodiaksi etukäteen. Leirillä sattuu kaikkea, mitä voi kuvitellakin kahelien teinien ja nuorten aikuisten ollessa kyseessä, ainoastaan veitsimurhaaja puuttuu. Christopher Melonin kokkihahmo oli loistava, varsinkin tunnistettuani näyttelijän parran alta. Leffassa olisi pitänyt olla enemmän tissejä, mutta hauska pseudokasaripläjäys näinkin.

It Comes at Night

Sitten kauhua vaihteeksi ja hyvin erikoiseen tapaukseen tulikin törmättyä. Olin kuullut leffasta paljon kehuja, joten aivan perinteisintä tusinaskeidaa en odottanutkaan. Maailmaa tai ainakin amerikkalaista korpiseutua on kohdannut jonkinlainen tarttuva sairaus ja eloon jääneet yrittävät selviytyä parhaansa mukaan. Missä eletään ja mitä on tapahtunut ovat kysymyksiä, joihin ei vastata tarkasti, mutta leffan idea onkin ihmisten välisen kommunikaation kuvauksessa. Kaksi perhettä liittoutuu olosuhteiden pakosta ja kokee kovia, kun pelko ja epäluulo estävät luottamuksen ja toimivan turvaverkon muodostamisen. Lopputekstien aikana pidin leffaa liiankin outona ja etäisenä, mutta nyt parin päivän jälkeen se hahmottuu mielessäni huomattavasti paremmin.

The Lodgers

Lisää kauhutunnelmia ja edelliseen verrattuna leffa liikkuu selvästi tutummilla suunnilla, sillä kyseessä on varsin perinteinen kummitustalosäikyttely. Alussa viritellään kihelmöivän kutkuttavaa mysteeriä, joka herätti uteliaisuuteni varsin tehokkaasti. Tämäkään leffa ei selittele liikoja, mutta tällä kertaa olisin kyllä kaivannut hieman lisää informaatiota. Juuri täysi-ikäistyneet kaksoset, veli ja sisko, asuvat sukukartanossaan, jonka perustusten alla on maanalainen järvi. Sinne johtava kellariluukku on myös portti toiseen ulottuvuuteen, jossa asuvat henget ovat langettaneet kaksosten päälle kirouksen. Se liittyy esivanhempien synteihin, mutta leffa ei tosiaan paljasta itsestään paljoakaan. Kaksoset ovat ihan hyvä päähenkilöpari ja goottilainen kuvasto viehättää ajoittain, mutta muuten leffalla ei oikein ole annettavaa.

Superheroes are real when they're drawn in ink.

21.07.2019 16:52 #645 : Echramath
Vastaus käyttäjältä Echramath aiheessa Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

KiLLPaTRiCK kirjoitti: Bohemian Rhapsody on fiktiivinen ELOKUVA Freddie Mercuryn elämästä.
Kaikki konserttitaltioinnit on kuvattu uudestaan elokuvaa varten ja niissä näyttelee elokuvan pääesiintyjä Rami Malek.
Kaikki kohtaukset on selkeästi näyteltyjä varmaan jokaikisessä elokuvassa? Jopa siinä sinun lempi pornoelokuvassa.


Nykyäänhän ei ole sellaisia korkean profiilin pornoelokuvia, mitä näytettäisiin elokuvissa ja jossa yritettäisiin luoda ihan oikean elokuvan illuusio, siis juoni ja käsikirjoitus ja kohtauksia jne. Suurin osa voiidaan laskea lähinnä luontodokumenttimaiseksi taltioinniksi oikeasta panemisesta...

Ei tuo aivan kaukaa haettu juttu olisi, Steve McQueenin tähdittävä Le Mans on fiktiivinen tarina fiktiivisestä kilpa-autoilijasta, mutta siinä on silti mukana todella paljon materiaalia vuoden 1970 kilpailusta, kuvausryhmä lähti jopa kisaan mukaan omalla kamera-autollaan (joka pärjäsi vähän huonosti koska kamerat painoivat ja niiden kelat piti käydä vaihtamista, mutta tämähän nyt ei välttämättä 24 tunnin ajossa radalla tunnu samalla tavalla kuin jossain muun tyyppisessä kilpailussa, jossa kärki karkaisi menojaa)

Sen sijaan tuntuu, että aidosta Live Aidista ei vain saisi suoraan paljoa käyttökelpoista materiaalia, edes yleisöstä, kun se on kuvattu niin erilaisella kameralla varmasti ja sitäpaitsi areenastakin piti luoda kopio, jossa saattoi olla eroa – arkistomateriaali luultavasti paistaisi silmään.

Ydinräjähderikoksesta tuomitaan myös se, joka räjäyttää ydinräjähteen Etelämanneralueella....

22.07.2019 01:42 #646 : KiLLPaTRiCK
Vastaus käyttäjältä KiLLPaTRiCK aiheessa Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Ai nyt ruvetaan jo saivartelemaan muutamasta sekunnista ja kuvista yleisöä?

