Minkä elokuvan katsoit viimeksi?

Priest

Isolla rahalla tehty scifistinen fantasiapläjäys, jossa Paul Bettany esittää katolisen kirkon kouluttamaa soturipappia, joka joutuu pelastamaan sukulaistytön vampyyrien kynsistä. Leffa perustuu minulle tuntemattomaan sarjakuvaan, joka perustuu minulle tuntemattomaan videopeliin, joihin kumpaankaan en halua tämän nähtyäni kajota. Juoni on hölmöä ja mielenkiinnotonta huttua, jossa ylimaallisilla taistelukyvyillä varustettu pappismies halkoo ja murskaa digitaalisesti luotuja vampyyrihirvityksiä puolentoista tunnin ajan. Mäiske on paikoin ihan tymäkkää ja överivaihdekin saadaan päälle aina välillä, mutta melko laiskanpulskeaa toimintapuolikin lopulta on.

Leffaan upotetut miljoonat näkyvät suhteellisen näyttävässä ulkokuoressa, länkkärihenkinen aavikkomiljöö ja nuhjuisen futuristinen kirkkokaupunki ovat ihan komeita kulisseja pöhkölle toimintamätölle. Uskonnollisesta pohjavireestä huolimatta uskontoa ei tietenkään käsitellä paria lausetta enempää, kapinallisen superpapin ja diktaattorimaisesti kaupunkia hallitsevan kirkon kahnauksista ei saada irti käytännössä mitään. Suosittelen tätä lähinnä krapulaviihteeksi, silloin katsoja on luultavasti yhtä tyhjäpäisessä tilassa kuin elokuvakin.

Outlander

Vihdoinkin kunnon viikinkielokuva, jossa tuuheapartaiset soturit juovat simaa ja katkovat vihollisilta raajoja asianmukaisten veriroiskeiden saattelemana. Mikään perusleffa ei silti ole kyseessä, sillä historiallisen seikkailun lisäksi se täyttää myös scifin tuntomerkit avaruusolioineen kaikkineen. Alussa kaukaisen planeetan asukki, jota näyttelee itse Jeesus eli Jim Caviezel, saapuu viikinkiaikaiseen Norjaan ja saa heti alkuperäisväestön vihat päälleen. Miehestä tulee kuitenkin heidän liittolaisensa, sillä hänen mukanaan saapui myös verenhimoinen avaruuspeto, jota vastaan kaikkien on taisteltava. Oli pakko ottaa selvää, onko tällainen kuvio ihan tekijöiden omaa keksintöä ja kyllähän asia niin vaikuttaisi olevan. Pisteet siis rohkeasta päättömän idean toteutuksesta, lopputuloksesta joudun tosin sakottamaan jonkin verran.

Visuaalisesti elokuva on kaksijakoinen, viikinkikylä näyttää oikein asianmukaiselta ja kelpaisi sellaisenaan vaikka Vikings-sarjaan, avaruuspeto jälkeläisineen ja scifi-takaumakohtaukset puolestaan eivät aina vakuuta. Toimintaa on reippaanlaisesti ja osa siitä on varsin pätevää perusmättöä, osa taas nopean leikkauksen sydroomasta kärsivää suttua. Tarina ei aivan riitä parituntisen elokuvan tarpeiksi, vaikka kaikki normaalit kuviot pikaromanssista ja vihamiesten ystävystymisestä käydäänkin läpi. Vaikka scifipuoli ei meikäläistä erityisemmin innostanut, viikinkien takia leffa kannattaa silti katsastaa.

Warm Bodies (2013)

Äiti oli saanut vessapaperipaketin mukana Makuunin nettivuokraamoon koodin, jolla sai katsoa yhden leffan ilmaiseksi. Valikoima oli käsittämättömän kehno, mutta lopulta katsottavaksi valikoitui tämä viimevuotinen zombikomedia. Olin kuullut eräältä tutulta, että se on ihan hauska.

