Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

Gremlins

Vaikka kyseessä on tunnettu jouluelokuva, katsoin tämän vasta nyt ensimmäistä kertaa, kun tuli hommattua 4K-blu-ray. Tunsin tietenkin suloisen Gizmo-hahmon entuudestaan ja tiesin myös, että elokuvassa rellestää joukko ilkeitä otuksia, jotka sitten yritetään saada aisoihin. Tunnustan kuitenkin, ettei elokuva ole koskaan yhdistynyt mielessäni jouluun, vaan tajusin sen ajankohtaisuuden vasta sitä katsoessani tai oikeastaan tutkiessani sen Imdb-sivua. Muita jouluelokuvia ei sitten tullutkaan katsottua, enkä ole katsonut ennenkään (ainakaan aikuisiällä), koska käsitteenä jouluelokuva aiheuttaa minussa lähinnä yökötystä. Die Hard tietysti poislukien ja tästä eteenpäin poislukien myös Gremlins, joka oli varsin viihdyttävä joulupläjäys.

Elokuvan keskiössä olevat omituiset otukset on tietenkin toteutettu käsityönä, joka näyttää vaikuttavalta tänäkin päivänä. Vain parissa kohdassa katsoja muistaa katsovansa liikkuvia nukkeja, mutta valtaosin gremlinit tuntuvat ihan oikeilta, eläviltä olennoilta. Varsinkin pörröinen Gizmo, joka ihastuttaa silloinkin, kun kamera näyttää naamalähikuvaa. Juoni on toki ohutta höpsöilyä, mutta sadunomainen fiilis välittyy hyvin kotikatsomoon. Olisin kaivannut vähän lisää ilkeyttä ja mustempaa huumoria, nythän aito joulutunnelma jäi hieman vajaaksi.

Hellraiser

Tässä toinen klassikkoleffa, jonka näin nyt ensimmäistä kertaa. Jos joulun henki ei Gremlinsin kohdalla vielä vallannut sieluani, niin Hellraiser sai kyllä kulkuset kilisemään. Olen lukenut joskus Clive Barkerin alkuperäisen pienoisromaanin, jossa taisi olla miellyttävän kipeää settiä. Vaikka alkuperäistarina ei ole ihan tuoreessa muistissa, niin ilahduttavasti leffa tuntui seuraavan sitä varsin uskollisesti, mikä ei toki ole ihme, koska sen ohjasi kirjailija itse. Eroja on lähinnä yksityiskohdissa ja siinä, että surrealistisia hulluusvisioita oli pienoisromaanissa enemmän.

Premissi on sinänsä yksinkertainen ja monesta muustakin elokuvasta tuttu. Outoon ulottuvuuteen vangiksi jäänyt miespolo yrittää päästä takaisin kuolevaisten maailmaan, mikä vaatii veriuhrin jos toisenkin. Vieraan ulottuvuuden isännät eivät tästä pidä, vaan pyrkivät estämään pakomatkan, joka tässä tapauksessa tarkoittaa ruumiin uudelleenrakennusta lihasryhmä kerrallaan. Varsinainen päähenkilö on nainen, joka päätyy iskemään seksinnälkäisiä miehiä, jotka puolestaan päätyvät groteskin resurrektion käyttövoimaksi. Elokuva yhdistääkin erotiikkaa ja body horroria varsin mukavalla tavalla.

Kaikkihan tuntevat Pinheadin, tuon neulanaamaisen hyypiön, jonka nimeä ei tosin leffassa mainita. Hän ja muut cenobiiteiksi kutsutut sadomasokistiset entiteetit edustavat tietenkin pahuutta, mutta minusta he eivät olleet varsinaisesti pahiksia. Heitä ovat cenobiittien vangiksi jäänyt mies ja häntä auttava nainen, jotka ovat päätyneet tilanteeseen oman itsekkyytensä ja lihallisten himojensa takia. Tämä näkökulma toi leffaan mukavan lisäkierteen.

The Suckling

Ryönäisessä roskaleffassa nuori pariskunta saapuu hämärälle aborttiklinikalle, jossa olisi tarkoitus päästä eroon neidon vatsassa asuvasta epätoivotusta rakkauspakkauksesta. Poika vaikuttaa peruskiltiltä nuorukaiselta, vaikka onkin selvää, että hän on painostanut tyttönsä arveluttavaan toimenpiteeseen. Sikiö saadaan onneksi ulos käden käänteessä ja niinpä syntymätön möllykkä vedetään ihan vaan pöntöstä alas. Viemäristöön valuva radioaktiivinen jäte kuitenkin elävöittää sikiön yllättävällä tavalla, minkä seurauksena siitä kasvaa kostonhimoinen mutantti, joka päättää abortoida tielleen osuvat ihmiset yksi kerrallaan.

Kuten arvata saattaa, aborttiklinikan yhteydessä toimii myös huoratalo. Mutanttisikiö onnistuu sulkemaan rakennuksen jonkinlaiseen jättikohtuun, jonka sisään paikalla olleet jäävät loukkuun. Heihin kuuluu pariskunnan lisäksi kaikkea johtava matami, muutama prostituoitu, toimelias talonmies/turvamies, yksi pelkurimainen asiakas ja joku randomi asehullu. Vauvahirviö sitten napsii heitä seinien ja lattioiden läpi yllättävästi syöksyen ja väliajalla jauhetaan paskaa tai muuten vaan sekoillaan. Näyttely on huonoa ja kuvaus kömpelöä, mutta itse hirviö on ihan hieno ilmestys ja tissejäkin nähdään tyydyttävä määrä. Pianoa ja muuta synapulputusta sisältävä musaraita on melkein liiankin hyvä tällaiseen elokuvaan.