  • Mustelmann hahmo Kirjoittaja
  • Mustelmann
    Teknovelho
    Taso: 43
  • Viestejä: 942
13.08.2019 22:07 #647 : Mustelmann
Vastaus käyttäjältä Mustelmann aiheessa Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Berberian Sound Studio

Melkoisen hämärä kuvaus elokuvateollisuuden vähemmän tunnetusta sektorista, eli äänisuunnittelusta, jota ei useinkaan käsitellä edes making of-dokumenteissa. Alussa brittiläinen foley-artisti matkustaa Italiaan toimeksiantonaan paikallisen kauhuelokuvan äänimaailman toteuttaminen ja valvonta. Toby Jonesin esittämä hiljainen, mutta tunnollinen äänispesialisti kohtaa outoja vaikeuksia eläväisten italiaanojen kanssa, mutta yrittää kuitenkin parhaansa, vaikka kauhuelokuvan vaatimat groteskit soundit miestä puistattavatkin. Studiolla ovat läsnä myös itseään täynnä oleva ohjaaja, kusipäinen tuottaja, vaihteleva joukko dubbaajia sekä muuta ääntä tuottavaa porukkaa.

En ole varma, mihin aikaan elokuva sijoittuu, mutta analogisten laitteiden ja magneettinauhojen hallitsemasta kuvastosta päätellen kummallinen ääniproduktio tapahtuu 70/80-luvulla. Elokuvan sisäisen elokuvan nimeä ei mainita eikä siitä nähdä edes mainosjulistetta, mutta soundimaailman perusteella se on selvästi giallo-kauhua, jossa veri roiskuu, niskat taittuvat ja kauniit naiset kiljuvat kameran zoomatessa naamalähikuvaan. Studiolla on jatkuvasti jokin vinksallaan, mutta missään vaiheessa ei ole selvää, mistä oikein kiikastaa. Ohjaaja tuntee tekevänsä mestariteosta, mutta ääninäyttelijöitä ei voisi vähempää kiinnostaa ja tuottaja lähinnä vittuilee kaikille. Ääniekspertti itse on melko herkkis ja suhtautuu työhönsä turhankin vakavasti. Järkihän siinä lähtee.

Kuten epämääräisestä jaarittelustani voi päätellä, en oikein tiedä, mikä on varsinainen mielipiteeni elokuvasta. Siinä ei oikeastaan tapahdu juuri mitään, hahmot vain hengailevat studiolla kelojen pyöriessä, valojen välkkyessä ja huutojen raikuessa mikrofoneihin. Retiisejä revitään ja meloneita murskataan väkivaltaisten äänien luomiseksi ja muutenkin kotiteatterin kajareista puskee varsin erikoista kakofoniaa. Katsojalta velvoitetaan tavallista tarkempaa kuvan ja äänen havainnointia, mikä toi elämykseen kieltämättä kiehtovan ulottuvuuden. Päähenkilön mielen horjuminen on tietenkin juonen pääjuttu, mutta noin muuten juonta olisi voinut olla enemmänkin. Niinpä elokuvan anti jää audiovisuaaliseen kikkailuun tarinankerronnan kustannuksella.

Superheroes are real when they're drawn in ink.

  • Mustelmann hahmo Kirjoittaja
  • Mustelmann
    Teknovelho
    Taso: 43
  • Viestejä: 942
15.09.2019 21:06 #648 : Mustelmann
Vastaus käyttäjältä Mustelmann aiheessa Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Gozu

Japanin hullu tiedemies tai siis ohjaaja Takashi Miike on tunnettu mieltä kääntävästä, usein surrealistisesta tyylistään ja siitä tämä fantastinen sekoilupläjäys on malliesimerkki. Olen nähnyt leffan kerran joskus vuosia sitten, jolloin en tajunnut siitä paljoakaan ja yhtä hämmentyneeksi se jätti minut uusintakierroksellakin. Tällä kertaa en edes yrittänyt löytää omituisten tapahtumien ketjureaktiosta logiikkaa tai syvempiä merkityksiä, vaan keskityin nauttimaan matkasta. Matkalle tässä nimittäin pääsee, eikä avustavia aineita tarvita.

Alussa yakuza-jengi kokoontuu neuvonpitoon, jonka aikana huomataan, ettei yhdellä jäsenellä ole pääkoppa aivan kunnossa. Riskitekijästä on päästävä eroon ja homman saa hoitaakseen rivimies Minami, joka lähtee kuskaamaan pahaa aavistamatonta veljeään likvidointipaikalle. Tähän saakka leffa tuntuu melkein normaalilta, mutta sitten kaikki muuttuu ja tapahtumien kuvailu alkaa olla mahdotonta. Kyyditettävä jengiläinen kuolee hieman etuajassa ja kahvitauon aikana ruumis katoaa autosta jäljettömiin. Minami-parka ryhtyy etsimään ruumista pomon hengittäessä niskaan ja ajautuu jatkuvasti yhä järjettömämpien sattumusten vietäväksi. Päähenkilö on enimmäkseen yhtä hukassa kuin katsojakin.