Olihan se. Leffan ideahan menee kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että koko ihmiskuntaan (= USAan) on levinnyt zombivirus, ja vain pienehkö joukko sinnittelee jossain turvapaikassa. Leffa seuraa erästä zombipoikaa, jonka "elämä" on varsin tylsää mutta joka tajuaa vielä jostain jotain. Hän törmää sitten tietysti tyttöön, joka ei ole saanut tartuntaa, ja tykästyy tähän.

Selitykset olivat höttöisiä, mutta niitä sentään oli. Mitään kovin jännittävää ei leffassa tapahtunut, mutta ei se haitannut, koska lupsakka meno oli ihan mukavaa. Ehdottomasti parasta oli päähenkilön sympaattinen zombeilu ympäriinsä. Se taisi ollakin ainoa syy koko leffan tekemiselle, mutta siinä tapauksessa se oli ihan hyvä syy.

Kummeli V

En odottanut paljoa, mutta pakkohan tämän äärellä oli pettyä. Kun muutaman minuutin sketsit venytetään elokuvan mittaiseksi, vitsi vanhenee väistämättä ennemmin tai myöhemmin, tässä tapauksessa usein ennemmin. Syy miksi maksoin päästäkseni teatteriin, on kuitenkin rakkauteni sympaattisen pölhöjä Kummeli-näyttelijöitä kohtaan ja esimerkiksi Timo Kahilaisen muikean virneen näkeminen isolta kankaalta on jo kokemus sinänsä. Tyypeillä on epäilemättä ollut kuvauksissa riemukasta ja koko porukka vetää roolejaan aivan samaan tyyliin kuin tv-sarjassa aikoinaan. Koko elokuvaa muutaman saman vitsin viljely ei kuitenkaan kanna. Viimeisen kolmanneksen aikana olin jo melkoisen täynnä naamanvääntelyä ja koheltamista, vaikka sitä ennen moni kohtaus jaksoi toki hymyilyttääkin.

Hiukan väsnyttä oli siis Kummeli-miesten meininki, vaikka innokkaimpia faneja leffa taatusti naurattaakin. Alivuokralaisen tämä kyllä pesee tuosta vaan, mutta esim. Jackpotin tasosta jäädään selvästi jälkeen. Episodimainen rakenne ei ollut kovin toimiva ratkaisu, koska erillisiä tarnioita ei sidottu yhteen kovin taidokkaasti. Paras niistä oli ehdottomasti peräkamaripoikien yritys ryöstää kyläkauppa, siinä jokainen näyttelijä oli parhaimmillaan ja hauskimmillaan. Muut kertomukset jäivät hiukan meh-tyyppisiksi, vaikka olihan panomiehessäkin yritystä.

Kapteeni Phillips

Todella mukaansa tempaiseva kuvaus somalimerirosvojen valtaamaksi joutuvasta laivasta ja näiden vangiksi joutuvasta kapteenista. Perustuu tosi tapahtumiin, joten vaihteeksi vältytään älyttömältä tähtilippuheiluttelulta ja raaka-arska-henkiseltä toiminnalta kapteenin osoittautuessa pelkäksi muiden mukana pelkääväksi tavalliseksi ihmiseksi. Positiivista on myös somalien kuvaamisesta muinakin kuin yksiulotteisina pahiksina, vaikka ihan maailmanpolitiikkakritiikiksi ei mennäkään.


Escape Plan

Hieman yllätyin, kun Stallonen ja Schwarzeneggerin yhteinen leffa olikin ehta vankilapakoelokuva, eikä muskeliräiskintä. Mistään älyn riemuvoitosta ei käsikirjoituksessa voi puhua, mutta sellainen oli ja siihen oli yritetty saada mukaan ideaakin. Kyllä tätä ihan mielellään katsoi, vaikka parempiakin (ja realistisempiakin) pakoelokuvia löytyy.

Captain America - The First Avenger

Piti tämäkin katsoa alta pois, jotta viitsin mennä katsomaan jatko-osan sitten kun se ilmestyy leffateattereihin.