Ensin voisi luulla, että The Suckling on abortinvastainen elokuva, mutta oikeastaan se kertoo siitä, mitä voi pahimmillaan tapahtua, jos abortti tehdään täysin laittomaksi. Tällöin abortit jäävät ties millaisten puoskarien tehtäväksi ja mikäli niitä ei hoideta asiallisissa olosuhteissa, voivat seuraukset olla kammottavat. Jopa ilman radioaktiivista lisäelementtiä.

Brain Damage

Sitten vain lisää paskaa housuun. Frank Henenlotterin aivokemiallisessa tutkielmassa nuorukainen nimeltä Brian herää huonovointisena ja päättää skipata illanvieton tyttöystävänsä kanssa. Syypää outoon olotilaan on mustaa penistä tai suurehkoa paskapökälettä muistuttava parasiitti, joka tykkää hengailla isäntänsä niskassa. Elmeriksi kutsuttu kaunopuheinen otus ottaa uhrin haltuunsa ruiskuttamalla tämän aivoihin nestettä, joka vaikuttaa kuin voimakas huume. Brianille kehittyy paha riippuvuus, jolla on hinta. Elmer nimittäin vaatii happotripin vastineeksi ihmisaivoja.

Brain Damage on kasaria parhaimmillaan, siis tällaisia leffoja ei enää tosiaankaan tehdä. Paras ja kuuluisin kohtaus on varmasti se, missä Brian päätyy naisen kanssa kuumiin tunnelmiin jollekin sivukujalle, jolloin nainen saa suuhunsa jotain aivan muuta kuin oli odottanut. Muutakin ihanan groteskia tarjoillaan, kuten hallusinaatio, jossa Brian vetää aivoja ulos korvastaan. Olen nähnyt Henenlotterilta aiemmin vain Frankenhookerin, mutta selvää on, että miehen muutkin tuotokset on otettava haltuun.

John Wick

Vuosi oli hyvä aloittaa kunnon toiminnalla. Oli tämä nähty jo ennenkin, mutta Keanu Reevesin synkkämielinen ja kivikasvoinen kostomatka viihdytti edelleen hienosti. Juonen ohuus tuntui tällä kertaa selvemmin, mutta eipä autonsa ja koiransa menettäneen miehen väkivaltainen raivo juuri perusteluja tarvitse. Tuliaseita ja painia sopivasti yhdistävä toimintamättö on sekä tanssimaisen tyylikästä että hengästyttävän fyysistä, minkä varassa koko elokuva tietysti lepääkin. Ehkä jatko-osankin voisi katsoa uudelleen, vaikka muistelen, ettei se jostain syystä toiminut läheskään yhtä hyvin.

The Debt Collector

Omaa salia ylläpitävä martial arts-taituri ratkaisee talousongelmansa ryhtymällä rikollisjengin velanperijäksi, mikä johtaa tietenkin lukuisiin mustelmiin ja murtuneisiin leukaluihin. Vastaavissa elokuvissa paljonkin rooleja tehnyt Scott Adkins on ihan pätevä toimintaukkeli, joka asiaankuuluvasta puunaamaisuudesta huolimatta osaa myös näytellä jonkin verran. Duunipäivät koostuvat kokeneen mentorin kuskaamisesta hienolla autolla ja eritasoisten reppanoiden pieksemisestä, kunnes tavalliselta vaikuttava keikka osoittautuu normaalia vaikeammaksi. Tähän liittyvä twisti on hölmö, mutta yleisen rento meininki ja reipas turpaanveto pitävät elokuvan plussan puolella.

A Man Apart

Poliisimiehen vaimo tapetaan ja kostoa vannotaan. Vin Diesel on aina ollut minusta melko tylsä toimintanäyttelijä, mikä ilmenee juuri tällaisissa elokuvissa, jotka rakentuvat kokonaan päähenkilönsä ympärille. Juonikaan ei puhuttele sen ihmeemmin, vaan roistot teilataan hyvinkin kaavamaisesti ja mielikuvituksettomasti. Toiminta pelittää standardit täyttäen, mutta kostoelokuville tärkeä vimmainen eteenpäin puskemisen meininki jää puuttumaan. Olihan tämä tyhjänpäiväisenä viihteenä ihan jees, mutta kokonaisfiilis asettuu jonnekin kankean ja kuivan tietämille.

Half Past Dead

Kyllä näitä Steven Seagalin uudempiakin elokuvia pitää joskus katsoa, vaikka ilmestyihän tämäkin jo vuosituhannen alussa. Ei tämä ihan niin tökeröä kökköä ollut kuin odotin, mutta hyvästä ollaan joka tapauksessa kaukana. Seagal päätyy vangiksi uudelleen avattuun Alcatraziin ja tapaa siellä kuolemaantuomitun miehen, jonka ryöstämän valtaisan kultasaaliin kätköpaikka kiinnostaa useampaakin osapuolta. Toiminta kulkee yllättävän sujuvasti, mutta juoni on niin karseaa huttua, että se häiritsi jopa tällaisessa b-luokan tekeleessä.

Joo näkyi tuolle olevan jatko-osakin, mutta enpä tiedä, jaksaako se kiinnostaa tarpeeksi.