Miiken leffat sijoittuvat hyvin usein yakuzan maailmaan ja vähintään sen reunoilla ainakin käväistään. Yhtä usein mukana on varsin räväkkää väkivaltaa, mutta tästä leffasta graafinen gore puuttuu kokonaan, vaikka lievältä paihoinpitelyltä ei voidakaan välttyä. Leffan mielipuolisuus onkin enemmän komediallista kuin ahdistavaa sorttia ja sainkin nauraa sen äärellä useaan kertaan. Jos pidät ohjaajan vinoutuneista visioista, mutta et hänen väkivaltaisemmasta kuvastostaan, Gozu on valintasi.

Cold Fish

Lisää hämäriä tunnelmia Japanista, ohjaksissa tällä kertaa Sion Sono. En olekaan nähnyt hänen muita elokuviaan, vaikka nimi onkin ollut tuttu jo pitkään. Mitään aivan tavallista mies ei taida tuottaa ainakaan länsimaalaisesta näkökulmasta, eikä tämäkään tapaus varmasti keskiverrolle katsojalle kolahda. Pohjimmiltaan elokuva on sarjamurhaajatrilleri, jonka perusrakenne on kohtuullisen normaali, mutta päähenkilöt ja muutamat juonenkäänteet nostavat outouskerrointa roimasti. Kyllä tämän japanilaiseksi elokuvaksi tunnistaa.

Shamoto on hiljainen ja sulkeutunut mies, joka pitää akvaariokauppaa ja yrittää tulla toimeen tyttärensä ja uuden vaimonsa kanssa. Kommellusten kautta hän päätyy puolivahingossa kimppaan toisen akvaariokauppiaan Muratan kanssa, mutta uusi bisneskumppani aiheuttaa hänessä suurta epävarmuutta. Aluksi Murata vaikuttaa mukavalta ja kohteliaalta herrasmieheltä, mutta pian hänestä paljastuu synkempi ja epävakaampi puoli. Niin leppoisa kaveri kuin onkin, bisnesten pitää sujua, vaikka se vaatisi asiakkaan tai muun asianosaisen murhaamista. Niin käykin ja poloinen Shamoto tulee vedetyksi mukaan alati pahenevaan väkivallan kierteeseen.

Kaksi päähenkilöä muodostaa toisilleen vastavoimat: vitsaileva ja eläväinen Murata ei voi sietää nyhveröä rikostoveriaan, joka ei saa sanaa suustaan, vaikka syytä olisi. Shamoto puolestaan yrittää vastustaa vahvempaansa edes jotenkin, mutta sotkee itsensä vain syvemmälle suohon. Lopussa kaikki lähtee lopullisesti lapasesta, mutta ei mitenkään vapauttavaan tai puhtaaksi tekevään tyyliin. En halua spoilata, joten totean vain, että loppu on melko repäisevä ja mielenvikainen, kun kaikkien hahmojen psyyke saavuttaa romahduspisteen.

Superheroes are real when they're drawn in ink.

16.09.2019 16:40 #649 : Adolfina Romanov
Vastaus käyttäjältä Adolfina Romanov aiheessa Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Eilen kävin katsomassa tämän Olen suomalainen -elokuvan. Hyvää elokuvassa oli, että Matti Ristinen muistutti paljon Kari Tapiota ja näytteli erittäin hyvin humalaista, humalatilan kaikissa vaiheissa ja tyypeissä aina ruikuttavasta itkupillistä ylienergiseen hoilottajaan. Huonoa se, että niitä olenkrapulassahotellissajatilityhjätoivottavastivaimoeijätä -kohtauksia oli välillä turhan monta putkeen, niin hyvin kuin ne olivatkin tehtyjä. Saattoivat ne tosin olla tasapainotukseksi alulle, joka oli lähinnä pitkäveteistä nuoriparin hempeilyä. Mutta älkää nyt käsittäkö väärin, nautin leffaillasta oikein kovasti, menkää toki muutkin katsomaan!
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Iivari

  • Mustelmann hahmo Kirjoittaja
  • Mustelmann
    Teknovelho
    Taso: 43
  • Viestejä: 942
16.09.2019 22:03 #650 : Mustelmann
Vastaus käyttäjältä Mustelmann aiheessa Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Jätän väliin. Ryyppäävistä kansallissankareista on Suomessa tehty elokuvia jo ihan tarpeeksi, eivätkä ne ole olleet kovin mielenkiintoisia. Perussuomalaiseen makuun tuokin varmasti uppoaa, mutta tuskin minuun. Sitten on tietysti se, ettei iskelmä oikein puhuttele, vaikka Kari Tapiota noin muuten pystynkin kunnioittamaan.

En toki kritisoi viinaan meneviä suurmiehiä sen enempää kuin raittiitakaan, koska maistuuhan se keitto itsellenikin. Mutta Irwin Goodmanin, Matti Nykäsen ja Olavi Virran jälkeen nämä kotimaiset ryyppäyselokuvat eivät juuri innosta.