Mitenköhän tätä leffaa kuvailisi.... Ei ollut parasta ikinä, ei toiminut edes toimintaleffana. Päätöntä rymistelyä sinne tänne, juonta olisi voinut tiivistää. Vasta jossain puolen välin paikkeilla juoni alkoi edetä, onneksi edes silloin. Aika monta "Häh?"-, "Miksi?"- ja "Mitä ihmettä....?"- älähdystä kuului elokuvan aikana, eivätkä todellakaan positiivisessa mielessä. Kliseisyydestä en taida edes viitsiä kirjoittaa.

Kapteeni Amerikka oli ihan symppis hahmo, siitä leffalle plussaa. Myös Tommy Lee Jones paransi elokuvaa, hänen melko perinteinen armeijaroolinsa toi mukavasti särmää muuten melko puuduttavaan rymistelyyn. Mutta se pääpahis.... Näytti lähinnä kalkkunalta.

Mutta niin sysihuono tämä leffa ei ollut, ettenkö haluaisi nähdä jatko-osan. Mutta nytpä tiedän asettaa ennakko-odotukset oikealle tasolle.

Gravity

Katsottuna toisen kerran vuokra-DVD:ltä surkeaäänisestä töllöstä, elokuva oli ihan yhtä hyvä kuin ekan kerran teatterin valkokankaalta nähtynäkin. Ansaitsi Oscarinsa (musiikit, äänet, ohjaus).



Nälkäpeli - Vihan liekit

Pidin ensimmäisestäkin Nälkäpeli-elokuvasta, vaikka en sitä muistaakseni ajatellut vielä minään ilmiömäisen erinomaisena tulkintana. Elokuvassa oli kuitenkin nähtävissä se, että taustalla on paljon enemmänkin asiaa niin henkilöiden luonteessa kuin maailman tukahdutetuissa ongelmissa.

Toisessa elokuvassa päästiin jo paljon syvemmälle. Yhteiskunnalliset ongelmat tuotiin tällä kertaa oikeasti esiin. Ekan osan ärsyttäviin mediastailisteihin saatiin nyt selvästi syvyyttä ja sympaattisuutta. Joka ikinen hahmo tuntui tällä kertaa oikealta henkilöltä.

Kerrottu tarinakin on noin ziljoona kertaa tolkullisempi kuin muissa ns. nuortenkirjasarja filmatisoinneissa (esim. viimeisin pettymykseni Luukaupunki oli ihan hirveätä klisesoppaa) ja toiminta oli jälleen tajuttu jättää enemmän viitteenomaiseksi ja vasta elokuvan loppupuoliskolle.

Täysin twilighteista ja muista teinigoottiromantiikkaangstailufantsuista poikkeava kuvaus, puvustus, lavastus jne. loisti omaperäisyydellään ja hyvällä huonolla maullaan, kuten ekassakin elokuvassa. Näyttelijät eivät olleet meikkinaamaisia komistuksia (kuten leffoissa yleensä), vaan ymmärrettävän nättejä elokuvan maailman mediaa varten, mutta siviilissä silti vähemmän sliipatun näköisiä - arkisia. Taas ollaan vähän kauempana kevyestä teiniromantiikasta, mitä nämä kirjaleffatrilogiat useimmin tuppaavat olemaan tyyliltään.

Nälkäpeli-elokuvat ovat muodostumassa kovaa vauhtia mun uudeksi leffatrilogiasuosikiksi (tai eikös tän pitänyt olla quadrilogia?). Kriitikot ovat valitelleet tämän pätkän olevan selkeä väliosa, joka vain johtaa loppuhuipennukseen vikassa osassa, ja sikäli siis epäonnistunut tapaus. Jos näin, niin tuskin maltan odottaa vikaa osaa. (Leffa tosin on väliosa ja vieläpä selkeästi pala isompaa kokonaisuutta, eka osa kannattaa olla hyvässä muistissa)