Superheroes are real when they're drawn in ink.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Iivari

17.09.2019 09:40 #651 : Adolfina Romanov
Vastaus käyttäjältä Adolfina Romanov aiheessa Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
En minäkään mikään suuri iskelmäfani ole, ja perussuomalainen en ainakaan poliittisessa mielessä jos joku niin oletti, mutta minulla on aika sekava leffamaku ja tällä hetkellä olen erityisen kiinnostunut tällaisista kärsivien taiteilijoiden elämäkerroista.

Ja jos joku oikein pyytää seuraksi elokuviin, niin en minä kieltäydykään :)
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Iivari

17.09.2019 12:49 #652 : LordStenhammar
Vastaus käyttäjältä LordStenhammar aiheessa Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Piti männäiltana katsoa naisen kanssa lisää Vampire Idareita... Diarheaa... Vampire Diariesia, mutta dvd:n pentele oli jäänyt väärään osoitteeseen. Siispä spotattiin omasta leffahyllystäni Agnosia. Paremmalla puoliskolla oli odotukset jonkinlaiset. Itse en edes tiennyt, miten raina oli omistukseeni päätynyt.

Piti olla jonkinlainen kauhuelokuvan elementtejä sisältävä draama naisesta, joka kärsii harvinaisesta aistihäiriöstä. Täytyy myöntää, että vaikka keskittymiskyky oli täpösillä, niin en tahtonut pysyä tarinan perässä. Ehkä minullakin on joku aistihäiriö! Lähinnä kumpaakin tuppasi koko elokuvan ajan naurattamaan näyttelijöiden viikset. Viiksimiehiä oli niin paljon roolihahmojen joukossa, ettei niitä erottanut toisistaan.

Jokseenkin käsittämätön leffa. Ja käsittämätön oli loppukin.

EAT, WORK, SHIT, SLEEP.

  • Mustelmann hahmo Kirjoittaja
  • Mustelmann
    Teknovelho
    Taso: 43
  • Viestejä: 942
23.09.2019 00:19 #653 : Mustelmann
Vastaus käyttäjältä Mustelmann aiheessa Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Rambo: Last Blood

Legendaarinen toimintahahmo palaa valkokankaalle vielä kerran ja jää toivottavasti viimeinkin ansaitulle eläkkeelle. Mainion nelosen jälkeen en toivonut uutta Rambo-elokuvaa, mutta nyt kymmenen vuotta myöhemmin sellainen on kuitenkin saapunut teattereihin. Sylvester Stallone oli jo tuolloin vanha vaari, mutta suoriutui silti uskottavasti ja antoi meille rouhean ja brutaalin toimintaspektaakkelin. Tällä kertaa vastaavaan verimyllytykseen ei päästä, mutta Rambo ei ota vieläkään rauhallisesti, vaikka vuodet painavat harteilla.

John Rambo viettää hiljaiseloa ranchilla ja työstää siellä edelleen kivuliaita sotatraumojaan hevosella ratsastellen. Elämään tuo lohtua myös nuori kasvattitytär, joka valitettavasti päätyy meksikolaisen rikollisjengin kynsiin oikeaa isäänsä etsiessään. Rambon on noustava keinutuolista ja ryhdyttävä pelastustoimiin, joten tutulle veitselle ja muutamalle muulle tappovälineelle tulee taas käyttöä. Meksikaanit kuvataan alhaisina paskiaisina, joiden ylle Rambon vihan toivoo lankeavan helvetillisen tulisateen tavoin.

Niin tietysti käykin, mutta vasta lopussa. Alkuasetelmaa rakennetaan turhankin pitkään, mutta silti loppukliimaksia kohti kiirehditään kuin kohtaus tai kaksi olisi jätetty pois. Väkivaltainen finaali on miellyttävän tiukka rypistys, mutta toimintaa olisi voitu annostella alkupuolellekin. Pieniä näytteitä saadaan, mutta kunnon mättöön päästään vähän liian myöhään. Nelonen oli selvästi tykimpi toimintaleffa, mutta ei tämäkään ole saagalle huono lopetus, jos sellaiseksi jää. Väreet kulkivat kehossani kuitenkin vasta, kun lopputekstien aikana näytettiin pätkiä nuoresta Rambosta.

Superheroes are real when they're drawn in ink.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: LordStenhammar, Adolfina Romanov

11.10.2019 12:22 - 11.10.2019 18:34 #654 : LordStenhammar
Vastaus käyttäjältä LordStenhammar aiheessa Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Joo, käytiin hyvän ystävän ja hengenheimolaisen O-P:n kanssa myös uusin Rambo tsiigaamassa. O-P:n kanssa on kiva pelata paskahousua ja käydä joskus jossain.

Elokuvan alussa ei paljon pyssy laulanut. Oli hidas käynnistymään. Stallonella oli varmaan kolme kertaa enemmän vuorosanoja kuin parissa aikaisemmassa Rambossa yhteensä. Syvät olivat edelleen miehellä Vietnamin traumat. Eikä John Rambo ole huumorimiehiä muutenkaan.

Mutta sitten kun se viimein alkoi, niin olihan perusteellista väkivaltaa! Kuolemanansojen rakennusta, kidutusta, turpiinvetoa, puukotusta, paukuttelua. Välillä kaivettiin miehistä sisuskaluja ulos. Omaksuin monta hyvää katutaisteluniksiä lehvasta käytettäväksi Hollolan striiteillä.

Ei nyt ihan "nelosen" tasolle päässyt kuitenkaan. Ja viheliäisenä loppunäytöksenä O-P hukkasi kännykkänsä johonkin teatterisalin välikköön. Toivottavasti joku löytää.

Vielä se kerran nousee kiikkustuolistaan ja tekee 80-vuotiaana uuden vanhainkotiin sijoittuvan Rambon, sanokaa minun sanoneen!

EAT, WORK, SHIT, SLEEP.
Viimeksi muokattu: 11.10.2019 18:34 LordStenhammar.

  • kyty hahmo
  • kyty
    Senesalkki
    Taso: 41
  • Viestejä: 798
24.10.2019 00:27 #655 : kyty
Vastaus käyttäjältä kyty aiheessa Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Dumbo (2019).

Olin kyllä kuullut että elokuvaa on haukuttu, mutta olipas se silti vielä huonompi kuin odotin. Elokuvassa oli pari ihan hyvää lisäystä, kuten
Varoitus: Spoiler. [ Napsauta laajentaaksesi ]
, mutta toteutus olisi voinut olla parempi. Nyt oli olo että oikein mikään ei toiminut. Viittaukset vanhaan animaatioon tuntuivat lähinnä kömpelöiltä. Kai pitää uskoa, että Burtonin parhaat päivät ovat jo takana päin.

Arvaan kyllä, ettei vanhaa animaatiota voinut tehdä sellaisenaan uudestaan monestakaan syystä, ja se olisi nyky-yleisölle varmasti liian pienimuotoinenkin. Tiedän myös, että tämä uusi on selkeästi eri elokuva, joten sitä ei pitäisi verrata vanhaan. Mutta en oikein osaa kokonaan vältääkään vertailua... Olihan vanha animaatio jollain lailla kokeilevan oloinen, mutta paljon tunnelmallisempi. Muistelisin että tämän uuden piti olla synkempi kuin vanha, mutta itse koin että asia oli pikemminkin päin vastoin. Vanha animaatio käsitteli ulkopuolisuutta ja kiusaamista varsin raadollisella tavalla, siitä tai ahdistavuudesta ei ole tässä uudessa jälkeäkään. Dumbo ei ole mitenkään yksin tai kiusattu vaan lähestymistapa on eri, juoni on aika kliseinen ja rymistelyä on paljon.

Voi tietysti olla, että koin elokuvan huonompana kuin mitä se onkaan, sillä Dumbo oli pienenä hyvin tärkeä elokuva. (Nykyään se toki on tunnetusti ongelmallinen, mutta ongelmallisimmat puolet saisi hyvin helposti muutettua ilman että juoneen tarvitsisi edes tehdä muutoksia. Eli elokuvan rasismi elikkä varishahmojen nimeäminen ja esittäminen stereotyyppisinä tummaihoisina sekä sirkustelttaa kokoavien työmiesten mahdollinen tummaihoisuus, joista kummankin olisi voinut tehdä eri tavalla.)

En siis voi vertailla kumpaakaan elokuvaa alkuperäiseen kirjaan, jota en ole ikinä nähnyt.

  • Mustelmann hahmo Kirjoittaja
  • Mustelmann
    Teknovelho
    Taso: 43
  • Viestejä: 942
06.11.2019 23:03 - 06.11.2019 23:13 #656 : Mustelmann
Vastaus käyttäjältä Mustelmann aiheessa Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Rawhead Rex

Kuten Stephen King-filmatisoinnit, myös Clive Barkerin tarinoihin pohjautuvat elokuvat heittelehtivät laadultaan melkoisesti. Rawhead Rex kuuluu valitettavasti siihen heikompaan puoliskoon, vaikka premissi onkin lupaava. Farmari kaivelee peltoaan ja erehtyy vapauttamaan sinne haudatun muinaisen demonin, joka ryhtyy välittömästi levittämään kaaosta irlantilaisella maaseudulla. Samaan aikaan historianörtti tutkii ja valokuvaa vanhoja kirkkoja ja päätyy ratkaisevaksi tekijäksi taistelussa vihamielistä otusta vastaan. Seuraa lukuisia tappokohtauksia ja yleistä sekoilua, mutta monsterileffaksi Rawhead Rex on mielestäni aika vaisu tapaus. Surmatyöt ovat kesyjä, vaikka niistä jääkin veriset jäljet ja kookasta apinaa muistuttava monsteri herättää enemmän hilpeyttä kuin kauhua.

Toivoton elokuva ei sentään ole ja kasarimeininkiä arvostaville se tarjoaa muutaman hienon kohtauksen. Karvainen demoni esimerkiksi palkitsee apurinaan toimivan pappismiehen kusemalla tämän päälle öisellä hautausmaalla ja pappi on tietenkin onnesta soikeana, tai siis märkänä. Yhdet täysin randomit tissitkin nähdään, kun hirviö raahaa uhrinsa ulos asuntovaunusta, jolloin tämän kolttu repeää taktisesta kohdasta. Ei kasaria ilman tissejä! Muitakin satunnaisia kohokohtia löytyy, mutta lopulta elokuva ei ole tarpeeksi hurja tai jännittävä, jotta olisin innostunut siitä kummoisesti. Uskallan silti suositella elokuvaa wanhan roskan ystäville.

Brawl in Cell Block 99

Tästä olin kuullut paljon hyvää ja nyt sain viimein katsotuksi. Kyseessä on brutaali ja synkkä vankilatrilleri, jonka pääosassa nähdään lähinnä komediarooleistaan tunnettu Vince Vaughn. Pitkä ja kookas mies on kuitenkin täysin uskottava kovanaamaisena tappelupukarina, joka puhuu vähän mutta lyö sitäkin enemmän. Hänen roolihahmonsa on tavallinen duunarimies, joka työnsä menetettyään sekaantuu huumebisneksiin huonolla menestyksellä. Tästä seuraa vankilareissu, joka vie pahaan paikkaan ja sitten vielä pahempaan, eikä armottomalta väkivallalta voida välttyä. Elokuva ei ole erityisen toiminnallinen, vaan enemmänkin hidastempoinen ja tunnelmaan panostava draama, mutta silloin kun ihmisiä mätetään, niin se saatana tuntuu. Tällaista lähestymistapaa arvostan suuresti.

Pohjimmiltaan elokuva kertoo tutun tarinan miehestä, joka yrittää vain pärjätä elämässä, mutta joutuu olosuhteiden pakosta murtamaan luita ja murskaamaan naamoja. Usein näihin tarinoihin liittyy kosto (kuten vaikka uudessa Rambossa), jonka toteuttaminen on aina vapaaehtoista, mutta tällä kertaa päähenkilö pusketaan aidosti niin ahtaalle, ettei rauhanomaisia keinoja selviytymiseen juuri ole. Häntä on helppo kannustaa ja sen takia elokuvan lopetuskin tuntuu mukavan tylyltä.

Superheroes are real when they're drawn in ink.
Viimeksi muokattu: 06.11.2019 23:13 Mustelmann.

  • Mustelmann hahmo Kirjoittaja
  • Mustelmann
    Teknovelho
    Taso: 43
  • Viestejä: 942
12.11.2019 23:55 #657 : Mustelmann
Vastaus käyttäjältä Mustelmann aiheessa Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Captain Fantastic

Nimestään huolimatta kyseessä ei ole supersankarielokuva, vaikka sen päähenkilö onkin kaukana tavallisesta perustallaajasta. Viggo Mortensenin esittämä eräjorma kasvattaa kuutta lastaan metsän keskellä omalaatuisen ideologiansa mukaisesti ja yrittää pitää heidät eristyksissä turmiollisesta ulkomaailmasta. Päiväohjelmaan kuuluu ylämäkijuoksua, puukkotaistelutreeniä ja filosofian opintoja iltanuotion äärellä, kuten aidon survivalistin elämäntapaan sopii. Isä kaitsee jälkikasvuaan jämäkästi, mutta lempeästi ja pienimuotoinen hippiutopia näyttäisi olevan kummalliselle perheelle unelmien täyttymys.

Lapsilla on ollut joskus äitikin, joka elokuvan alussa menehtyy pitkän sairaalajakson jälkeen. Äidin hautajaiset pakottavat perheen ulos paratiisistaan ja kohtaamaan todellisen maailman, mistä seuraa tietenkin kaikenlaista hämminkiä. Elokuva käsittelee menetyksen aiheuttamaa surua, erilaisten elämänkatsomusten yhteentörmäystä ja tämän jälkimmäisen pohjalta myös oman identiteetin kyseenalaistamista. Teemat ovat vakavia, mutta elokuva on kuitenkin hyvin iloinen ja usein humoristinenkin. Vaikeudet voitetaan yhteistyöllä ja positiivisella asenteella ja vaikka moinen optimismi vähän ärsyttikin synkkää sieluani, niin onhan se kiva, että tällaisiakin elokuvia tehdään.

Mortensen on roolissaan oikein hyvä ja hänestä on helppo pitää, vaikka hänen isähahmonsa tuntuu hyväntahtoisuudestaan huolimatta välillä hullulta kulttijohtajalta. Toisaalta tuntuu hyvältä, kun periaatteistaan tiukasti kiinnipitävä jääräpää joutuu ulkomaailman haastamaksi. Kuusi lapsinäyttelijää vetävät myös yllättävän hyvin ja koko joukko vaikuttaakin ihan oikealta perheyksiköltä. Captain Fantastic ei ehkä osu leffamakuni ytimeen, mutta ei sen elämänmyönteinen sanoma pahaltakaan tuntunut.

Superheroes are real when they're drawn in ink.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Adolfina Romanov

  • Rasimus hahmo
  • Rasimus
    Aavevelho
    Taso: 41
  • Viestejä: 849
01.12.2019 23:53 - 02.12.2019 01:01 #658 : Rasimus
Vastaus käyttäjältä Rasimus aiheessa Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Piti kirjautua sisään ainakin vaihtamaan avatari taas jouluisemmaksi (joka ei onnistunut), mutta suositellaan samalla jotain nyt viime aikoina katsottuja leffoja...

Booksmart

Kaksi opiskelijatyttöä tajuavat tuhlanneensa koko kouluaikansa turhaan pänttäykseen, kun kuulevat hulivilikoulutovereidensakin pääsevän ihan samoihin huippu-collegeihin joihin he itsekin pyrkivät. Joten mitä tehdä? No otetaan kaikki menetetty aika takaisin vaikka väkisin, ja osallistutaan koulun cooleimman jätkän päättäjäisbileisiin. Niihin pääseminen vain tuottaa vaikeuksia, kun tarkka paikka ei ole tiedossa. Matkan varrelle sitten mahtuu vääriä bailuja, ronskeja puheita, huumeita, sarjamurhaajia. ja joka paikkaan ehtivä sekopää-Gigi. Sekä tietenkin pakolliset teinielokuvien lopun aikuistumisriitit enemmän tai vähemmän kivuliaina ihmissuhteina.

Oli hauskaa hubaa ilman American Pien riman ja navan alituksia (dialogia lukuunottamatta), joten suosittelen.

Päivän saarna: American Piesta ja sen edeltäjistä puheenollen. Se mistä pidän nykyteinikomedioissa verrattuna 80-luvun pätkiin (jotain Breakfast Clubia lukuunottamatta, joka melkein ainoana eroaa 70/80/varhaisen 90 -luvun pätkien kaavasta) on asennemaailma. Siinä missä koululaiset kuvattiin ennen karikatyyreina ja stereotyyppisinä koviksina, cooleina tyyppeinä, nörtteinä jne. jotka olivat toisilleen vihamielisiä ryhmiä, ja joiden välissä eri tyyppinen kiusaaminen ja kiusaamisen kostaminen kuvattiin normina, niin nykyelokuvissa kyseiset ryhmät saavat tarinan edetessä enemmän ulottuvuuksia persooniinsa. Ja nimenomaan nöyryytykseen ja kiusaamiseen perustuva huumori on muuttunut vain kiusallisiksi tilanteiksi, joissa jopa elokuvan ns. pahikset tajuavat että uhrien kiusaaminen näiden tilanteiden johdosta on liikaa ja asiatonta (mikäli kukaan muu kuin uhri jaksaa edes huomioida tapahtunutta tarpeeksi tehdäkseen siitä numeroa). Kiitettävää kehitystä asenteissa, joita elokuvat katsojilleen opettavat.


Brawl in Cell Block 99

Kiitos Asto, kun esittelit mulle tämän elokuvan. Jostain syystä odotin inhorealismiin pyrkivää vankilakuvausta, mutta Vince Vaughn alkoi osoittamaan leffan edetessä enemmän ja enemmän epärealistisen pysäyttämättömän ja kipua tuntemattoman kolossin oireita, samalla kun vankilaympäristöt muuttuivat normaalista yhä vain painajaismaisemmiksi. Mikä ei tietenkään ole huono juttu, kun vain asennoituu leffan alkupuolesta huolimatta Rambo-akselilla olevaan sadomasokistiseen väkivaltapätkään. Mua tosin tökki se leffan alkupuolisko ennen vankilaan joutumista juuri draaman takia, se ei oikein toiminut ja dialogi oli vähän vaivaannuttavaa.


Joker

Minä kuulun siihen vähemmistöön joka ei pidä Jokeria mestariteoksena. Siis leffahan on perhanan hyvä ja tulen vielä katsomaan sen uudestaan ja uudestaan, mutta ei se kaiken saamansa suitsutuksen arvoinen ole. Kokonaisuus on (itsestäänselvästi, kun tekijätkin ovat asiasta maininneet) paikoitellen suoraan nyysitty, tai vähintäänkin kunnioittavasti viittaileva lainaus, Taksikuskista ja Koomikkojen kuninkaasta, mikä on elokuvan pahin ongelma. Jos olisi hieman enemmän oma ja ainutlaatuinen tuotoksensa, niin se voisi olla mestariteos, mutta nyt ilman Joaquin Phoenixin erinomaista sisällään itkevän klovnin kärsivää olemusta se olisi vain mielenkiintoinen ja nopeasti unohtuva tulkinta jo muutamaankin kertaan kerrotusta tarinasta kaikesta paskasta tarpeekseen saavasta mielenvikaisesta yksilöstä.

Yksi asia jäi vaivaamaan, johon tämäkään artikkeli ei antanut vastausta:

Oliko Arthurin lääkitys ollut alun alkaen kohdallaan vai ei? Minusta vaikutti siltä, että hän muuttui suunnitelmallisemmaksi ja terävämmäksi kun ei enää saanut nappejaan, mielialan yleisestä parantumisesta puhumattakaan. Ei varmaankaan kovin tyypillistä henkilölle, jonka psyyke on pysynyt kasassa lääkkeillä. Oikein määrätyillä lääkkeillä siis.

It's a beautiful day to get rid of some radioactive waste
Viimeksi muokattu: 02.12.2019 01:01 Rasimus.
Seuraavat käyttäjät sanoivat kiitos: Adolfina Romanov

  • Mustelmann hahmo Kirjoittaja
  • Mustelmann
    Teknovelho
    Taso: 43
  • Viestejä: 942
06.12.2019 20:09 #659 : Mustelmann
Vastaus käyttäjältä Mustelmann aiheessa Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
Knock Knock

Tiesin tämän kökköleffaksi, mutta jostain syystä halusin silti nähdä sen. Onhan lähtökohta kuitenkin perin kiintoisa ja mielikuvitusta kiihottava. Alussa perheenisä jää yksin kotiin viettämään etäpäivää vaimon ja lasten lähtiessä lomareissulle. Vähän työntekoa, drinkkejä ja vanhaa rokkenrollia, siinä keski-ikäisen miehen mieli rauhoittuu. Mutta sitten koittaa synkkä ja myrskyinen iltapäivä, jolloin hänen kotiovelleen ilmestyy kaksi todella märkää naista, jotka pyytävät hetkeksi suojaa sateelta ja puhelinta lainaksi. Mies epäröi, mutta nuoret ja kuumat tyttöset änkeävät sisään puoliväkisin, joten menköön nyt tämän kerran.

Tässä vaiheessa olin vielä jännittyneessä olotilassa, sillä alussa tunnelma tihenee varsin lupaavasti. Jokin on selvästi pielessä, sillä naiset ovat liian ystävällisiä ja tilanteen eroottinen lataus aiheuttaa epämukavaa kihelmöintiä kotikatsomossa asti. Mutta sitten kun jännite ns. laukeaa ja perheenisä sortuu nuoren lihan houkutuksiin, alkaa elokuvassa tahattoman komiikan vaihe, jossa sadistinen tyttökaksikko pistää ukkoraukan maksamaan synneistään. Miksi he haluavat piinata viatonta perusmiestä ja keitä he ylipäätään ovat? Näihin kysymyksiin elokuva ei vastaa, mutta pohjimmiltaan kyse onkin vain seksifantasiasta, jossa tavallinen perheenisä joutuu kahden dominan hoitelemaksi.

Valitettavasti elokuvan jälkipuoli on hyvin tylsä, eikä stimuloivaa sisältöä ole juurikaan. Uhria esittävä Keanu Reeves tekee ehkä jäykimmän (tirsk) roolinsa ikinä ja palauttaa mieleen Nicolas Cagen suorituksen The Wicker Manin remakessa. Knock Knock on yksinkertainen kökköleffa, joka alkaa jännittävästi, mutta päättyy vaivautuneeseen hihittelyyn.

Superheroes are real when they're drawn in ink.

  • Fiktiivi hahmo
  • Fiktiivi
    Hirviö
    Taso: 24
  • Viestejä: 135
08.12.2019 23:56 #660 : Fiktiivi
Vastaus käyttäjältä Fiktiivi aiheessa Minkä elokuvan katsoit viimeksi?
THX 1138

George Lucas osaa näköjään tehdä ihan oikeaa scifiäkin. THX 1138 on kaikessa 70-lukulaisuudessaankin aika hyvin aikaa kestänyt dystopiascifileffa, jossa ei ole laaserpyssyjä eikä mystisiä voimia, vaan inhimillisyyttä tuhahduttava teknokraattinen massayhteiskunta, jossa sekä isoveli valvoo että kaikki ovat huumeissa kaiken aikaa, joten sitä voisi kai kuvailla orwellilais-huxleylaiseksi. Paitsi päähenkilöt tietenkin kapinoivat. Budjetti oli noin sadasosa Tähtien sodasta, mutta Lucas onnistui loihtimaan sillä varsin visuaalisesti yhtenäisen maailman. Katsomani versio oli tosin Lucasin ohjaajan versio, johon on lisätty joihinkin kohtiin päälleliimatun näköistä CGI:tä, joten olisi kiinnostava nähdä myös miltä alkuperäinen vuoden 1971 versio näyttää. Voisin kuvitella, että paremmalta.

Elokuva on paremminkin audiovisuaalinen tutkielma inhimillisyytensä kadottaneesta yhteiskunnasta kuin tavanomainen juonivetoinen elokuva (vaikka siinä juoni onkin) ja tietämättä ei ihan heti uskoisi, että tämän ohjasi sama tyyppi kuin Tähtien sodan. Tiettyä visuaalista yhtäläisyyttä Imperiumin estetiikkaan kyllä löytyy, ja samoin äänitehosteissa on jotain tuttua.

Valvojat: RaccoonRasimus
Paikalla 2 jäsentä ja 55 vierailijaa
LordStenhammar, neri
Uusin jäsen: jouko Salonen
Jäseniä yhteensä: 9388